Sulkukiemurtelua

Maanantaina sain taas riemukseni jatkaa Harmonian kanssa. Tamma oli kuulemma ollut loppuviikosta erittäin häijynä, joten mekin jatkettiin taas varustamista käytävällä. Osasihan se siinäkin kiukutella eli harjasin raippa kädessä. Riittävän monesti kun muistutteli että uhkailu ja päälletulon yritykset eivät ole suotavia niin rauhottui. Satulasta ei sitten enää sanonut juuri mitään.

Kentälle oli ilmestynyt pari peiliä. Hoo ei niistäkään välittänyt. Tuntikaverina ollut poni sen sijaan tuijotteli niitä hartaasti. Oltiin kaksin tunnilla. Päivän ohjelmassa sulkuja. Kuvittelin että tämä olisi meille helppoa kun mennään jo valmiiksi perä sisällä.

Alkuverkassa peruspyörittelyä. Tamma oli tahmeahko. Raviväistöt vielä vähän enemmän hyytyen. Ollaan kuitenkin parannettu väistöjä, sillä nykyään enää harvemmin takaosa meinaa karata edelle. Ope käski laukata rauhallisesti pohjan kunnosta johtuen. Pitkä sivu ja laukkaympyrä keskelle. Vasen laukka oli löysää. Ope kaipasi lyhyempää tammaa. Itsestäni tuntui hankalalta tehdä puolipidätteitä kun pelkäsin ravirikkoja. Oikea sentään rullasi ihan ok. Sain jotenkin skarpattua. Väistöjä olisi tosin mulle riittänyt ihan pari.

Sulut tehtiin käynnissä pitkille sivuille. Puoleen väliin asti aina haettiin että mitäs tässä pitikään tehdä. Sitten tuli jokunen hyvä askel ja kiemurtelua pois linjalta, hyytymistä sekä taivutusasteen vaihtelua. Yllättävän huonosti tunsin selkään missä takaosa menee. Mutta ihan turhaan kuvittelin että tämä olisi ollut jotenkin helppoa. Selvästi tamma ihmetteli että mitäs kummaa, yleensä pitää aina kulkea suorana. Mitä tämä tämmöinen on! Kehujen myötä sai ehkä vähän juonesta kiinni että nyt oikeasti piti kulkea mutkalla. Kuskilla oli perushankaluudet saada oikea ohja pidettyä tuntumalla (oli aika tyhjä) sekä nyrkit kiinni.

Loppuravit eteni tavalliseen tapaan reippaammin kun istuin harjotusravissa. Sulkujenkin välillä mentiin lyhyet sivut ravia ettei ihan hyydyttäisi. Muoto oli suht tasainen ja raville päästiin yllättävän hyvin. Loppuverkan 10 askeleen käyntisiirtymä lävistäjällä meni sekin aika mukavasti. Tasainen muoto ja hienosti käyntiin. Takaisin raviin olisi voinut lähteä vielä ponnekkaammin.

Loppukäyntien jälkeen jatkettiin vielä talutusharjoituksia. Hoo on kunnon sirkusponi. Selvästi näitä on treenattu aiemminkin. Parhaimmillaan irtosi yksi laukka-askel ja pukki kun lähdin pysähdyksistä vauhdilla juoksuun ja tamma seurasi perässä. Sen jälkeen ravista lähti paras terä ja tamma ravasi mieluummin hitaasti. Kuskin huippunopeus oli 12,8 km/h. Mutta kiemurtelut, siirtymät käynti-ravi-seis ja taakse menivät aika kivasti. Vierellä tamma puhalteli käsiini. Liekö odotteli jotain herkkuja?

Tallissa oli tunnin jälkeen kiltti hoitaa. Suhtauduin yhä aika ennakkoluuloisesti mutta annoin olla pitkällä narulla.

Ongelmia:
kiemurtelu suluissa
tahmailu liikkumisessa
kiukuttelu ennen tuntia

Parannusta:
talutusharjoitukset kivasti
tunnin jälkeen käyttäytyi tallissa
muutama hyvä siirtymä