Keskiviikkona lähdimme kimppakyydillä Hyvinkäältä Nurmijärvelle. Luvassa koulutunti Nurmijärven ratsastuskoululla. Kävin tuolla tunnilla jo nelisen vuotta sitten kertaalleen, joten jotakin oli muistissa. Sekä tietysti tuttu paikka kisareissuilta Lidan kanssa.
Tunnille tuli 6 ratsukkoa, joka täällä lienee poikkeuksellisen paljon. Ratsukseni sain ison rautiaan Villen. Heppa oli karsinassa oikein utelias ja tuttavallinen. Suitsiessa nosti päätä taivaisiin eikä pelkkä houkuttelu auttanut. Ohjat niskan takana sen sijaan riitti eikä päätä tarvinnut vetää alas.
Pihalla kyytiin ja hetki kävelyä siinä. Maneesissakin vielä tovi pitkin ohjin. Ope antoi yleisiä alkuohjeita ja kertoi miten täällä on tapana hoitaa itsenäinen verkka. Askellajit ensin läpi ilman pahempaa prässäilyä. Se osuus meni kyllä ohi että kuinka pitkät ohjat tässä piti pitää. Sitten välikäynnit (joita oli ehkä viidet tai kuudet yhteensä) ja sitten siirtymiä ja sivuttaisliikkeitä. Sivuliikkeisiin asti en päässyt vaan unohdin koko jutun. Aika vähän opelta tuli kommentteja. Ja kun niitä tuli niin en monesti tiennyt että puhuuko vielä minulle vai jollekin muulle.
Villeä ei saanut jäädä puristamaan. Ja laukassa piti edetä reippaammin. Alkutunnin jälkeen ope sanoi muutaman kerran että ohjien pitäisi olla lyhemmät. Heppa oli edestä sangen herkkä ja jännittyi lähes kaikista ohjasotteista. Itselleni oli helpompaa pitää käsiä huonommin rennompina. Eli kyynärkulma turhan suorana ja kädet vähän matalalla levällään. Yritin skarppailla mutta alitajunta harasi vastaan.
Päivän tehtävänä tehtiin temponmuutoksia. Ensin pieni hetki käynnissä, sitten ravissa. Suorakaide ainakin metri uran sisällä. Oikeassa kierroksessa hidastettiin hetkeksi sivujen keskelle. Sen jälkeen piti ratsastaa eteen. Tämän istuin alas ja humma kuunteli ihan mukavasti. Mutta muilla oli paljon enemmän vauhtia ja vaikka yritin käännellä radan poikki niin silti takana oli ruuhkaa. Välikäyntien jälkeen vasemmassa kierroksessa hidastettiin lyhyet sivut ja pitkillä ratsastettiin eteen. Kevensin suosiolla eteenratsastukset niin Ville pysyi rennompana. Kertaalleen ope pääsi sanomaan että ensin suoristus ja sitten vasta eteen. Tunnustan hutiloineeni.
Lopuksi välikäyntien jälkeen otettiin vielä laukkaa. Kuviona kahdeksikko eli pääty-ympyrät. Keskeltä kenttää nosto ja puolisen kierrosta laukkaa ja sitten etenevää ravia. Laukat nousivat hyvin mutta hepo ei halunnut himmailla raviin. Alkuun otin ohjalla mutta tässä kuoli kaikki vauhtikin. Open ohje oli ajatella raviin. Toimi hitaahkosti mutta siirtymistä tuli paljon parempia. Laukassa muistin myös ratsastaa eteen. Yhä hetkittäin oli ahdasta kun osa suhaili eksoottisesti. Mutta olipa omakin ennakointikykyni ruostunut.
En erityisemmin lämmennyt ratsuun. Eihän se automaatti ollut vaan jännittyi herkästi. Mutta kuitenkin niin tasainen etten syttynyt. Tunnin tehtävätkin tuntuivat siltä että toistettiin samaa kierrostolkulla. Ahdastakin oli. Plussaa kuitenkin maneesista ja peileistä. 40 euroa tästä oli silti mielestäni ihan liikaa. En tiedä millä angstimielellä olin liikkeellä mutta eivät tunnin muutkaan hepat näyttäneet niin kivoilta että olisin hinkunut kokeilemaan.
Ongelmia:
ratsu oli tasainen ja siksi itselleni vähän tylsä
jännittyi helposti edestä jos käytti yhtään ohjaa
aikamoista suhailua
laukattiin liian hitaasti
ohjat olivat liian pitkät
en saanut tunnista hirveästi mitään irti
Parannusta:
suoritettiin tehtävät ihan hyvin
nosti laukat näppärästi
käynnissä pyöristyi tuntumalle
säätyi ok
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora