Keskiviikkona mahduin tunnille. Ratsuvaihtoehtoina oli Rosu, Pönä ja Dimka. Eli kolme hyvää vaihtoehtoa. Päädyin Dimkaan, sillä sen kyytiin tulee niin harvoin mahdollisuus päästä. Vuosi sitten viimeksi. Haaveilin etukäteen että jospa tänään osaisin jarruttaa sitä istunnalla eikä poni nostaisi päätään taivaisiin aina hidastaessa.
Hepalla oli innokkaat hoitajat, joten itselle hommaksi jäi vain varusteiden laitto. Olipa Dimkakin pieni. Iso poni. Eikä ollut yhtään niin reipas kuin muistelin. Ratsukoita taisi olla 6, kelinä n. +17°C, t-paidalla tarkeni.
Alkuverkassa en vaatinut hirveästi. Vasta vartin jolkottelun jälkeen rupesin huomaamaan miten huonosti Dimka taipuu. Eikä itselläni ollut oikein aseita. Pohkeet toimi huonosti (volteilla sisäpohje valui turhan taa). En saanut ratsua myötäämään sitten millään. Pää kääntyi mutta muuten jäkitti. Ope kaipasi rennompaa menoa ettei mennä selkä jäykkänä. Siitä meni kuskikin odotusten takia puihin. Lisäksi Dimkalla oli omia tapoja pysähtyä tarpeille. Ravissa heilahdin kunnolla etukenoon äkkipysäyksestä. Käskin tietysti tomerasti eteen.
Päivän tehtävänä oli pohkeenväistöt käynnissä, väistön jälkeen uralla laukka ja laukassa voltti. Oikeassa kierroksessa väistöt rupesi toimimaan paremmin ja paremmin. Laukat nousi enimmäkseen väärin. Eikä poni tuntunut etenevän kunnolla. Vasempaan kierrokseen sain itseni puihin myös väistöissä ja edelleen väärää laukkaa. Kerran nousi tuurilla myötäinen ja olisin ollut valmis lopettamaan siihen. Mutta sakkona tuli tietysti vielä toinen onnistuminen. Sitä kaivellessa meni tovi.
En tullut tästä tunnista onnelliseksi. Loppukäynnit maastossa kyllä tasoitti pahimmat epäosaamisen tunteet pois.
Ongelmia:
väärät laukat
myötäämisen puute
loppua kohti jännittynyt kuski
äkkipysähdykset kakalle
Parannusta:
ohjautui ok
maastossa tosi tasainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora