Lähitalli testissä

Taas oli keskiviikkona uuden tallin testauksen paikka. Kiwigo on lähin tallini Lappeenrannassa. SRL:n hyväksymä harrastetalli. Maneesia siellä ei ole mutta kenttiä ainakin kaksi. Täälläkin meinasi olla haastavaa saada tunti varattua. Netissä lukee puhelinajat mutta puhelimeen vastattiin vasta soittoajan loppuminuuteilla. Täällä kiinnosti etukäteen kuskin pituus. Sain paikan jatkotunnille. Etukäteen kuulosti aika epäilyttävältä.

Löysin tallille eksymättä ja pihalta sain opastuksen oikeaan talliin. Sieltäkin löytyi kysymällä lista seinältä. Hepakseni oli merkattu Leksa. Tallin suurin, n. 180 cm (eikä ainakaan omaan silmääni lihava). Minä kun luulin että tällä pituudella joku vähän pienempikin ratsu olisi passannut. Talli oli uudehko ja kivan siisti ja väljä. Hepo oli juuri saamassa uusia kenkiä alle. Myöhemmin selvisi että kenkäämässä oli meidän ope. Leksalla oli sientä, joten oli tarkkaa olla sekoittamatta varusteita. Meinasin jo kieltäytyä hepasta, sillä kaikkien kamppeitteni pesu ei kuulostanut houkuttelevalta. Mutta lähdin kuitenkin mukisematta. Heppa oli tallissa kiltti mutta vaikutti vähän säikyltä. Kentälle kävellessä ei ollutkaan niin kyttäilevä kuin kuvittelin.

Kenttä oli melko pieni, kesällä kuulemma kolminkertainen. Ratsukoita tunnilla oli 6. Onneksi opella oli silmää teettää sellaisia tehtäviä, jotka eivät ruuhkauttaneet pahasti. Lämmintä oli +2 ja siitä viileni nollaan. Tunnin aikana tuli melko pimeää. Kentällä ei ollut avustajia, joten kampesin itseni hepan kyytiin ilman apuja maasta. Kentän toinen puoli oli melko pimeä joten oikean jalustimen säätö meni käsikopelolla. Teki mieli kääntää hepo kaarrossa ympäri mutten kehdannut sooloilla.

Leksa on kisannut kuulemma vaativaa B:tä, eli osaava on. Kannuksia ei ollut mutta olisi kannattanut. Ope kommentoi että ne voi ottaa kentän laidalle mukaan, siitä ne saa helpommin jalkaan kuin auton takakontista. En saanut heppaa kunnolla teräväksi. Kulki vähän pitkänä ja löysänä. Meni sitten myös etupainoisena. Tehtiin pysähdyksiä ja siirtymiä. Välillä tehtävät oli niin monimutkaisia kahdeksikkokuviolla siirtymineen etten meinannut millään muistaa.

Kommentteja tuli hirmuisesti. Jalat nousee, istun vinossa, kädet laskee. Pohkeeni eivät vaikuttaneet juuri mitään hepan menoon. Kun ratsu rupesi pyöristymään niin samalla se rupesi painumaan liian matalaksi. Onneksi ei painanut niin paljon kädelle kuin jutuista päättelin. Laukannostoissa oli ongelmia. Heppa kuulemma osaa laukkapiruetinkin. Mulla pudotteli raville. Tuli tosi huono kuski olo. Ois pitänyt olla ne kannukset ja ois pitänyt olla vielä vaan paljon jämäkämpi. Lopputunnista tuli hirvimoodi taas takaisin. Keljutti.

Lopuksi tehtiin kuskijumppaa. Se oli kivaa ja piristi mieltä. Pudotettiin toinen jalustin pois, kevennettiin silti. Sitten toinen käsi ensin ylös, sitten selän taa. Sitten nostettiin toinen vai kumpikin jalka satulan etupuolelle. Ja edelleen piti keventää. Vähän sai pinnistellä mutta yllättävän kivuttomasti meni. Hepo lönkytteli menemään. Vähän jäi kuitenkin kalvamaan etten missään vaiheessa saanut ratsuun kunnolla liikettä.

Tallilta löytyi kuitenkin kivaa höpötysseuraa tuntikaverista. Kuulin ohimennen lauantain estetunnin tyhjistä paikoista ja tuppauduin sitten itsekin mukaan. Pitäähän se testata toisenkin kerran ennen kun voi vetää johtopäätöksiä. Sama ope pitää.

Ongelmia:
en tullut kovin onnelliseksi
kenttä oli toiselta puolelta pimeä, jalustimia ei nähnyt säätää toiselta puolelta

Parannusta:
meni kai se sinnepäin
kivan monipuolinen tunti
ope löysi kaikki virheeni