Torstaina jatkoin vihdoin flunssan jälkeen takaisin hevosten pariin. Kohtalo oli lepäilyssä puolellani, sillä sekä viime torstain että tämän maanantain tunnit peruttiin tallin puolesta. Puolentoista viikon heppailutauko. Nyt olin yhä vähän puolikuntoinen ja ope käski sitten ottaa sen mukaan huilia jos tarvii.
Aiempi tunti oli hämärässä pihalla ja samaa oli meilläkin luvassa. Ratsukseni tuli Lida, joka oli tänään kunnon säikkytuulella. Ohi kävelevistä ihmisistä otti lähtöjä. Muutkin hepat oli virkkuja. Päivän tolkuin oli Fossi. Osansa oli varmaan viime viikon tuntien perumisen takia kevyemmällä käytöllä, osansa pakastuvalla kelillä. Mennessä mittari näytti -2,5°C. Pois lähtiessä jo -5,5°C. Pidin takin turvaliivin päällä. Vähän turhan paljon vaatetta mutta ilman olisi tullut kylmä.
Lida esitteli poistumisyrityksensä jo alkukäynneissä. Huomasi kyllä ihmiset mutta ensin vaikutti siltä ettei välitä. Seuraavaksi ampaisikin laukkaan. Keräilin siinä puolipitkiä ohjiani. Onneksi ei tullut sivuliikkeitä tai pukkeja, joten pysyin helposti kyydissä. Alkuverkoissa tamma tuntui tosi kankealta vaikka edellisen kuskin kanssa meni nätisti. Ope varoitteli vuoroin ihmiset, laukannostot ja ensimmäiset hypyt että tamma saatttaa pukitella. Laukat meni fiksusti ja selvästi vähän lujempaa meneminen purki turhia pörinöitä vähemmiksi. Kunhan olin hereillä niin tamman omista tuijotteluista tuli pyyntö mennä lujempaa. Lopulta viimeisimmistä ohikävelijöistä selvittiin erittäin maltillisella huomioinnilla. Työskentely auttoi siis tähänkin ongelmaan. Pani myös miettimään että tuskin oli oikeasti kovin kauhuissaan kun näin tasottui. Eilen oli kuulemma jonkun tiputtanut.
Kenttä oli hiekalla, yllättävän hyvänä. Toisesta päädystä vähän koppura ja lopputuntia kohti rupesi kovettumaan muualtakin. Esteet oli polvenkorkuisia. Lopulta Lidalta tuli vain yksi pukki pudotuskiukusta. Välillä kyllä jumi laukkaamaan enemmän paikalleen kuin eteen. Muistelen että tehtiin jotain vaihtojuttuja ja saatiin väliin aivan priima kierros kaikilla vaihdoilla. Puomeilla jopa?
Lopputunniksi mentiin maneesiin ja oli aikamoinen helpotuksen huokaus ainakin minulle. Siellä tehtiin siirtymiä ja peruutuksia. Lida yllätti ja peruutti ihan nätisti! Se tosin vaati sen että seisoi ensin turpa luotiviivalla.
Jotain meni selvästi pieleen kun tunnin jälkeen oli enempi huojentunut olo että se on ohi kuin itsensä ylittänyt olo. Taisin olla vähän jäykkänä jännityksestä, ainakin sen jälkeen kun yksi kuski tippui. Mutta flunssa ei kiusannut eikä olo ollut kuolemaksi. Muistin huilia välillä.
Ongelmia:
kyttäily
sinkoilu
pukki
jännittyminen ja turhan paikallaan ravaaminen/laukkaaminen
Parannusta:
asetukset meni lopulta läpi
tuijottelu väheni kun tamma joutui hommiin
kuunteli pyynnöt eteen ja takaisin
peruutettiin onnistuneesti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora