Leppoisa itsenäisyyspäivän aamumaasto

Perjantaina oli itsenäisyyspäivä eli vapaa. Olisin saanut nukkua rauhassa pitkään mutta sen sijaan kello soi vapaaehtoisesti ennen kahdeksaa ja lähdin tallikavereiden kanssa maastoon. Osa hepoista oli rokotettu (ei Hemppaa), joten rauhallista menoa luvassa.

Lähtöä tekemässä. Hemppa näyttää suurelta.
©Pauliina

Keli oli vajunut niukasti takaisin pakkaselle. Yritin pukea lämpimästi etten jäädy.

Hilima ottaa rennosti.
©Pauliina

Arvottiin reittejä ja päätettiin lähteä Reiniin. Käveltiin ihan pitkään alkuun. Isolan jälkeen lähdettiin raviin. Siinä Hemppa vähän yllättyi ja hypähti aavistuksen. Mentiin letkassa keskimmäisinä. Tänään muistin suoristella Hemppaa kaikissa askellajeissa.

Loppupätkästä otettiin vähän laukkaakin. Me kärjessä. Hyvin meni. Huiput 28,1 km/h. Konttia piti kuitenkin tuijottaa.

Tien päässä oli metsäkoneita tiellä. Onneksi kääntöpaikan kohdalla niin mahduttiin kiertämään ohi. Hemppa keskimmäisenä. Vähän jännittyi muttei säpsynyt. Takapätkä taidettiin kävellä. Pellolla otettiin ravia ja suokki viiletti taas sellaista vauhtia edellä että nostin Hempalla laukan. Suosiolla nostin itse kun tasapainoisella ravilla ei pysytty vauhdissa. Hyvin onnistui laukata siinä vauhdissa (huiput tässä 18,7 km/h) perässä. Mentiin osa ylämäkeäkin laukalla.

Käveltiin metsäpätkä. Tiellä olisi voinut ravata mutta mentiin sekin käynnissä. Puron varren polku pellolla ei ollut kovin häävi, joten se käynnissä. Pellolla ravasin taas kaverin kiinni. Ei ihan onnistunut ravata niiden käyntivauhtia (7 - 8 km/h).

Kavereita poistettu kuvasta.
©Pauliina

Nyt mentiin pätkä autiotalon ohi ravissa. Me edellä himmaamassa kiihdyttelyä. Autotielle tullessa suokki meni ohi. Juuri kun suunnittelin että voisin taas laukata pätkän perässä otettiinkin pieni käyntipätkä. Paljon ei kävelty vaan mentiinkin koko porukka laukkaa, me toisina. Kaveri sai sen verran kaulaa että piti mennä ihan reippaasti perässä (mittarin huiput tässä 26 km/h). Laukattiin näemmä myös kontin ohi vaikka olisin tuijotteluriskin takia mennyt mieluummin ravissa. Laukan alas pudottaminen ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta eikä Hemppa tuijotellutkaan. Laukkaa sai kyllä hidastettua ilman että hummaa haittasi. Suokkiin jäi kaulaa ja viimeinen kaveri tuli etäämpää takana.

Muut suunnittelivat kävelevänsä loppumatkan. Itselläni oli sen verran viileä että halusin ravata. Onneksi onnistui helposti jakaa porukka kahteen. Hempan kanssa ravasimme tallille kun suokit jäivät kävelemään. Otettiin Isolan nurkille vielä laukkapätkäkin maltillista kahtakymppiä. Pari kertaa Hemppa hidasti kovasti. Tuijotteli kasoja ja luultavasti liikennemerkkejä.

Mentiin kotikentälle tekemään eilisen kotiläksyt. Eli pyörittämään muutama ympyrällinen ravissa ja tutkimaan mikä on suoruus ja saanko suoristettua itsekseni.

Aloitin käynnissä ja tein ihan eilisen proseduurin mukaan. Pidä oikea ohja. Vasemmalla suorista ja myötää, suorista ja myötää. Oikealla pohkeella ajatus takaosasta ulos. Ravia myös. Oikeassa kierroksessa suoralla avoa. Varovasti vasempaan kierrokseen vaihtaen, tuki yhä oikeassa ohjassa. Sanoisin että aloitettiin noin siitä, missä oltiin eilen 40 minuutin jälkeen. Ja päästiin sangen hyvään. Suora ja tasapainoinen muttei ihan yhtä priima kuin open kanssa. Vaihdoin vielä muutaman kerran suuntaa. Mittarin mukaan koko ravipätkän nopeus pysyi hyvin tasaisesti 11 - 12 km/h.

Aikaa oli hyvin sopivasti ja kun maastoilijat tulivat näkyviin, olimme me valmiit kentällä ja kävelimme loppukäynnit. Maastossa oltiin Hempan kanssa vähän reilu tunti ja kenttäpyörittelyn kanssa kaikkineen 1 h 21 min selässä. 11 km. Lenkin jälkeen hitusen kostunut Hemppa sai jäädä kaverin kanssa syömään päiväheiniä sisälle.

Tämä oli hyvä päivä. Oli sopivan rentoa ja leppoisaa, kaikki meni kivasti.

Ongelmia:
maastossa oli aika paljon suoristamista
käyntipätkillä meinasi tulla vähän vilu, varsinkin varpailla

Parannusta:
ei pukkeja eikä loikkia
heppoja ei haitannut vaikka erkaannuttiin maastossa
kotitehtävät sujuivat kivasti

Kärsivällistä suoristustaivuttelua

Torstaina olin töiden takia Oulussa, joten illalle sain sovittua koulutunnin (viides kerta) ratsastuskoulutuntien perään. Vähän meni myöhäiseksi kun aloitettiin kasilta. Yritin muka olla ajoissa ja menin kapuilemaan kyytiin jo viimeisen tunnin lopetellessa. Ope ajoi samaan aikaan pihalle.

Keli oli pari astetta plussalla ja kenttä oli yllättävän hyvänä. Yhä lumella eikä kovin märkä eikä jäinen. Ei onneksi satanut mitään vaikka ennuste sellaista uhkasi.

Alkuverkassa Hemppa oli vähän hidas jalalle. Hölkötettiin ravia ja laukkaa pienillä pitkän sivun kiihdytyksillä höystettynä. Kulmissa laukka meni nelitahtiseksi. Enempiä ei tänään laukattu.

Käynnissä tehtiin väistöjä pituushalkaisijalta uralle. Oikealle väisti hitaasti, vasemmalle taas jäi kaatumaan. Kunnon reaktiot jaloista. Ja suoristetaan ennen kaatumista. Sitten vasta uusi väistö. Parani muutamalla toistolla.

Lopputunniksi jäätiin päätyyn ympyrälle. Pidä oikea ohja tuntumalla. Alkuun avustukseksi romaanista kiinni. Silti ohja vähän lerppui Hempan käännellessä päätä. Vasemmasta ei saanut jäädä kantamaan. Pidäte ja myötäys, pidäte ja myötäys. Kaulaa suoremmaksi. Välillä kahdesta ohjasta pidäte jos hiihteli liikaa. Väistätettiin takaosaa ulos. Piti muistaa ajatella myös lapoja, unohdin monesti.

Molempiin suuntiin tehtiin alkuun niin että pidin sisäohjan tuntumalla. Vasemmassa kierroksessa perustelu oli se, että pitäisi olla helpompaa siihen suuntaan ja saisin ideaa siitä miltä pitää tuntua toiseen suuntaan. Oikea lapa ei karkaillut tänään yhtä pahasti ulos kuin viimeksi. Kuvittelin silti että karkaili. Vähän kuulemma kyllä välillä.

Tehtiin samat ympyrät myös kevyessä ravissa. Yhä sisäohja vakaana. Ja niin vaan Hemppa pikkuhiljaa lähti suoristumaan oikeassa kierroksessa ja tukeutumaan oikeaan ohjaan. Kuskikin rupesi välillä muistamaan että kiitetään vasemmalla kädellä. Suuntaa vaihdettiin jokusen kerran eestaas. Ongelmat olivat eri suuntiin erilaisia. Ja kun Hemppa rentoutuu niin kuskin kädet rentotuvat myös. Välillä piti muistaa muuten vaan myödätä (rentotua, ei heittää ohjia pois) ja siihen Hemppa rentoutui hyvin joka kerta.

Lopulta vaihdettiin oikeasta kierroksesta ympyräkahdeksikolla vasempaan ja oikea ohja piti pitää yhä vakaasti tuntumalla. Ensimmäisellä kerralla tuli vähän pykäliä matkaan. Mutta lopulta onnistui vasen kierros oikean ohjan tuntumalla. Sangen suora ja rupesi jäämään ulkotuelle. Jopa vähän asetustakin vasemmalle ilman että tarvi unohtua vasemmasta kiinni. Ope tosiaan sanoi että tänään jumpattiin taivuttamalla suoristaen tms. Lopuksi oikeaankin kierrokseen löytyi vasemman kyljen venytys ja asetus tuli kuten pitikin. Hommasta tuli taas eri tuntuista kun Hemppa rupesi löytämään tasapainoaan paremmin. Lyheni, ryhdistyi ja kuskin hammasrivi rupesi loistamaan.

Tänään ei tehty mitään ihmeitä vaan lopetettiin hyviin raviympyröihin. Vapaat ohjat ja lepo. Riittää kuulemma Hempalle. Huomiselle tuli kotiläksyksi käydä maastolenkin jälkeen kentällä pyöräyttämässä pari ympyrällistä ja katsoa missä kunnossa suoruus on ja saanko tehtyä näitä suoristusharjoitteita itsekseni. Jotenkin noin.

Ongelmia:
alkuun oli pohkeelle hidas
perusvino alkuun
meni n. 45 minuuttia että rupesi paranemaan
ei päästy tekemään mitään juttuja

Parannusta:
koko tunti mentiin kevyttä ravia, ei tarvinnut istua alas
suoristui
ei kiukutellut eikä juntturoinut
tasapaino rupesi löytymään
kuski tuli onnelliseksi

15 000 kertaa paremmin

Tiistaina oli tämän vuoden toiseksi viimeinen kerta Heponiityssä. Ratsuksi tuli taas Saku. Pakkasta tänään -6°C ja tunnilla 5 ratsukkoa. Koin sen pelkästään hyvänä asiana!

Ennen tuntia päätin että tänään ratsastan hyvin, tuli mitä tuli. Ja ihan hyvin tässä onnistuinkin.

Tunnille laitoin fleecen päälle vielä toppaliivin ja vaatetta oli oikein sopivasti. Sormet olivat alkutunnista vähän viileät.

Alkukäyntien jälkeen tehtiin käyntiosuus tänään aika lyhyesti. Taivutus, rento kaula ja väistö. Pohkeen aktivointi. Molempiin suuntiin ja suunta vaihtui etuosakäännöksellä (joka viiletettiin läpi kunnolla pysähtymättä koska pidätteet eivät menneet läpi). Siitä sitten kevyeen raviin. Uraa pitkin ja ympyrät päätyihin. Pitkästä aikaa tunnilla tuli siis ratsastettua useampi kulma! Saku aloitti ravin juoksemalla. Melko pian tajusin ajatella liikkeen ylös. Kannoin käteni, varmistelin etten vedä ja istuin keskivartalolla ryhdikkäästi (könöttämättä). Tadaa, se auttoi ja sain rauhoitettua ravin tahdin. Molempiin suuntiin! Välillä meinasi kiirehtiä mutta keskittyminen ja asiat kuntoon niin taas malttoi.

Ympyröillä piti ajatella samoja väistöjä. Ajattelin niitä kyllä suorallakin uralla. Vasemmassa kierroksessa ei päästy ihan katsomon eteen mutta suht hyvin kulmiin. Kiitän tästä hyvää keskittymistäni. Taidettiin vielä tässä tehdä myös käyntisiirtymiä pitkillä sivuilla. Osa siirtymistä oli oikein hienoja. Saku kuunteli istuntaani paremmin kuin tajusin käyttäväni sitä. Kaikki siirtymät eivät valitettavasti olleet ihan priimoja.

Tänään otettiin välissä lepokäynnit. Sen jälkeen ruvettiin tekemään avoja. Pitkän sivun alkuun voltti, siitä avoon. Puolessa välin toinen voltti tilanteen parantamiseksi ja avoa loppuun. Hevonen kolmella uralla, rennolla ja taipuneella kaulalla. Kelvollista meiltä. Välillä vähän jähmettyi suoraksi.

Sitten ruvettiin menemään toinen pitkä sivu käynnissä, toinen ravissa. Kun rupesin tarpeeksi itsekkääksi, otin tarvitsemani tilan ja volttasin riittävästi niin päästiin aika hyvään. Samalla vissiin muutkin rupesivat volttaamaan enemmän ja ahtaus käyntipuolelta katosi. Saku kummallista kyllä toimi ravissa paremmin kuin käynnissä! Molempiin suuntiin. Oikea kierros oli kyllä paljon helpompi. Ja kun ope muistutteli ulko-ohjan tuesta ja pidätteistä niin päästiin jo oikein mainioon menoon. Saku pysyi alla ja kulki rennosti ja kauniisti. Minun tulkintani myöhemmin oli että jos keskittymiseni oli valmiiksi 98 niin ope auttoi sen lähelle sataa ja siksi parani.

Eniten kuulin kommenttia rennommista käsistä. Kertaalleen myös että peukut päälle (vai ylös). Itsekseni yritin skarpata ja pitää kädet myös lähempänä toisiaan. Vaan aina karkasivat. Mutta sain korjattua jo monesti takaisin. Sekä kannoin ne mielestäni tänään hyvin. Enkä vetänyt. Ainakin kerran tuli myös kommentti että jalat (rennoiksi) alas.

Laukkoja otettiin ihan lopuksi nostoina pääty-ympyröillä. Kun kysyin tarkennusta niin ohje oli laukata noin ympyrällinen. Saku nosti näppärästi mutta ravi välissä meinasi mennä kiireiseksi. Laukassakin piti pitää sama ajatus avosta. Yllättävän asiallisesti pysyttiin reitillä kaatumatta ja kiihtymättä vasemmassakin kierroksessa.

Tänään ei ravattu enää loppuun vaan annettiin lepokäynnit.

Tämän päivän positiivisiksi sanoin että meni noin 15 000 kertaa paremmin kuin viimeksi. Eli tuli noin 15 000 parempaa askelta kuin viimeksi. Ehkä lankutustreeni töissä tuottaa tulosta keskikropan lihaksiin. Ihanasti sain myös pääni pidettyä kasassa ja keskityin. Heti huomasi herpaannukset jos yritin väistellä muita tai puhua jotain. Näemmä kannatti päättää ratsastaa hyvin.

Ongelmia:
alkutunnista sormilla oli viileä
huomasin monesti että ulkotukeni falskasi, en ajatellut ulkolapaa tarpeeksi
vasen kierros open edessä pitkällä sivulla oli yhä vähän karteltava
käyntiavoissa luikuroi tai jähmettyi suoraksi

Parannusta:
oli sopivasti vaatetta (toppaliivi)
Saku ei juossut alta
en vetänyt ohjista
päästiin sangen hyvin kulmiin
tuli hyviä siirtymiä ja asiallisia raviavoja
open täsmäohjeilla tuli vielä parempi
oikea kierros oli helpompi
nosti kaikki laukat näppärästi
kuski oli tuntiin oikein tyytyväinen

Pikamaasto ja ravilähestymistä esteille

Sunnuntaina halusin ottaa maastohommat uusiksi kun eilinen ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. En ollut tänäänkään ajoissa, joten maastoiluaikaa jäi taas vain reilu puolisen tuntia. Luulin että vastoin ennusteita olisikin lämmintä, sillä kotoa lähtiessä mittari näytti -3°C. Tallilla olikin -10°C. Mutta keli oli todella kaunis.

Ihana maastoilukeli!
Korvia oli vaikea saada kuvaan kun Hemppa kulki käynnissä pää lähes maassa.

Tänään Hemppa antoi kiinni kuten yleensä (eli helposti). Heijastinloimi niskaan ja menoksi. Nyt pelasin varman päälle ja lähdin Tiitonsaaren reittiä toiseen suuntaan. Vaikka tallilla kuulin että tie on metsässä poikki.

Käveltiin alkuun ja suoralla ruvettiin hölköttelemään. Hemppa oli aavistuksen pinkeä ja kiemura mutta käyttäytyi fiksusti. Kovasti oli taas pää mutkalla oikealle. Talon kohdalla vähän ihmettelin sitä että miten muka toisella puolella on enemmän katseltavaa. Yhä mentiin ravissa. Sitten Hemppa vähän säikähtikin ja loikkasi. Pudotin käyntiin. Siinä säikähti heti perään toisen kerran. Kääntyi se pää sitten jo vasemmallekin.

Tiitonsaaren risteykseen meni n. 12 minuuttia. Jatkettiin käynnissä ja ravissa. Jännimmät kohdat suosiolla käynnissä. Kukkulan päältä lähdettiin laukkaan. Ihan rauhakseltaan mentiin. Hemppa liirasi vasempaan laitaan ja yhä oli vähän luikura. Itse pidin varmuuden vuoksi toisella kädellä harjasta kiinni. Mutkat ravissa ja sitten toinen laukka. Tielle kaatunut puu aiheutti pahoja tuijotuksia. Kokoa oli sen verran vähän että siitä olisi voinut vaikka hypätä yli.

Löysin metsään menevän risteyksen helposti ja lähdettiin kävelemään sinne. Olin utelias näkemään miten tie oli poikki. Mutta katkos oli näemmä aika kaukana, sillä se ei tullut vastaan. Tajusin että olisi kannattanut lähteä jo aiemmin takaisinpäin. Käänsin siis ympäri ja käveltiin takaisin isommalle väylälle. Sitäkin olisi ollut kiva käydä katsomassa vähän edempänä vasemmalla että vieläkö loikituttaa samassa kohdassa.

Isot väylät mentiin laukassa takaisinkin. Nyt hitusen reippaampaa. Välissä ravia. En usutellut kunnon kiitoihin. Huiput 37,8 km/h. GoPro sammuili mutta sain takaisin päälle. Kaatunut puu aiheutti vielä enemmän tuijotusta tähän suuntaan ja Hemppa pudotti raviin.

Talojen ohi ja risteykset mentiin käynnissä. Muuten ravailtiin. Autotien suoralla otettiin vielä laukkapätkä.

GoPro-video maastosta:



Oltiin vähän myöhässä kentällä mutta ehdittiin mukaan alkukäynteihin. Riisuin heijastimet pois. Kannuksia ei ollut.

Alkuverkka saatiin pyöriä aika itsenäisesti. Nyt itselläni oli selvät sävelet. Nopeaksi jalalle ja paremmin kahden ohjan tuntumalle. Auttoi kun otti nimenomaan kahden ohjan tuntumalle eikä niinkään yrittänyt saada tyhjälle oikealle. En ihan tarkkaan muista mitä tein. Taivutuksia, avoja, väistöjä ehkä. Lopuksi temponmuutoksiakin. Ohje oli päädyissä ympyröillä ratsastaa pidempään muotoon. Ja myöhemmin toinen pääty kootummin ja toisessa enemmän eteen.

Päädyissä oli kavaletit ympyröillä ja tultiin niiden yli. Ensin ravissa, sitten laukassa. Ihan ok.

Koko tunnin tehtävänä olikin sitten keskellä ollut väljä neliö. Ravilähestymisellä sarjalle sisään. Päädyn kautta ympäri ja vielä toinen sarja perään. Tultiinkohan noin viidesti. Estekorkeus oli maltillinen.

Ensin tuli käsky ravata napakammin sisään. Ensimmäisellä kerralla ekassa välissä käteni tekivät taas kippuroitumista. Veikkaan että yritin tasapainottaa sillä itseäni. Sen jälkeen tuli käsky että myötää paremmin. Seuraavaksi esitin kaikki pois ylimyötäystä. Videolta katsottuna se harjasta kiinni nappaaminen olisi hyvä juttu. Kummasti sitä ei saa toteutettua.

Ekan sarjan jälkeen oli ehkä kerran väärä laukka. Jälkimmäiseltä jäi ehkä kahdesti vaihtumatta. Vikalla esteellä Hemppa oli valumassa kovasti vasempaan laitaan. Kun torppasin sen niin laukat lakkasivat vaihtumasta. Sakkokierroksella sain kuitenkin korjattua.

Meni ihan ok. Ei ylimääräisiä askelia ja eteni asiallisesti. Videolta näyttää lähinnä liian pitkältä.

Pekka videoi estetuntiamme:


Vaikka taskussa oli välikausihanskat niin menin loppuun asti paksuilla hanskoilla. Yllättävän vähän haittasi.

Tänään kaarrossa käännyin toisin päin naistensatulaan, molemmat jalat vasemmalle kyljelle. Siitä liu'uin rauhassa alas (enkä jäänyt tänään mistään kiinni). Hemppa ei sanonut mitään. Pitänee ruveta harjoittelemaan myös töminää ratsun vieressä.

Hemppa sai syödä ja kuivua sen aikaa kun hoidin tavarat pois. Huomasin että toisesta etusesta oli nauloja löysällä. Henkilökunnan tutkiminen paljasti että kaikki kengät olivat löysällä ja ne kiristettiin. Hyvä että huomasin! Helppo korjata tässä vaiheessa. Sitten loimi niskaan ja pihalle. Itse nautin taas järisyttävän kauniista iltaruskon maisemista kotimatkalla. Tallilla yhä -10, kotona -2°C.

Ongelmia:
pari pikkusäikkyä maastossa
olin taas myöhässä ja maastolenkki jäi lyhyeksi
kentällä perinteisesti vino
ensimmäisissä hypyissä tasapainotin itseäni kippurakäsillä
laukat jäivät välillä vaihtumatta
vietti vikalla esteellä vasempaan laitaan
unohdin turvaliivin koko tunniksi aidalle
tunnin jälkeen toisesta etukengästä oli naulat löysällä, selvisi että kaikki kengät olivat löystyneet

Parannusta:
ei pukitellut maastossa
tuli myös vaihtoja
ei jumitellut tai takapotkinut tunnilla

Pitkästä aikaa ihan uusi ratsu

Haaveena oli päästä testaamaan tallin uudet ratsut. Niin moni kun on ehtinyt lähteä ilman että olen käynyt selässä. Tänään päädyin maaston jälkeen koulutunnille Vegasin kanssa. Musta tähtipäinen ruuna, joka tuli nyt joskus syksyllä. Kohotettiin ensin kuntoa ennen kuin tuli tunneille. Tänään olin sen kanssa kuudentena joukossa. Pakkasta n. -5°C. Kenttä oli oikein hyvässä kunnossa. Opena tallin kolmosope nyt itselleni toista kertaa.

Ensimmäinen ohje oli mennä väärältä puolelta kyytiin. Yllätyin miten sulavasti loikkasin oikealta kyytiin. Vaikken ole hetkeen mennyt.

Ope puhui että humma osaa piffit ja paffit. En tiedä väitteen todenperäisyydestä. Jätin turpahihnan kukkislöysälle ja ope kiristi sitä reiällä. Sanoi että väliin menee nyrkki. Minulla meni se 2 sormea helposti. Kiristämisen jälkeen ei olisi ehkä enää mennyt.

Aloitettiin käynnissä tekemällä kulmiin voltteja ja muualla pysähdyksiä ja peruutuksia. Tuntui vähän oudolta peruuttaa heti alkuun kun ratsu ei ollut yhtään avuilla. Mutta päästiin taaksepäin. Välillä vähän vinoon. Ei niin rennosti turpa alhaalla kuin olisin halunnut.

Vegasilla oli ihan iso ravi. Vaikka oli mukamas reipas niin ei silti mennyt jalasta kunnolla eteen. Kannuksia ei ollut ja raippana Hempan jäljiltä tynkäraippa (jota omistaja aiemmin haukkui kynäksi).

Ensin taidettiin tehdä pääty-ympyröitä ja suoraa uraa hetki. Sitten tultiin tehtävälle, jossa tultiin aina radan poikki keskeltä kenttää ja kuvioksi tuli iso kahdeksikko. Myöhemmin istahdettiin harjoitusraviin ja keskelle kenttää tehtiin voltit suoristuskohtaan. Ensin vasen, sitten oikea. Muualle piti tehdä voltteja jottei olla kaikki samaan aikaan tehtävällä. Silti usein oltiin.

Keskellä olevilla volteilla ravia piti lyhentää ja koota. Ope halusi että saan tuntumaa Vegasin piffistä tms. Jalat lähellä. Kyllä ratsu vähän lyhensi muttei ollut tarpeeksi rento. Tämä oli ehkä helppo C -tasoista piffiä. Eli hyvin etäisesti koottua ravia. En ihan ymmärtänyt miksi piffeistä piti puhua. Kauhistelin mielessäni että toivottavasti ope ei oikeasti kuvitellut että tehtiin jotain sellaista, sillä sitten menisi uskottavuus.

Lopputunnista vaihdettiin tehtävä siten, että suoristuskohdassa puomien välissä nostettiinkin laukka. Laukassa toiseen päätyyn ympyrä ja takaisin raviin. Tarkoitus oli joka kerta vaihtaa suuntaa mutta menin sen mukaan minne paremmin mahtui. Silti oli välillä ahdasta.

Vegas nosti joka kerta näppärästi pyydetyn laukan. Laukassa oli aikamoista linkoutumista olla. Kulki niska mutkalla ja ohjautui hyvin. Tuli myös helposti raviin. Vaikeinta oli saada suoristettua ennen nostoa kun aavistuksen rupesi sakkaamaan ja odottamaan nostoa. Muttei missään vaiheessa kiihdytellyt tai ollut lähdössä käsistä. Olisin mieluusti voinut ottaa laukasta enemmän kommentteja. Yritin huhuilla niitä katsomosta. Lopulta tajusin että voin kuitenkin ratsastaa laukkaa paremmaksi. Lavat haltuun, ajatus avosta. Jalasta vähän lisää eteen. Kunnon poljenta.

Loppua kohti Vegas vähän rentoutui ja ravissakin rupesi kulkemaan nyökyssä. Alkutunnista kaulan asento oli enemmänkin jännittynyt.

Olihan Vegas ihan hauska. Hemppaa leveämpi mutta kuitenkin istuttavissa. Kivempi kuin Aku tai Dana. Mutta vähän luikero. Muutama lisätreenikerta saattaisi auttaa kovasti. Kivan tasainen mutta muuten oli sellainen olo että Hempan kanssa kaikki on vaan paljon helpompaa.

Ope otti meistä ryhmäkuvan tunnin lopuksi ja taas
todella huomaamattomasti kumitin muut ratsukot kuvasta.

Loppukäyntien aikana ope heitti kentällä piileskelleen myyrän ulos. Aidan ulkopuolella se joutui kärpän suuhun. Minua harmitti suunnattomasti etten tajunnut katsoa enkä nähnyt kärppää!

Ongelmia:
oikea jalustin ei meinannut pysyä jalassa
alkutunnista sormia paleli
en ratsastanut ihan niin skarpisti kuin olisin voinut
humma jännittyi lähes joka kerta porttipäädyssä
tehtävällä oli välillä ahdasta
en nähnyt kärppää

Parannusta:
kiltti hoitaa
hyppäsin todella näppärästi väärältä puolelta selkään
nosti joka kerta toivotun laukan
ei juossut alta

Anu videoi pätkiä tunniltamme:


***

Marraskuun hevosmenot:

Assi	150 e
Hemppa	286 e
Heponiitty	114 e
(kaikki) opet	220 e
aluevalm.	103 e
trailerivuokrat	60 e
yht.	933 e

Lisäksi tallimatkoista ja kisa- ja valmennusreissuista tulee noin satasen bensakulut kuussa.

Vähän eksyksissä

Lauantaina piti ensin lähteä tallikaverin kanssa aamumaastoon. Oli kuitenkin vähän epävarmaa onko kaveriheppa maastokunnossa. Päädyin siirtämään kimppamaaston ja hyvä niin sillä ehdin sitten vähän nukkuakin. Tarkoitus oli olla 11 aikaan ratsailla mutta todellisuus oli lähempänä kahtatoista. Olin puhunut itseni 13 tunnille eri hepalla mukaan, joten tänään oli paluuaikataulu.

Lähtöä ei vauhdittanut se, että mennessä erehdyin ottamaan Hempasta muutaman kuvan pihatossa. Sen jälkeen totesi ettei annakaan kiinni vaan ravaili ja laukkaili heinäkasalta toiselle ja pukitteli mennessään. Kohti pukittamista en arvostanut yhtään. Leivänpala ei auttanut mitään. Onneksi tallia tehnyt kaveri pyydysti Hempan sitten minulle. Vähän jännitti että millä mielellä mennään maastoon.

Olen todella taidokas kuvaaja!
Tämän otoksen takia myöhästyin lähdöstä vähän lisää.
©minä

Alkumatkasta humma pörisi ravissa. Autoja tuli jonkin verran vastaan. Oli hieman pinkeä muttei tehnyt mitään.

Suunnitelma oli lähteä ensimmäistä kertaa tälle talvelle katsomaan Tiitonsaaren reittiä. Isolan ohi tien päähän siis. Hemppa kauhistui taas sinistä konttia. Otettiin laukkapätkä autotiellä. Ei menty kovin lujaa.

Metsässä käveltiin aurattua polkua pitkin ja seurattiin muiden jälkiä. Mutta polku loppuikin aukioon, jossa oli puupinoja ja metsäkoneita. Arvelin että työkoneen jälkiä seuraamalla päästään isommalle tielle. Pohja oli vähän möykkelikköinen mutta käynnissä päästiin hyvin.

Mutta jäljet risteilivät pitkin metsää. Lopulta niitä meni sinne sun tänne ja sekosin suunnissa. Mietin että omia jälkiä palaamalla löydetään ainakin takaisin. Mutta sitten tupsahdettiinkin takaisin aukiolle. Nyt toisen työkoneen taakse. Lähdettiin kiertämään sen ohi jälkiä pitkin mutta lopulta näytti siltä että saadaan mennä vaikka kuinka kauas. Onneksi Hemppa lähti ihan mielellään oikaisemaan umpimetsästä. Lunta ei ollut hirveästi. Suosiolla lähdettiin takaisin tallille. Lopulta huomasin että taisin heti alussa mennä oikeasta risteyksestä ohi kun sitä ei oltu aurattu. Lähdettiin siis ihan väärään suuntaan.

Paluumatkalla oli vähän hoppu, joten mentiin lähes koko autotie laukalla. Hemppa kiihdytti pienen pätkän ja arvelin että mentiin yli kolmenkympin vauhteja. Vähän yllätti kun mittari näytti huipuiksi 38,1 km/h. Loppumatka ravattiin ja ehdittiin kävelläkin loppuun. Keskinopeudeksi tuli tasan 10 km/h ja matkaa kertyi 8 km.

Ihan väärään suuntaan meni.

Ongelmia:
Hemppa ei antanut pihatosta kiinni
ohimennessään pukitti kohti
eksyttiin maastossa

Parannusta:
maastossa oli ihan tolkusti

Reissun jälkeen tuli jo vähän asiallisempia otoksia.
Tunnistaa hevoseksi.
©minä

On se Hemppa nätti!
©minä

Kamala loimi!

Keskiviikkona pääsin Assin kanssa taas tunnille. Mennessä olin ihan poikki ja taas tuli kiire. Pihalla satoi lunta ja keli oli nollissa.

Alkukäyntejä ehdittiin kävellä onneksi hetki ennen aloitusta. Tänään korvaappi jostain syystä pysyi taas heilumatta päässä.

Käynnissä kunnon poljenta ja eteen. Yllättävän reipasta käyntiä irtosi tuntumalla. Mutta päästiinköhän edes kierrosta kun takanurkkaan parkkeerattu loimi aiheutti Assille syvän järkytyksen. Humma ei olisi halunnut lähellekään. Ope ohjeisti että sinne mennään, vaikka kilon paloina. Joten survoin tammaa kulmaan. Useampi kierros meni päädyssä jännittyen mutta pikkuhiljaa päästiin lähemmäs ja lähemmäs. Toisessa päässä katseli vähän takkikulmaa ja sen loimia.

Mentiin alkuun askellajit läpi. Kummasti tuo toisen päädyn karttelu vaikutti kaikkeen. Assi jähmettyi kaulasta eikä oikein kuunnellut apuja. Sisäpohje, liikuta ulko-ohjaa. Jos jotain positiivista pitää hakea niin eteni kuitenkin suht asiallisesti eteen.

Jossain vaiheessa tehtiin pitkien sivujen alkuun voltteja ja pitkät sivut avossa. Kevensin vähän tilanteen mukaan, välillä istuin alas. Alkuun meni ikuisuus että Assin etusia sai irtoamaan uralta yhtään. Mutta niin vaan sinnikkäillä toistoilla lopuksi parani. Mentiin vasen kierros ensin. Oikea ei ollut ihan yhtä paha. Kokonaisuudesta en silti anna kovin hyviä pisteitä.

Assin oman tuijottelun lisäksi maneesissa oli useampia muita ratsukoita ja muuta epätavallista liikehdintää. Sekä pienempi sivuovi että päätyovi olivat välillä hetken auki. Pikkuovi oli kammottava, onneksi se sulkeutui pian. Isommasta ovesta Assi välitti yllättävän vähän. Kuskin keskittymistä meinasi haitata.

Lopuksi pyörittiin ovipäädyssä ympyrällä. Ravissa kaula rennoksi. Aseta sisään, ulos, sisään jne. Assi yritti yhä välillä tuijotella omiaan. Lavat haltuun ja ratsu tasapainoon. Molempiin suuntiin. Sitten sama laukassa. Oikea laukka nousi joka kerta yhden raviaskeleen kautta. Kaikesta huolimatta nosto tuli kuskille aina yllätyksenä vaikka tuli sakkokierroksia. Laukassa asetettiin myös sisään ja ulos. Lavat haltuun kuten ravissakin. Itse lavoista ei kyllä juuri puhuttu. Kertaalleen kuulin käsien rentoutuskäskynkin. Assi makoili enemmän vasemmalla ohjalla.

Loppua kohti laukasta tuli asiallinen ja ravistakin tuli eloisa ja elastinen. Mutta olihan siinä tekemistä. Vähän turhautti kun ei taaskaan päästy tekemään mitään kun pelkkä avuille saaminen oli tänään niin iso operaatio. Ope puhui työvoitosta. Itseäni vähän häiritsi suunnaton pakottaminen. Mutta toisaalta lopputulos oli taas parempi kuin mihin itsekseni pääsen.

Ongelmia:
tuijotteli loimea
oli aika jännittynyt
sulloin kulmaan
yksi kakkajumiyritys mutta sain lähes pidettyä ravissa
oikea laukka nousi raviaskeleen kautta
autoilukeli oli huono ja luminen

Parannusta:
eteni suht reippaasti
kuski ei turhautunut vaan jaksoi hymyillä läpi tunnin
rentoutui loppua kohti
suoruus ja tasapaino paranivat
laukka ja ravi paranivat oikein hyviksi ihan lopuksi