Turpa ylhäällä ja alhaalla esteitä

Torstaina alkoi Uotilan kevätkausi. Etukäteen pohdin etten tahtoisi Pimua enkä Samia. Toiveeni toteutui ja listassa luki Arttu. Harvinaista kyllä niin hepo oli jo hommissa ja vältyin varustamiselta. Oli kuulemma estetunnilla ollut niin villinä vapaapäivistään että oli pukittanut kuskin laukannostossa kyydistä. Mitä itse näin niin nuhteessa näytti olevan. Pihalla -1°C.

Meitä oli vain 3 ratsukkoa tunnilla. Teemana jumppatehtävä. Arttu oli tosiaan ratsastettu kuulolle ja kulki aika nipussa. En uskaltanut lepsuilla vaan pidin hepan edelleen jämäkästi otteessa. Ensimmäinen laukannosto silti vähän jännitti. Hyvin meni. Mutta pukkiriskin ollessa päällä en ollut kaikista onnellisimmillani suht nätistä ja matalahkosta muodosta, joka laukassakin oli. Muuten Arttu tuntui hyvin erilaiselta kuin syksyltä muistelin. Oli hetkittäin ihan intopinkeä.

Esteitä taisi olla 5. Alotettiin ravipuomeilla ja jo siinä vauhtia oli pikemminkin liikaa. Hyvin silti tikkasi jalkansa oikeisiin kohtiin. Sitten sama maapuomeina ja siitä pikkuhiljaa nousi ristikoita ja lopuksi pystyjäkin. Kuskille ohje oli että istu pystympänä. Arttu taas hyppeli turpa maata viistäen.

Arttu rupesi kuumumaan lopputuntia kohti ja pidätteistä aiheutui ihan ehtaa yläkautta silmiin katselua. Martingaalit olisi olleet kova juttu. Mutta otin tämän haasteena, hyvä opetella ratsastamaan myös tällaisissa tilanteissa. Yllättävän hyvin myös vedettiin. Vaikka välillä lähestyttiin esteitä niin että pelotti että huomaako Arttu niitä edes niin mukisematta meni eikä edes menty ihan joka kerta kohtuuttoman lujaa.

Ongelmia:
kuumuminen ja yläkautta tuijottelu
etupainoisuus

Parannusta:
ihanan reipas
ei sinkoillut