sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Draamaa koulutunnilla


Sunnuntaina pääsin toisen kerran tälle reissulle Valman kyytiin. Tämä oli tiedossa jo etukäteen. Hepo odotteli tarhassa ja pienen huhuilun jälkeen suvaitsi tulla portille. Keli hivuttautui plussalle, aurinko paistoi taas. Ratsukoita oli tunnilla kivasti vain 5.

Valma oli alkuverkassa ihan ok. Jalkoja piti edelleen yrittää pitää tiiviisti hepan ympärillä ja yrittää käyttää vähemmän käsiä. Hetkittäin turpa nousi ja vauhti kiihtyi. Huomasin myös käsilläni häärääväni kaikenlaista turhaa. Onneksi ope tästä huomauttelikin. Hepoa piti saada venyttämään eteen alas ja hetkittäin oli haastavaa kun Valma ei halunnut pysyä tuntumalla vaan nosti päätä. Huomasin jo tässä vaiheessa että kyttäili katsomopäätyä. Kumpaakin kulmaa sekä oviaukkoa. Nyt ei voi syyttää pelkästään katsomon kaiteella ollutta loimea. En tajua mikä siinä oli, ehkä ne möröt oli päässäni? Muuten olin alkuverkkaan suht tyytyväinen. Vauhtia meillä kyllä oli huomattavasti enemmän kuin muilla.

Tehtävänä jatkettiin ryhmän edellisviikon teeman mukaisesti voltteja. Kauhistuin heti kun kuulin. Voltit harjoitusravissa ei ole meidän parhaimmistoa. Niinhän siinä kävikin että tamma meni aika lujaa. Eikä paljon taipunut. Syyllistyin sitten vetämään sisäohjalla ja silläkin liian alas. Ope käski keventää suosiolla jos hepo jännittyy. Jäätiin vielä ovipäätyyn niin mörköjä vaani joka puolella. Kyttäsi mokoma myös kottareita sekä kentän keskellä olleita penkkejä. En ymmärrä! Käynnissä ongelmaa ei esiintynyt juurikaan.

Ravissa sain muutaman voltin istuttua alas mutten ollut kovin tyytyväinen menoon. Ei onneksi ihan koko aikaa juossut alta vaan ehkä kolmannesvoltin jopa rauhottui. Välillä voltille ensin ei käännytty, sitten kaaduttiin eikä taivuttu. Loppu meni yleensä parhaiten.

Hetken huilien jälkeen jatkettiin samaa laukassa. Tässäkin tuli sanomista että pohkeet kylkiin kiinni, kuulemma paistoi päivä välistä. Yritin kovasti keskittyä ja pitää jalat kiinni mutta ei juuri rauhoittunut. Päätyä kyttäsi edelleen. Voltit oli vielä vähän isompia kuin ravissa ja toisella puolella jos Assi tuli muka kohti niin sitä vähän väisteli. Ei kovin hyvä. Vasempaan kierrokseen rupesi meno orastavasti paranemaan kun katolta putosi lumia. Valma loikki vähän enempi laukkaa ylös ja taisi kummastua takaa ohi ilman kuskia laukkaavaa Hiirtä.

Junnuhepat pudottivat kuskinsa sen verran pahasti että tehtävien teko päättyi siihen ja odoteltiin ambulansseja saapuviksi. Hetken ehdin Valman kanssa kävellä ennen kuin tuli ohje ottaa loppuravit. Hepalla oli virtaa muttei kaahottanut ihan pahinta vauhtiaan. Pyöristyi kumpaankin suuntaan muttei ollut ihan tasaisimmillaan. Aika lyhyiksi jäi loppuverkat.

Sitten tuli opelta vielä kysymys että onnistuisiko Hiiren ja Niilon ratsastus multa ja Assin kuskilta. Mulle jäi Niilo. Tuntui melko ponilta Valman jälkeen. Ja jopa helpolta vaikka täpinöissään oli sekin. Hetki ensin käyntiä että ymmärrettiin toisiamme, sitten ravia. Vähän oli ulkopohkeella ohjaus hukassa tämänkin kanssa. Peilipäädystä meinasi itekseen pomppia laukalle mutten suvainnut moista. Ope ehdotti volttikahdeksikkoa että pysyy töissä. Meni ihan tolkusti. Eipä siinä kovin pitkään ratsittu. Totesin että tahdon alas selästä ennen ambulanssin tuloa. Sillon saattaisi tulla lentävä lähtö hepan toimesta. Ehdittiin alta pois juuri ennen lansseja. Kuuleman mukaan toisella murtunut ranne, toinen lonkkansa satuttanut selvisi säikähdyksellä. Hirveän harmillista että välillä tulee näitä pahempiakin onnettomuuksia.

Ongelmia:
Valma kaahotti tehtävällä
junnuratsut pudotti kuskinsa

Parannusta:
Valmalla oli myös rauhallisia ja tasaisia pätkiä, lähinnä alku- ja loppuverkoissa
Niilo pysyi aisoissa

Noora kuvasi meidän menoa, kiitos!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora