Torstaina Hempalla oli eilisten maastistreenien jäljiltä kevyempi päivä. Sain junnun katsomaan peräämme, joten ihan itsekseen ei tarvinnut mennä. Suunta oli samalle pikkukentälle kuin tiistaina. Vähän uhkaili taas sateella muttei tullut monta pisaraa. Lämmintä oli lähemmäs parikymmentä ja kosteaa, joten t-paidassa tarkeni hyvin.
Pyörin ensin tovin pitkin ohjin, siinä tuntui takaa jäykältä. Sitten maltillisesti lyhensin ohjat ja taivuttelin pitkän kaavan mukaan käynnissä. Käveli puhtaasti ja sujuen. Vino ja hitusen epätasainen mutta sangen hyvä.
Ravissa vasen kierros oli taas tänään helpompi ja tasaisempi. Jokunen kerta vaihdettiin suuntaa. Kun Hemppa sai jolkottaa kuskin häiritsemättä niin oli hyvin tasainen. Mutta kun piti lyhentää, suoristaa, aktivoida ja asettaa niin yritti kyllä monenmoista konstia ettei tarvitsisi. Raippaa piti käyttää niin monta kertaa että tulee toivottu reaktio (eli eteen). Oikeassa kierroksessa perä halusi keskelle ympyrää ja sitä suoristeltiin pois. Vasemmassa kierroksessa nojaili sisäohjaan. Rehellisempi asetus, korvat samalle tasolle. Vasen pohje rupesi menemään läpi ja vasemmalle kaatuminen vähenemään.
Aloitettiin vasemmasta laukasta. Sama juttu eli kun Hemppa sai mennä rauhassa ja vähän pitkänä niin oli oikein tasainen. Mutta lyhentäminen, suoristaminen ja aktivointi eivät maistuneet. Nyki ohjia muttei sen pahempaa. Yritin pitää taas keveän ja eläväisen tuntuman. Parani hyväksi ja rullasi kauniisti kolmitahtisena.
Vasemman laukan jälkeen oikeakin oli hyvä. Siinä tosin halusi olla vielä enemmän mutkalla ja vastusteli ja nyki pahemmin. Raipalla pikemminkin hidasti ja kohosi edestä. Mutta ei pukitellut. Kun suoristaminen lopulta onnistui niin yhtäkkiä alla laukkasikin ihan tasaisesti ratsu kahden ohjan tuntumalla ja kerrankin sangen rehellisesti asettuneena! Näyttää sangen hyvältä, taisi olla kommentti. Hemppa tuntui jopa lyhyeltä!
Kevyessä ravissa tasaisuus säilyi ja alla oli aika makea ratsu. Jes!
Loppukäynnit mentiin keskenämme ratsastusreittiä pitkin. Ei ongelmia. Työskentelyosuus oli ehkä puolisen tuntia ja kaikkine lepokäynteineen olin vajaan tunnin selässä. Silti Hemppa hikosi taas märäksi. Mutta olihan nyt lämmintäkin.
Nyt sain lisäjohdatusta "oman hevosen" kanssa reissaamiseen ja punnitsin itse Hempan heinät, siivosin kasat karsinasta, täytin vedet ja laitoin iltaruoat (kivennäinen).
Ongelmia:
vastusteli alkuun hommiin joutumista
raipasta pikemminkin kokosi kuin lähti eteen
Parannusta:
tuli todella hyväksi kaikissa askellajeissa
käyttäytyi tolkusti
on aina niin ihana ja hyväkäytöksinen!
torstai 8. elokuuta 2019
keskiviikko 7. elokuuta 2019
Hemppa Keravan maastoesteillä!
Keskiviikkoillaksi oli sovittu maastoestetreeni Keravalle. Hempalla! Keli lupasi alunperin rankkaa sadetta ja ukkoskuuroja mutta ei tullut minitihkua pahempaa. Maa oli vähän märkä.
Töistä siis taas suoraan Ainoon Hempan luo. Humman harjaus, hokitus ja suojitus. Varusteet laitettiin vasta Keravalla. Olin vähän iltapäiväkoomassa enkä ihan tehokkaimmillani. Hokit sujahtivat kuitenkin nopeasti alle.
Edellinen porukka oli hyppimässä ja me verkattiin askellajit itsenäisesti läpi. Eilinen tasapaino oli taas tiessään ja Hemppa tuntui kenottavan vasemmalle. Eikä ollut kovin reipas. Vähän taivuttelin ja tein muutamat käytiväistöt. En lähtenyt hätyyttelemään pahemmin vaan sitten käveltiin. Edellisellä porukalla meni vähän yliaikaa. Ehdinpä taivutella käynnissä molempiin suuntiin.
Ei mitään kovin syvällisiä aloituskeskusteluja käyty. Sanoin että ongelmia lähdöissä ja tuijottelussa, saattaa kieltää ensin. Olisi pitänyt mainita että etenemisessäkin on ongelmia. Kerroin että ollaan menossa kisoihin 60 ja 80. Myöhemmin mainitsin että loikattiin harkkakisoissa 90 - 100 eli korkeus ei ole ongelma.
Tultiin ensin kahta miniestettä isolla ympyrällä. Ensin vasen kierros, sitten oikea. Ihan ok. Hemppa heräsi liikkumaan ja yritti sitten samalla venähtää pidemmäksi.
Me saatiin aloittaa hyppyhommat. Ensin turvallisilla miniesteillä. Heti alkuun tultiin useampi putkeen, ehkä 5. Pientä empimistä ja turhaa vatulointia laukan korjaamisen kanssa. Kaikesta kuitenkin yli. Korkeutta 60 ja vähän yli.
Toiselle kierrokselle saatiin loikata osin samat esteet kuin Una alkukierroksellaan. Nyt taidettiin olla jo max 85 cm korkeuksissa. Valkoinen mäen päältä, musta alamäkeen, keltainen alhaalta, kaksi mustaa A-estettä, kulma ja sianselkä. Muut ok mutta ensimmäinen musta A-este taas kauhistutti ja Hemppa pysähtyi. Ope huusi että käy näyttämässä. Pientä arastelua haistelussa mutta se oli nopeasti toimitettu. Sitten yli. Toiselle samanlaiselle pieni empiminen mutta yli. Ennen kulmaa hidastelua ja luikertelua mutta siitäkin yli. Loppu ok.
Kaverin hypättyä tultiin sama uudestaan. Nyt hyvin sujuvasti. Joku väärä laukka taisi matkalla vielä olla. Kuvittelin että edettiin ihan reippaasti mutta videolla näyttää hyvin rauhalliselta.
Ennen siirtymistä eteenpäin tultiin vielä kahdesta minihaudasta käynnissä yli. Hemppa kuitekin vähän hypähti. Kuski piti huovasta kiinni puolipitkin ohjin. En sanoisi ratsastukseksi. Hypäyttelin muutamat kerrat eestaas käynnissä yli.
Seuraavaksi tultiin isompi hauta. Ensin vähän kuin Unan vanavedessä ravissa. Taas kuski killui harjassa kiinni ja Hemppa hoiti hyppäämisen. Ei pukkeja. Sitten laukassa. Perään sitten tukki, tukki ja hauta sekä sama toiseen suuntaan. Vääriä laukkoja kaarteissa mutta esteet helposti yli. Kuskista tuntui lähinnä matkustelulta ja että jalat eivät olleet hypyissä kiinni.
Sitten loikattiin reunimmainen tukki alkuun ja siitä jatkettiin trakehnerille, jossa oli pienehkö hauta ja isompi tukki päällä. Harjasta kiinni ja aika vasemmasta reunasta yli. Käsky kävi tulla uudestaan. Nyt en ottanut harjasta kiinni koska Hemppa ei tuijotellut. Mielestäni olin ihan suht hyvin mukana hypyssäkin. Vaan esteen jälkeen Hemppa hidasti sukkelasti ja nousikohan vähän joku jalkakin. Kuski oli etukenottelemassa ja jatkoi matkaansa yksin nurmelle hevosen eteen. Taisin tulla jotenkin selälleni alas ja pää vähän retkahti. Tuntui aavistuksen niskassa ja taas vasta hetki sitten toipuneessa alaselässäni.
Hemppa pysähtyi muutaman metrin päähän syömään. Kapusin sitten samaisen ongelmaesteen päältä ninjatyylillä takaisin kyytiin. Hemppa ei nimittäin seissyt ihan esteen vieressä vaan piti loikata kauempaa.
Sitten loikittiin samaa estettä jokunen kerta eestaas. Nyt taisin pitää harjasta kiinni. Pidä ratsun pää ylhäällä ja heti alastulosta reippaasti eteen! 1,5-kertainen vauhti niin ei ehdi tehdä tuollaisia. Sain ehkä 20 % lisää vauhtia. Ei tästä vieläkään ihan stabiilia tullut ja toiseen suuntaan hypyn jälkeen tuli sellaista kiemuraa matkaan että horjuin taas uhkaavasti kyydissä. Vähän vastaava tilanne oli ollut jo alkutunnista mutta pysyin siinäkin kyydissä. Esteen Hemppa kuitenkin ylitti joka kerta.
Seuraavaksi mentiin alashypylle. Samalle, jota aikojen alussa pelkäsin kovasti ja joka viime kesänä ei ollut enää ollenkaan paha. Nyt tuli pientä empimistä alkuun ja Hemppa loikkasi joka kerta oikeaan reunaan alas. Pidä martingaalista kiinni ja tuijota puidenlatvoja. Jalat eteen. Ensimmäisellä kerralla unohdin kaikki nämä. Toiselle kierrokselle sain katseenikin ylös. Silti oli vähän huteraa. Vaikkei alashyppy näyttänyt enää edes isolta! Alhaalla yläkroppani kävi etukenossa. Liiallista takanojaa piti välttää. Minulle ajatus takanojasta pitäisi ehkä suorassa.
Kun alashyppy lisättiin tehtävän keskelle niin homma helpottui kovasti. Valkoinen lauta-aita alle, alashyppy sujuen ja pieni keltainen perään. Kovin luottavaiseksi en silti tullut alashypyn suhteen vaikka Limingassa selvittiin paljon suuremmastakin.
Lopuksi tultiin vielä vesitehtävä. Tosin lammikko oli lähes kuiva. Harmaa tukki kauempaa, lätäkön läpi ja keltainen tukki sen jälkeen. Mennessä Hemppa kehtasi tuijottaa vettä ja yritti liirailla vesilätäkön ohi. Paluumatkalla osuttiin suoraviivaisesti veteenkin.
Se riitti meille hypyistä. Hemppa oli ihan läpimärkä hiestä vaikkei mielestäni ollut ihan niin rankkaa. Vaahtosi jopa suojien alta!
Ravattiin vielä hetki ja Hemppa oli hyvin menossa. Kierroksia oli sen verran että kun viereisellä kävelytiellä kulki koira niin Hemppa säikähti, loikkasi sivulle ja laukkaan. Siinä oli vielä yksi loistava tilaisuus maastoutua mutta pysyin kyydissä. Loppuravit jäivät vähän lyhyiksi eivätkä humman kierrokset ehtineet laskea. Meinasi unohtua korvakuvankin otto. Siitä sitten muiden vanavedessä autolle. Ratsun purku ja perillä kunnon pesu. Ehdin kuurata suojatkin mutta sitten huomasin olevani yksin tallissa. Muu varusteiden loppupuunaus jäi aika pikaiseksi/vajaaksi.
Hyvä reissu ja kannatti ehdottomasti käydä. Hitusen jäi kalvamaan ettei saatu käynnistysongelmiimme yhtään treeniä. Kiva oli ettei tullut suurempia rodeoliikkeitä eikä esteiden kanssa ollut juuri ongelmia. Mutta kaikki jotenkin tuli ja meni niin äkkiä etten oikein muistanut nauttiakaan. Olin lähinnä vähän huolestunut. Seuraavan yön näin näistä treeneistä unia ja sama vähän huolestunut sävy jatkui niissä. Ei mikään kovin levollinen yö. Toivottavasti Hempalla oli parempi.
Ongelmia:
tuntui että matkustelin
pohkeet eivät ehkä olleet kiinni
yksi kielto ja empimistä alashyppyyn
yhä olisi saanut olla enemmän laukkaa
kertaalleen kuski irtosi kyydistä ja kolmesti oli lisäksi lähellä
Parannusta:
Hemppa ei pahemmin katsellut esteitä
pääosin sujuvaa menoa
GoPro-kooste:
Hanski videoi hyppyjämme:
Töistä siis taas suoraan Ainoon Hempan luo. Humman harjaus, hokitus ja suojitus. Varusteet laitettiin vasta Keravalla. Olin vähän iltapäiväkoomassa enkä ihan tehokkaimmillani. Hokit sujahtivat kuitenkin nopeasti alle.
Edellinen porukka oli hyppimässä ja me verkattiin askellajit itsenäisesti läpi. Eilinen tasapaino oli taas tiessään ja Hemppa tuntui kenottavan vasemmalle. Eikä ollut kovin reipas. Vähän taivuttelin ja tein muutamat käytiväistöt. En lähtenyt hätyyttelemään pahemmin vaan sitten käveltiin. Edellisellä porukalla meni vähän yliaikaa. Ehdinpä taivutella käynnissä molempiin suuntiin.
Ei mitään kovin syvällisiä aloituskeskusteluja käyty. Sanoin että ongelmia lähdöissä ja tuijottelussa, saattaa kieltää ensin. Olisi pitänyt mainita että etenemisessäkin on ongelmia. Kerroin että ollaan menossa kisoihin 60 ja 80. Myöhemmin mainitsin että loikattiin harkkakisoissa 90 - 100 eli korkeus ei ole ongelma.
Tultiin ensin kahta miniestettä isolla ympyrällä. Ensin vasen kierros, sitten oikea. Ihan ok. Hemppa heräsi liikkumaan ja yritti sitten samalla venähtää pidemmäksi.
Me saatiin aloittaa hyppyhommat. Ensin turvallisilla miniesteillä. Heti alkuun tultiin useampi putkeen, ehkä 5. Pientä empimistä ja turhaa vatulointia laukan korjaamisen kanssa. Kaikesta kuitenkin yli. Korkeutta 60 ja vähän yli.
Toiselle kierrokselle saatiin loikata osin samat esteet kuin Una alkukierroksellaan. Nyt taidettiin olla jo max 85 cm korkeuksissa. Valkoinen mäen päältä, musta alamäkeen, keltainen alhaalta, kaksi mustaa A-estettä, kulma ja sianselkä. Muut ok mutta ensimmäinen musta A-este taas kauhistutti ja Hemppa pysähtyi. Ope huusi että käy näyttämässä. Pientä arastelua haistelussa mutta se oli nopeasti toimitettu. Sitten yli. Toiselle samanlaiselle pieni empiminen mutta yli. Ennen kulmaa hidastelua ja luikertelua mutta siitäkin yli. Loppu ok.
Kaverin hypättyä tultiin sama uudestaan. Nyt hyvin sujuvasti. Joku väärä laukka taisi matkalla vielä olla. Kuvittelin että edettiin ihan reippaasti mutta videolla näyttää hyvin rauhalliselta.
Ennen siirtymistä eteenpäin tultiin vielä kahdesta minihaudasta käynnissä yli. Hemppa kuitekin vähän hypähti. Kuski piti huovasta kiinni puolipitkin ohjin. En sanoisi ratsastukseksi. Hypäyttelin muutamat kerrat eestaas käynnissä yli.
Seuraavaksi tultiin isompi hauta. Ensin vähän kuin Unan vanavedessä ravissa. Taas kuski killui harjassa kiinni ja Hemppa hoiti hyppäämisen. Ei pukkeja. Sitten laukassa. Perään sitten tukki, tukki ja hauta sekä sama toiseen suuntaan. Vääriä laukkoja kaarteissa mutta esteet helposti yli. Kuskista tuntui lähinnä matkustelulta ja että jalat eivät olleet hypyissä kiinni.
