Lumihiutalehyökkäyksen uhri

Tälläkin kertaa pakkasin ratsastuskamppeet varmuuden vuoksi mukaan työreissulle. Alustava suunnitelma oli käydä Tampereen suunnalla heppailemassa mutta päädyinkin lähitallille eli Valkeakosken ratsastuskeskukseen. Tuntihinta 30e ja hieman yllätti että ekalla kerralla on tapana olla tunnilla ihan yksin. Sain siis yksityistunnin. Tiukasta aikataulusta johtuen (n. 45 min tunnin varauksesta ratsaille) oli ratsuni jo valmiiksi harjattu. Satuloinnin ja suitsimisen tein itse. Ope sitten siirsi satulaa vielä vähän eteenpäin. Kerrankin näin päin. Ratsuni Konsta sai vielä korvahupun, koska on kuulemma sen kanssa rauhallisempi (lumevaikutus?).

Heti alkuun sain vinkkejä että Konsta kyttäilee maneesin takapäätä, joten ihan siellä ei kannata pitkin ohjin kävellä. Alotettiin sitten käyntityöllä ympyrällä. Hepo oli aika vino. Vasempaan kierrokseen puski sisäpohjetta vasten. Asetusta oli vähän hankala saada sisään. Jos Konsta sai mennä vinosti niin välillä vauhti meinasi loppua kokonaan.

Oikeaan kierrokseen valuttiin ehkä jopa ulos. Vasen lapa karkasi pihalle ja takaset valui sisään. Ohje oli välillä taivuttaa ihan kunnolla ulos ja sisäpohkeella väistää etusia ulommas että kulkisi jalat samalla linjalla. Käynti oli alkuun jännittynyttä hidasta kipitystä mutta parani siitä yllättävänkin nopeasti. Istuntani oli kuulemma pikkuvirheitä laskematta riittävän hyvä. En häiritse hevosta.

Ravissakin tehtiin ihan perustyötä. Muutamassa kierroksessa rupesi orastavasti pyöristymään ja hetkittäin saatiin hyviä pätkiä kumpaankin suuntaan. Suunnanvaihdot vasemmasta oikeaan oli parhaimmillaan tasaisen pyöreitä. Välillä sitten jännittyi jostain ja tikkasi taas. Ravin jälkeen tehtiin muutamia pohkeenväistöjä käynnissä. Tässä tuli hyvin esille alkutunnista opelle kertomani näkemyserot miten joku onnistuu. Ope oli meidän väistöihin tyytyväinen. Omasta mielestäni tuntui tosi vaivalloiselta ja ponnettomalta. Energia puuttui ja jouduin käyttämään mielestäni liikaa pohkeita. Open mielestä ei ollut löysää.

Sitten lepohetken jälkeen ravailtiin taas pätkä (ravi ei meinannut millään nousta kun hepo oli mutkalla) kunnes nostettiin keskiympyrällä laukka. Parin askeleen kiihdytyksen kautta päädyttiin laukkaan. Kuulemma varovaiset laukka-avut ettei sinkoa. Vasen laukka oli pyöreää ja tasaista. Vähän puski sisään mutta sen sai korjattua. Hassun tuntuinen kengurulaukka, hyvin omalaatuinen ja tunnistettava. Tuntui että liikun tosi paljon ylös ja alas. Askel ei ollut kovin pitkä mutta tälle hepalle oikein hyvä. Olikohan laukkojen välinen ravi kun hepo rupesi vihdoin toimimaan hyvin. Polki alleen ja kulki tasaisena pahemmin minnekään puskematta.

Oikeaan kierrokseen meno oli laukassa paljon vaivalloisempaa. En ihan hahmottanut että miten ollaan vinossa. Ulko-ohjalla kaulaa painamalla piti saada heppaa käännettyä. Useampi kierros taisteltiin ja hepo meni vähän pitkänä ja etupainoisena, ohjat meni liian pitkäksi ja valuin ulos (vai toiseen kierrokseen?).

Sitten yllättäen katosta hyökkäsi jättimäinen lumihiutale niskaan juuri kun laukattiin sen ali. Huomasin sen tulevan mutta niin huomasi Konstakin. Pakoliikeet oli sen verran yllättäviä (pukki tuli) että kellahdin kaulalle epätasapainoon. Ope huusi että älä tipu mutten totellut. Pyllähdin sitten hiekalle. Eikä heppakaan kovin kauas paennut. Tunnin ainoa putoava lumi ja suoraan päälle! Tuosta tuskin tulee edes mustelmaa kun niin pehmeästi laskeuduin. Ei kun takaisin kyytiin. Ope sanoi ettei tarvi enää laukata jos en tahdo. Mutta tottakai tahdoin. Hetki nollattiin ensin käynnissä ja ravissa. Vähän yritti jännittyä. Nyt löytyi sitä energiaa eikä tuntunut enää yhtään ponnettomalta. Laukkakin meni hyvin ja parin kierroksen työskentelyn jälkeen pyöristyi vihdoin tähänkin suuntaan.

Sitten hetki vielä ravia loppuun työskentelymoodissa. Ei ihan yhtä ihanaa kuin mihin parhaimmillaan päästiin. Mutta sangen hyvä. Pikkusen kiiruhti mutta liikkui ja oli tasainen. Opekin kommentoi että Konsta meni paljon paremmin kuin olisi uskonut. Kuulemma hyvin passeli ratsu mulle. Itellä jäi tippuminen vähän kaihertamaan. Koulutunnilla, jalustimet jalassa! Kyllähän siellä pitäisi pysyä kyydissä!

Konsta taas oli paljon rauhallisempi kuin etukäteen kuvittelin. Puoliksi täykkäri mutta hyvin monesti sain ratsastaa sitä tunnin aikana myös eteen. Takaisin talliin mennessä tehtiin muutama kontrollipysäys. Lähes hyvin muttei ihan. Peruutin muutaman kerran ja kuvittelin jo ettei tule hyvää mutta tuli sittenkin. Hepo osaisi kuulemma myös espanjalaisen käynnin ja muita temppuja mutta ne jäi nyt näkemättä.

Ongelmia:
kuski ei pysy kyydissä lumihyökkäyksessä
vino ratsu
alkutunnista tuntui löysältä

Parannusta:
aika hyviä pätkiä