Pikkuesteitä pikkutammalla ihan tolkusti

Torstaina menin tallille luottavaisin mielin. Arveluni Lidasta ja pihalla hyppämisestä menivät kuitenkin pieleen. Oltiin maneesissa, koska yksi kentän valoista oli rikki ja pihalla turhan hämärää hyppyhommiin. Ratsuksikin tuli hyvin yllättävästi pitkästä aikaa Nuppu. Toivoin että mentäisiin asiallisemmin kuin viimeksi kevään viimeisellä tunnilla.

Ratsukoita tunnille tuli 4. Lämmintä oli sekä pihalla että maneesissa n. +3°C. Kuuma tuli. Esteitä kasattiin keskelle maneesia loivaan U:n muotoon kolme pystyä.

Nuppu oli hommissa jo edellisellä tunnilla. Unohdin täysin että tammalle pitää vaihtaa satula. Siinä meni vähän ylimääräistä aikaa pehmusteiden vaihdossa. Lopulta osa korokkeista puuttui kuitenkin välistä ja ope paranteli satulointia. Kommentoi että selättömänä kulkeminenkin saattaa vaikuttaa siihen ettei satula näytä istuvan. Minä kun kuvittelin että ratsu liikkui kivasti tuntumalla eteen.

Oikeaan kierrokseen piti taivutella huolella ja vasempaan pitää suorana. Tuppasi olemaan oikealle ohjalle aika raskas. Laukka oli alkuun nuppumaista kummaa nelitahtista viipottamista. Mutta yllätys oli suuri kun laukka oikeasti parani kun tamma rupesi kulkemaan oikeinpäin. Vähän tuntui että olin silti liikaa kiinni oikeassa, asettavassa ohjassa. Tässä vaiheessa huomasin että käyntityö tuli tehtyä hutiloiden. Ratsastin alkuun ihan liian hellästi ja varovasti.

Hypyt aloitettiin tiimalasikuviolla kaksi kerrallaan. Päätyihin ympyrät ja suunta vaihdettiin lävistäjillä olleilla ristikoilla. Ensimmäinen vuoro kesti pitkään ja saatiin ehkä yksi vaihto. Takaosaa tulevan laukan suuntaan, uusi ulkopohje kiinni ja taakse. Johda. Vaan ei. Nuppu vaan vähän innostui ja kiihtyi. Erikoista oli myös että oikeasta vasempaan laukkaan tullessa tamma otti aina juuri ennen estettä puoli metriä vasemmalle. En meinannut millään saada sitä hyppäämään keskeltä.

Huilitauon aikana väistätin takaosaa käynnissä kumpaankin suuntaan. Jotain meillä naksahti kohdilleen sillä seuraavan vuoron koittaessa rupesi vaihdotkin tulemaan. Ulkojalka kiinni, tamma irti oikeasta ohjasta. Mentiin aavistus lujaa mutta aika vähän piti enää korjata ravin kautta.

Sitten tultiin pari kierrosta vinohyppyjä I:ssä olleelle pystylle. Pelkäsin että Nuppu linjaa itsensä esteestä ohi mutta sellaisia ongelmia ei ollut. Vasemmalle vaan tuppasi kääntymään koko ratsukko ja tiet kärsi. Lopuksi tultiin vielä pysty suoraan 75 cm korkeudessa.

Hypittiin myös pystyä keskilinjalla laukkaa vaihtaen. Samaa olen tullut aiemmin Fossin kanssa. Ekalla kerralla tuli ehkä tuurilla kumpaankin suuntaan vaihdot. Ihanasti tamma paikkasi ja hyppäsi silti vaikkei askel olisi ihan puomille osunutkaan. Oikeasta vasempaan oli meidän hankalampi suunta, osin myös ohjausongelmien kanssa. Siihen saatiin lopuksi sakkohypytkin ja lopulta kun sain käännettyä tarpeeksi paljon liian myöhään ja hypättiin vähän lävistäjämäisesti niin selvittiin lähes pituushalkaisijalle. Pahimmillaan osuttiin seuraavaan kulmaan ja siitä olikin hankala jatkaa matkaa mihinkään. Onneksi Nuppu ei tehnyt äkkiliikkeitä niin kuskikin pysyi kyydissä. Laukat vaihtui yhä pääosin oikein.

Loppuverkassa Nuppu oli yhä raskaahko oikealta. Opelta tuli silti kehujakin että näyttää kivalta. Hauskahan Nupulla oli mennä. Ei tuosta oikein pääse selvyyteen että mikä se on. Mutta asiallisesti se on vähän kaikkea.

Ongelmia:
kuskin turhan kevyt ote tammaan alkutunnista
vasemmalle viettäminen hypyissä
hoitaessa protestoi jalan heilutuksella siirtopyyntöjä

Parannusta:
ei miettinytkään kieltoja
vaihdot rupesi sujumaan
tamma pelasti jos tuli tiukkoja paikkoja
laukka parani ja ravistakin tuli asiallista

Tämä oli 50. ratsastus tälle vuodelle.