keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Redin itsenäisen liikutuksen treenausta

Keskiviikkona oli hyvä hetki mennä taas moikkaamaan Rediä. Luvassa oli nimittäin seuraavalla viikolla hepan liikutusta omistajan loman aikana, joten mieluusti opettelin tarvittavat käytännön asiat ensin.

Taas omistaja oli ollut ripeä ja paikalle saapuessani Redi oli jo harjattu ja suojitettu. Satula ja suitset, vähän vilttiä varmuuden vuoksi ja pihalle kävelemään. Keli oli nollassa eikä satanut vaikka aiemmin tihutti. Siihen nähden vähän yllätti kentän loska. Vaikka onhan nyt joka yö satanut lunta. Maanantaina Mallun kenttä oli enempi kuralla kuin loskainen.

Kentän käyttö oli hyvin perinteistä, taas toinen ratsukko ehti pihalle vähän ennen meitä ja alkuun jaettiin kenttä. Pyörittiin aika paljon ympyrällä pelottavammassa päädyssä. Redi ei oikein rentoutunut, joten työskentelin suosiolla lähinnä käynnissä. Pysähdyksiä, asetuksia (yrittämistä), hetkittäin vähän ylitaivuttamista ja takaosan väistämistä. Ratsu oli edestä levoton enkä saanut ulko-ohjaa pidettyä niin vakaana kuin olisin halunnut.

Ravissa ei juossut alta muttei ollut rentokaan. Parhaiten meni kun rupesin tekemään monipuolisia ja vaihtelevia tehtäviä. Väisti helposti, tein myös vähän avoja ja sulkujakin yritin. Säikkyloikkia esitti vasta lopuksi ja erityisesti kun tarhoista vietiin kaverit sisään.

Ennen kun oltiin laukattu yhtään niin toinen kentällä ollut hepo esitteli omia muuvejaan ja liukastui nurin. Onneksi vauhtia ei ollut paljoa eikä näyttänyt kovin pahalta. Mutta siihen loppui kuitenkin toisen ratsukon työnteko. Tämän jälkeen vasta Redi rupesi taas keskittymään minuun ja meno parani. Toinen ratsukko ehti laukata ongelmitta. Minäkään en viitsinyt jättää laukkahöyryjä Rediin sisälle mutta mentiin kyllä tosi hissukseen. Oikeassa kierroksessa ensin uraa pitkin ja pääty-ympyröitä. Jokunen ei-toivottu vaihto tuli.

Pitkille sivuille rupesin tekemään laukassa avoja. Useampi kierros mentiin laukkaa. Sitten sama juttu toiseen kierrokseen. Vasempaan pysyi myötälaukassa. Parhaimmillaan hepo kuunteli istuntaa ja laukkasi tosi rauhallisesti hyvin kevyellä tuntumalla. Pyöristyikin. Tänään meidän paras askellaji oli selvästi laukka.

Laukkojen jälkeen ei ollut itselläni motivaatiota hinkutella enää enempiä. Laukat meni sen verran kivasti. Ravissa oli edelleen epätasainen, ei kuitenkaan vieläkään juossut alta. Loppuverkat, tuttuun tapaan ympyräkahdeksikkoa. Loppukäynneissä keksin sitten että yhden ohjan pysäytystä ei olla harjoiteltu. Hepo oli jo tarpeeksi rento siihen puuhaan. Vasemmalle oli selvästi paljon jäykempi. Oikealle sai vetää kaulan kunnolla mutkalle, vasempaan pysähtyi jo ennen kunnon taivutusta. Vaan tulipa tässäkin vielä pientä kuumotusta kun ratsu oli kaula mutkalla oikeaan ja sai takaa jonkun sätkyn. Kuskina hetken hirvitti että ei kai mekin mennä nurin vaikkei onneksi edes liukastellut. Loppuun hepo meinasi purra minua mielenosoituksellisesti varpaasta. Riittää jo. Sitten vielä yksi hyvä pysäytys ja hepo talliin.

Ongelmia:
alkuun jännittynyt ja jäykkä
ravista ei tullut hyvää
säikkyloikat varsinkin loppuun
meinasi purra varpaasta
pohja oli pelottavan salaliukas

Parannusta:
laukat sujui paremmin
hyvin onnistui ilman martingaaliakin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora