Kaivattua kouluratsastusta Koralla

Maanantaina olin kerrankin oikeasti suht hyvissä ajoin tallilla ennen tunnin alkua. Kyllä kannatti. Listassa luki Kora ja olin mielissäni. Aiheena kuulemma siirtymiä, lempipuuhaani. Kora oli sen näköinen että ei ollut harjaa nähnytkään moneen päivään. Hepan puunaamiseen meni siis aikaa. Tammalla taisi olla kiima, sillä pissaili takaset levällään ja koukussa noin viidesti siinä harjauksen aikana. Kuikuili turpaansa Assille ja siinä sitten väliin kiljuivat. Tunnustan, karsinan ovi oli sen verran raollaan että ylettyi. Mutta koska pysyi siivosti aloillaan harjattavana niin annoin olla. Pakkasta pihalla oli -5.

Ratsukoita tunnilla oli 10. Tämän tallin ehdottomia miinuksia. Mutta onneksi maneesi on iso niin mahduttiin. Kora omaan tapaansa kyttäili sekä ovipäätyä että sivuovea. Mutta tämän kanssa saatiin kyttäilyjä nopeasti vähemmäksi toisin kuin Valmalla. Käynnissä ei säpsynyt ja vasen kierros oli helpompi.

Tämän päivän iloinen yllätys oli että Kora pyöristyi käynnissä suht nopsaan. Ravissa oli työläämpää mutta jotain rupesi menemään oikeaan suuntaan. Vasen kierros oli hankalampi pyöreyden kannalta. Helposti taipui liikaa sisään. Parhaiten sain Koran toimimaan kun pidin ulkotuen kunnolla. Samalla kyllä helposti asettui ulos.

Tehtävät tehtiin ympyröillä. Mentiin takapäätyyn (jes, ei mörköjä!) kahden muun ratsukon kanssa. Käynti-ravi-siirtymät olisi pitänyt saada alaspäin pelkällä istunnalla. Alkuun kuulemma nousin liikaa ylös ja piti ajatella satulaan uppoutumista tms. Istumiseni parani ja sitten tajusin myös ruveta työstämään hepan muotoa. Miksi antaisin sen vain jolkotella pää pitkänä kun voin tehdä jotain. Alkuun se oli sitä, että muutaman käyntiaskeleen aikana houkuttelin pyöristymään. Raville ei päästy ihan säpäkimmin. Mutta rupesin ajattelemaan pyöreyttä raviinkin ja hiljalleen rupesi siinäkin pyöristymään. Siirtymissä turpa tahtoi nousta mutta nopeasti sitten aina laski takaisin. Kuski oli sangen tyytyväinen. Kumpaankin suuntaan tuli aika hyväksi.

Laukkaa mentiin oikeaan kierrokseen ympyrä kerrallaan. En tiedä olisiko saanut huilata ennen omaa laukkavuoroa mutta kun siihen ei erikseen kehotettu niin jatkettiin siirtymiä. Laukka oli alkuun open mielestä liian hidasta. Omaan takapuoleen tuntui taas hirmu kulmikkaalta. Mutta hiljalleen löytyi parempi energia laukkaan ja siinäkin hepo rupesi nyökkäilemään pyöreäksi. Jes!

Laukkojen välillä käveltiin suht pitkään muiden laukatessa toiseen suuntaan. Juuri ennen omaa laukkavuoroa vasempaan reiteeni iski suonenveto. Helpotti vain kun jalka oli suorana ilman jalustinta. Ei kovin yllättävää että valmistelut ja ravin muodot oli tämän takia aika hakoteillä. Raviakin oli alkuun pakko mennä jalustin vierellä roikkuen. Laukka nousi kyllä mutta koska lähtökohdat oli sen verran levitetyt eväät niin työstämisessäkin meni tosi pitkään. Onneksi suonenveto sentään lakkasi. Vauhtia oli paremmin mutta Kora enempi juoksi kuin oli hyvä. Muut päästettiin jo käyntiin ja me vielä jatkettiin. Pienemmälle voltille oli ohje. Ja siinä sitten vihdoin Korakin vähän pehmeni ja ansaittiin käynti. Kuvittelin että ois tehty myös laukka-ravisiirtymiä teemaan liittyen mutta eipä niitä enempää tehty.

Vihdoinkin Kora rupeaa vähän toimimaan mulla myös koulutunneilla. Oon Valman kanssa jotain tainnut oppia. Ja nyt vasta kun kouluratsastuskin rupeaa sujumaan niin pikkuhiljaa rupean tykästymään tähänkin tammaan. Sama juttu oli Tellunkin kanssa. Niin kauan kuin tykitettiin vain esteillä en lämmennyt. Mutta kun koulutunneilla rupesi löytymään orastavaa pyöreyttä hurmaannuin.

Koran kanssa otettiin vielä pakolliset talutustreenit loppuun. Siksi pakolliset kun hepo ei halunnut seistä aloillaan ja meinasi kävellä oman mielensä mukaan miten huvittaa. Puoli maneesin mittaa meinasi jyrätä. Sinnikkäästi aina pyysin peruuttamaan kun käveli pitkäksi. Saihan Korakin sitten juonesta kiinni ja loppumatkan pysähtyi hienosti siihen mihin minäkin. Tänään muistin kehua myös ratsailla aina kun teki edes sinnepäin.

Ongelmia:
möröt
kuskin suonenveto

Parannusta:
pyöristyi taas paremmin kuin koskaan ennen
möröt hälveni nopeasti vähemmiksi
talutuskin sujui lopulta kuten kuski tahtoi