Motivaatio venyttelyyn - en pääse ratsulla suoraan

Keskiviikkona uhkasi olla tallivapaa mutta onneksi vuorokauden varoitusajalla löytyi uusi paikka kokeiluun. Hieman eksoottisesti tähän törmäsin netissä: http://www.stallmyrskog.fi/

Menomatkalla etelän fauna taas muistutti olemassaolostaan ja Uotilan tallin nurkilla oli ihan tuoreeltaan yliajettu peura tiellä. Onneksi ei näyttänyt sattuneen autolle tai ihmisille pahemmin.

Tallimatkaan meni reilu puolisen tuntia. Varsinkin kun loppumatkasta peurojen pelossa laskin nopeutta. 25 minuuttia oli vähän niukasti hepan laittoon. Ratsukseni sain suuren Sallyn, ruunikkotamma. Hoidettiin kiinni ja satulasta ei kuulemma tykkää. Suojat kaikkiin jalkoihin ja martingaali. Tuntikaveri oli onneksi ihanan avulias ja näytti hevosen ja varusteet. Omistaja auttoi varustamisessa että selvisin ajallaan valmiiksi. Mentiin ihan au naturel, ei raippaa, ei kannuksia.

Jakkaralta kyytiin pihalla ja jalustimien säädöt. Hepo pysyi aivan naulittuna aloillaan. Kenttä oli aavistuksen märkä mutta vuodenaikaan nähden loistavassa kunnossa. Lämmintä oli +4 ja vähän saattoi tihuttaa. Ratsukoita oli tunnilla tosiaan vain 2. Kenttä ei paikan päällä näyttänyt ihan niin suurelta kuin valokuvissa, 22x45m. Ope kommentoi että vaikka Sally on niin iso niin se ei ole yhtään raskas ratsastaa kuten isot hevoset monesti ovat.

Jo käynnissä meno oli turhan rauhallista. Syyt hyvin pitkälti kaikkiin ongelmiin löytyivät lopulta istunnastani. Eikä tosiaan tehty mitään temppuja vaan mentiin ihan perusratsastusta, jopa ilman suurempia pyörittelyjä. Istuinluita piti tunnustella, oikea tuntuu paremmin. Olen mutkalla ja painoni enemmän oikealla, yläkroppa kääntynyt vasemmalle ja lantionkin vinossa. Tästä aiheutui että oikeaan kierrokseen ei meinattu pysyä uralla sitten millään. Ja nyt vasta naputellessa hahmotan että sama ongelma oli Luhtajoella.

Ravissa tuli kommenttia siirtää painoa hevosen mukaan ja keventää jalustimille. Hetki meni ennen kuin tajusin mutta juuri niinhän se menee. Kuinka valaisevaa! Toteutus tosin tarvii vielä treeniä ja nopsaa livahdan vanhoihin tapoihin jos en keskity. Hepalle lähes kaikki istuntani viat tarkoittivat lähinnä jarruttamista. Kun paino oli liian takana niin hidastui, kun ohjastuki katosi niin hidastui, kun vaivihkaa vilkaisin alas niin siirtyi käyntiin. Enkä välillä meinannut saada takaisin raviin.

Ravissa mentiin harjoitusravissa maapuomeja. Pikkuhiljaa ne nousivat vähän maasta. Muodostelma näytti vähän kummalta sivusuunnassa mutta ei auttanut kurkkia puomeja, joka kerta putosi käyntiin. En siis oikein tiedä että mistä mentiin yli, yritin keskittyä tuijottelemaan taivaalle. Kertaalleen hepo kompuroi puomeilla, pysyin ihan rauhallisena. Ope kommentoi että oli ihan hevosen oma moka, pitäisi itse nostella jalkansa. Puomien jälkeen ei päästy kovin ihanasti suoraan. Keskivartalon tukea kaivattiin ja loppua kohti tapahtui parannusta. Kaarteen ratsastaminen ennen puomeja oli haastavaa sekin. Välillä kääntyi liikaa, välillä liian vähän enkä saanut suoristettua. Kommenttia tuli ettei pitäisi tulla niin tiukkaa tietä että ravi sammuu. Puomeilla valutin alitajuisesti ohjia löysälle ettei vähäkin vauhti hiipuisi. Tuntumaa vasten pitäisi liikkua.

Erot vasemmassa ja oikeassa kierroksessa olivat valtavia. Oikea oli hankala ja heppa meinasi valua sisään koko kaulan kääntyessä ulos. Kun käskystä yritin korjata kaulaa suoraksi niin karkasi koko ratsukko oikealle. Vasen kierros taas sujui olosuhteisiin nähden kelvosti. Ope kommentoi että tälle hevoselle vasen kierros on hankalampi. Eipä ollut mun kanssani.

Pohkeita yritin käyttää koko tunnin. Mutta aika onnetonta se taisi olla. Istuinluut tai jokin menoa jarrutti. Nyt vika löytyi onneksi niin selvästi satulasta etten syyttänyt ratsua patalaiskaksi. Hetkittäin jopa vähän liikuttiin. Loppuraveissa jo kelvosti. Laukkaamaan ei päästy ja tunti vilahti muutenkin tosi äkkiä ohi.

Kieroa, että kipeytin tästä selkäni pariksi päiväksi. Kuulemma selkälihaksilla kompensoidaan heikkoja vatsalihaksia. Mielestäni minulla on ihan ok vatsalihakset ja heikohko selkä. Opelta tuli kommenttia että selkäni ei ole ainakaan liian notkolla.

Ope oli kivan suorapuheinen kuten varoitteli. Mutta olematta silti yhtään asiaton tai ilkeä. Kommentit oli juuri niitä korjauskehotuksia, joita kaipasinkin. Hyvin tämä palautti maan pinnalle. Mutta samalla tuli olo että tuolla voisin oppia ihan hurjasti. Irtotuntihinta on 45e mutta eipä se kahden ratsukon tunnista edes ole kohtuuttomasti. Tallimatka on jo pahasti kipurajoilla. Silti tulin houkutelluksi kahden viikon päästä uudestaan paikalle. Kiva olisi joskus kokeilla myös toista heppaa, mielestäni mulle paremman kokoista tammaa. Jota en kyllä päällepäin arvannut tammaksi. Kotiläksyksi sain venytellä. Vihdoin löytyi siihenkin kunnon syy ja motivaattori. Jospa venyttelyllä saisi hevoset kulkemaan suoraan! Sain myös hyvin kädestä pitäen opetusta istuinluiden tuntemiseen. Hyvä treeni olisi myös jumppapalloilla peilin edessä.

Ongelmia:
kuskin vinous
en osaa käyttää pohkeita reidet rentoina
ohjastuntuma karkaili alitajuisesti

Parannusta:
vasen kierros oli helpompi
ei keljuttanut

Hepan esittely netissä:
Zapheli ”Sally” (Tenerife x Concorde) on Hollannissa 2004 syntynyt KWPN tamma. Sillä on Hollannissa kilpailtu este- ja kouluratsastuksessa. Suomeen Sally tuli lokakuussa 2012. Sally on jo kilpaillut Suomessa estekilpailuissa.