Maanantaina kenttä oli jo yllättävän hyvässä kunnossa. Sula ja sangen kuiva. Keli putosi nollasta pari astetta pakkaselle. Estetunnilla oli 3 ratsukkoa ja sain itse Pikun. Ruuna oli jo valmiiksi hommissa. Jalat oli niin rapaiset ettei harjaaminenkaan auttanut. Ei niihin voinut suojia laittaa.
Tänään Piku oli viime kertaa hitaampi. Alkutunnista herättelin aika heikosti. Meni vähän siihen että pyysin, ruuna liikkui 3 askelta hyvin ja pyysin uudestaan. Aloitettiin käynnissä ja ravissa pitkin ohjin. Ei paras metodi Pikun kanssa. Ei mennyt sisäpohje läpi enkä saanut taipumaan vaan kanttailtiin kulmat.
Alkuverkassa piti keskittyä tasaiseen tahtiin. Ei ole omia vahvuuksiani. Ravivoltilla siitä tuli huutia. Ekalla kerralla tahti ei säilynyt. Toisella yrityksellä 100 % keskittymisestä meni tahtiin ja kaikki muu kärsi. Eihän Piku taipunutkaan. Kuulemma säikyttelin liian isosti eteen ja otin liian isosti kiinni. Missään vaiheessa en omasta mielestäni pyytänyt Pikua hidastamaan vaan se teki sen ihan itse. Paljon tuli sellaisia korjattavia asioita, joita en huomannut enkä tunnistanut. Kamalan vaikea korjata. Vähän tuli sellainen olo että on kerrottu kaikki meidän virheet muttei sitä mitä kannattaisi tehdä. Laukassa Piku asettui väärään suuntaan enkä taas tukan takaa huomannut. Olisi pitänyt havaita se korvista. Ei vaan pysty! Pimeääkin oli. Liekö tekosyitä? Meinasi vähän ärsyttää.
Verkkahypyt hölköteltiin vähän rauhallisesti mutta varmasti yli. Puolikasta marimekkoa ensin kohti valoa vasemmassa, sitten valosta poispäin oikeassa kierroksessa. Vasta kun este vähän nousi niin havahduin vaatimaan Pikulta kunnon laukkaa enkä sallinut himmailua estettä kohti. Parani.
Tultiin pikkurata kahdesti. Pysty-okseri-pysty jumppana, väleissä 3 metriä, lähes kentän ympäri ja marimekkopysty, taas lähes kentän ympäri ja 9 metrin pysty-pysty -sarja. Vikan sarjan mittasin itse ja sitä ope lyhensi puolisen metriä. Piti keskittyä tasaiseen tahtiin ja väleissä edettiinkin mielestäni suht tasaisesti. Innareille Piku hidasti (tultiin aika reippaasti sisään) mutta välit tuntuivat hyviltä. Sarjavälikin oli aika passeli.
Toiselle kierrokselle välejä lyhennettiin muiden ratsujen hyppyhaluttomuuden takia. Nyt en uskaltanut posottaa jumpalle vaan tultiin jopa vähän löysästi. Sarja jäi jo ahtaaksi vaikka pidätin. Esteet oli max 70 cm jos sitäkään. Ekalla kierroksella jotain 50 cm pinnassa?
Wanesa ei ollut hyppytuulella ja lopulta löysin itseni ponin selästä. Kannuksia ei ollut mutta sain vähän pidemmän raipan. Eihän ponia tarvinnut kuin pyytää niin se lähti viipottamaan. Hypättiin marimekko alle ja sen jälkeen rata. Aika hitaasti rämmittiin jumppa mutta kuitenkin ekalla yli. Pystyllä ei ongelmaa ja sarjakin venyi helposti kahteen. Opelta tuli kehuja että nyt olin napakka.
Muut tuli välissä ja lopuksi piti ottaa vielä toinen kierros. Kerta kiellon päälle olikin monta kertaa kieltoja. Poni ei halunnut enää hypätä jumppaa vaan rupesi stoppailemaan kuten aiemmallakin kuskilla. Välillä hyytyi vauhti. Välillä poni ei vain halunnut. Yritin kovasti. Ekasta päästiin välillä yli mutta okserille stoppasi tai oli juoksemassa ohi. Kertaalleen horjuin epätasapainossa mutta pysyin kyydissä. Välillä peruutettiin esteeltä pois, välillä usvatettiin täyttä laukkaa kentän ympäri. Lopulta eka putosi puolikkaaksi muttei silti päästy okserista yli. Lopulta hyppyytin ponin siitä lähes paikaltaan yli. Helpostihan se meni kun este oli niin pieni. Samanlaisella rämpimisellä mentiin pystykin. Kyydissä oli vähän hankalampi olla. Sakkokierros ei mennyt yhtään tyylikkäämmin vaan taas lähes paikaltaan mutta yli kuitenkin ja ponille tietysti taputukset. Sitten loppui kuskin kunto ja oli pakko vetää henkeä.
Olin oikein positiivisesti yllättynyt kuinka pitkään jaksoin yhtäjaksoisesti yrittää. Surullista kyllä niin kuski siinä huhki ponia enemmän. Sykemittari näytti enemmän kuin pahimmillaan sählyssä. Tämä ainakin meni urheilun puolelle.
Kuvittelin että oltaisiin jatkettu vielä jumpan parissa ja ehdotin että tultaisiin taas marimekko alle. Ohje olikin tulla pelkkä marimekko. Siinä ei ole mitään ongelmaa, totesin ja helposti siitä päästiinkin.
Loppuraveissa poni parani aika nopeasti avuille. Eihän se hypätessä kauniisti kääntynyt tai taipunut vaan puri kaula mutkalla kuolaimeen ja painui lapa edellä ulos. Kuskikin päätyi ennakoimaan hyppyjä vaikka tiesi ettei niin pitäisi tehdä. En oikein tiedä mikä tässä jumpassa oli niin vaikeaa. Piku sen selvitti mukisematta myös toisella kuskilla. Sokeri ja Wanesa sitten tyssäilivät senkin edestä. Esteet oli pieniä ja pohja ihan hyvä. Ehkä olisi pitänyt hypätä vielä pienemmillä esteillä? Ehkä väli oli lyhentämisen jälkeenkin Wanesalle liian pitkä? Ainakin tuossa töpölaukassa. Olisikohan se hypännyt paremmin jos olisin mennyt sillä itse alusta asti? Alkutunnin meni ihan siististi toisellakin kuskilla.
Tämän tunnin jälkeen vatsalihaksiin sattui. En ollut ratsunvaihdosta harmissani. Pikun kanssa oli jopa vähän tylsää katsella ja odotella kun kavereilla oli ongelmia. Nyt sain ongelmista oman osani ja kai tämä lopulta oli jonkinlainen työvoitto kun rämmittiin niistä yli. Ei kuulostanut siltä että Wanesa tulee kovin usein meidän estetunneille jatkossa.
Ongelmia:
Piku oli vähän hidas
Wanesa ei halunnut hypätä jumppaa
Parannusta:
Pikun kanssa hyppääminen oli helppoa
Wanesan kanssa selvittiin lopulta jotenkuten yli
kuski pysyi kyydissä
kuskin kunto kesti yllättävän hyvin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora