Estetunnille kolme neljästä meni melko vierailla ratsuilla. Itse olin Dimkasta mielissäni vaikka koulutunti sen kanssa menikin päin honkia. Jo alkuun rupesi hämärtämään. Auringonlasku n. 19.20 ja siihen vielä vesisade päälle. Tallilta kotiin ajaessa mittari näytti enää +3,5°C. Alkutunnista rupesin ravailemaan omin luvin kun rupesin olemaan ihan jäässä. Ope käski takaisin käyntiin mutta onneksi ravilupa heltisi lähes samantien kun uikutin kylmyyttä. Kenttä oli märähkö muttei liukas. Ei lammikoilla asti.
Alkuverkka oli kiva ratsulla, joka eteni itse. Välillä piti pyytää vähän lisää ja löytyihän sitä lisävauhtiakin. Ihanan luottavainen olo oli pitkin ohjin viilettää menemään niin ravia kuin laukkaakin. Kevyessä istunnassa oli helppo olla. Tosin verkkojen jälkeen lyhensin jalustimia vielä reiällä.
Verkkahypyt tultiin ristikolle, joka nousi muistaakseni okseriksi. Laukka oli liian pitkää, hidasta tai värkkäilin muuten vaan liikaa. Ponnistuspaikat ei meinanneet osua millään. Kertaalleen päästin ohjat pitkiksi kun en ehtinyt mukaan. Dimkasta ei osannut sanoa esteelle tullessa lähteekö kaukaa vai läheltä.
Ekalla kierroksella rataa hypättiin kaikki kentän esteet kertaalleen. Okseri, suhteutettu, tynnyri ja toinen okseri. Ennen alotusta sai ottaa yhden hyppy-yrityksen tynnyrille. Yli mentiin. Kerrankin muistin pitää pohkeet kiinni. Alotettiin siitä oikeastaan samantien. Ykkönen ok, kakkosen hyppäsin ennen hevosta kun ei se lähtenytkään kaukaa. Ratsu näki tilaisuutensa tulleen ja meinasi häipyä linjalta. En suvainnut moista, joten mutkan kautta jatkettiin. Tulikohan väliin jopa 6 askelta. Sitten keskityin odottamaan hyppyjä. Mikä samalla aiheuttaa riskin että jään jälkeen. Loput meni kuitenkin paremmin.
Toisen kierroksen ajaksi odottelijat laitettiin pihalle. Nyt rata jatkui okserin jälkeen hyppäämällä suhteutettu toiseen suuntaan, tynnyri ja okseri. Esteet ei tainneet nousta vaan korkeus oli edelleen jotain maltillista n. 60 cm nurkilla. Nyt mentiin selvästi reippaammin, kuitenkin hallitusti. Ponnistuspaikat osui kohdilleen kuin itsestään. Suhteutettu ekaan suuntaan 5 laukalla, takaisinpäin neljällä. Jotain taisin yrittää ponille vihjailla mutta se teki omat päätöksensä. Vika kaarre mentiin vasta-/ristilaukassa. Yritin vaihtaa askeleessa mutta vaihtoa ei tullut. Esteet pysyi ylhäällä, kuski semisti kevyessä istunnassa ja meno oli riemuisaa.
Muiden hypellessä vilu tarttui taas puseroon. Kun päästiin takaisin kentälle saatiin lupa ravata. Loppuravia taisi kaikki kuvitella mutta tultiin okseria vielä. Este pikkuhiljaa nousi ja me loikattiin se n. 80 cm korkeudessa suurimmillaan. Saattoi olla rahtusen ylikin mutta mukavuusalueella. Se tosin loi pientä epävarmuutta kun viikko sitten näin kuinka poni teki nelipistejarrutuksia 95 sentin okserille. Tänään ei onneksi ollut semmoisia mielessä. Keulaa ylös ennen estettä oli ohje tämänkin kanssa. Muualla menin kevyessä istunnassa ja pyysin eteen. Esteen lähestyessä istuin alas ja lyhensin kuitenkin yrittäen säilyttää energian. Kivasti meni.
Dimka oli hauska hyppyheppa. Ei yhtään niin herkkis kuin Ekku ja tosi pienen tuntuinen sen jälkeen. Dimka tosiaan on poni. Loppuverkassa yritin saada sen venyttämään ja rentoutumaan kahden ohjan tuntumalle. Orastavaa pilkahdusta oikeaan suuntaan mutta paljon jäi vielä matkaa. Loppukäynnit mentiin superpitkän kaavan mukaan kentällä kun ope innostui puhumaan. Hassua ettei tässä vaiheessa enää tullut kylmä.
Ongelmia:
verkkahyppyjen ponnistuspaikat
kuski innostuessaan ei malttanut odottaa hyppyjä
Parannusta:
kaikesta yli
reippaammalla tahdilla ponnistuspaikatkin osui
reilu 80 cm ylittyi helposti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora