Riihimäen kisoihin lähdin siis vararatsu Sokerilla kun Tytsy ei ollut kunnossa. Kisapaikalla Sokeri käyttäytyi hyvin ja verkassa oli kivasti reippaampi kuin kotona. Päivä oli lämmin, joten t-paidalla pärjäsi mainiosti. Verkassa olin aika itsekseni eikä ollut kukaan neuvomassa. Tamma liikkeelle. Hypyt ei olleet ihan priimaa ja taidettiin pudottaakin jotain. Yli mentiin kuitenkin.
Kisarata oli puitteiltaan ehkä elämäni haastavin tähän asti. Ei suotta pelkkiä puomiesteitä vaan hirmuisesti täytteitä ja johteita. 3 estettä oli tavallisia puomiesteitä. Heti 70 cm luokasta alkaen. Ei missään aluekisoissakaan ole ollut tällaista.
70 cm ratapiirros.
Luokissa oli valtavasti osallistujia, joten ei ollut mikään nopea reissu.
70 cm radasta ei taida olla videota. Ei ollut hääviä. En ehtinyt näyttää kaikkia esteitä ennen aloitusta. Tuijottelua, jännittymistä ja hassuja hyppyjä. Yksi pudotus, kielto sekä lisäksi 4 aikavirhettä. Keikuinpa kertaalleen pois satulastakin mutta pääsin takaisin. Mutta hyväksytysti maaliin.
80 cm ratapiirros.
Kasikympin verkassa yksi pysty taisi olla 90 cm. Yli päästiin siitäkin. Verkassa tamma oli taas parempi. Toki tila oli pienempi ja enemmän kavereita ympärillä.
Kasikympin rata ei ollut sen parempi. Yhä hassuja hyppyjä ja tuijottelua. Lopulta toinenkin kielto ja hylsy. Pari pudotusta ja taas kahdesti pois satulasta. Toinen vieläpä ylityksestä. Saatiin kuitenkin hypätä rata loppuun. Oli kai siellä hyviäkin pätkiä. Evitskogin kisojen 80 cm oli superisti helpompi kuin täällä 70 cm. Tiedänpä jatkossa että täällä ei kannata lähteä kovin isoihin luokkiin. Ainakaan jos kisakunto ei molemmilla ole kohdillaan. Vähän jäi kaihertamaan että poistuin satulasta kolmesti. Pitää lohduttautua sillä etten pudonnut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora