Neljän kunnan maastoreissu

 Perjantaina sain puhuttua itselleni tallireissun matkalla juhannuksen viettoon. Eipä kovin monta kilometriä tullut ylimääräistä autoilua. Keli oli vihdoin aurinkoinen, lämmintä taisi olla +15 ja tuuli. Easy piti taas käydä hakemassa laitumelta. Osan matkasta hepat seurasi perässä mutta sitten tyssäsivät. Piti napata Easy kiinni että seurasi talliin. Hoitotoimien ajan oli kiltisti.

Maastoon lähtö ei edistynyt kovin vauhdilla. Heppa oli tahmakaviotuulella. Puiden kahina ei yhtään auttanut asiaa. Ensimmäiseen pariin sataan metriin meni varmaan lähemmäs 10 minuuttia. Easy olisi halunnut vain takaisinpäin ja puita ja postilaatikoita piti kytätä. Alkumatka meni hiekka(auto)tien viertä. Pennar oli sen verran pehmeämpi että uskaltauduin ravaamaan. Tien reunalla ruohoa kasvoi muutama sentti ja sitten oli useamman metrin jyrkkä pudotus ojaan. Toivoin ettei Easy sinne ojaan säikyksissään loikkaisi.

Olin etukäteen katsonut kartasta mistä meinasin mennä. Otinpa paperikartan mukaankin. Tästä huolimatta olin useamman kerran vähän hukassa. Ekalla kerralla taisin kääntyä ihan oikeasta paikasta mutta tie loppui kesken. Palattiin takaisin autotielle. Myöhemmin lentokentän kohdalla tuli ekan oikoreitin paluutie vastaan. Siitä vielä kilsa ja sitten löytyi hiekkatie vasempaan. Risteyksestä käännyttiin taas vasempaan. Siellä oli sen verran hyvää pohjaa että laukattiinkin. Polun yli kulki minioja mutta Easy loikkasi hienosti yli. Eipä ollut sittenkään oikea reitti kun tupsehdettiin lentokentän laidalle. Sama pätkä siis takaisin, taas mentiin laukalla ja loikattiin miniojan yli. Risteyksessä kaivelin kartan taas taskusta ja suuntasin vasta seuraavasta vasempaan.

Violetti on suunniteltu reitti ja punaista pitkin mentiin. Matkalla kuljettiin
Oulussa, Kempeleessä, Muhoksella ja Tyrnävällä.

Tämäkin polku oli ihanan hiekkainen. Hetki ravia ja sitten laukkaa. Annoin Easyn mennä omaa vauhtiaan (gps sanoi 35 km/h). Hiekka oli vähän upottavaa, joten mahtoi olla vähän raskasta. Innokkaasti pinkoi kuitenkin menemään. Upeat maastot vilistivät ohi. Kun huomasin hiekkakuopan niin siellä piti käydä kääntymässä. Ei ollut kovin upottavaa hiekkaa. Hurjapäisenä katsoin jyrkän kohdan ja kiivettiin käynnillä ylös. Tämä oli kyllä melko pieni kuoppa niihin isompiin verrattuna. Nousua oli alle 5 metriä. Loivemmasta kohdasta sitten takaisin alas.

Vähän matkaa mentiin käyntiä ja sitten jatkettiin taas ravilla. Annoin ratsun ravata ihan pitkillä ohjilla ja nätisti kulki. Oltiin näemmä oikealla reitillä kun pölähdettiin autotielle. Pätkä ensin polkua tien reunaa pitkin ja sitten hetki tiellä. Siitä lähti vielä reitti takaisin metsään. Alussa oli taas hienoja maisemia, korkeita puita ja kärrypolun (tai niin halusin kuvitella) jäänteet. Ravailtiin minkä maasto salli. Sitten polku pieneni ja olipa siinä aikamoisia lätäköitäkin. Onneksi alla oli lätäkkövarmajalka. Välillä ei näkynyt pohjaan asti ja toivoin ettei polulla olisi äkkisyviä kuoppia. Ei ollut. Lopulta meni melko puikkelehtimiseksi puiden välistä. Nostin käden eteen suojaamaan naamaani polun yli olevilta hämähäkinseiteiltä. Hepo eteni kyllä reippaasti pitkin ohjin käynnissä, taisi tietää että nyt mennään jo kotiinpäin. Lopulta sitten putkahdettiin jonkin talon pihaan.

Talon tietä mentiin isolle tielle. Tällä pätkällä oli omasta mielestä reitin huonoin pohja. Nyrkinkokoisia teräviä kiviä. Autotiellä otettiin taas ravia pientareella. Melko tarkka olin arvioissani. Sanoin että ollaan tunti ja oltiin n. 4 minuuttia myöhässä takaisin. Noissa maastoissa olisi kyllä mieluusti pyörinyt pidempäänkin. Hiekkamontut jäi nyt samoilematta.

Ongelmia:

tahmeus alkumatkasta

Parannusta:

ei kiihdytellyt laukassa pahasti

hyvin kipusi hiekkamontusta ylös

upeat maastot