Lidan keskimmäisenä kisakuskina, vauhtia radalla

Sunnuntaina oli aikainen herätys kun palasin reissusta kisoja varten. Luvassa esteharkkakisat Uotilassa, ratsuina Lida ja Fossi, 80 - 90 cm molemmilla. Lida ensimmäisenä vuorossa. Kisat alkoivat ysiltä ja olin aika sopivasti vähän sitä ennen paikalla tutustumassa rataan. Allaolevaan kuvaan on merkattu ykkösvaihe. Arvosteluna oli 367.1, kakkosvaiheessa tyyliarvostelu. Rata jatkui muistaakseni näin: ysi = vitonen toiseen suuntaan, kymppi = nelonen toiseen suuntaan, 11 = kolmonen toiseen suuntaan, 12 = 6 ja 13 = 8. Yhdellä lähtö/maalilinjalla siis kaikki kolme linjan ylitystä.

Ratapiirros napattu Uotilan fb-ryhmästä. Oksereina olivat 2 ja 3, ei 4 ja 5.

Olin aika nukuksissa enkä jaksanut kävellä rataa. Haahuilin maneesin keskellä ja opettelin esteitä laiskalla tavalla. Pelkäsin silti etten muista.

Kummatkin kisaratsuni aloittivat hommansa 70 cm luokassa. Oli erittäin mielenkiintoista nähdä suoritukset. Tolkusti menivät. Sen jälkeen menin pihalle taluttamaan Lidaa kunnes oli aika ruveta verkkailemaan. Maneesissa kyytiin ja tamma tuntui täysin erilaiselta kuin treeneissä. Kulki pää pystyssä, valppaasti ja reippaasti. Vähän katseli ympärilleen muttei tehnyt mitään tyhmää. Laukka oli itsestään aika energistä eikä tarvinnut pyytää enempää eteen. Ravissa yritin taivutella ja sainkin menoa vähän rennommaksi.

Verkkahyppyinä tultiin ristikko kahdesti, sitten sama pienempänä pystynä ja kisakorkeudessa. Este 8. Sitten toisessa kierroksessa 11 eli kolmosokseri toiseen suuntaan kahdesti. Saatettiin pudottaa jotain mutta pääosin päästiin puhtaasti yli. Jarrut ja ratti toimi.

Verkan jälkeen käytiin pihalla vielä kävelemässä lumisateessa parin ratsukon verran. Fossin hypätessä saatiin olla maneesin nurkassa odottamassa. Kivan rauhassa Lida malttoi olla.

Ennen omaa suoritusta hypättiin sallittu kasieste alle. Ajattelin että se olisi se "tippuva ykkönen". Se pysyi kuitenkin ylhäällä. Lähtömerkki tuli (enkä tainnut tervehtiä tuomaria), laukkaympyrä alle ja menoksi. Lida meni aika lujaa. Otettiin heti ykkönen matkaan. Laukan hallintaan palauttaminen olikin sellainen homma, jota ei Lidan kanssa oltu harjoiteltu kun treeneissä piti ratsastaa pikemminkin lisää kaasua. Kakkoselle oli hyvin matkaa muttei oltu tarpeeksi hyvässä tasapainossa. Puomit mukaan siitäkin. Kaarteen sain ratsastettua rauhassa mutta kolmonenkin tippui. Rupesi vain tuntumaan siltä että joka esteellä kolisee ja kuvittelin että otettiin koko rata mukaan. Lida kuitenkin sai kalibroitua itsensä kolmosen jälkeen uuteen kisakorkeuteen ja nosti kavionsa lopuista puhtaasti yli. Ihanasti oli kuitenkin menossa eikä yhtään arponut. Nelosen jälkeen tuli sen verran sivuliikettä että pudotin toisen jalustimen. Vitosesta mentiin yhdellä jalustimella yli, sen jälkeen saattoi tipahtaa toinenkin. Jotenkin mystisesti sain ne kuitenkin kaarteessa takaisin jalkaan ja kutonen mentiin jalustimien kanssa. Se oli samalla ensimmäinen pystyssä pysynyt okseri. Nyt tultiin kaareva linjakin suht asiallisesti. Kasistakin selvittiin. Myötälaukat Lida huolehti itse sangen mallikkaasti. Kasin jälkeen korjasin ravin kautta.

Maalilinjan jälkeen saatiin omistajilta/tuomaristolta kunnon hurraa-huudot. Olihan se aikamoista sinnittelyä. Yllätyin kun selvisi että loppurata päästiin puhtaasti. Olisi silti ollut kiva päästä kakkosvaiheeseen. Hauskaa oli kuitenkin.

Välissä ei menty pihalle vaan samantien vaihtui verkkaryhmä ja samalla ratsuni Fossiin.


Pomppua tammalla ainakin riittää.