Toinen kankitunti gramaaneilla

Onneksi oli hiihtolomaviikko etelässä ja tiistaina tuli peruutuspaikka auki. Keskiviikkonakin siis Poni-Hakaan, nyt vielä tuntia myöhemmin. Tämän tunnin piti Teete, joka ehti opettaa minua vain tovin ennen muuttoani Ouluun. Listassa luki taas että kanget. Ratsukseni oli merkattu Nalan, jolla ei kankia ole. Tein sitten saman ratkaisun kuin maanantaina Nalanilla mennyt kaverini eli gramaanit. Etukäteen tiesin että ratsuni on tamma. Kivan väriseksikin olin sen havainnut. Kuulemma vähän hitaahko ja pää ylhäällä kipittäjä.

Tallissa hepo ruokaili antaumuksella ja sain harjata rauhassa. Mutta kuolaimia heppa ei tahtonut suuhunsa sitten millään. Ensin ei malttanut lopettaa syömistä ja minä en sitten taas malttanut odottaa että hepo olisi valmis. Pitkään aikaan pahin tappelu. Yritti nostaa päätään taivaisiin mutta sain estettyä suitsilla. Ei avannut hampaitaan ja nosti taas päätä. Grandin kanssa oli muinoin vähän yhtä vaikeaa. Tähän olisi tarvittu tilanteen nollaus mutta sitten ei ollut enää aikaakaan moiseen. Lopulta suitsitus onnistui. Tänään tajusin myös pukea vähemmän vaatteita päälle ja menin ilman takkia. Pakkasta oli pihalla -6, hitusen kylmempää kuin maanantaina.

Maneesissa kuulin että yleensä Nalan seisoo huonosti paikoillaan ja on vähän raa'ahko. Yllättävän nätisti seisoi ja kun käänsi peppua niin väistätin koko kierroksen ympäri. Malttoi sitten taas hetken seistä. Alkuun meni vähän pää pystyssä mutta noin kierroksessa rentoutui vaikka gramaanit oli aika löysinä. Kun tajusin itse rentoutua niin ratsukin myötäsi. Ratsukoita tunnilla oli 7 ja vikan tunnin kunniaksi oli juhlallisesti koko maneesi tilaa.

Nalan tuntui Bambia vinommalta. Pitkin ohjin käveli ihan selvästi pää vasemmalla. Oikea käteni teki paljon enemmän töitä ja tuntui etten saanut oikeaa pohjetta kunnolla läpi että asetus oikealle olisi säilynyt. Mitä herkemmällä tuntumalla pääsin ratsastamaan sitä paremmin meni. Alku mentiin ihan perusmenoa. Vähän eteen ja vähän kiinni. Ympyrät päätyihin. Kuvittelin että pätkät olisi pidempiä mutta ope kaipasikin lyhyitä ja säpäköitä temponmuutoksia. Vähän hämäännyin kun ope maiskutti ja ite yritin koota. Hepo lähti kivasti pohkeista eteen mutta lyhentämisestä jännittyi. Tuli vähän huonosti takaisin. Ope taas kaipasi takaosaa monesti vähän paremmin töihin. Lävistäjät ravilisäyksellä meni ihan ok mutta tahtia sai tarkkailla. Jälkimmäisessä lisäyksessä oikeasti laskin ja tahti pysyi paremmin.

Tehtävinä tehtiin myös keskikäyntiä, täyskaartoja, väistätystä uralle, avon ajattelua ympyrällä, siirtymiä, puolipidätteisiin reagoimista ja ympyröitä.

Laukat alotettiin heti laukanvaihtotehtävällä. Oikea kierros, pitkän sivun alusta vastalaukka, puolessa välissä käynnin kautta myötälaukkaan. Päätyihin käyntivoltit. Vastalaukat nousi hyvin mutta laukka oli kuulemma nelitahtista. Taas kuului maiskutusta opelta. Sangen huonosti ehdin valmistella käyntiin siirtymää ja vyöryttiin ravin kautta. Hepo veti minut etukenoon. Myötälaukka nousi tosi monesti väärin. Nalan vähän intoili mutta pysyi nahoissaan.

Jälkimmäinen laukkatehtävä oli myös oikeassa kierroksessa. Pääty-ympyrällä laukan säätelyä. Haasteena oli pitää Nalan ympyrän kaarella kun valui ulos. Turpakin halusi olla mieluummin ulos. Ulkopohkeella reittiä ja sisäohjalla asetuksen houkuttelua, sisäpohkeen ympäri taivuttamista. Ei toiminut niin helposti kuin olisin halunnut. Vähän karattiin ulos. Ei tullut kuitenkaan sanomista. Hepo pysyi myös suht hyvin rentona. Meidän säätelyt oli aika maltillisia. Ope sanoi ettei oikein osaa koukistaa takasiaan eikä lyhentää laukkaa, monesti pudottaa raville. Mulla pudotti kerran. Mutta jes että kerrankin laukattiin vähän pidempi pätkä eikä yksikään heppa keksinyt omiaan. Ei siis tarvinnut keskeyttää tehtävää.

Loppuraveissa oli sangen tasainen ja venytti kivasti eteen alas. Tänään muistin kehua pitkin tuntia hyvistä yrityksistä. Välikäyntejä oli tunnin aikana tosi monta, veikkaisin viittä. Käsistäni ei tullut mitään sanomista ja jaloistakin vain että pohkeet voisi olla vähän taaempana. Kuinka kummallista! En usko että oikeasti kannan kädeni ja rentoutan jalkani täällä tavallista paremmin. Huomasin myös tallin turvekuivituksen ja maneesinkin tummahkon pohjan. Tämä selittää lapsuuteni muistikuvia ja nytkin testattua mustaa räkää tunnin jälkeen.

Ongelmia:
pidätteet ei menneet ihan niin hyvin läpi kun ois pitänyt
en oikein saanut reagoimaan istuntaani
tallissa ei ole mitään koukkuja, joihin tavaroita ripustaa

Parannusta:
suht tasanen ja kiva
tunnin jälkeen malttoi hienosti kun purin suitset

Päiville taas kiitos kyydityksestä :)