Ht.netistä löysin maininnan Cajuksen paikasta Nuuksiossa. Matkaa sinne tulisi reilu 60 km mutta houkutti niin paljon että sain lopulta soitettua itseni mukaan. Jännittämiseen jäi vain pari päivää. Maastoesteistä oli puhelimessa puhe. Eikä kysymyksiä ollut juuri muita kuin että oletko käynyt täällä aiemmin. Riittäisi kuulemma että on varttia vaille paikalla.
Varasin matkaan kuitenkin reilusti aikaa. Eikä tallilla 25 min meinannut riittää. Ratsukseni sain pienen suokkiorin Köyhien Ystävän eli Köyhiksen. Vasta tunnin jälkeen selvisi että heppa on syntynyt jo 1991. Ei kyllä huomannut mistään. Sen verta innokas ja touhukas heppa. Edellisestä orilla ratsastuksesta lieneekin reilu 15 vuotta.
Nuuksiossakin oli tullut räntää ja maa oli liukas. Mentiin siis maneesiin. Pihalla korokkeelta kyytiin ja ratsain kentän poikki sisälle. Alkuun vähän hortoilin pitkin ohjin mutta rupesin sitten käyntien jälkeen alkuverkkailemaan muiden mukana. Lopulta saapui Cajuskin paikalle. Alkuun vähän teoriaa. Hevonen hyppää, ei saa liikaa häiritä ohjista vetämällä. Jos hevonen menee liian lujaa se saattaa pelätä. Ja esteverkan pitäisi olla melko lyhyt. Avut läpi, ei kouluratsastusta. Ratsukoita opissa oli 6.
Meidän alkuverkasta tuli sanomista että reippaampi ravi ja kädet lähemmäs harjaa. Tässä tapauksessa siis alaspäin. Väistävät pohkeet ei menneet kovin hyvin läpi mutten kehdannut kovin isoeleisesti ruveta komentamaan. Laukkaa vähän eteen ja kiinni, ympyröitä. Istuin kevyessä istunnassa.
Esteitä maneesiin tuli 6, joista yksi vähän jykevämpi tukki ja yhden alle tuli tynnyrimäinen putkenpätkä. Alkuun taas ravilähestymisiä ristikolle. Käsky kävi että Köyhis osaa nämä hommat kyllä enkä saa häiritä sitä liikaa. Kommentteja ei juuri tullut. Sitten laukassa sama.
Tämän jälkeen hypättiin linjoja. Kun ratsastin heppaa kunnolla eteen niin meni ihan hyvin. Hienosti mukisematta mentiin kaikista. Ja jos en tajunnut ratsastaa kunnolla eteen niin hepo nosteli jalkansa silti esteistä yli. Muutaman alkukierroksen jälkeen esteet oli n. 80 - 90 cm. Ehkä 80 on lähempänä totuutta. Cajus puhui pienistä. Sitten vähän viistoja vinolinjoja. Kommentteja tuli oikeastaan vaan, jos mokailin pahemmin. Silloinkin hepo onneksi pelasti hienosti.
Tunti venähti kahteen. Lopuksi hypättiin kunnon vinolinjoja. Ensin 2 estettä, joiden väliin piti tulla 2 laukkaa. Meillä oli liian vähän vauhtia ja tie livahti ulkoreunaan, joten tuli 3. Ei uusintaa. Sitten tultiin toisen reunan jykeviä esteitä vinossa. Ensin 1 ja sitten 2 laukkaa väleihin. Eka kierros meni hyvin. Sitten oikein tsemppasin tokalle kierrokselle ja silti tultiin liian hitaasti (vai mikäköhän muukin siinä mahtoi olla vikana) ja tuli 3 laukkaa tokaan väliin. Eikä enää korjauskierrosta.
Vikat hypyt otettiin vähän isommille esteille. Järki sanoi ettei ne kovin isoja ole mutta näyttivät pahoilta. Yritin laukata kunnolla sisään mutta okserille tultiin silti huonosti ja lähti melkein koko este matkaan. Kompuroinnin jälkeen jatkettiin kuitenkin sujuvasti kaarteeseen, kokosin itseni henkisesti ja jatkettiin pystylle. Se ylittyi puhtaasti. Ja siihen loppui päivän hypyt. Tarkistusmittaukset sanoi että okseri oli metrin ja pysty 107 cm. Okseri tuntui ja näytti silti pahemmalta. Ja hienosti se pieni suokki niistä pomppasi yli.
Loppukäynnit käytiin maastossa.
Ongelmia:
alkuverkassa vähän hidas
hypyillekään ei aina tarpeeksi vauhtia, kuski himmaili liikaa
kuskilla oli orinkäsittely vähän ruosteessa
Parannusta:
hepo hyppäsi kaiken empimättä
kuski uskalsi hypätä vaikka esteet oli lopulta pelottavan isoja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora