Valman ekat koulukisat

Kisahinkuni oli kova. Alunperin tarkoitus oli että olisin edellisenä päivänä käynyt Aaltiksen omissa kisoissa helpon C:n alle ja oltaisiin tultu naapuriin kokeilemaan B:tä. Koska omat kisat siirtyi viikolla niin alotettiin Valman koulukisaura suoraan naapurista ja helpolla B:llä. Ohjelmana helppo B:0 2009 (pdf). Eli ei ihan helpoimmasta päästä. Treenailutkin oli vähän heikolla pohjalla mutta totesin että mennään nyt katsomaan miten heppa käyttäytyy vieraassa paikassa ja kouluaidoissa. Jos pysytään aidoissa ja esitetään siellä 3 askellajia niin olen tyytyväinen. Siinä tuli vastaus myös pohdintaan siitä kun mietin pitäisikö mennä he C luokan ulkopuolella. Että ei niissä tehtävissä niin kohtuutonta vaatimuseroa ole. Sinne vaan.

Valma oli melko rasittava letittää kun heilui päänsä kanssa. Otsatukan letitys jäi haaveeksi. Häntään laitettiin punainen rusetti että verkassa eivät tulisi ihan vierestä ohi. Lämmintä oli +3. Oma aikatauluni petti taas alkupäästä. Kun sain hepan valmiiksi niin Anne oli jo menossa radalle. Sain luvan käydä Valman kanssa taluttaen maneesissa. Nätisti se sinne tuli ja hyvin käyttäytyi. Pihalla nousin selkään ja siinä vähän hyöri. Jätin raipan suosiolla pois. Siinä käveltiin ja taidettiin ravatakin. Onneksi sain Annen henkiseksi tueksi mukaan niin käytiin omalla maneesilla verkkaamassa.

Valma.

Siellä säpäkkä alkuverkka, vähän siirtymiä, voltteja, peruutusta ja kaikki askellajit läpi. Sitten kenraalina ratsastin ekaa kertaa elämässäni (ja ehkä myös Valman elämässä) sillä kokonaisen kouluohjelman läpi. Meni paljon paremmin kuin olisin uskaltanut toivoa. Keskiravi oli aika hieno, laukat nousi, laukkavoltit vähän levähti mutta saatiin 4 askeleen peruutus. Ensimmäinen onnistunut peruutus! Hyvin tuli pidätteistä takaisin (vaikka välillä sai pidättää aika kovasti). En kovin isosti uskaltanut pyytää eteen. Aika hyvillä mielin lähdettiin takaisin kisapaikalle.

Pose suorituksen jälkeen.

Odotteluaika ennen omaa vuoroa oli kuitenkin pitkä. Olinkohan seitsemäntenä. Pihalla työstin käyntiä ja ravia. Taivuttelin ja yritin saada sisäpohjetta läpi kumpaankin suuntaan. Myös maneesissa odotteluaika tuntui tosi pitkältä. Siellä sai olla 3 ratsukkoa kerrallaan verkkaamassa. Hyvin saatiin siinä laukattua. Paljon sain kyllä keskittyä vaaratilanteiden välttelyyn ja muiden laukatessa siis lähinnä pysyteltiin parhaan taitoni mukaan pois alta. Hyvin selvittiin.

Kun vihdoin päästiin aitoihin niin ensimmäisen kierroksen Valma tuijotti kaula pitkällä että mitä nuo on. Onneksi tuijottelusta päästiin. Noin kierros kumpaankin suuntaan ehdittiin mennä ympäri ennen lähtömerkkiä. Kyllähän Valma jännittyi ja oli epätasainen mutta suoriuduttiin silti aivan yli odotusten.

En tiedä mitä surinaa päässäni oli mutta tänään kuulin aina tuomarin ohi ratsastaessani "seitsemän". Oikeastihan lapussa ei ollut yhtään seiskaa. Numerot oli pääosin 5,5 ja 6. Kolmikaarisesta tuli päivän parhaat eli 6,5. Huonoimmat pisteet taas vähän yllättäen tuli laukoista. Eka laukka ei käynnistä meinannut nousta millään ja tuli sitten totaalisen myöhässä ravin kautta, 3,5. Jälkimmäisellä laukkalävistäjällä taas laukka vaihtui suht alussa, ite jäädyin enkä edes yrittänyt vaihtaa takaisin. Siitä nelonen. Mutta peruutuksesta 5,5! "Pysähdys ja peruutus kättä vasten." Ei tosiaan ollut mikään maailman paras, vinoonkin mentiin. Mutta Valma peruutti, jes!

Tuomarin kommentit: "Energinen, kepeästi liikkuva hevonen, joka tänään valitettavan jännittynyt läpi radan. Pyri säilyttämään pehmeämpi, tasaisempi tuntuma läpi tehtävien. Varo etteivät jalustimesi ajaudu kantapäitä kohti; jalat pitkiksi, renommin hevosen ympäri ja rentoutta lisää istuntaasi. Ei varmaankaan helppo ratsastettava ja paranee varmasti kun rentoutuu :)"

Prosentteja tästä tuli 55 eli hyväksytty. Oltiin tosin luokan vikoja. Haaveilin tsemppipalkinnosta mutta sen sai tällä kertaa tokavika. Mutta ekat koulukisat, näin vaikea ohjelma ja läpi. Voin siis väittää hepan olevan he B-tasoinen. Sen verran letkeää taisi olla ettei hepo edes hionnut.

Valma nauttii auringonpaisteesta.

Valma käyttäytyi muutamaa (3 kpl) nelijalkasäikkyä lukuunottamatta hyvin kotimatkalle asti. Siinä vaiheessa olin onneksi jo taluttamassa. Piti poistua aika ahtaasta autojen välistä parkkipaikalla. En tiedä sekö pelotti vai kädessäni ollut paperi. Valma esitti että osaan nostella etukoipia ja sadan metrin matka omalle tallille oli aikamoista riekkumista. Pidin tamman lyhyellä narulla. Hepo ravasi täpinöissään vieressä kun minä kävelin. Omalla parkkipaikallakin piti vielä vähän laukata mun ympärilläni.

Tallissa oli edelleen ihan täpinöissään ja tuskin sain satulan ja suitset riisuttua. Totesin että nakkaan hepan pihalle enkä haaveilekaan lettien purkamisesta tallissa. Rauhottui piehtaroinnin jälkeen ja sain letit purettua tarhassa. Vähän voisi siedättää paremmin käyttäytyväksi niin olisin turvallisemmin mielin liikkeellä sen kanssa.

Meidän kisasuoritus. Kiitos Annelle kuvaamisesta.

Onhan se aika mussukka.

Kiitos kuvista Kaisalle.