Sunnuntaina olin taas Oulussa, joten illasta suuntasin estetunnille. Edellisviikon tapaan sain ratsukseni Tupun. Hyvähän se on ottaa toisetkin treenit kisojen alle. Humma oli pihatossa naamioituneena makuuasentoon enkä meinannut löytää. Kun pääsin lähemmäs niin tehosti naamioitumista mutakerroksella. Eikä meinannut antaa kiinni. Onneksi Laura auttoi varustuksessa.
Keliä oli +10°C pintaan ja ratsukoita tunnille tuli 5. Alkuverkka saatiin mennä aika itsenäisesti. Yritin jo käynnissä saada ratsua myötäämään. Ei kovin letkeää mutta paremmin kuin viimeksi. Ravissa piti saada malttamaan. Jotain tein nyt paremmin, sillä hidastukseen tarvitsi hyvin vähän ohjaa. Suuremmat ohjasotteet eivät edes auttaneet. Yritin tehdä joukkoon vähän väistöjä, avoja ja takaosakäännöksiä, myös myöhemmin omaa vuoroa odotellessa.
Ensimmäisenä tehtävänä laukattiin ympyrällä kavalettien yli. Yritin saada paikkoja vähän lähemmäs. Jos hyppäsi juuresta, laskeutui lähes varmuudella väärässä laukassa alas. Näitä tuli jonkin verran molempiin suuntiin.
Päivän hypyt tultiin taas hyvin perinteisesti. Ensin tehtävä kerrallaan, sitten koko rata. Ensimmäisten miniesteiden jälkeen estekorkeus oli tänään n. 70 cm. 5 laukan suora linja. Mutta nyt hypättiin jälkimmäinen okserikin melko sopivasta kohdasta joka kerta. Tämän myötä myös hypyissä oli paljon helpompi olla mukana.
Kaarevalle linjalle tuli muistaakseni 7 askelta eikä Tupu katsonut varjoisaa lankkua/porttia yhtään. Sarjakin meni vaadituilla askelilla. Kaarteissa kaatui yhä julmasti sisälle.
Rata tultiin vain kertaalleen. Ykkönen oli uudesta suunnasta ja kopsautettiin se alas. Kaarevalle linjalle ei tullut yhtä hyvää linjausta kuin treenikerralla. Pullahdettiin vähän linjalta ulos. Sarja ok. Jotain vääriä laukkoja välissä. 5 askeleen linja ok. Vaikka kaatui yhä sisään niin sain lähestymiset ratsastettua ihan asiallisesti. Sakkona hypättiin ykkönen vielä uudestaan ja päästiin se puhtaasti. Ope arveli pudotuksen syyksi ettei ratsu ollut esteellä vielä ihan suora. Sama juttu oli kuulemma toisellakin kerralla. Itse kun luulin hepan suoraksi jo 4 askelta ennen. Hahmotusongelmia siis. Eikä Tupu kuulemma yleensä pudottele.
Loppuverkassa ei tullut kommentteja. En enää ravannut mutta yritin saada ratsua malttamaan ja taipumaan käynnissä. Vähän parempi mutta olisi tarvinnut paljon pidempään työstöä. Mutten silti sanoisi että tulee helposti oikein päin.
Loppukäynnit käytiin peltolenkin kautta. Oli vähän mutaista mutta hyvin sieltä pääsi.
Tallissa sain tuntikavereilta ja yleisöltä kommenttia että Tupu hyppäsi kivan ryhdikkään näköisenä eikä sellaisessa esteidenhaisteluasennossa kuin yleensä. Eikä näyttänyt kaatuvan sisään. Olipa kiva kuulla, varsinkin kun pieleen menneiden koulukisasuunnitelmien takia keljutti aika pahasti.
Ongelmia:
pidätteisiin reagointi
yksi pudotus
kaatui kaarteissa sisään
Parannusta:
nosti laukat siististi
jalkani pysyivät hypyissä paremmin paikallaan
kädet eivät tulleet kipeiksi
Laura videoi tuntiamme:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora