Sunnuntaina ei ollut muutakaan tolkullista tiedossa, joten mentiin Hempan kanssa estetunnille. Keli oli muutaman asteen pakkasella. Oltiin ekalla tunnilla viidensinä. Tunnin piti tallin nelosope. Virittelin Hempalle panssarin ja itselleni turvaliivin vaikka arvelin että hypätään pieniä.
Alkuverkassa ohjat otettiin taas salamyhkäisesti huomaamatta tuntumalle. Ensimmäinen kommentti oli kehoitus kevyen ravin verryttelyyn. Tein vielä muutaman ympyrän käynnissä ennen kuin lähdin raviin. Ihan samoja suoristusjuttuja pohdin tänään kuin 3 edellistäkin päivää.
Alkuverkan lomassa tultiin ravissa radan poikki kahden lötköpuomin yli. Ohje oli pitää hevonen suorana kahden ohjan tuntumalla. Eihän Hemppa ollut suora tai tasaisesti ohjilla muuallakaan. Puomeilla vietti yleensä vasemmalle ja yritin torpata parhaani mukaan. Tänään olisin laittanut kannukset mutta unohdin ne kiireessä matkasta. Päädyissä Hemppa yritti poikkeuksellisen paljon valua uralta sisään. Ei meillä yleensä ole sellaisia ongelmia.
Tultiin puomien yli myös oikeassa kierroksessa pari kertaa. Taidettiin saada suoruudesta kehuja vaikkei tuntunut kovin suoralta. Taidettiin tulla näitä myös laukassa. Yritin herätellä Hemppaa liikkeelle. Lopulta lähti imemään pitkille sivuille. Päädyissä kaatui yhä sisään, varsinkin vasemmassa kierroksessa.
Ensimmäinen tehtävä oli tulla puomien yli laukassa kahdeksikolla, siten että laukka vaihtuu joka kerta. Hemppa ei ollut läheskään tarpeeksi hereillä moiseen mutta yritin parhaani. Laukka piti pitää kaikkialla samanlaisena. Ensimmäisellä kerralla survoin Hempan ampaisten yli ja laukka vaihtuikin oikeaan. Yritin miettiä paljon suoruutta, kaulan asentoa ja johtamista. Vasemmalle vaihtui huonommin. Nopeasti Hemppa kyllä itsestään korjasi yhden tai puolikkaan raviaskeleen kautta.
Oikealle taisi vaihtua paremmin muttei kaikki. Vasemmallekin tuli vaihtoja. Suoritettiin meiksi yllättävän hyvin ja ehkä puolet kerroista päästiin uuteen laukkaan käymättä ravissa. Poneilla oli vähän enemmän haasteita ja odotellessa pyörittiin käynnissä taivutellen ja suoristellen. Tänään myös ravailin aika paljon omin lupineni odotellessa.
Päivän teemana oli tosiaan tasaisen laukan ylläpitäminen tehtävien läpi. Estekorkeus oli mini eikä siitä noussut. Jotain 40 - 50 cm?
Ensimmäisellä kierroksella tultiin pitkä lähestyminen, sarja, toinen pitkä lähestyminen ja kavaletti. Ihan näppärää. Päätyihin olisin halunnut hieman paremmin ja kavaletilla laukka ei vaihtunut. Hemppa yritti tuijotella omiaan kentän ulkopuolelta mutta sain keskittymisen pidettyä sisällä.
Toisella kierroksella aloitettiin muistaakseni sarjasta ja hypättiin samat esteet vähän eri järjestyksessä. Yhä laukka jäi vaihtumatta kavaletilla.
Viimeisellä kierroksella jatkettiin sarjalta suoraan kaarevalla linjalla pystylle. Näytti muka jotenkin tiukalta mutta meillä tuli kaarelle 4 askelta. En muista miten se jatkui.
Lopuksi sai tulla vielä jonkin korjauskohdan. Halusin tulla kavaletin, jolta ei saatu kertaakaan oikeaa laukkaa alas. Käsky oli ottaa pysty alle. Nyt ratsastin pystyn jälkeen tien syvemmälle kulmaan ja taas vähän ampaistiin kavaletilla hyppyyn (vika este) mutta laukka vaihtui. Hyvä! Ja taas pyörittelin pari ympyrää perään ja työstin laukkaa paremmaksi.
Hyppyjä tuli sangen vähän. Parannusehdotuksia vielä vähemmän. Meidän menoomme oltiin kovin tyytyväisiä. Itse mieluusti viilaisin virheitämme (joita aivan varmasti on) vähemmiksi.
Ravaillessa Hemppa rupesi taas suoristumaan ja loppuraveissa oli kahden ohjan tuntumalla. Rupesi kevenemään edestä muttei nyt tuntunutkaan superhyvältä. Aiemmin oli välissä vähän jähmeä ja venkula mutta tasoittui siitä. Rupesin pohtimaan että onkohan vinous tapa suojella jotain viallista jalkaa ja nyt suoristaessa sekin joutuu hommiin ja rupeaa kremppaamaan. Toivottavasti tämä on vain mielikuvitukseni tuotetta! Lopuksi annoin pidempää ohjaa ja Hemppa pysyi kauniisti tuntumalla pidemmälläkin kaulalla.
Tulin taas sivuhypyllä selästä alas. Toki ehkä enemmänkin liukumalla kuin hyppäämällä. Hemppa on nääs aika korkea eikä sieltä hirveästi tee mieli hypätä alas.
Ongelmia:
en saanut tunnista oikein mitään irti
välillä ratsun keskittyminen meinasi karkailla
ei tullut kaikkia vaihtoja
loppuraveissa ravi ei tuntunutkaan huipulta
Parannusta:
ei yhtään jukurointeja tai pomppuja
puomeilla tuli ehkä puolet vaihdoista
lopulta saatiin kaikki vaihdot tehtävilläkin
sain suoristettua
saatiin kehuja tasaisesta rytmistä
Pekka kuvasi ensimmäisen kierroksemme:
sunnuntai 8. joulukuuta 2019
lauantai 7. joulukuuta 2019
Peltolaukkaa ja suoristamista
Kyselin mitä Hempan kanssa olisi lauantaina tarjolla. Vastaus oli ettei ole sopivia tunteja vaan pitää mennä itsekseen. Yritin kysellä monestako moneen tunnit ovat mutten saanut siihen vastausta. Olikin iloinen yllätys etteivät tunnit alkaneet vielä kello 11, jolloin olimme valmiita hiihtoratsastushommista.
Hemppa siis talliin, varusteet niskaan ja ratsaille. Kuvaaja houkutteli meidät alkuverkkaamaan pellolle. Kävelin ensin kierroksen kentällä ja tunnustelin ettei Hempalle jäänyt mitään mietteitä hiihtoratsastushommista. Vaikutti ihan rauhalliselta itseltään, joten lähdettiin pellolle. Vasen kierros ja hölkättiin ensin kierros ympäri ravissa. Hemppa kulki aika kauniisti ja suorasti. Yhä yritin pitää tuntuman oikeassa ohjassa ja suoristella vasemmalta.
Vähän katseli heinäpaaleja mutta päästiin sujuvasti ohi. Kaarteisiin hidastin ja tasapainotin.
Toinen kierros mentiin laukassa. Ensin ihan hillitysti. Lopuksi vähän lujempaa. Sitten vaihdoin suunnan ja laukattiin kuvaajan ohi vielä oikeassa laukassa. Loppukierros takaisin ravilla. Kommentti oli että kun tultiin kohti niin Hemppa oli ravissa piikkisuora. Olipa kiva kuulla!
Jatkettiin hommia kentällä. Hemppa käveli pitkin ohjin lähes turpa maassa ja kuski pohdiskeli. En pitänyt kiirettä vaan käveltiin ihan rauhassa. Sen verran piti katsoa kelloa että ehditään tuntilaisten alta pois.
Lopulta tänään tuli taas hyvin samanlaiset pyörittelyt kuin eilen maaston jälkeen. Oikeassa avoa, molempiin suuntiin oikea ohja tuntumalla ja suoristelua. Hetki ensin käynnissä että parani. Sitten sama ravissa ja lopuksi laukassakin. Kenttä oli sangen hyvänä (keli nollissa) mutta kulmissa laukka meni vähän nelitahtiseksi. Rupesin ratsastamaan päädyt loivina kaarina, se helpotti vähän. Laukka ei ollut kaikista hohdokkainta muttei ollut muistaakseni pahoja puolieroja. Molempiin suuntiin piti pyytää eteen. Yritin pitää oikean ohjan tuella. En muista muistinko miettiä koko ratsun suoristamiseen ja avoihin asti.
Lopuksi oli taas ravissa aika hyvä ja ryhdikäs. Ei ihan niin priima kuin open kanssa mutta kahdella ohjalla ja sangen suora. Aikataulukin oli täydellinen ja aloitettiin loppukäynnit ennen tuntilaisten tuloa kentälle. Kun tuntilaiset rupesivat hommiin poistuimme jaloista.
Hemppa sai syödä hetken sisällä ja kun ei ollut hionnut ollenkaan niin pääsi nakuna takaisin pihalle. Sillä matkalla päätyi vielä tonttukuviin.
Ongelmia:
ei ollut edelleenkään automaattisuora
laukka meni kulmissa nelitahtiseksi
Parannusta:
oli pellolla oikein fiksusti
ei kiukkuja eikä potkuja
suoristui ja tasoittui
 |
| ©Siiri Salmi |
Hemppa siis talliin, varusteet niskaan ja ratsaille. Kuvaaja houkutteli meidät alkuverkkaamaan pellolle. Kävelin ensin kierroksen kentällä ja tunnustelin ettei Hempalle jäänyt mitään mietteitä hiihtoratsastushommista. Vaikutti ihan rauhalliselta itseltään, joten lähdettiin pellolle. Vasen kierros ja hölkättiin ensin kierros ympäri ravissa. Hemppa kulki aika kauniisti ja suorasti. Yhä yritin pitää tuntuman oikeassa ohjassa ja suoristella vasemmalta.
 |
| ©Siiri Salmi |
Vähän katseli heinäpaaleja mutta päästiin sujuvasti ohi. Kaarteisiin hidastin ja tasapainotin.
 |
| ©Siiri Salmi |
Toinen kierros mentiin laukassa. Ensin ihan hillitysti. Lopuksi vähän lujempaa. Sitten vaihdoin suunnan ja laukattiin kuvaajan ohi vielä oikeassa laukassa. Loppukierros takaisin ravilla. Kommentti oli että kun tultiin kohti niin Hemppa oli ravissa piikkisuora. Olipa kiva kuulla!
 |
| ©Siiri Salmi |
Jatkettiin hommia kentällä. Hemppa käveli pitkin ohjin lähes turpa maassa ja kuski pohdiskeli. En pitänyt kiirettä vaan käveltiin ihan rauhassa. Sen verran piti katsoa kelloa että ehditään tuntilaisten alta pois.
 |
| ©Siiri Salmi |
Lopulta tänään tuli taas hyvin samanlaiset pyörittelyt kuin eilen maaston jälkeen. Oikeassa avoa, molempiin suuntiin oikea ohja tuntumalla ja suoristelua. Hetki ensin käynnissä että parani. Sitten sama ravissa ja lopuksi laukassakin. Kenttä oli sangen hyvänä (keli nollissa) mutta kulmissa laukka meni vähän nelitahtiseksi. Rupesin ratsastamaan päädyt loivina kaarina, se helpotti vähän. Laukka ei ollut kaikista hohdokkainta muttei ollut muistaakseni pahoja puolieroja. Molempiin suuntiin piti pyytää eteen. Yritin pitää oikean ohjan tuella. En muista muistinko miettiä koko ratsun suoristamiseen ja avoihin asti.
 |
| ©Siiri Salmi |
Lopuksi oli taas ravissa aika hyvä ja ryhdikäs. Ei ihan niin priima kuin open kanssa mutta kahdella ohjalla ja sangen suora. Aikataulukin oli täydellinen ja aloitettiin loppukäynnit ennen tuntilaisten tuloa kentälle. Kun tuntilaiset rupesivat hommiin poistuimme jaloista.
 |
| Kakkahäntä. ©Siiri Salmi |
 |
| ©Siiri Salmi |
 |
| Vaahtosuu. ©Siiri Salmi |
Hemppa sai syödä hetken sisällä ja kun ei ollut hionnut ollenkaan niin pääsi nakuna takaisin pihalle. Sillä matkalla päätyi vielä tonttukuviin.
 |
| Söpöliini! ©Anu |
 |
| Tällaisilla asennoilla voi ihmetellä miksi solvataan hirveksi. ©Anu |
 |
| Vähän väsyneet tontut ja mestariluokan editointi. ©Anu |
 |
| Hassusti valoisuutta lisäämällä kuvasta tuli sininen. ©Anu |
Ongelmia:
ei ollut edelleenkään automaattisuora
laukka meni kulmissa nelitahtiseksi
Parannusta:
oli pellolla oikein fiksusti
ei kiukkuja eikä potkuja
suoristui ja tasoittui
Hiihtoratsastuksen alkeiskurssi, osa 2
Lauantaiaamuna meillä oli tallilla puuteripirkkotreenit eli hiihtoratsastusta. Pienen pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen että jätän omat hiihtohommat tänään väliin. Turha kiusata kevyemmällä olevaa Hilimaa enää ylimääräistä. Itselleni tärkeämpää on jatkaa Hempan siedättämistä hommaan. Omistajan kommentti oli taas että hommassa ei ole mitään järkeä mutta jos kerran viime talvena on aloitettu niin siitä vaan.
Olin omaan tapaani vähän myöhässä. Kävin hakemassa Hempan sisälle, harjasin ja laitoin suitset päähän. Ohjat otin irti ja riimunnarusta talutus (liinaa ei löytynyt). Katseltiin pellolle mennessä hevoslautailua etäämpää ja vähän tuijotutti. Kun päästiin pellolle niin olivat jo valmiita.
Saatiin kuitenkin sen verran vielä siedätystä että Hempan kanssa katsottiin vierestä kun Hilima veti lautailijan ohi. Työnsin porkkanaa Hempan turpaan. Ei ollut kovin jännää Hempan mielestä.
Sitten käveltiin hiihtoratsukon perässä, sama juttu. Ja sitten me edeltä ja Hilima ja lautailija perässä. Ei ollut jännää.
Seuraavaksi mentiin kentälle ja vaihdettiin valjaat Hempalle. Vähän ihmetteli muttei huolestunut. Sangen ripeässä tahdissa saatiin tehtyä samat jutut kuin viimeksi. Liinat taakse ja kävelijä perään. Liinojen nykiminen ja läpsyttely oli ihan ok. Mentiin käynnissä kenttä ympäri ja vaihdettiin suuntaa. Kun pyysin reippaampaa käyntiä niin Hemppa meinasi kiihtyä henkisestikin. Yleensä otti porkkanat nätisti mutta nyt haukkasi enemmän tänne se! Jarrut eivät olleet taluttaen kaikista tehokkaimmat mutta sain humman pysähtymään. Ei tilanteita.
Kenttä oli hetki sitten aurattu, joten ei ollut enää laudalle sopiva alusta. Mentiin siis pellolle. Lautailija laudalle ja Hemppa nenä kohti lautaa. Sopiva turvaväli. Pyysin pitämään vähän ääntä ja se oli selvästi jännää Hempalle. Suhina ok, pomppiminen ei. Seuraavaksi lautailijaa hilattiin kohti. Niin kauan kun Hemppa sai katsoa, homma oli ihan ok. Myös nenän edestä ohitus sopi. Vain hitusen arvelutti muttei miettinytkään poistumista.
Mutta kun käännettiin heppa niin että ääni tuli takaa ei humma tätä suvainnutkaan vaan pyörähti katsomaan. Yritettiin pari kertaa mutta sama juttu. Lisättiin siis välimatkaa riittävästi. Porkkanat rupesivat olemaan vähissä, joten piti katsoa hyvään kohtaan lopetus. Parisenkymmentä metriä oli Hempan mielestä sopiva välimatka takaa kuuluvaan suhinaan. Sitten seis ja jatketaan seuraavalla kerralla.
Tänään jännintä tuntuivat olevan äänet. Pohdin korvien tukkimista mutta mietin että treenatessa on parempi siedättää ääniin. Tositilanteessa voi sitten tukkia korvat. Eikä tule vahinkoa vaikka tulpat irtoaisivat vauhdissa.
Ennen hiihtäjän vetoa pitäisi siedättää vielä ainakin irtonaisen vetokapulan ääniin ja liikkeeseen sekä hiihtäjän ääniin lähempää takana.
Haaveilin että tänään oltaisiin saatu hiihtäjä käynnissä perään mutta siihen ei vielä päästykään. Olen toki kouluttajana kokematon mutta annan itselleni plussat siitä ettei vaadittu mitään liian vaikeita ja Hemppa pysyi sangen rentona läpi session.
Jatkoa ajatellen pohdin että saattaisi olla jopa helpompaa jos olisin itse ratsailla. Ainakin niin kauan kun hiihtäjä ei ole vielä perässä. Olisi parempi hallinta ja tunne Hemppaan. Sitten toki tarvitsisi vielä ainakin yhden lisäihmisen apuun.
Kuvittelen että tällainen treeni ja ylipäänsä asioihin siedättäminen on Hempallekin vain hyväksi. Vähän aivotyöskentelyä ja vaihtelua elämään. Eikä ainakaan fyysisesti ollut rankkaa! Toivottavasti saadaan nyt jatkettua treenejä vähän tiheämmin. Seuraavaksi rakennetaan hyppyreitä omalle pellolle. Hempan kanssa tuskin nautitaan niistä vielä tälle talvelle. Kohti kautta 2025!
 |
| ©Siiri Salmi |
 |
| Näistä kuvista näkyy hyvin että humma voisi olla pulskemmassakin kunnossa. ©Siiri Salmi |
Olin omaan tapaani vähän myöhässä. Kävin hakemassa Hempan sisälle, harjasin ja laitoin suitset päähän. Ohjat otin irti ja riimunnarusta talutus (liinaa ei löytynyt). Katseltiin pellolle mennessä hevoslautailua etäämpää ja vähän tuijotutti. Kun päästiin pellolle niin olivat jo valmiita.
 |
| ©Siiri Salmi |
Saatiin kuitenkin sen verran vielä siedätystä että Hempan kanssa katsottiin vierestä kun Hilima veti lautailijan ohi. Työnsin porkkanaa Hempan turpaan. Ei ollut kovin jännää Hempan mielestä.
Sitten käveltiin hiihtoratsukon perässä, sama juttu. Ja sitten me edeltä ja Hilima ja lautailija perässä. Ei ollut jännää.
 |
| ©Siiri Salmi |
Seuraavaksi mentiin kentälle ja vaihdettiin valjaat Hempalle. Vähän ihmetteli muttei huolestunut. Sangen ripeässä tahdissa saatiin tehtyä samat jutut kuin viimeksi. Liinat taakse ja kävelijä perään. Liinojen nykiminen ja läpsyttely oli ihan ok. Mentiin käynnissä kenttä ympäri ja vaihdettiin suuntaa. Kun pyysin reippaampaa käyntiä niin Hemppa meinasi kiihtyä henkisestikin. Yleensä otti porkkanat nätisti mutta nyt haukkasi enemmän tänne se! Jarrut eivät olleet taluttaen kaikista tehokkaimmat mutta sain humman pysähtymään. Ei tilanteita.
 |
| Mitäs siellä tapahtuu? ©Siiri Salmi |
 |
| ©Siiri Salmi |
 |
| ©Siiri Salmi |
 |
| ©Siiri Salmi |
 |
| ©Siiri Salmi |
Kenttä oli hetki sitten aurattu, joten ei ollut enää laudalle sopiva alusta. Mentiin siis pellolle. Lautailija laudalle ja Hemppa nenä kohti lautaa. Sopiva turvaväli. Pyysin pitämään vähän ääntä ja se oli selvästi jännää Hempalle. Suhina ok, pomppiminen ei. Seuraavaksi lautailijaa hilattiin kohti. Niin kauan kun Hemppa sai katsoa, homma oli ihan ok. Myös nenän edestä ohitus sopi. Vain hitusen arvelutti muttei miettinytkään poistumista.
 |
| Lautailija lähietäisyydeltä. ©Siiri Salmi |
 |
| Edestä sai kyllä suhista. ©Siiri Salmi |
 |
| Kaikenlaista sitä, tuumaa Hemppa. ©Siiri Salmi |
Mutta kun käännettiin heppa niin että ääni tuli takaa ei humma tätä suvainnutkaan vaan pyörähti katsomaan. Yritettiin pari kertaa mutta sama juttu. Lisättiin siis välimatkaa riittävästi. Porkkanat rupesivat olemaan vähissä, joten piti katsoa hyvään kohtaan lopetus. Parisenkymmentä metriä oli Hempan mielestä sopiva välimatka takaa kuuluvaan suhinaan. Sitten seis ja jatketaan seuraavalla kerralla.
 |
| Äänet takaa olivat jänniä! ©Siiri Salmi |
 |
| Hemppa tahtoi nähdä mitä tapahtuu. ©Siiri Salmi |
Tänään jännintä tuntuivat olevan äänet. Pohdin korvien tukkimista mutta mietin että treenatessa on parempi siedättää ääniin. Tositilanteessa voi sitten tukkia korvat. Eikä tule vahinkoa vaikka tulpat irtoaisivat vauhdissa.
Ennen hiihtäjän vetoa pitäisi siedättää vielä ainakin irtonaisen vetokapulan ääniin ja liikkeeseen sekä hiihtäjän ääniin lähempää takana.
Haaveilin että tänään oltaisiin saatu hiihtäjä käynnissä perään mutta siihen ei vielä päästykään. Olen toki kouluttajana kokematon mutta annan itselleni plussat siitä ettei vaadittu mitään liian vaikeita ja Hemppa pysyi sangen rentona läpi session.
 |
| Sangen rentoa meininkiä oli treenien läpi. ©Siiri Salmi |
Jatkoa ajatellen pohdin että saattaisi olla jopa helpompaa jos olisin itse ratsailla. Ainakin niin kauan kun hiihtäjä ei ole vielä perässä. Olisi parempi hallinta ja tunne Hemppaan. Sitten toki tarvitsisi vielä ainakin yhden lisäihmisen apuun.
 |
| Löytyykö sieltä jotain syötävää? ©Siiri Salmi |
Kuvittelen että tällainen treeni ja ylipäänsä asioihin siedättäminen on Hempallekin vain hyväksi. Vähän aivotyöskentelyä ja vaihtelua elämään. Eikä ainakaan fyysisesti ollut rankkaa! Toivottavasti saadaan nyt jatkettua treenejä vähän tiheämmin. Seuraavaksi rakennetaan hyppyreitä omalle pellolle. Hempan kanssa tuskin nautitaan niistä vielä tälle talvelle. Kohti kautta 2025!
perjantai 6. joulukuuta 2019
Leppoisa itsenäisyyspäivän aamumaasto
Perjantaina oli itsenäisyyspäivä eli vapaa. Olisin saanut nukkua rauhassa pitkään mutta sen sijaan kello soi vapaaehtoisesti ennen kahdeksaa ja lähdin tallikavereiden kanssa maastoon. Osa hepoista oli rokotettu (ei Hemppaa), joten rauhallista menoa luvassa.
Keli oli vajunut niukasti takaisin pakkaselle. Yritin pukea lämpimästi etten jäädy.
Arvottiin reittejä ja päätettiin lähteä Reiniin. Käveltiin ihan pitkään alkuun. Isolan jälkeen lähdettiin raviin. Siinä Hemppa vähän yllättyi ja hypähti aavistuksen. Mentiin letkassa keskimmäisinä. Tänään muistin suoristella Hemppaa kaikissa askellajeissa.
Loppupätkästä otettiin vähän laukkaakin. Me kärjessä. Hyvin meni. Huiput 28,1 km/h. Konttia piti kuitenkin tuijottaa.
Tien päässä oli metsäkoneita tiellä. Onneksi kääntöpaikan kohdalla niin mahduttiin kiertämään ohi. Hemppa keskimmäisenä. Vähän jännittyi muttei säpsynyt. Takapätkä taidettiin kävellä. Pellolla otettiin ravia ja suokki viiletti taas sellaista vauhtia edellä että nostin Hempalla laukan. Suosiolla nostin itse kun tasapainoisella ravilla ei pysytty vauhdissa. Hyvin onnistui laukata siinä vauhdissa (huiput tässä 18,7 km/h) perässä. Mentiin osa ylämäkeäkin laukalla.
Käveltiin metsäpätkä. Tiellä olisi voinut ravata mutta mentiin sekin käynnissä. Puron varren polku pellolla ei ollut kovin häävi, joten se käynnissä. Pellolla ravasin taas kaverin kiinni. Ei ihan onnistunut ravata niiden käyntivauhtia (7 - 8 km/h).
Nyt mentiin pätkä autiotalon ohi ravissa. Me edellä himmaamassa kiihdyttelyä. Autotielle tullessa suokki meni ohi. Juuri kun suunnittelin että voisin taas laukata pätkän perässä otettiinkin pieni käyntipätkä. Paljon ei kävelty vaan mentiinkin koko porukka laukkaa, me toisina. Kaveri sai sen verran kaulaa että piti mennä ihan reippaasti perässä (mittarin huiput tässä 26 km/h). Laukattiin näemmä myös kontin ohi vaikka olisin tuijotteluriskin takia mennyt mieluummin ravissa. Laukan alas pudottaminen ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta eikä Hemppa tuijotellutkaan. Laukkaa sai kyllä hidastettua ilman että hummaa haittasi. Suokkiin jäi kaulaa ja viimeinen kaveri tuli etäämpää takana.
Muut suunnittelivat kävelevänsä loppumatkan. Itselläni oli sen verran viileä että halusin ravata. Onneksi onnistui helposti jakaa porukka kahteen. Hempan kanssa ravasimme tallille kun suokit jäivät kävelemään. Otettiin Isolan nurkille vielä laukkapätkäkin maltillista kahtakymppiä. Pari kertaa Hemppa hidasti kovasti. Tuijotteli kasoja ja luultavasti liikennemerkkejä.
Mentiin kotikentälle tekemään eilisen kotiläksyt. Eli pyörittämään muutama ympyrällinen ravissa ja tutkimaan mikä on suoruus ja saanko suoristettua itsekseni.
Aloitin käynnissä ja tein ihan eilisen proseduurin mukaan. Pidä oikea ohja. Vasemmalla suorista ja myötää, suorista ja myötää. Oikealla pohkeella ajatus takaosasta ulos. Ravia myös. Oikeassa kierroksessa suoralla avoa. Varovasti vasempaan kierrokseen vaihtaen, tuki yhä oikeassa ohjassa. Sanoisin että aloitettiin noin siitä, missä oltiin eilen 40 minuutin jälkeen. Ja päästiin sangen hyvään. Suora ja tasapainoinen muttei ihan yhtä priima kuin open kanssa. Vaihdoin vielä muutaman kerran suuntaa. Mittarin mukaan koko ravipätkän nopeus pysyi hyvin tasaisesti 11 - 12 km/h.
Aikaa oli hyvin sopivasti ja kun maastoilijat tulivat näkyviin, olimme me valmiit kentällä ja kävelimme loppukäynnit. Maastossa oltiin Hempan kanssa vähän reilu tunti ja kenttäpyörittelyn kanssa kaikkineen 1 h 21 min selässä. 11 km. Lenkin jälkeen hitusen kostunut Hemppa sai jäädä kaverin kanssa syömään päiväheiniä sisälle.
Tämä oli hyvä päivä. Oli sopivan rentoa ja leppoisaa, kaikki meni kivasti.
Ongelmia:
maastossa oli aika paljon suoristamista
käyntipätkillä meinasi tulla vähän vilu, varsinkin varpailla
Parannusta:
ei pukkeja eikä loikkia
heppoja ei haitannut vaikka erkaannuttiin maastossa
kotitehtävät sujuivat kivasti
 |
| Lähtöä tekemässä. Hemppa näyttää suurelta. ©Pauliina |
Keli oli vajunut niukasti takaisin pakkaselle. Yritin pukea lämpimästi etten jäädy.
 |
| Hilima ottaa rennosti. ©Pauliina |
Arvottiin reittejä ja päätettiin lähteä Reiniin. Käveltiin ihan pitkään alkuun. Isolan jälkeen lähdettiin raviin. Siinä Hemppa vähän yllättyi ja hypähti aavistuksen. Mentiin letkassa keskimmäisinä. Tänään muistin suoristella Hemppaa kaikissa askellajeissa.
Loppupätkästä otettiin vähän laukkaakin. Me kärjessä. Hyvin meni. Huiput 28,1 km/h. Konttia piti kuitenkin tuijottaa.
Tien päässä oli metsäkoneita tiellä. Onneksi kääntöpaikan kohdalla niin mahduttiin kiertämään ohi. Hemppa keskimmäisenä. Vähän jännittyi muttei säpsynyt. Takapätkä taidettiin kävellä. Pellolla otettiin ravia ja suokki viiletti taas sellaista vauhtia edellä että nostin Hempalla laukan. Suosiolla nostin itse kun tasapainoisella ravilla ei pysytty vauhdissa. Hyvin onnistui laukata siinä vauhdissa (huiput tässä 18,7 km/h) perässä. Mentiin osa ylämäkeäkin laukalla.
Käveltiin metsäpätkä. Tiellä olisi voinut ravata mutta mentiin sekin käynnissä. Puron varren polku pellolla ei ollut kovin häävi, joten se käynnissä. Pellolla ravasin taas kaverin kiinni. Ei ihan onnistunut ravata niiden käyntivauhtia (7 - 8 km/h).
 |
| Kavereita poistettu kuvasta. ©Pauliina |
Nyt mentiin pätkä autiotalon ohi ravissa. Me edellä himmaamassa kiihdyttelyä. Autotielle tullessa suokki meni ohi. Juuri kun suunnittelin että voisin taas laukata pätkän perässä otettiinkin pieni käyntipätkä. Paljon ei kävelty vaan mentiinkin koko porukka laukkaa, me toisina. Kaveri sai sen verran kaulaa että piti mennä ihan reippaasti perässä (mittarin huiput tässä 26 km/h). Laukattiin näemmä myös kontin ohi vaikka olisin tuijotteluriskin takia mennyt mieluummin ravissa. Laukan alas pudottaminen ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta eikä Hemppa tuijotellutkaan. Laukkaa sai kyllä hidastettua ilman että hummaa haittasi. Suokkiin jäi kaulaa ja viimeinen kaveri tuli etäämpää takana.
Muut suunnittelivat kävelevänsä loppumatkan. Itselläni oli sen verran viileä että halusin ravata. Onneksi onnistui helposti jakaa porukka kahteen. Hempan kanssa ravasimme tallille kun suokit jäivät kävelemään. Otettiin Isolan nurkille vielä laukkapätkäkin maltillista kahtakymppiä. Pari kertaa Hemppa hidasti kovasti. Tuijotteli kasoja ja luultavasti liikennemerkkejä.
Mentiin kotikentälle tekemään eilisen kotiläksyt. Eli pyörittämään muutama ympyrällinen ravissa ja tutkimaan mikä on suoruus ja saanko suoristettua itsekseni.
Aloitin käynnissä ja tein ihan eilisen proseduurin mukaan. Pidä oikea ohja. Vasemmalla suorista ja myötää, suorista ja myötää. Oikealla pohkeella ajatus takaosasta ulos. Ravia myös. Oikeassa kierroksessa suoralla avoa. Varovasti vasempaan kierrokseen vaihtaen, tuki yhä oikeassa ohjassa. Sanoisin että aloitettiin noin siitä, missä oltiin eilen 40 minuutin jälkeen. Ja päästiin sangen hyvään. Suora ja tasapainoinen muttei ihan yhtä priima kuin open kanssa. Vaihdoin vielä muutaman kerran suuntaa. Mittarin mukaan koko ravipätkän nopeus pysyi hyvin tasaisesti 11 - 12 km/h.
Aikaa oli hyvin sopivasti ja kun maastoilijat tulivat näkyviin, olimme me valmiit kentällä ja kävelimme loppukäynnit. Maastossa oltiin Hempan kanssa vähän reilu tunti ja kenttäpyörittelyn kanssa kaikkineen 1 h 21 min selässä. 11 km. Lenkin jälkeen hitusen kostunut Hemppa sai jäädä kaverin kanssa syömään päiväheiniä sisälle.
Tämä oli hyvä päivä. Oli sopivan rentoa ja leppoisaa, kaikki meni kivasti.
Ongelmia:
maastossa oli aika paljon suoristamista
käyntipätkillä meinasi tulla vähän vilu, varsinkin varpailla
Parannusta:
ei pukkeja eikä loikkia
heppoja ei haitannut vaikka erkaannuttiin maastossa
kotitehtävät sujuivat kivasti
torstai 5. joulukuuta 2019
Kärsivällistä suoristustaivuttelua
Torstaina olin töiden takia Oulussa, joten illalle sain sovittua koulutunnin (viides kerta) ratsastuskoulutuntien perään. Vähän meni myöhäiseksi kun aloitettiin kasilta. Yritin muka olla ajoissa ja menin kapuilemaan kyytiin jo viimeisen tunnin lopetellessa. Ope ajoi samaan aikaan pihalle.
Keli oli pari astetta plussalla ja kenttä oli yllättävän hyvänä. Yhä lumella eikä kovin märkä eikä jäinen. Ei onneksi satanut mitään vaikka ennuste sellaista uhkasi.
Alkuverkassa Hemppa oli vähän hidas jalalle. Hölkötettiin ravia ja laukkaa pienillä pitkän sivun kiihdytyksillä höystettynä. Kulmissa laukka meni nelitahtiseksi. Enempiä ei tänään laukattu.
Käynnissä tehtiin väistöjä pituushalkaisijalta uralle. Oikealle väisti hitaasti, vasemmalle taas jäi kaatumaan. Kunnon reaktiot jaloista. Ja suoristetaan ennen kaatumista. Sitten vasta uusi väistö. Parani muutamalla toistolla.
Lopputunniksi jäätiin päätyyn ympyrälle. Pidä oikea ohja tuntumalla. Alkuun avustukseksi romaanista kiinni. Silti ohja vähän lerppui Hempan käännellessä päätä. Vasemmasta ei saanut jäädä kantamaan. Pidäte ja myötäys, pidäte ja myötäys. Kaulaa suoremmaksi. Välillä kahdesta ohjasta pidäte jos hiihteli liikaa. Väistätettiin takaosaa ulos. Piti muistaa ajatella myös lapoja, unohdin monesti.
Molempiin suuntiin tehtiin alkuun niin että pidin sisäohjan tuntumalla. Vasemmassa kierroksessa perustelu oli se, että pitäisi olla helpompaa siihen suuntaan ja saisin ideaa siitä miltä pitää tuntua toiseen suuntaan. Oikea lapa ei karkaillut tänään yhtä pahasti ulos kuin viimeksi. Kuvittelin silti että karkaili. Vähän kuulemma kyllä välillä.
Tehtiin samat ympyrät myös kevyessä ravissa. Yhä sisäohja vakaana. Ja niin vaan Hemppa pikkuhiljaa lähti suoristumaan oikeassa kierroksessa ja tukeutumaan oikeaan ohjaan. Kuskikin rupesi välillä muistamaan että kiitetään vasemmalla kädellä. Suuntaa vaihdettiin jokusen kerran eestaas. Ongelmat olivat eri suuntiin erilaisia. Ja kun Hemppa rentoutuu niin kuskin kädet rentotuvat myös. Välillä piti muistaa muuten vaan myödätä (rentotua, ei heittää ohjia pois) ja siihen Hemppa rentoutui hyvin joka kerta.
Lopulta vaihdettiin oikeasta kierroksesta ympyräkahdeksikolla vasempaan ja oikea ohja piti pitää yhä vakaasti tuntumalla. Ensimmäisellä kerralla tuli vähän pykäliä matkaan. Mutta lopulta onnistui vasen kierros oikean ohjan tuntumalla. Sangen suora ja rupesi jäämään ulkotuelle. Jopa vähän asetustakin vasemmalle ilman että tarvi unohtua vasemmasta kiinni. Ope tosiaan sanoi että tänään jumpattiin taivuttamalla suoristaen tms. Lopuksi oikeaankin kierrokseen löytyi vasemman kyljen venytys ja asetus tuli kuten pitikin. Hommasta tuli taas eri tuntuista kun Hemppa rupesi löytämään tasapainoaan paremmin. Lyheni, ryhdistyi ja kuskin hammasrivi rupesi loistamaan.
Tänään ei tehty mitään ihmeitä vaan lopetettiin hyviin raviympyröihin. Vapaat ohjat ja lepo. Riittää kuulemma Hempalle. Huomiselle tuli kotiläksyksi käydä maastolenkin jälkeen kentällä pyöräyttämässä pari ympyrällistä ja katsoa missä kunnossa suoruus on ja saanko tehtyä näitä suoristusharjoitteita itsekseni. Jotenkin noin.
Ongelmia:
alkuun oli pohkeelle hidas
perusvino alkuun
meni n. 45 minuuttia että rupesi paranemaan
ei päästy tekemään mitään juttuja
Parannusta:
koko tunti mentiin kevyttä ravia, ei tarvinnut istua alas
suoristui
ei kiukutellut eikä juntturoinut
tasapaino rupesi löytymään
kuski tuli onnelliseksi
Keli oli pari astetta plussalla ja kenttä oli yllättävän hyvänä. Yhä lumella eikä kovin märkä eikä jäinen. Ei onneksi satanut mitään vaikka ennuste sellaista uhkasi.
Alkuverkassa Hemppa oli vähän hidas jalalle. Hölkötettiin ravia ja laukkaa pienillä pitkän sivun kiihdytyksillä höystettynä. Kulmissa laukka meni nelitahtiseksi. Enempiä ei tänään laukattu.
Käynnissä tehtiin väistöjä pituushalkaisijalta uralle. Oikealle väisti hitaasti, vasemmalle taas jäi kaatumaan. Kunnon reaktiot jaloista. Ja suoristetaan ennen kaatumista. Sitten vasta uusi väistö. Parani muutamalla toistolla.
Lopputunniksi jäätiin päätyyn ympyrälle. Pidä oikea ohja tuntumalla. Alkuun avustukseksi romaanista kiinni. Silti ohja vähän lerppui Hempan käännellessä päätä. Vasemmasta ei saanut jäädä kantamaan. Pidäte ja myötäys, pidäte ja myötäys. Kaulaa suoremmaksi. Välillä kahdesta ohjasta pidäte jos hiihteli liikaa. Väistätettiin takaosaa ulos. Piti muistaa ajatella myös lapoja, unohdin monesti.
Molempiin suuntiin tehtiin alkuun niin että pidin sisäohjan tuntumalla. Vasemmassa kierroksessa perustelu oli se, että pitäisi olla helpompaa siihen suuntaan ja saisin ideaa siitä miltä pitää tuntua toiseen suuntaan. Oikea lapa ei karkaillut tänään yhtä pahasti ulos kuin viimeksi. Kuvittelin silti että karkaili. Vähän kuulemma kyllä välillä.
Tehtiin samat ympyrät myös kevyessä ravissa. Yhä sisäohja vakaana. Ja niin vaan Hemppa pikkuhiljaa lähti suoristumaan oikeassa kierroksessa ja tukeutumaan oikeaan ohjaan. Kuskikin rupesi välillä muistamaan että kiitetään vasemmalla kädellä. Suuntaa vaihdettiin jokusen kerran eestaas. Ongelmat olivat eri suuntiin erilaisia. Ja kun Hemppa rentoutuu niin kuskin kädet rentotuvat myös. Välillä piti muistaa muuten vaan myödätä (rentotua, ei heittää ohjia pois) ja siihen Hemppa rentoutui hyvin joka kerta.
Lopulta vaihdettiin oikeasta kierroksesta ympyräkahdeksikolla vasempaan ja oikea ohja piti pitää yhä vakaasti tuntumalla. Ensimmäisellä kerralla tuli vähän pykäliä matkaan. Mutta lopulta onnistui vasen kierros oikean ohjan tuntumalla. Sangen suora ja rupesi jäämään ulkotuelle. Jopa vähän asetustakin vasemmalle ilman että tarvi unohtua vasemmasta kiinni. Ope tosiaan sanoi että tänään jumpattiin taivuttamalla suoristaen tms. Lopuksi oikeaankin kierrokseen löytyi vasemman kyljen venytys ja asetus tuli kuten pitikin. Hommasta tuli taas eri tuntuista kun Hemppa rupesi löytämään tasapainoaan paremmin. Lyheni, ryhdistyi ja kuskin hammasrivi rupesi loistamaan.
Tänään ei tehty mitään ihmeitä vaan lopetettiin hyviin raviympyröihin. Vapaat ohjat ja lepo. Riittää kuulemma Hempalle. Huomiselle tuli kotiläksyksi käydä maastolenkin jälkeen kentällä pyöräyttämässä pari ympyrällistä ja katsoa missä kunnossa suoruus on ja saanko tehtyä näitä suoristusharjoitteita itsekseni. Jotenkin noin.
Ongelmia:
alkuun oli pohkeelle hidas
perusvino alkuun
meni n. 45 minuuttia että rupesi paranemaan
ei päästy tekemään mitään juttuja
Parannusta:
koko tunti mentiin kevyttä ravia, ei tarvinnut istua alas
suoristui
ei kiukutellut eikä juntturoinut
tasapaino rupesi löytymään
kuski tuli onnelliseksi
tiistai 3. joulukuuta 2019
15 000 kertaa paremmin
Tiistaina oli tämän vuoden toiseksi viimeinen kerta Heponiityssä. Ratsuksi tuli taas Saku. Pakkasta tänään -6°C ja tunnilla 5 ratsukkoa. Koin sen pelkästään hyvänä asiana!
Ennen tuntia päätin että tänään ratsastan hyvin, tuli mitä tuli. Ja ihan hyvin tässä onnistuinkin.
Tunnille laitoin fleecen päälle vielä toppaliivin ja vaatetta oli oikein sopivasti. Sormet olivat alkutunnista vähän viileät.
Alkukäyntien jälkeen tehtiin käyntiosuus tänään aika lyhyesti. Taivutus, rento kaula ja väistö. Pohkeen aktivointi. Molempiin suuntiin ja suunta vaihtui etuosakäännöksellä (joka viiletettiin läpi kunnolla pysähtymättä koska pidätteet eivät menneet läpi). Siitä sitten kevyeen raviin. Uraa pitkin ja ympyrät päätyihin. Pitkästä aikaa tunnilla tuli siis ratsastettua useampi kulma! Saku aloitti ravin juoksemalla. Melko pian tajusin ajatella liikkeen ylös. Kannoin käteni, varmistelin etten vedä ja istuin keskivartalolla ryhdikkäästi (könöttämättä). Tadaa, se auttoi ja sain rauhoitettua ravin tahdin. Molempiin suuntiin! Välillä meinasi kiirehtiä mutta keskittyminen ja asiat kuntoon niin taas malttoi.
Ympyröillä piti ajatella samoja väistöjä. Ajattelin niitä kyllä suorallakin uralla. Vasemmassa kierroksessa ei päästy ihan katsomon eteen mutta suht hyvin kulmiin. Kiitän tästä hyvää keskittymistäni. Taidettiin vielä tässä tehdä myös käyntisiirtymiä pitkillä sivuilla. Osa siirtymistä oli oikein hienoja. Saku kuunteli istuntaani paremmin kuin tajusin käyttäväni sitä. Kaikki siirtymät eivät valitettavasti olleet ihan priimoja.
Tänään otettiin välissä lepokäynnit. Sen jälkeen ruvettiin tekemään avoja. Pitkän sivun alkuun voltti, siitä avoon. Puolessa välin toinen voltti tilanteen parantamiseksi ja avoa loppuun. Hevonen kolmella uralla, rennolla ja taipuneella kaulalla. Kelvollista meiltä. Välillä vähän jähmettyi suoraksi.
Sitten ruvettiin menemään toinen pitkä sivu käynnissä, toinen ravissa. Kun rupesin tarpeeksi itsekkääksi, otin tarvitsemani tilan ja volttasin riittävästi niin päästiin aika hyvään. Samalla vissiin muutkin rupesivat volttaamaan enemmän ja ahtaus käyntipuolelta katosi. Saku kummallista kyllä toimi ravissa paremmin kuin käynnissä! Molempiin suuntiin. Oikea kierros oli kyllä paljon helpompi. Ja kun ope muistutteli ulko-ohjan tuesta ja pidätteistä niin päästiin jo oikein mainioon menoon. Saku pysyi alla ja kulki rennosti ja kauniisti. Minun tulkintani myöhemmin oli että jos keskittymiseni oli valmiiksi 98 niin ope auttoi sen lähelle sataa ja siksi parani.
Eniten kuulin kommenttia rennommista käsistä. Kertaalleen myös että peukut päälle (vai ylös). Itsekseni yritin skarpata ja pitää kädet myös lähempänä toisiaan. Vaan aina karkasivat. Mutta sain korjattua jo monesti takaisin. Sekä kannoin ne mielestäni tänään hyvin. Enkä vetänyt. Ainakin kerran tuli myös kommentti että jalat (rennoiksi) alas.
Laukkoja otettiin ihan lopuksi nostoina pääty-ympyröillä. Kun kysyin tarkennusta niin ohje oli laukata noin ympyrällinen. Saku nosti näppärästi mutta ravi välissä meinasi mennä kiireiseksi. Laukassakin piti pitää sama ajatus avosta. Yllättävän asiallisesti pysyttiin reitillä kaatumatta ja kiihtymättä vasemmassakin kierroksessa.
Tänään ei ravattu enää loppuun vaan annettiin lepokäynnit.
Tämän päivän positiivisiksi sanoin että meni noin 15 000 kertaa paremmin kuin viimeksi. Eli tuli noin 15 000 parempaa askelta kuin viimeksi. Ehkä lankutustreeni töissä tuottaa tulosta keskikropan lihaksiin. Ihanasti sain myös pääni pidettyä kasassa ja keskityin. Heti huomasi herpaannukset jos yritin väistellä muita tai puhua jotain. Näemmä kannatti päättää ratsastaa hyvin.
Ongelmia:
alkutunnista sormilla oli viileä
huomasin monesti että ulkotukeni falskasi, en ajatellut ulkolapaa tarpeeksi
vasen kierros open edessä pitkällä sivulla oli yhä vähän karteltava
käyntiavoissa luikuroi tai jähmettyi suoraksi
Parannusta:
oli sopivasti vaatetta (toppaliivi)
Saku ei juossut alta
en vetänyt ohjista
päästiin sangen hyvin kulmiin
tuli hyviä siirtymiä ja asiallisia raviavoja
open täsmäohjeilla tuli vielä parempi
oikea kierros oli helpompi
nosti kaikki laukat näppärästi
kuski oli tuntiin oikein tyytyväinen
Ennen tuntia päätin että tänään ratsastan hyvin, tuli mitä tuli. Ja ihan hyvin tässä onnistuinkin.
Tunnille laitoin fleecen päälle vielä toppaliivin ja vaatetta oli oikein sopivasti. Sormet olivat alkutunnista vähän viileät.
Alkukäyntien jälkeen tehtiin käyntiosuus tänään aika lyhyesti. Taivutus, rento kaula ja väistö. Pohkeen aktivointi. Molempiin suuntiin ja suunta vaihtui etuosakäännöksellä (joka viiletettiin läpi kunnolla pysähtymättä koska pidätteet eivät menneet läpi). Siitä sitten kevyeen raviin. Uraa pitkin ja ympyrät päätyihin. Pitkästä aikaa tunnilla tuli siis ratsastettua useampi kulma! Saku aloitti ravin juoksemalla. Melko pian tajusin ajatella liikkeen ylös. Kannoin käteni, varmistelin etten vedä ja istuin keskivartalolla ryhdikkäästi (könöttämättä). Tadaa, se auttoi ja sain rauhoitettua ravin tahdin. Molempiin suuntiin! Välillä meinasi kiirehtiä mutta keskittyminen ja asiat kuntoon niin taas malttoi.
Ympyröillä piti ajatella samoja väistöjä. Ajattelin niitä kyllä suorallakin uralla. Vasemmassa kierroksessa ei päästy ihan katsomon eteen mutta suht hyvin kulmiin. Kiitän tästä hyvää keskittymistäni. Taidettiin vielä tässä tehdä myös käyntisiirtymiä pitkillä sivuilla. Osa siirtymistä oli oikein hienoja. Saku kuunteli istuntaani paremmin kuin tajusin käyttäväni sitä. Kaikki siirtymät eivät valitettavasti olleet ihan priimoja.
Tänään otettiin välissä lepokäynnit. Sen jälkeen ruvettiin tekemään avoja. Pitkän sivun alkuun voltti, siitä avoon. Puolessa välin toinen voltti tilanteen parantamiseksi ja avoa loppuun. Hevonen kolmella uralla, rennolla ja taipuneella kaulalla. Kelvollista meiltä. Välillä vähän jähmettyi suoraksi.
Sitten ruvettiin menemään toinen pitkä sivu käynnissä, toinen ravissa. Kun rupesin tarpeeksi itsekkääksi, otin tarvitsemani tilan ja volttasin riittävästi niin päästiin aika hyvään. Samalla vissiin muutkin rupesivat volttaamaan enemmän ja ahtaus käyntipuolelta katosi. Saku kummallista kyllä toimi ravissa paremmin kuin käynnissä! Molempiin suuntiin. Oikea kierros oli kyllä paljon helpompi. Ja kun ope muistutteli ulko-ohjan tuesta ja pidätteistä niin päästiin jo oikein mainioon menoon. Saku pysyi alla ja kulki rennosti ja kauniisti. Minun tulkintani myöhemmin oli että jos keskittymiseni oli valmiiksi 98 niin ope auttoi sen lähelle sataa ja siksi parani.
Eniten kuulin kommenttia rennommista käsistä. Kertaalleen myös että peukut päälle (vai ylös). Itsekseni yritin skarpata ja pitää kädet myös lähempänä toisiaan. Vaan aina karkasivat. Mutta sain korjattua jo monesti takaisin. Sekä kannoin ne mielestäni tänään hyvin. Enkä vetänyt. Ainakin kerran tuli myös kommentti että jalat (rennoiksi) alas.
Laukkoja otettiin ihan lopuksi nostoina pääty-ympyröillä. Kun kysyin tarkennusta niin ohje oli laukata noin ympyrällinen. Saku nosti näppärästi mutta ravi välissä meinasi mennä kiireiseksi. Laukassakin piti pitää sama ajatus avosta. Yllättävän asiallisesti pysyttiin reitillä kaatumatta ja kiihtymättä vasemmassakin kierroksessa.
Tänään ei ravattu enää loppuun vaan annettiin lepokäynnit.
Tämän päivän positiivisiksi sanoin että meni noin 15 000 kertaa paremmin kuin viimeksi. Eli tuli noin 15 000 parempaa askelta kuin viimeksi. Ehkä lankutustreeni töissä tuottaa tulosta keskikropan lihaksiin. Ihanasti sain myös pääni pidettyä kasassa ja keskityin. Heti huomasi herpaannukset jos yritin väistellä muita tai puhua jotain. Näemmä kannatti päättää ratsastaa hyvin.
Ongelmia:
alkutunnista sormilla oli viileä
huomasin monesti että ulkotukeni falskasi, en ajatellut ulkolapaa tarpeeksi
vasen kierros open edessä pitkällä sivulla oli yhä vähän karteltava
käyntiavoissa luikuroi tai jähmettyi suoraksi
Parannusta:
oli sopivasti vaatetta (toppaliivi)
Saku ei juossut alta
en vetänyt ohjista
päästiin sangen hyvin kulmiin
tuli hyviä siirtymiä ja asiallisia raviavoja
open täsmäohjeilla tuli vielä parempi
oikea kierros oli helpompi
nosti kaikki laukat näppärästi
kuski oli tuntiin oikein tyytyväinen
sunnuntai 1. joulukuuta 2019
Pikamaasto ja ravilähestymistä esteille
Sunnuntaina halusin ottaa maastohommat uusiksi kun eilinen ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. En ollut tänäänkään ajoissa, joten maastoiluaikaa jäi taas vain reilu puolisen tuntia. Luulin että vastoin ennusteita olisikin lämmintä, sillä kotoa lähtiessä mittari näytti -3°C. Tallilla olikin -10°C. Mutta keli oli todella kaunis.
Tänään Hemppa antoi kiinni kuten yleensä (eli helposti). Heijastinloimi niskaan ja menoksi. Nyt pelasin varman päälle ja lähdin Tiitonsaaren reittiä toiseen suuntaan. Vaikka tallilla kuulin että tie on metsässä poikki.
Käveltiin alkuun ja suoralla ruvettiin hölköttelemään. Hemppa oli aavistuksen pinkeä ja kiemura mutta käyttäytyi fiksusti. Kovasti oli taas pää mutkalla oikealle. Talon kohdalla vähän ihmettelin sitä että miten muka toisella puolella on enemmän katseltavaa. Yhä mentiin ravissa. Sitten Hemppa vähän säikähtikin ja loikkasi. Pudotin käyntiin. Siinä säikähti heti perään toisen kerran. Kääntyi se pää sitten jo vasemmallekin.
Tiitonsaaren risteykseen meni n. 12 minuuttia. Jatkettiin käynnissä ja ravissa. Jännimmät kohdat suosiolla käynnissä. Kukkulan päältä lähdettiin laukkaan. Ihan rauhakseltaan mentiin. Hemppa liirasi vasempaan laitaan ja yhä oli vähän luikura. Itse pidin varmuuden vuoksi toisella kädellä harjasta kiinni. Mutkat ravissa ja sitten toinen laukka. Tielle kaatunut puu aiheutti pahoja tuijotuksia. Kokoa oli sen verran vähän että siitä olisi voinut vaikka hypätä yli.
Löysin metsään menevän risteyksen helposti ja lähdettiin kävelemään sinne. Olin utelias näkemään miten tie oli poikki. Mutta katkos oli näemmä aika kaukana, sillä se ei tullut vastaan. Tajusin että olisi kannattanut lähteä jo aiemmin takaisinpäin. Käänsin siis ympäri ja käveltiin takaisin isommalle väylälle. Sitäkin olisi ollut kiva käydä katsomassa vähän edempänä vasemmalla että vieläkö loikituttaa samassa kohdassa.
Isot väylät mentiin laukassa takaisinkin. Nyt hitusen reippaampaa. Välissä ravia. En usutellut kunnon kiitoihin. Huiput 37,8 km/h. GoPro sammuili mutta sain takaisin päälle. Kaatunut puu aiheutti vielä enemmän tuijotusta tähän suuntaan ja Hemppa pudotti raviin.
Talojen ohi ja risteykset mentiin käynnissä. Muuten ravailtiin. Autotien suoralla otettiin vielä laukkapätkä.
GoPro-video maastosta:
Oltiin vähän myöhässä kentällä mutta ehdittiin mukaan alkukäynteihin. Riisuin heijastimet pois. Kannuksia ei ollut.
Alkuverkka saatiin pyöriä aika itsenäisesti. Nyt itselläni oli selvät sävelet. Nopeaksi jalalle ja paremmin kahden ohjan tuntumalle. Auttoi kun otti nimenomaan kahden ohjan tuntumalle eikä niinkään yrittänyt saada tyhjälle oikealle. En ihan tarkkaan muista mitä tein. Taivutuksia, avoja, väistöjä ehkä. Lopuksi temponmuutoksiakin. Ohje oli päädyissä ympyröillä ratsastaa pidempään muotoon. Ja myöhemmin toinen pääty kootummin ja toisessa enemmän eteen.
Päädyissä oli kavaletit ympyröillä ja tultiin niiden yli. Ensin ravissa, sitten laukassa. Ihan ok.
Koko tunnin tehtävänä olikin sitten keskellä ollut väljä neliö. Ravilähestymisellä sarjalle sisään. Päädyn kautta ympäri ja vielä toinen sarja perään. Tultiinkohan noin viidesti. Estekorkeus oli maltillinen.
Ensin tuli käsky ravata napakammin sisään. Ensimmäisellä kerralla ekassa välissä käteni tekivät taas kippuroitumista. Veikkaan että yritin tasapainottaa sillä itseäni. Sen jälkeen tuli käsky että myötää paremmin. Seuraavaksi esitin kaikki pois ylimyötäystä. Videolta katsottuna se harjasta kiinni nappaaminen olisi hyvä juttu. Kummasti sitä ei saa toteutettua.
Ekan sarjan jälkeen oli ehkä kerran väärä laukka. Jälkimmäiseltä jäi ehkä kahdesti vaihtumatta. Vikalla esteellä Hemppa oli valumassa kovasti vasempaan laitaan. Kun torppasin sen niin laukat lakkasivat vaihtumasta. Sakkokierroksella sain kuitenkin korjattua.
Meni ihan ok. Ei ylimääräisiä askelia ja eteni asiallisesti. Videolta näyttää lähinnä liian pitkältä.
Pekka videoi estetuntiamme:
Vaikka taskussa oli välikausihanskat niin menin loppuun asti paksuilla hanskoilla. Yllättävän vähän haittasi.
Tänään kaarrossa käännyin toisin päin naistensatulaan, molemmat jalat vasemmalle kyljelle. Siitä liu'uin rauhassa alas (enkä jäänyt tänään mistään kiinni). Hemppa ei sanonut mitään. Pitänee ruveta harjoittelemaan myös töminää ratsun vieressä.
Hemppa sai syödä ja kuivua sen aikaa kun hoidin tavarat pois. Huomasin että toisesta etusesta oli nauloja löysällä. Henkilökunnan tutkiminen paljasti että kaikki kengät olivat löysällä ja ne kiristettiin. Hyvä että huomasin! Helppo korjata tässä vaiheessa. Sitten loimi niskaan ja pihalle. Itse nautin taas järisyttävän kauniista iltaruskon maisemista kotimatkalla. Tallilla yhä -10, kotona -2°C.
Ongelmia:
pari pikkusäikkyä maastossa
olin taas myöhässä ja maastolenkki jäi lyhyeksi
kentällä perinteisesti vino
ensimmäisissä hypyissä tasapainotin itseäni kippurakäsillä
laukat jäivät välillä vaihtumatta
vietti vikalla esteellä vasempaan laitaan
unohdin turvaliivin koko tunniksi aidalle
tunnin jälkeen toisesta etukengästä oli naulat löysällä, selvisi että kaikki kengät olivat löystyneet
Parannusta:
ei pukitellut maastossa
tuli myös vaihtoja
ei jumitellut tai takapotkinut tunnilla
 |
| Ihana maastoilukeli! Korvia oli vaikea saada kuvaan kun Hemppa kulki käynnissä pää lähes maassa. |
Tänään Hemppa antoi kiinni kuten yleensä (eli helposti). Heijastinloimi niskaan ja menoksi. Nyt pelasin varman päälle ja lähdin Tiitonsaaren reittiä toiseen suuntaan. Vaikka tallilla kuulin että tie on metsässä poikki.
Käveltiin alkuun ja suoralla ruvettiin hölköttelemään. Hemppa oli aavistuksen pinkeä ja kiemura mutta käyttäytyi fiksusti. Kovasti oli taas pää mutkalla oikealle. Talon kohdalla vähän ihmettelin sitä että miten muka toisella puolella on enemmän katseltavaa. Yhä mentiin ravissa. Sitten Hemppa vähän säikähtikin ja loikkasi. Pudotin käyntiin. Siinä säikähti heti perään toisen kerran. Kääntyi se pää sitten jo vasemmallekin.
Tiitonsaaren risteykseen meni n. 12 minuuttia. Jatkettiin käynnissä ja ravissa. Jännimmät kohdat suosiolla käynnissä. Kukkulan päältä lähdettiin laukkaan. Ihan rauhakseltaan mentiin. Hemppa liirasi vasempaan laitaan ja yhä oli vähän luikura. Itse pidin varmuuden vuoksi toisella kädellä harjasta kiinni. Mutkat ravissa ja sitten toinen laukka. Tielle kaatunut puu aiheutti pahoja tuijotuksia. Kokoa oli sen verran vähän että siitä olisi voinut vaikka hypätä yli.
Löysin metsään menevän risteyksen helposti ja lähdettiin kävelemään sinne. Olin utelias näkemään miten tie oli poikki. Mutta katkos oli näemmä aika kaukana, sillä se ei tullut vastaan. Tajusin että olisi kannattanut lähteä jo aiemmin takaisinpäin. Käänsin siis ympäri ja käveltiin takaisin isommalle väylälle. Sitäkin olisi ollut kiva käydä katsomassa vähän edempänä vasemmalla että vieläkö loikituttaa samassa kohdassa.
Isot väylät mentiin laukassa takaisinkin. Nyt hitusen reippaampaa. Välissä ravia. En usutellut kunnon kiitoihin. Huiput 37,8 km/h. GoPro sammuili mutta sain takaisin päälle. Kaatunut puu aiheutti vielä enemmän tuijotusta tähän suuntaan ja Hemppa pudotti raviin.
Talojen ohi ja risteykset mentiin käynnissä. Muuten ravailtiin. Autotien suoralla otettiin vielä laukkapätkä.
GoPro-video maastosta:
Oltiin vähän myöhässä kentällä mutta ehdittiin mukaan alkukäynteihin. Riisuin heijastimet pois. Kannuksia ei ollut.
Alkuverkka saatiin pyöriä aika itsenäisesti. Nyt itselläni oli selvät sävelet. Nopeaksi jalalle ja paremmin kahden ohjan tuntumalle. Auttoi kun otti nimenomaan kahden ohjan tuntumalle eikä niinkään yrittänyt saada tyhjälle oikealle. En ihan tarkkaan muista mitä tein. Taivutuksia, avoja, väistöjä ehkä. Lopuksi temponmuutoksiakin. Ohje oli päädyissä ympyröillä ratsastaa pidempään muotoon. Ja myöhemmin toinen pääty kootummin ja toisessa enemmän eteen.
Päädyissä oli kavaletit ympyröillä ja tultiin niiden yli. Ensin ravissa, sitten laukassa. Ihan ok.
Koko tunnin tehtävänä olikin sitten keskellä ollut väljä neliö. Ravilähestymisellä sarjalle sisään. Päädyn kautta ympäri ja vielä toinen sarja perään. Tultiinkohan noin viidesti. Estekorkeus oli maltillinen.
Ensin tuli käsky ravata napakammin sisään. Ensimmäisellä kerralla ekassa välissä käteni tekivät taas kippuroitumista. Veikkaan että yritin tasapainottaa sillä itseäni. Sen jälkeen tuli käsky että myötää paremmin. Seuraavaksi esitin kaikki pois ylimyötäystä. Videolta katsottuna se harjasta kiinni nappaaminen olisi hyvä juttu. Kummasti sitä ei saa toteutettua.
Ekan sarjan jälkeen oli ehkä kerran väärä laukka. Jälkimmäiseltä jäi ehkä kahdesti vaihtumatta. Vikalla esteellä Hemppa oli valumassa kovasti vasempaan laitaan. Kun torppasin sen niin laukat lakkasivat vaihtumasta. Sakkokierroksella sain kuitenkin korjattua.
Meni ihan ok. Ei ylimääräisiä askelia ja eteni asiallisesti. Videolta näyttää lähinnä liian pitkältä.
Pekka videoi estetuntiamme:
Vaikka taskussa oli välikausihanskat niin menin loppuun asti paksuilla hanskoilla. Yllättävän vähän haittasi.
Tänään kaarrossa käännyin toisin päin naistensatulaan, molemmat jalat vasemmalle kyljelle. Siitä liu'uin rauhassa alas (enkä jäänyt tänään mistään kiinni). Hemppa ei sanonut mitään. Pitänee ruveta harjoittelemaan myös töminää ratsun vieressä.
Hemppa sai syödä ja kuivua sen aikaa kun hoidin tavarat pois. Huomasin että toisesta etusesta oli nauloja löysällä. Henkilökunnan tutkiminen paljasti että kaikki kengät olivat löysällä ja ne kiristettiin. Hyvä että huomasin! Helppo korjata tässä vaiheessa. Sitten loimi niskaan ja pihalle. Itse nautin taas järisyttävän kauniista iltaruskon maisemista kotimatkalla. Tallilla yhä -10, kotona -2°C.
Ongelmia:
pari pikkusäikkyä maastossa
olin taas myöhässä ja maastolenkki jäi lyhyeksi
kentällä perinteisesti vino
ensimmäisissä hypyissä tasapainotin itseäni kippurakäsillä
laukat jäivät välillä vaihtumatta
vietti vikalla esteellä vasempaan laitaan
unohdin turvaliivin koko tunniksi aidalle
tunnin jälkeen toisesta etukengästä oli naulat löysällä, selvisi että kaikki kengät olivat löystyneet
Parannusta:
ei pukitellut maastossa
tuli myös vaihtoja
ei jumitellut tai takapotkinut tunnilla
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)