Ensimmäinen ruusuke Lappeenrannasta

Raijalla tuntuu olevan kisoja melko tiuhaan. Mutta eipä se tämmöistä hurahtanutta haittaa. Kolmannet estekisat tälle vuodelle, ratsuna taas Wäiski. Luokkina 80 ja 90 cm. Hepalle oli myös kaksi muuta kuskia, luokkiin 80 ja 40. Alkuun oli vähän satulaongelmia ja jostain varastosta löytyi parhaat päivänsä nähnyt penkki. Onneksi muut kisaajat laittoivat hepan kuntoon. Ehdin sentään harjata ja putsata karsinan. Radat oli samat kuin aluekisoissa, esteet vaan hitusen eri paikoissa. Hyvin olin nollannut pääni, sillä melko alusta jouduin tiet opettelemaan.

Minä olin päivän eka kuski hepalle. Ensimmäinen startti oli ekan luokan ekan verkkaryhmän neljäntenä. Verkka jäi vähän lyhyeksi mutta ehdin hypätä kumpaakin verkkaestettä (ykkönen ja vitonen jos en väärin muista). Verkassa hepo oli hitusen enempi pinkeänä kuin aiemmin mutta pysyi ihan näpeissä. Kasikympin verkkahyppyihin olin tyytyväinen, niitä ei kovin monta otettukaan. Pystylle yksi ja okserille ehkä 2.

Ratapiirros 80 cm. Suhteutettujen välit oli 21 m.

Radalla hepo vähän kiihdytteli itekseen. Tein taas tiukat tiet ja yritin päästä turhasta himmailusta. Taisi olla perusradan seiska kun silti tuli mukaan. Uusinta jäi siis välistä.

Sitten kuskin vaihto ja kasikymppi hepalle uudestaan. Ennen ysikymppiäni heppa ehti käydä tallissa huilimassa. Siinä olin tokan (eli vikan) verkkaryhmän seitsemäs lähtijä.

Ratapiirros 90 cm.

Ysikympin verkassa muistin tehdä kontrollisiirtymiä ja suoristaa Wäiskiä laukassa. Nyt meidän ponnistuspaikat verkassa katosi. Okserille tultiin kahdesti vähän lähelle ja sit tosi kauas. Mutta annoin olla, verkkahyppyjä otettiin ehkä 5.

Suorituksen ajan oltiin yksin maneesissa kun vuoroaan odottava heppa ei viimeksi osannut käyttäytyä ja pysyä suorittajan alta pois. Voltti alle ja menoksi. Wäiski kääntyi hyvin, tiukemmin kuin viimeksi. Joku taisi kolista mutta esteet pysyi ylhäällä. Uusinnan ratsastin oikeasti rivakasti ja hyvin menikin kunnes sössin totaalisesti ja hyppäsin väärän radan! Eka kerta elämässä näin. Hyppäsin sitten kasikympin uusinnan, ne kun oli sen verran samanlaisia. Eli okseri väärästä suunnasta enkä tajunnut kuin vasta ponnistaessa. Kuvittelin hyppääväni vikaa estettä. Yli mentiin mutta puomit putosi. Ilmassa vielä manasin. Uusinnasta tuli sitten väärän radan vuoksi hylsy.

Keljutti että menin itse sössimään ruusukkeeni. Ei voi olla näin tohelo! Mutta koska muilla meni vielä huonommin eikä perusradalta tullut kuin kaksi nollaa niin päästiin silti palkinnoille. Aika uskomatonta. Oltiin siis tokia. Rauhallinen kunniakierros ei kovin rauhallinen ollut. Voittaja oli mennyt kuulemma myös tosi lujaa eli vaikka olisin ratsastanut oikein loppuun saakka niin on mahdollista että sijoitus ei olisi muuttunut. Tämä kyllä lievensi keljutusta. Mutta aika hämmentyneenä poistuin kisoista. Heppa jäi vielä hyppäämään 40.

Wäiski ja ruusuke.

Ylivalottuneita poseja kännykällä.
Kuvista kiitos Roosan äidille.