Hyppäämässä Hyyppärässä

Perjantaisin HRK:lla on neljästä viiteen pienryhmäestetunteja. Tiistaina sain puhuttua itseni mukaan ja samalla houkuteltua pari muutakin matkaan, joten kolmella kuskilla tämä jo pidettiin. Hinta vakikorttitunnin verran 29e ja jotta tässä saisi käydä vaatii säännöllisen osallistumisen viikkotunneille. Opettajina toimivat paikan ohjaajaharjottelijat master-open valvonnassa. Koska tiistaina tämä hyppytunti kuulosti sen verran tekniikkapainotteiselta niin jätin turvaliivin matkasta. Henkisesti olin valmistautunut kavaletteihin.

Ratsukseni oli tänään valikoitunut musta tamma Di (Conversana Diana). Vasta tunnin jälkeen tajuntaani pääsi että hepo on oikeasti lipizza. Lipizza kun kuulostaa hienolta ja valkoiselta, tämä oli lähes ponikokoinen ja ruumiinrakenteensa puolesta enempi tankki. Tosi pyöreäselkäinen. Vähän tuli Aaltiksen Ruuti mieleen. Tunnin jälkeen kuulin myös että Di on varma hyppääjä.

Kentälle mentiin taas taluttaen. Ja jälleen kukkahattuani kiristi ilman kypärää menevät yksäriratsastajat. Kampesin ihan itekseni kyytiin mutta ope kiristi satulavyötä vielä yhdellä että pysyisi vähän paremmin heilumatta. Hepo oli ihan ok. Pyöreänä se ei mennyt mutta eipä se estetunnilla haittaa. Liikkui omalla moottorilla eteen, välillä enempi, välillä vähempi. Jos ei liikkunut niin pohkeilla tai viimeistään esteraipan heilautuksella (ei siis tarvinnut kuin uhkailla) vauhtia löytyi lisää.

Alkuverkat saatiin mennä aika itsenäisesti eikä kommentteja juuri tullut. Mutta meillä meni ihan mukavasti, joten ei haitannut. Ravissa tultiin puomeja, ensin keventäen, sitten kevyessä istunnassa ja väliin käyntisiirtymä. Olisi saanut tulla vielä nopeammin käyntiin. Osasin onneksi parantaa.

Laukassa tehtiin pääty-ympyrät kevyessä istunnassa. Sanomista tuli että ympyröillä ei saa kiihtyä. Kiihdyttely johtui kyllä enempi kuskista kuin ratsusta. Kun rupesi himmailemaan niin pyysin eteen. Enkä välittänyt torua kun vauhtia tulikin pyydettyä enemmän. Oikeassa kierroksessa vähän katsoi kentän laidalla ollutta lankkua. Muutenkin tuntui oikeaan kierrokseen reippaammalta.

Hypyt alotettiin ravilähestymisillä jumpalle. Ensin taisi olla vaan puomi ja este. Sitten yhden laukan päähän nousi okseri. Tätä tultiin aika monesti, aina ravissa. Alas vasemmassa laukassa. Laukka oli aina oikein kun ehdin tarkistaa. Okserilla harjoteltiin myös myötäämistä. Sitä rupesin sit tekemään aika suurieleisesti. Kommenttina tuli vielä että älä istu heti esteen jälkeen takas satulaan. Taas hieman ristiriitaista aiempiin oppeihini verrattuna. Välillä meinasi itselläni usko loppua kesken että venyykö Di väliin yhdellä laukalla mutta joka kerta päästiin yli. Tunnustan että suusta livahti maiskutuksia kun vauhti tuntui hyytyvän.

Välissä hypättiin kolme kavalettia innarivälein jokusen kerran kumpaankin suuntaan. Tässä jo huomasin että laukka vaihtuu suoralla vasemmaksi.

Sitten hypättiin yksittäistä pystyä ympyrällä. Suht tasaista menoa alkuun. Vasen kierros oli helpompi, oikeaan tuli vääriä laukkoja esteen jälkeen. Kertaalleen tultiin tosi juureen ja taisin käydä satulan takana. Piti odottaa hyppyä paremmin. Väärien laukkojen korjaamiseksi sain ohjeen pitää ulkoa kunnon tuntuma, johtaa ja muistaa oma katse. Sekä tulla suoraan kohti estettä.

Näiden jälkeen tultiin vielä radanpätkä kahdesti. Koko homma putkeen eli ensin jumpalle ravilähestymisellä, vasen laukka, päätyyn pysty ympyrällä ja lopuksi vielä kolme innarikavalettia edelleen vasemmassa kierroksessa. Mulle tuli ohje että vahdi tarkasti että laukka pysyy oikein. En murehtinut tästä kun kerran mentiin vain vasenta laukkaa ja ihan hyvin menikin. Okserikin oli noussut jo n. 70 senttiin eli ei liian minejä. Ekan kierroksen jälkeen esitin toiveen että saisinko hypätä jotain oikeassa kierroksessa. Vastaus oli että radan jälkeen voin tulla ympyrää.

Ympyrällä tuli edelleen vääriä laukkoja mutta ainakin kerran pysyi myötäisenä, sitten sössin ihan omiani ja loikattiin pari kertaa ihan mistä sattuu. Lopuksi tuli etuosa myötälaukassa ja vaihtoi takaa vähän myöhemmin. Se riitti meille. En siis ihan saanut tuota haltuun mutta ei jäänyt kaihertamaan. Tosi kiva oli että sain kuitenkin kokeilla korjaamista vielä.

Opetuksesta ei ole pahaa sanottavaa. Asiallisia korjauksia. Tosin kolmas myötäämistekniikka eli lyhyt myötääminen jotenkin summattiin automaattisen myötäämisen kanssa samaksi. Mutta kivan paljon ehdittiin hypätä eikä esteetkään olleet pelkkää kavalettitasoa kuten pelkäsin. Nousevista jaloistani ei tullut sanomista. Pahin miinus siis ajankohdasta, perjantaisin kun en tähän aikaan tallille pääse juuri koskaan. Arvon edelleen vakitunnin kanssa. Täytynee käydä tutustumassa alueen muuhun tarjontaan. Tahdon kuitenkin hypätä säännöllisesti.

Tunnin jälkeen hepalle pesu ja sitten ratsut vietiin laitumelle. Ei siis ollut näillä enempää hommia tänään. Di meinasi jo hätääntyä että se unohdetaan talliin kun naapuri rupesi tekemään lähtöä. Mutta taluttaessa oli hyvin asiallisesti.

Ongelmia:
säilyttää oikea laukka esteen jälkeen
mentiin välillä vähän pitkänä

Parannusta:
kaikesta mukisematta yli
oli 29e arvonen