Raijan tallin toisen open tunnilla

Maanantaina himoitsin itseni keskiviikoksikin tunnille. Ope hoiti järjestelyt. Keskiviikkoisin kun on eri ope ja eri listat. Tänään suuntasin sitten lumipyryssä tallille ja olin siellä aika viime tipassa. Sain toivoa heppaa, luetteli useammankin mutta unohdin tyystin. Toivoin jotain valmiina olevaa ja sain edelliseltä tunnilta Radan. Tammalta kuulosti ja niin myös on. Vähän pitkänä kulki mutta ihan tottelevaisen olonen. Tuli värityksen (ruunikko tähtipiirrolla) ja liikkumisen puolesta Aaltiksen ex-Tomppa mieleen.

Pidensin jalustimia pienen kuskin jäljiltä n. 4 reikää. Mutta selässä huomasin että tarvii vielä reilusti toisen mokoman. Hepalla oli koulupenkki. Kiva oli nauttia kunnon polvituista pitkästä aikaa. Ratsu tuntui pieneltä. Netissä lukee n. 154 cm, syntynyt 1997. Yritin pitää hepan nipussa ja lyhentää muotoa. Alkutunnista vähän ihmettelin kommentteja että hyvä voltti. Ratsukoita tunnilla oli 5.

Alkuverkassa tehtiin voltteja ravissa, asetettiin välillä ulos. Ope löysi tyypilliset virheeni. Jalat rennoiksi, kanna kädet, kyynärkulma, hartiat taa. Piti myös säilyttää tahti volteilla. Kuvittelin että Rada olisi ollut laiska mutta eihän se ollut. Pienen patistelun jälkeen oli kivan reipas. Tunnilla tehtiin sulkuja ensin käynnissä. Auttoi kun sai mennä peiliä kohti. Sitten ravissa. Hepo joko kuvitteli että pyydän laukkaa tai ei halunnut taipua mutta sulut oli aikamoista juoksemista. Ope käski höllätä kädellä. En tunnusta jääneeni vetämään. Ei tuo silti ihan siisteintä ollut.

Toiseen suuntaan tehtiin heti ravissa eikä nyt menty peiliä kohti. En oikein osannut sanoa koska poikittaa tarpeeksi. Vauhdin kanssa oli säätämistä ja ajattelin testata vähän hitaammin tulemista. Ope heti käski ravata isommin. Se siitä yrityksestä. Toisella sivulla tein muutaman treenisulun kohti peiliä ja huomasin että tähän vasempaan kierrokseen poikitti helpommin.

Välissä mentiin vähän muutenkin harjoitusravia. Suuntaa vaihdettiin ravilisäyksellä. Aika vaatimaton oli. Jossain vaiheessa huomasin peileistä että hepo aukoo suutaan jatkuvasti. Arvelen että siksi ope puhui niin paljon käsistäni. Yritin olla vetämättä ja pitää tasaisen tuntuman. Mutta jos olin vain passiivinen niin hepo valahti pitkäksi.

Laukassa piti ajatella avoa ja siirtää etuosaa vähän sisään. Eipä onnistunut kovin hyvin. Mutta viimeistään tässä vaiheessa tajusin olevani väärällä tunnilla. Laukkatehtävä ja sangen usein olin porukan ainoa, joka laukkasi! Tämä tarkotti siis kohtuutonta määrää laukkaympyröitä ja muiden väistelyä. Pitkillä sivuilla yritin avoja. Pohkeet oli liian irti (oma huomio) ja open mielestä vedin liikaa. Radan laukka ei ollut kovin säädeltävää. Kun päästin sisältä niin turpa vilahti ulos. Pieniä pidätteitä käski ope. Me laukattiin kierrostolkulla. Siinä rupesi sitten väsymään sekä hepo että kuski. Suuntaa vaihdettiin lopulta lävistäjällä. Pientä kiemuraa tuli mutta siirtyi pyynnöstä raviin. Vähän valuen tosin.

Toiseen suuntaan sama juttu. Aluksi Rada tahtoi vaihdella laukkaa oikeasta vasempaan. Ulkojalkaa taaemmas sanoi ope. Saatiin etuosa ainakin kertaalleen jopa siirtymään sisälle. Tuntui että heppaa rupesi tympimään ja rupesi lisäksi nakkelemaan päätään. Itekään en enää kovin skarppina ollut. Kanna kädet kuului edelleen. Onneksi tähän suuntaan ei laukattu ihan niin pitkään.

Loppuraveissa testasin että johtuuko suun aukominen kädestäni. Heitin ohjat löysälle ja suu pysyi kiinni. Syyllinen löytyi siis satulasta. Tästä tuli sanomista että älä anna ravin kiihtyä. Sitten kun otin ohjat takaisin tuntumalle niin niitä käskettiin pidentää vähän. Hepo ei venyttänyt yhtään joten yhtälö oli hankalahko. Ei tullut kovin hyvää, hepo heitteli edelleen päätään. Tunnin aikana Rada kuitenkin myötäsi muutaman kerran. Jotain en taas osannut. Loppua kohti rupesi lähinnä ärsyttämään. Loppukommentteja ei tullut, joten en sitten jaksanut avautua ongelmistani saada jalkoja ympäri ja ratsun suuta pysymään kiinni. Ope ei suun aukomisesta sanonut siis mitään. Rada hikosi ihan märäksi, eipä ihme tuolla laukkamäärällä.

Seuraavaa tuntia kävin vähän kurkkimassa oven raosta. Kun yritetään vastalaukkatehtävää ja ope käskee siirtää sisäjalkaa taaemmas estämään vaihtoja niin viimeistään sillon päätin että keskiviikkoisin paikkani ei ole täällä.

Ongelmia:
tuntui ettei pidätteet menneet aidosti läpi
ratsu aukoi suutaan
omat perusistuntavirheet

Parannusta:
sulut onnistui vahvasti sinnepäin vaikka kuskin edellisestä kerrasta on taas aikaa