Sain vihdoin aikaiseksi lähteä testaamaan Hyvinkään ratsastuskeskusta eli nykyään Heponiittyä uusiin tiloihin. Puitteet oli tosi hulppeat. Uusi valoisa maneesi lämpimine sisätiloineen, toimiva talli ja monta vesivessaa. 40 euroa irtotunnista.
Tunnille tuli 8 ratsukkoa ja mulle osui reipas ja herkkä Kerttu. Tamma oli kiltti hoitaa. Hoidettiin siis tallissa hoitopilttuissaan. Ope ei muistanut mua aiemmilta käynneiltä enkä kyllä ihmettele. Koulutunti, keskityttiin istuntaan.
Maneesi oli kivan kokoinen mutta urat oli kamalat. Tuntui että kaivannoista ei meinannut päästä pois. Muiden ratsukoiden meno tuntui välillä suihkimiselta ja aika läheltä menivät ohi. Hepat toki laumaavat yhdessä mutta silti hirvitti.
Tunnille tuli 8 ratsukkoa ja mulle osui reipas ja herkkä Kerttu. Tamma oli kiltti hoitaa. Hoidettiin siis tallissa hoitopilttuissaan. Ope ei muistanut mua aiemmilta käynneiltä enkä kyllä ihmettele. Koulutunti, keskityttiin istuntaan.
Maneesi oli kivan kokoinen mutta urat oli kamalat. Tuntui että kaivannoista ei meinannut päästä pois. Muiden ratsukoiden meno tuntui välillä suihkimiselta ja aika läheltä menivät ohi. Hepat toki laumaavat yhdessä mutta silti hirvitti.
Kerttu oli reipas ja tosi herkkä raipalle. Kieli viipotti ulkona. Pääty-ympyröillä tuppasi imeytymään uralle ja vasemmalle kääntyi huonosti. Tämä tosin saattoi johtua omasta istunnastani. Istuntani vinouksia lähdettiin korjaamaan todella kummallisesti vastavinouttamalla, josta mua on yritetty opettaa pois. Yläkroppaa piti kääntää liikkeen suunnasta poispäin. Ja käsiä eteen, eteen, eteen ja ylös. Oli hankalaa ja tuntui väärältä.
Kevennyksiä mentiin välillä 2 ylös, 1 alas. Omasta mielestä onnistui kivasti mutta ope käski jalkoja taaemmas. Sen jälkeen yläkroppa tuntui kippaavan etukenoon, jota yritin kompensoida selällä. Toki eteen viedyt kädet vielä hankaloitti. Tämä aiheutti sen, että sain ekaa kertaa selkäni kipeäksi istuntatunnilla.
Vaikka Kerttu olikin herkkä niin tuntui myös sangen urautuneelta tuntiratsulta. Sillä tuntui olevan omia mielipiteitä siitä että pitikö mennä uraa pitkin vai ei. Ope pelotteli että tamma menee kuolaimen taakse jos käteni ovat liian takana ja alhaalla. Kuolaimen taakse menemisestä ei kyllä ollut pienintäkään pelkoa.
Jäin tunnin jälkeen aika hämmentyneeksi enkä ymmärtänyt miksi istuntaani korjattiin laittamalla minut huonoiksi oppimiini asentoihin.
Jäin tunnin jälkeen aika hämmentyneeksi enkä ymmärtänyt miksi istuntaani korjattiin laittamalla minut huonoiksi oppimiini asentoihin.
en osannut kääntyä vasemmalle
istunta meni ihan mutkalle
käsien uusi asento tuntui omituiselta
selkä tuli kipeäksi
Parannusta:
Kerttu oli reipas menijä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora