Edellisen Aaltiskertani jälkeen Hiiri lähti ja tallille tuli taas uusi heppa: Looma. Vaihtuvuus on siis edelleen suuri. Mahduin entiselle (ja taas nykyiselle) tunnilleni ja vähän yllätyin kun lapussa luki Remu. Musta ruunikko, josta olen kuullut aika monenlaisia juttuja. Esteillä odotin sen olevan ihan mukava. Tallissa ainakin oli tosi rauhallinen.
Maneesissa vähän säpsähti ison oven kohdalla kun mentiin pitkin ohjin ohi. Enempiä ei onneksi tunnin aikana säikkyillyt. Etukäteen kuulin että tunnilla ois kavaletteja tai esteitä. Estetunniksi oli merkattu vaikka suurimman osan tunnista korkeus oli enempi kavalettitasoa. Ratsukoita tunnilla taisi olla 7. Tunnin piti omistaja. Kuvittelin että kesäope ois pitänyt. Pihalla oli +4.
Alkuraveissa hepo liikkui kivasti eteen. Mutta kuunteli kuitenkin pidätteitäkin. Laukassa ope sanoi että jos jään vetämään suusta niin se vyöryy. Ei ollut yhtään sellaisia ongelmia vaan menoa sai säädeltyä kivasti. Suht reippaasti liikkui omasta takaa muttei mitenkään holtittomasti.
Hyppelyt alotettiin ovipäädyn kahdella ristikolla. Väliin piti saada 6 tai 7 askelta. Alkuun tuli vähän vääriä- ja ristilaukkoja mutta pikkuhiljaa löysin säätelynapit. Päästiin sekä kuudella että seitsemällä muttei ihan aina juuri sillä vaaditulla askelmäärällä. Tätä kumpaankin suuntaan suht monesti. Harjoteltiin samalla esteistuntaa ja siitä tulikin melko paljon sanomista. Tykkäsin olla turhan tiiviisti penkissä ja kevyempänä jalkani karkasivat (enkä muista enää kumpaan suuntaan).
Sitten lisättiin linjat kaaren perään. Lävistäjämäisesti maapuomi, 5 laukkaa ja okseri ja toinen lävistäjä putkeen: maapuomi 5 laukkaa ja pysty. Meillä ei laukat tässä ihan säätyneet vaan toinen väli lipsahti aina neljällä. Sentään virheen paikka vaihteli. Okseri taidettiin hypätä kolmesti ja joka kerta lähestyttiin kiemurtaen. Toinen lähestyminen okserille meni vähän suoremmin. Kun esteet nousi 70 cm kieppeille niin taas epäröi okserille. Mutta päätin että yli mennään. Olisi saanut tulla 4 askeleella ja sitten siihen tulikin viides. Mutta yli mentiin ja maltoin odottaa estettä. Jälkimmäinen väli tuntui aina lyhyemmältä, kai se sitten oli se ovea ja kavereita kohti hyppääminen.
Vähän raakile esteratsu mutta sympaattisen olonen. Loppuraveissa vähän heilutti päätään. En tiedä mitä tein erilailla. Mutta pääosin taisi olla tasainen. Tykkäsin.
Ongelmia:
kiemurtelu kohti okseria
Parannusta:
ei kyttäillyt nurkkia
laukkaa sai säädeltyä
kiva tallissa
Remun oma moottori toimi hyvin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora