Lauantaina kävin liikuttamassa Listran itsenäisesti. Kenttä oli loskalla, lämmintä +4°C ja aurinko paistoi. Saatiin olla ihan keskenämme. Vaikein osuus tänäänkin oli saada tamma tarhasta kavereiden luota hommiin. Ei antanut minulle kiinni edes kaurojen kanssa. Onneksi kisahoitajani sen lopulta sai napattua.
Laitoin hepan puomilla kuntoon. Eipähän sen tarvinnut stressata yksin tallissa.
Ratsastus oli lähinnä vetristely huomista varten. Mentiin pitkät pätkät käyntiä joka välissä. Ravissa sain kivan tasaiseksi ja taipui kulmiin. Meno oli yllättävän tasapainoista eikä lipsuttu yhtään. Pyörittelin jumppailun ilosta vähän väistöjä, avoketta ja suluketta. Yritin vain saada kropan irtonaiseksi. Ei ollut mitään suurempia laatuvaatimuksia kunhan etu-/takaosa vähän siirtyi ja ratsu pysyi rentona. Itse yritin skarpata tuntuman kanssa ja etten vain unohtuisi vetämään.
Laukat mentiin molempiin suuntiin keskiympyrällä. Yritin vähän koota ja hidastaa. Eipähän kiihdytelty.
Alkutunnin Listra oli rauhallinen ja jopa vähän hitaahko. Loppua kohti vauhti kiihtyi. Ehkä se sitten vetristyi. Pyörittelin vielä kolmikaarista ja voltteja. Ratsu oli niin hyvin jaloillaan ettei huolettanut tehdä ravivoltteja. Mitään äkkinäistä ei tietenkään tehty. Nyt taipui vasemmallekin paremmin kuin maanantaina opetuksessa. Mutta ehdottomasti parhaiten kulki tasaisella kahden ohjan tuntumalla ja toisesta löysäämällä huononi heti. Ratsastuksellinen puute vai ratsun ominaisuus?
Loppukäynnit käytiin laavulla. Vähän oli ympärilleen katseleva muttei jännittynyt pahasti. Eteni reippaasti poispäin ja tallia kohti rikkoi jatkuvasti raville. Semmoista suokkityyliin salaa vyörymistä, josta en saanut heti takaisin käyntiin. Yritin olla tarkkana mutta silti pääsi ravailemaan. Ei onneksi menty niin kovaa että olisi yhtään huolettanut.
Kaarrossa seisominen ja poishoito tuntui kärsimättömästä tammasta kurjalta. Ohje oli että voi viedä talliin mutta se olisi ollut hepalle rangaistus. Halusin että sille jää minusta jotain mukaviakin mielikuvia, joten sain palauttaa vielä pihalle kavereiden joukkoon. Unohti minut saman tien.
Ongelmia:
ei antanut tarhasta kiinni
maastossa tallillepäin rikkoi raville
Parannusta:
aika tasapainoista menoa
ei liukasteltu yhtään
ei kauhistellut takakulmaa pahasti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora