Koko viikon olin ihan varma että torstaina hypyt jatkuu Mörkö-hepan kanssa. Odotin huomattavasti enemmän perjantain tuntia Mallulla kuin estevalkkaa. Onnekseni olinkin väärässä ja listassa luki Lida. 5 ratsukkoa ja ratsut oli sekoitettu ihan uusiksi.
Edellinen tunti oli pihalla, joten meillä oli maneesissa hyvin tilaa rakentaa kulmaan 3 pystyä (hypättiin eka ja vika maassa, keskimmäinen ristikkona) 2,8 metrin välein voltille, toiselle lyhyelle sivulle 3 ristikkoa suoraan 3 metrin välein sekä keskelle kaksi pystyä ja okseri.
Lida oli hieman kuriton laittaa kuntoon. Haukkasi hoitajani hihasta. Nosti kyllä kaviot tälle nätisti, jopa aiemmin hankalan toisen takasen. Maneesissa kyytiin ja käyntiä pitkin ohjin. Verkkaamaan mekin mentiin pihalle. Pari astetta pakkasta, sormet oli ainoat, joille tuli vilu.
Tamma oli vähän jäykähkö. Vasemmalle asettui hyvin, oikealle alkuun huonosti. Kaula tuntui lyhenevän mutta huoleni takajalkojen jäämisestä oli kuulemma turha. Käynti oli helpompaa kuin ravi. Siinä oli alkuun raskaahko kädelle. Olisi pitänyt komentaa vielä topakammin. Ope varoitti että saattaa pukittaa laukassa. Ei sitä kuitenkaan tehnyt eikä ollut muutenkaan virtaisa. Alkuun oli hankaluuksia nostaa laukka ja kun jokusen kerran pudotteli raville niin takaisin laukkaan pääsy oli työläähköä. Käytiin myös toisella puolella kenttää ihan hangessa. Talven ensimmäinen hankitreeni. Sitten vielä taivuteltiin tovi ennen kuin palattiin sisälle. Selvästi rassasi vähän jäädä porukan vikaksi. Muuten oli ihana kun ei tuijotellut mitään.
Alkuun hypättiin kapeaa pystyä tötsien välistä suoraan. Ensimmäinen ongelma oli laukata kunnolla eteen. Yhä pudotettiin jokusen kerran raville. Odotin Lidan tavalliseen tapaan miniaskelia ennen estettä. Vaan tammapa yllätti ja loikki välillä kaukaakin. Kertaalleen jäi ponnistamatta kokonaan ja pikemminkin juostiin yli/läpi. Oikean (jälkimmäisen) kierroksen eka yritys oli super (kun ope ei katsonut) ja vikakin oikein jees.
Tämän jälkeen tultiin toista pystyä kahdeksikolla. Tötsät oli taas auttamassa reitillä pysymistä. Kun ope vähän patisteli meihin energiaa mutta ei vauhtia ja sain käskyn välitettyä tammalle niin meno muuttui oikein kivaksi. Vähän muistustusta tammalle että hyppyihin pitää ponnistaa. Laukat rupesivat vaihtumaan hypyissä. Eikä taidettu pudottaa kuin 1 - 2 kertaa. Yleensä kun Lidakin on helposti keilaavaa tyyppiä.
Sitten tultiin kulmassa ollutta kaarevaa jumppaa. Ensin oikea laukka, sitten vasen. Odotellessa taivuttelin käynnissä. Oikea kierros olikin aivan yllättävän hyvä. Tultiinkohan kauniisti kolmesti ja sitten riitti. Taipui, oli energinen ja eteni. Vasemmassa kierroksessa rupesin sitten miettimään liikaa ponnistuspaikkoja, jonka seurauksena ne katosivat kokonaan. Rämmittiin pari kertaa yli miten sattuu. Tietä piti kiristää. Ei yhtä täydellistä kuin oikea kierros.
Lopuksi tultiin lyhyen sivun jumppaa. Tämä oli meille tosi helppoa. Vihdoin tamma oli sen verran menossa että laukka nousi vaivatta. Tahti oli tasainen ja ristikot ylittyivät kuin itsestään. Ekalla kerralla kantattiin vikan jälkeen vähän turhan äkkiä sisään. Huomasin sen myös itse ennen kuin ope sanoi. Osasin parantaa menoa jatkossa. 3 - 4 kertaa tätä ja sitten saatiin lupa hypätä myös okseria. Sillä oli korkeutta vähintään 80, ehkä n. 90 cm? Ratsastin (alitajuisesti?) vähän eteen kohti estettä. Kivasti yli joka kerta. Tosin väärässä laukassa. Siinäkin esteen jälkeen suoraan pääsy parani toistoilla. Oma mukanaolokin mielestäni parani. Paikatkin oli ihan tolkut. Me saatiin ekana lupa lopettaa.
Halusin vielä kokeilla pienen eteenratsastuksen ja kivasti tamma reagoi jalkaan ja lähti eteen. Tuon kanssa olisi ollut kiva tehdä laukansäätelyä väleissä. Olisin halunnut nähdä että onko sillä oikeasti niin vaikea venyä väleihin kuin miltä se välillä on näyttänyt. Tänään tamma ainakin eteni kivasti. Ope sanoi että alkuverkka pihalla sai sen mielentilan liikkuvaisemmaksi. Eikä oltu lähellekään porukan rauhallisimmat tänään. Loppuraveissa vaati vielä vähän patistusta että loksahti oikeasti pyöreäksi ja käyttämään selkäänsä oikein. Patistelin kyllä koko tunnin. Hauska ratsu kun toimi minun avuillani. Osasin mielestäni myös kovistella aika sopivasti. Ohjan ja pohkeen välissä. Oikeallekin rupesi löytymään kauniit taivutukset.
Lopuksi treenattiin talutusta. Vähän kuriton tässäkin vaan toistot auttoivat. Raippa oli kyllä hyvänä apuna palauttamassa tamman huomiota kiirehtimisestä taluttajaan. Lida oli oikein mainio. Kivan kokoinen ja perusnätti. Tamma. Mieluusti jatkaisin tämän kanssa hommia toistekin.
Ongelmia:
ratsailla ei peruuttanut, vaikka yritin kuinka niin vain juurtui
vähän kuriton hoitaa ja taluttaa
Parannusta:
peruutti maastakäsin
hyppäsi tolkusti
reagoi pyyntöihin
Videoita kuvasi Jenni:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora