Riders Innin kisat olivat varanneet maneesin koko viikonlopuksi. Mentiin siis Defen kanssa kentälle, joka oli yllättävän hyvässä kunnossa. Vähän märkä reunoilta mutta keskeltä aika hyvä. Ei vieläkään ollut ennusteen lupaamaa kymmentä astetta vaan +5°C tuntumassa. Tuli kuitenkin niin kuuma että menin lopulta pelkällä fleecellä. Suurimman osan ajasta sain olla isolla kentällä ihan kaksin Defen kanssa.
Hepalla oli eilen ollut vapaa, joten tehtiin itsenäiset alkuverkat huolella. Lopulta aikatauluni oli aika hyvä ja oltiin käyty askellajit läpi kun kello tuli tasan. Itsenäisessä alkuverkassa olin taas sangen humputtelutuulella. En muistanut yhtään ajatella painuvaa lapaa. Ruuna oli vähän pitkähkö eikä kovin kauniissa muodossa. Pyörittelin ympyröitä ja yritin taivutella, tein vähän avoja. Laukassa tuli yksi tahaton vaihto.
Kun ope tuli niin aloitettiin taas hetki käynnissä ilman jalustimia. Kun jalkkarit sai ottaa takaisin niin ne tuntuivat pitkiltä. Olisi ehkä pitänyt lyhentää reiällä. Ravissa nimittäin hölskyivät aika pahasti ja samalla koko jalasta tuli levoton.
Aluksi olin ihan kuollut. Ravissa toinen pitkä sivu avoa, toinen väistöä. Aloittaviin kulmiin voltit. Hytkyin ensimmäiset pari kierrosta selässä ja olin ihan puhki. Sitten jotenkin heräsin hommiin. Muistin tunnustella miltä ratsu tuntui ja tehdä tarvittavia korjauksia. Sama juttu myös toiseen suuntaan. Vaikka Defe oli vähän vasemmassa ohjassa kiinni niin ei sitä saanut silti heittää pois. Oikean kierroksen ongelmiani. Sitten pullahtaa lapa ulos. Välillä pitikin käyttää asetusta väärässä suunnassa apukeinona. Kulmat piti muistaa ratsastaa sisäpohkeella.
Pitkien ravien jälkeen vedettiin pari kierrosta happea. Sitten jatkettiin laukassa. Aluksi toiselle pitkälle sivulle samoin ajatus avosta, toiselle väistöä. Väistössä piti ajatella jalkoja ristiin, avossa koottua laukkaa. Parani. Taas tuli yllätyksenä miten hitaasti voi laukata ehdottelematta tiputtelua raville. Myöhemmin tehtiin toiselle pitkälle sivulle KN:n tapaan loiva kiemura, tosin nyt käytiin vain reilu 5 metriä uran sisällä. Lähtö suoralla hevosella, keskikaarteessa ajatus väistöstä ja heti sen jälkeen avosta. Ulko-ohja kunnolla kädessä ja koottua laukkaa. Kulmaan voltti, takaosaa vähän sisään ja siitä käyntiin. Yhä oma ajatus kuinka laukasta laskeudutaan käyntiin ei ole kunnollinen vaan turhan leväperäinen. Parani silti. Pari askelta käyntiä kääntäen ja heti uusi nosto. Nostotkin parani kovasti eikä ruuna niin nostellut turpaansa.
Myöhemmin täyskaarron kautta suunnan vaihto ja kenttää ympäri vastalaukassa. Taas piti muistaa asettaa välillä ihan ronskisti sisään. Sekä välillä höllätä myös ulkoa. Ihan jees. Molempiin suuntiin sama juttu. Oikeassa kierroksessa piti varsinkin olla ulko-ohjan kanssa tarkkana. Kun ope muistutti pullahtavasta lavasta niin sain sen ihan eri lailla haltuun.
Lopuksi tuli ohje keventää takamusta ja laukata vähän rennommin eteen. Ja heti perään huutia että turpa ei saa nousta ja Defe pitää työstää takaisin pyöreäksi. Jotain sitten heiluin ylimääräistä kun taas tuli vaihto. Selkään tuntui korkealta. Ope käski vain vaihtaa takaisin eli siirtää ulkojalka taakse. Helpostihan Defe vaihtoi takaisinkin mutta pukin kautta taisi tulla sekin. Kevyessä istunnassa ei onneksi horjuttanut fyysistä eikä henkistä puoltani juurikaan.
Loppuun vielä ravailtiin loppuhölkät. Sen jälkeen ope kommentoi että kannukseni ovat nirhanneet kyljet auki. Tosiaan oikealta puolelta pilkotti vaaleanpunaista nahkaa ja pahimmillaan oli vereslihalla. Molemmilla puolilla banaanin muotoiset jäljet. Kisoissa olisi kuulemma vihelletty pihalle. Voihan rähmä! Heppa parka! Tätä olen pelännyt jo aiemminkin. Olisipa huomannut aiemmin niin olisin ottanut kannukset lennossa pois. En oikein keksi muuta syytä kuin reikää pidemmät jalustimet ja heiluneet jalat. Ei aiemmin ole tullut mitään jälkiä vaikka olen välillä fanaattisestikin tutkinut kylkiä. Seuraavalla kerralla ilman kannuksia. Omistaja vinkkasi että rissat voisivat olla paremmat. Paras vaihtoehto tietysti olisi oppia pitämään jalat hiljaa oikeilla paikoillaan ja sitähän tässä kovasti yritetään opetella.
Vaikka ope oli menoomme tänään kovin tyytyväinen niin silti kannusepisodi tämä laski tunnelmia. En tahtoisi olla mikään kiduttaja.
Ongelmia:
kuski oli alkuun aika poikki
heiluvat jalat
kannusten jäljet kyljissä
pari tahatonta vaihtoa laukassa
Parannusta:
ei mitään suurempia ongelmia
laukkaan oli taas aiempaa parempi ote
ope oli oikein tyytyväinen
Tarja videoi menoamme kännykällä ja zoomailin reunoja pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora