Rakkaudesta se hevonenkin puree?

Maanantain tunnille sain taas Harmonian. Varustauduttiin nykyiseen tapaan käytävällä ja tamma oli hyvällä tuulella. Kahden puolen kiinni aika lyhyelle narulle. Vaan silti mokoma ylettyi puraisemaan käsivarresta kun rupesin harjaamaan. Oli alkuun liian kiltti etten osannut varoa tarpeeksi. Ei kyllä haukannut lujaa, ei tullut edes mustelmaa. Ärähdin sen verran isosti ettei yrittänyt toiste. Hetken päästä vielä heilutti vähän takasta mutta kun tamma oli ns. nyrkin ja hellan välissä niin päästiin näistäkin aika vähällä.

Ratsukoita tunnilla oli 6. Menin taas ilman satulaa. Satoi lunta ja kenttä oli runsaasta lumipeitteestä huolimatta vähän liukas.

Tänään tammaa sai patistella paljon. Haaveilin että oltaisiin jatkettu avojen parissa mutta tehtiinkin taas raviväistöjä. Ei yhtä priimaa kuin koulukisojen jälkeen muttei pahimmastakaan päästä.

Laukat mentiin orastavan pyöreinä. Olisi voinut edetä paremmin.

Tuli taas melko hyväksi muttei täysin. Tunsin kyllä etten saanut ihan läpi. Loppuverkat kevensin.

Tunnin jälkeen oli kiltisti. Tavalliseen tapaan nakuttelin tilsat tallissa irti.

Ongelmia:

en osannut varoa hampaita

ei tullut ihan priimaa

Parannusta:

ei tuijotellut muualle vaan keskittyi hommiinsa