Ohjausongelmia alkuverkassa

Tällä viikolla torstain tuntini oli jo aiemmin buukattu täyteen, joten kävin sen sijaan keskiviikon pienryhmätunnilla. Kuvittelin meneväni koulutunnille mutta listassa luki esteitä. Ratsukoita kivasti vain 3. Ratsunani oli Arttu ja ihan oikein muistin että se asui Pimun naapurissa. Oli viimeksi meidän tunnilla ja näytti kivan reippaalta. Tallissa oli ihan nätisti. Hoidin kiinni sidottuna kuten on kuulemma tapana.

Kyselin opelta että mimmosella varustuksella pärjää. Turvaliivi oli autossa enkä jaksanut kiirehtiä hakemaan sitä. Samoin esteraippa. Kuulemma lyhyemmälläkin raipalla pärjää, joten vaihdoin koulukeppini estemalliin. Kannukset jätin pois kun niistä ei sanottu mitään. Jalustimia säätäessä hepo ei olisi malttanut seistä paikallaan. Oikeastaan hyörintä alkoi jo kun valkkasin raippaa. Hepo piti evästauon enkä yhdellä kädellä saanut estettyä tarpeeksi vakuuttavasti.

Alkuverkka oli aika kamala. Jo pitkin ohjin Arttu haahuili minne sattuu. Yritin pitää kuljetut tiet suorina mutta aikamoista haparointia oli. Ravi meni vähän paremmin mutta Arttuakin sai hoputtaa eteen. En kuullut kaikkea mitä ope sanoi. Ratsu oli vinohko ja olisi halunnut pitää turpaa vasemmalla. Mutta kumpaankin suuntaan oli hankaluuksia asettaa. Laukat nousi suht ok mutta pudotteli raville kun en osannut ratsastaa. Sitä enempi olin huolissani liiraavista teistä. Ympyrältä saatettiin yhtäkkiä poistua väärään suuntaan kun ulkopohje ei saanutkaan hevosta kääntymään. Siirsin raipan ulkokäteen mutta silti oli aika haparoivaa. Oikeassa kierroksessa taisi olla pahempi.

Oikeassa laukassa oli kääntöongelmia. ©Nelli

Tässä vaiheessa pidettiin pieni huili ja meinasin jo katua että mihin soppaan olen hypännyt. Sitten jatkettiin samaan tyyliin kuin torstaina. Kahdeksikkoa maapuomin yli ja laukat piti vaihtua. Toinen suunta meni helposti, toiseen oli vähän hankaluuksia mutta rupesi kummatkin toimimaan melko nopsaa. Oikeasta vasemmalle vaihdettaessa juju oli pitää hepo oikealla ohjalla suorana. Sain lopettaa ekana.

©Nelli

Sitten sama kavaletilla, nyt tultiin yksitellen. Aiemmat ohjausongelmat tuntuivat haihtuneen. Taas livahti vaihtumaton laukka joukkoon. Opelta tuli samat korjaukset kuin viimeksi: älä purista polvilla ja odota hyppyä. Kun keskityin polviini niin unohdin johtaa. Valitettavasti tämä oli vähän joko tai ja polvet jäivät taas turhan vähälle huomiolle. Mutta laukat vaihtui jatkossa. Ope kehui hyvästä rytmistä.

©Nelli

Tämän jälkeen tultiin kolmen esteen pätkä. Esteet oli samoissa paikoissa kuin torstaina. Pysty, kaarre oikealle, portti ja tien päädystä ristikko. En muista kolisteltiinko heti eka alas. Ainakin päädyttiin väärään laukkaan. Kuvittelin että laukka vaihtuisi lennossa mutta eipä vaihtunut. Tie oli kuitenkin ihan kelpo ja Arttu kääntyi yllättävän hyvin väärässäkin laukassa. Portista pienellä kaulan venytyksellä yli. En ollut ihan tyytyväinen omaan istuntaani hypyssä. Laukan korjaus matkalla ja vielä ristikko, ei ongelmia. Nyt maltoin jo odottaa hyppyjä paremmin.

Tässä ei kuski malta kunnolla odottaa hyppyä. Esteenä
tien puolen entinen ristikko, nykyinen pysty. ©Nelli

Sitten sama alku ja perään lisättiin linja pystyltä laineokserille ja loppuun muuri. Alku taisi mennä paremmin, ei ainakaan tultu kaarteita väärässä laukassa. Linjallekin alotettiin ihan hyvin mutta pohkeet ei olleet tarpeeksi kiinni, sillä hepo sujahti okserista ohi. Jarrut päälle ja käynnissä takas esteen eteen. Ope sanoi että jatka suoraan okserista. Ite olisin mieluusti hypännyt koko linjan uudestaan. Nyt hepo pysyi paremmin suorana ja olin itse tomerampi. Ennen muuria yritin olla huolellinen ja siitä päästiinkin helposti yli. Laukka taisi jäädä vaihtumatta.

Laakaa menoa kummaltakin. Huomaa rehevät vuohistupsut.
©Nelli

Lopuksi tultiin vielä vesimatto ja pinkki pysty. Matosta mentiin hyvin yli eikä pystykään muistaakseni tuottanut hankaluuksia. Okseri jäi hitusen kaivelemaan mutta ei hypätty enempää. Aurinko laski tunnin aikana ja loppuravien aikana rupesi hämärtämään. Tässä vaiheessa hepo kulki huomattavasti paremmin. Pysyi ympyröillä erikseen alleviivaamatta ja pyöristyi. Ihan tasaiseksi ei tullut mutta pienellä sisäohjan irrottelulla sain pään laskemaan. Kovasti oli tarkkailemassa mitä tiellä tapahtuu eikä keskittynyt ihan täysin.

Kävelin suht pitkään (tasaan asti). Seuraavat tuntilaiset oli siinä vaiheessa kans kävelemässä. Eikä nytkään hepo olisi malttanut seistä sen vertaa että saan jalustimet nostettua ylös. Ärsyttävää. Tunnilla yritti lepohetkinä evästellä aidanvieruspuskista. Sen sain sentään joka kerta estettyä. Lämpötila laski paristakymmenestä aika nopeasti pimeyden myötä. Onneksi oli pitkähihainen matkassa.

Ongelmia:
alkuverkka
yksi ohimeno
taisi pudottaa jotain
puristan edelleen polvilla
ratsu ei malttanut olla paikallaan vaan hyöri
hepo yritti syödä puskista tunnin aikana
hypättiin vähemmän kuin torstaina

Parannusta:
ei jännittänyt ilman turvaliiviä
ohjaus rupesi toimimaan esteillä