Maanantain estetunti peruuntui pohjan ja opepuutteen takia. Lopulta saatiin kuitenkin korvaava tunti tilalle, ilman satulaa. Siitä en riemastunut että minulle oli merkattu Kropek. Ei kipeytyvä selkäni sitä vielä kestä. Puhuin itselleni vaihtoratsun ja sain Wanesan. Olisi pitänyt vissiin olla hiljaa sillä karma taas puraisi ja Kropekilta puuttui toinen takakenkä. Ei sitä siis edes voinut ottaa tunnille. Joka tapauksessa olisin saanut korvaavan ratsun.
Ratsukoita tunnille tuli lopulta 4. Mentiin vähän iltapäivän ekan tunnin tapaan katrilliharjoituksia. Alkuun mentiin ohjat tuntumalla vain käyntiä ja heti ravissa ruvettiin tekemään kuviota kaverin kanssa. Meidän pariksi tuli Sokeri ja suht samanvauhtisia oltiin. Wanesakin oli kivan terhakkaana liikkeellä.
Alkuun tultiin keskilinjaa vierekkäin, tehtiin 6 askeleen käyntisiirtymä ja lopulta lyhyen ja pitkän sivun jälkeen kulmaan voltti. Lähtöpiste oli kylläkin pitkän sivun alussa. Myöhemmin lisättiin tähän sujuvat puolenvaidot päätyyn ja pitkän sivun alkuun 6 askeleen laukat. Tuntui että toisella puolella meni aina nopeammin mutta suht samaa vauhtia selvittiin.
Lopuksi tultiin vielä keskilinjalle, väistö uralle ja takaisin, päädyssä täyskaarto ja takaisin. Wanen väistöt oli aika laidasta laitaan. Välillä väisti hienosti ja lennokkaasti, välillä vänkäsi kaula mutkalla vastaan. Jälkimmäisen väistön sai lopuksi tehdä vähän aikaa käynnissä. Parani.
Pari kertaa tuli sanomista suoruudesta mutten ehtinyt yhtään ajatella tai tajuta että missä välissä olisi pitänyt korjata. Siinä missä eka tunti meni matkustellen niin tällä tunnilla vain ohjasin ja säätelin vauhtia ja edelleen ratsastus jäi aika vähiin. Siihen nähden Wane liikkui sangen kivasti ja pyöreästi. Lopuksi piti yrittää vähän hidastaa tahtia ja energiaa löytyi hyvin. Ei lipsuttu ja ponin selkä oli lämmin.
Tallin pihalla kaarrossa piti vielä vähän pelleillä. Ei lähdetty vikeltämään mutta piti kokeilla kopistella jalkoja yhteen ponin kaulan päällä ja takapuolen päällä. Kaulan päällä onnistui helpommin. Takana oli aikamoista sammakointia. Kun yritin suoremmin jaloin niin vahingossa vikelsin itseni selästä alas. Kaulasta halaten jaloilleni ponin viereen. Eihän sitä voi edes laskea tippumiseksi kun oli lähes tahallista ja niin tyylikästä. Selkään meno omin avuin jäi testaamatta.
Ongelmia:
en ehtinyt keskittyä kuin reittiin ja kaverin nopeuteen, itse ratsastus jäi vähiin
väistöt oli välillä vänkäämistä
vikelsin itseni alas selästä
Parannusta:
en yhtään muistanut tunnin aikana ettei ole satulaa
parhaimmillaan hienoja raviväistöjä
aika erergistä ja letkeää menoa
ponin ravi ei sattunut selkääni
kamala tunnustaa mutta tykkäsin Wanesta tänään enemmän kuin Listrasta
ei Kropekia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora