Uusintakerta ABC:llä hyppäämässä

Hartaan suunnittelun jälkeen saatiin Annen kanssa itsemme uudestaan ABC:lle estetunnille. Edellinen kerta olikin jo tammikuussa. Ratsuvalinta osui tällä kertaa joukon uusimpaan tulokkaaseen eli voikkoon Aapoon. Kuulemma reipas menijä. 12-vuotias ruuna, jolla on kisattu 110-luokkia. Porukan äkäisin (muttei silti vihainen) heppa, joka saattaa kuulemma näykkiä. Oma silmäni sanoi korkeudeksi 165+ ja sukupostissa lukeekin että 166 cm. Käyttäytyi tallissa nätisti. Kiva oli tietää mahdollisesta näykkäilystä niin osasin pitää aikeita silmällä.

Ope kysyi toiveita mitä tahdottaisiin tehdä. En ollut yhtään varautunut moiseen ja menin ihan jumiin. Osasin vain kertoa mitä oon alkuviikosta tehnyt ja kuinka kääntämisessä on hankaluuksia. Anne sai suunsa onneksi paremmin auki. Tunnin jälkeen pohdin omaa toivetehtävääni ja se olisi laukansäätelyä linjalla.

Ensimmäisiä ohjeita oli että jos ohjien kanssa jää liikaa nyhertämään niin ratsu saattaa olla edestä hyvinkin raskas. Osaa olla myös höyhenenkevyt kun sitä oikein ratsastaa. Itsenäisen alkuverkkailun aikana en saanut heppaa oikein pyöristymään. Oikeaan kierrokseen asetuksetkin oli vähän tiukassa. Meno vähän parantui pyörittelyn jatkuessa. Ohjattu alkuverkka piti sisällään mm. ravilisäyksiä pitkille sivuille. Kuulemma saa pyytää kunnolla eteen, sillä Aapon ravissa ei ole vielä tullut toista päätä vastaan. Alkuun pyysin vähän arasti mutta kun useampi kierros mentiin ja ope hoputti enemmän niin hepasta löytyi aika hienoa isoa ravia. Satulassa istuen ois voinut olla aika kammottavaa (vrt. kouluradan lisätyt/keskiravit).

Laukkaa mentiin kumpaankin suuntaan ja piti sekä istua satulassa että kevyessä istunnassa. Tuntumani ei saa kadota kun nousen kevyeeseen istuntaan, sanoi ope. Laukka vaihdettiin lennossa kavaletin yli hyppäämällä ja verkattiin vielä toiseenkin suuntaan. Asetukset oli edelleen vähän haussa ja hetkittäin tuntui että hepo valuu sisäpohjetta vasten keskelle.

Verkkahyppyjä alotettiin hyppäämään kaarella Annen ratapiirroksen mukaisesti. Olikohan ensimmäinen väli 17 metriä ja siihen toivottiin viittä laukkaa. Ohjausongelmani oli tyypillisiä ja kuulemma vähän ratsastelin menemään, jolloin ponnistuspaikatkin oli missä sattui. Tunnustan. Laukkaa piti saada vähän kasatummaksi mutta pysymään energisenä. Ensimmäisten kierrosten jälkeen tuli sanomista että olen Aapolle liian hidas. Mukaudun hyppyyn liian myöhään, keskivartaloni ei ole tarpeeksi jäntevä ja olen ylävartalostani liian suorassa. Teoriassa ymmärrän kyllä mutta käytännössä varsinkin keskivartalon jännittäminen tuntui melko ylivoimaiselta saada korjattua. Palaute oli hyvin asiallista mutta ohikiitävän vilauksen ajan meinasi harmittaa olla niin huono.

Jatkossa ohjeeksi tuli ajatella 150 sentin esteitä ja pyllistää paremmin. Ja aina ennen kun on sanottu että pienillä esteillä mukaudutaankin pienesti. Joko opettajat opettavat ristiin tai sitten ymmärrän väärin.

Seuraavaksi hypättiin (olikohan 13 vai 14 metrin) kaarta vasemmalle. Ongelmat oli pitkälti samoja. En osannut korjata keskivartaloani jämäkämmäksi. Yritin pyllistellä mutta lopputulos ei tainnut olla ihan toivottu. Melko pitkään meitä vielä yksinkin tuossa laukkuutettiin. Kaarteen ratsastamisessakin oli parannettavaa. Pääosin tuli kyllä toivotut neljä laukkaa mutta varsinkin tokalle tultiin monesti aika sisäreunaan.

Tämän jälkeen hypättiin 6 laukan loivalla kaarteella (oikeaan) pysty ja okseri. Okserin jälkeen oli tiukka käännös vasemmalle ennen takaseinää. Aapon kanssa edettiin väli viidellä ja okserin jälkeinen kaarre oli aikamoinen sisälle kaatuminen. Koska esteet oli jo vähän isompia niin myötäämisestä ei tullut enää noottia. Vähän hämmästelyä vain että mukauduinpa hyppyyn isosti. Mutta minähän ajattelin nyt sinnikkäästi 150-esteitä.

Sitten hypättiin 8 loikan rata kahdesti. Kaarteiden pystyt nousi vähän, jälkimmäisellä kierroksella taisivat olla 80. Linja oli open mukaan ysikympissä. Pientä takeltelua ja vastalaukkaa taisi tulla mutta olin hypyissä jo paremmin. Hienosti olen unohtanut tarkemmin miten meni. Selvittiin esteistä yli, linja tultiin jo neljällä ja vikalla kerralla okserin jälkeinen kaarre oli jo paremmin hallittu. En muista pudotettiinko mitään.

Ysikymppiä korkeammalle ei ope tänään esteitä nostanut vaikka monesti uhkailikin isoilla. Tykkäsin tänään tammikuuta enemmän opetuksesta, sillä korjattavaa löytyi vaikka kuinka. Opetus myös tuntui sopivasti tiukemmalta. Hepo maisteli hihaani kahdesti, muuten oli ihan asiallisesti. Reippaksi en sitä sanoisi vaan normivauhtiseksi. Sitäkin piti pohkeilla ratsastaa hetkittäin aika nasevasti eteen. Aika erilainen taas kuin viimeaikoina ratsastamani säpiköijät. Mutta sen verran hyödyllistä ja hauskaa oli että katseltiin kalentereja uusintaan.

Ongelmia:
hepo aavistuksen pitkä ja löysä
en osaa istua pienillä esteillä
en osannut taivuttaa/saanut taivutuksia kunnolla läpi
vähän liirasi kaarteissa
hepan takajalka puuhasi omiaan ja taisi lukkiutua hetkeksi

Parannusta:
ei kieltoja
koko tunti tehollista aikaa, käyntipätkätkin saatiin opetusta
ihanan paljon parannus- ja korjausehdotuksia