Pakkasessa takaosan väistätystä ja taivuttelua volteilla

Sunnuntaina ehdin vihdoin tälle viikonlopulle hevostelemaan. Tuttuun tapaan taas neljän tunnille. Listaa tutkiessa vähän harmitti, sillä meitä oli 9. Tuntia myöhemmin taas esteitä vain viiden ratsukon voimin. Mutta tällä mentiin. Ratsuksi oli pitkästä aikaa merkattu Aksu. Tallissa sillä oli hyvin epätyypilliseen tapaan fleeceloimi. Pihalla tosin oli -26 astetta ja tallissakin vain muutama aste plussan puolella. Seisoi nätisti harjattavana, vähän yritti nostaa päätä suitsiessa mutta sukkelasti meni suitset silti päähän.

Vaatetusta olin laittanut taas varmuuden vuoksi riittävästi, joten ratsailla tuli kuuma. 3-sormihanskani unohtuivat matkasta, joten sain korvaavaksi tuotteeksi talvipyöräilyyn tarkoitetut rapuhanskat. Ohjat tuli siis väärästä välistä mutta alkuverkassa menetteli.

Ei saanut mennä liian lujaa ja kaivattiin vielä pyöreämpää ratsua. Pitkästä aikaa tuli kommenttia siitäkin että pitäisi tehdä rauhallisempia ohjasotteita ettei hevosen pää heilu puolelta toiselle. Mutta tätä en huomannut itse. Pikemminkin tuntui siltä että mitä enemmän keskityin ongelmakohtiin niin sitä jäykemmäksi menin. Pieni ylitaivutus auttoi.

Jakauduttiin ympyröille väistämään takaosaa ravissa ulos. Vasen kierros oli kiva ja helppo, oikea työläämpi. Vaan tässäkin tuli sanomista että ulkolapa meinaa pullahdella. Istunnalla en saanut kunnolla hidastettua, joten varsinkin oikeaan kierrokseen Aksu monesti jännittyi kun pyysin väistöä. Tahti ei juuri muuttunut mutta pää nousi ja korvat meni eri korkeudelle. Vasempaan saatiin kivan leijailevia ristiaskelia.

Laukkaa mentiin koko sakki kerrallaan, lyhyiden sivujen keskelle voltit. Tässä vaiheessa maneesissa oli seuraavan tunnin esteidenrakentajia ja Aksun keskittyminen meinasi välillä herpaantua. Rupesi myös kyttäilemään sekä katsomoa että avoinna ollutta puomiluukkua. Mentiin niistä ohi turpa aika vahvasti sisällä että reitti säilyi edes jotenkuten. Plussat kuskille että sai ratsastettua päättäväisesti. Laukkaa sai pyytää vähän energisemmäksi. Ja vaikka ajattelin avoa niin silti tuli sanomista että takaosa karkaa sisälle. Voltit kääntyi ihan hyvin ja taivutuksetkin löytyi. Kivoja pätkiä tuli väliin. Aksu mieluummin tarjosi vähän hitaampaa kuin energisempää laukkaa.

Loppuraveissa piti ratsastaa eteen ja pidemmälle kaulalle. Helposti Aksu pyöristyi mutta yhtä helposti sieltä nousikin. Eipä se sen perusmuotokaan mitenkään väärinpäin ole. Mutta kiva että vaadittiin enemmän. Ja paranihan se. Pidemmällä kaulalla en uskaltanut mennä enää ihan katsomon edestä kerjäämään hankaluuksia. Eikä mitään ylimääräisiä loikkia tullutkaan.

Tunnin jälkeen maneesi tyhjeni ratsukoista aika äkkiä. Maneesin mittari näytti vain n. -12°C. En siihen Aksuun ole edelleenkään kovin ihastunut. Mutta ihan kelpo ratsu.

Ongelmia:
hienosäädössä puutteita
kyttäilyä lopputunnista

Parannusta:
väisti vasempaan kierrokseen ravissa kivan helposti