Sitten loikattiin reunimmainen tukki alkuun ja siitä jatkettiin trakehnerille, jossa oli pienehkö hauta ja isompi tukki päällä. Harjasta kiinni ja aika vasemmasta reunasta yli. Käsky kävi tulla uudestaan. Nyt en ottanut harjasta kiinni koska Hemppa ei tuijotellut. Mielestäni olin ihan suht hyvin mukana hypyssäkin. Vaan esteen jälkeen Hemppa hidasti sukkelasti ja nousikohan vähän joku jalkakin. Kuski oli etukenottelemassa ja jatkoi matkaansa yksin nurmelle hevosen eteen. Taisin tulla jotenkin selälleni alas ja pää vähän retkahti. Tuntui aavistuksen niskassa ja taas vasta hetki sitten toipuneessa alaselässäni.
Hemppa pysähtyi muutaman metrin päähän syömään. Kapusin sitten samaisen ongelmaesteen päältä ninjatyylillä takaisin kyytiin. Hemppa ei nimittäin seissyt ihan esteen vieressä vaan piti loikata kauempaa.
Sitten loikittiin samaa estettä jokunen kerta eestaas. Nyt taisin pitää harjasta kiinni. Pidä ratsun pää ylhäällä ja heti alastulosta reippaasti eteen! 1,5-kertainen vauhti niin ei ehdi tehdä tuollaisia. Sain ehkä 20 % lisää vauhtia. Ei tästä vieläkään ihan stabiilia tullut ja toiseen suuntaan hypyn jälkeen tuli sellaista kiemuraa matkaan että horjuin taas uhkaavasti kyydissä. Vähän vastaava tilanne oli ollut jo alkutunnista mutta pysyin siinäkin kyydissä. Esteen Hemppa kuitenkin ylitti joka kerta.
Seuraavaksi mentiin alashypylle. Samalle, jota aikojen alussa pelkäsin kovasti ja joka viime kesänä ei ollut enää ollenkaan paha. Nyt tuli pientä empimistä alkuun ja Hemppa loikkasi joka kerta oikeaan reunaan alas. Pidä martingaalista kiinni ja tuijota puidenlatvoja. Jalat eteen. Ensimmäisellä kerralla unohdin kaikki nämä. Toiselle kierrokselle sain katseenikin ylös. Silti oli vähän huteraa. Vaikkei alashyppy näyttänyt enää edes isolta! Alhaalla yläkroppani kävi etukenossa. Liiallista takanojaa piti välttää. Minulle ajatus takanojasta pitäisi ehkä suorassa.
Kun alashyppy lisättiin tehtävän keskelle niin homma helpottui kovasti. Valkoinen lauta-aita alle, alashyppy sujuen ja pieni keltainen perään. Kovin luottavaiseksi en silti tullut alashypyn suhteen vaikka Limingassa selvittiin paljon suuremmastakin.
Lopuksi tultiin vielä vesitehtävä. Tosin lammikko oli lähes kuiva. Harmaa tukki kauempaa, lätäkön läpi ja keltainen tukki sen jälkeen. Mennessä Hemppa kehtasi tuijottaa vettä ja yritti liirailla vesilätäkön ohi. Paluumatkalla osuttiin suoraviivaisesti veteenkin.
Se riitti meille hypyistä. Hemppa oli ihan läpimärkä hiestä vaikkei mielestäni ollut ihan niin rankkaa. Vaahtosi jopa suojien alta!
Ravattiin vielä hetki ja Hemppa oli hyvin menossa. Kierroksia oli sen verran että kun viereisellä kävelytiellä kulki koira niin Hemppa säikähti, loikkasi sivulle ja laukkaan. Siinä oli vielä yksi loistava tilaisuus maastoutua mutta pysyin kyydissä. Loppuravit jäivät vähän lyhyiksi eivätkä humman kierrokset ehtineet laskea. Meinasi unohtua korvakuvankin otto. Siitä sitten muiden vanavedessä autolle. Ratsun purku ja perillä kunnon pesu. Ehdin kuurata suojatkin mutta sitten huomasin olevani yksin tallissa. Muu varusteiden loppupuunaus jäi aika pikaiseksi/vajaaksi.
 |
| Lähdön hetket. |
Hyvä reissu ja kannatti ehdottomasti käydä. Hitusen jäi kalvamaan ettei saatu käynnistysongelmiimme yhtään treeniä. Kiva oli ettei tullut suurempia rodeoliikkeitä eikä esteiden kanssa ollut juuri ongelmia. Mutta kaikki jotenkin tuli ja meni niin äkkiä etten oikein muistanut nauttiakaan. Olin lähinnä vähän huolestunut. Seuraavan yön näin näistä treeneistä unia ja sama vähän huolestunut sävy jatkui niissä. Ei mikään kovin levollinen yö. Toivottavasti Hempalla oli parempi.
Ongelmia:
tuntui että matkustelin
pohkeet eivät ehkä olleet kiinni
yksi kielto ja empimistä alashyppyyn
yhä olisi saanut olla enemmän laukkaa
kertaalleen kuski irtosi kyydistä ja kolmesti oli lisäksi lähellä
Parannusta:
Hemppa ei pahemmin katsellut esteitä
pääosin sujuvaa menoa
GoPro-kooste:
Hanski videoi hyppyjämme:
tiistai 6. elokuuta 2019
Kaupunkivinksahdus
Tiistaina kävi niin että Hemppa tuli tallin muiden kisaratsujen matkassa Järvenpäähän Ainoon Keuruun kenttäkisoja varten. Alunperin piti olla kyyti suoraan kisoihin ja takaisin mutta nyt kävikin näin. Tiistaina oli siis matkan jäljiltä ohjelmassa kevyt liikutus.
Hemppa sai karsinapaikan ylätallista ja oli ainakin ekan yön siellä yksin. Se ei onneksi näyttänyt haittaavan. Varustin alatallin hoitopaikalla ja sen verran hummaa jännitti että vatsa oli löysällä.
Hypättiin pihalla kyytiin ja käveltiin pikkulenkki pikkukentälle. Hemppa olisi halunnut mennä lujempaa kuin kisaratsut edellä ja piti pidätellä. Muuten oli ihan tolkusti kavereiden hännässä. Itsestäni tuntui hassulta olla väärässä päässä Suomea Hempan kyydissä. Tuttu hevonen ja tuttu kenttä mutta kummallinen yhdistelmä.
Kentällä oltiin keskenämme 2 - 3 hevosen kanssa. Ratsastin Hemppaa avuille kiirehtimättä. Käyntiä, taivutteluja, pohkeesta eteen ja kuskilla pehmeä käsi. Vähän nyki vastaan. Lavat haltuun ja takaosa raiteilleen. Käynnissä ensin tovi ja sitten ravissa aika sama juttu.
Tänään ravissa molempiin kierroksiin tuntui kaatuvan vasemmalle. Oikeassa kierroksessa sen huomasi parhaiten ympyrän avoimen sivun kääntöongelmina. Vasen kierros tuntui helpommalta. Siinä yritin taivutella kunnolla sisäpohkeen ympäri.
Ennen laukkoja käytin vielä käynnissä ja pyysin ratsua skarppaamaan takasten alleastumisen kanssa. Muutamat käyntiväistöt. Raippaa pidin tilanteen mukaan molemmissa käsissä vaihdellen.
Laukan aloitin oikeasta. Vähän sai herätellä eteen ja samat kääntämisen kankeudet kuin ravissakin. Mutta kelpo tasaista Hempaksi. Oikean käden raipasta Hemppa kimpaantui vain maltillisesti ja tuntui lähinnä kokoavan laukkaa. Vasen oli tänään taas parempi eikä tuntunut kaatuvan sisälle. Paljon tasaisempi ja rullaavampi. En jäänyt pahemmin hinkuttelemaan vaan kun oli hyvä niin keventelin pois. Vasen jäi oikeaa vähäisemmäksi.
Sitten kentän siivous ja hetken kävely seuraa odotellessa. Työstöaika jäi noin puoleen tuntiin. T-paitakeli vähän vajaan parinkymmenen asteen lämmöllä. Hemppa hikosi maltillisesti. Loppukäynnit käytiin lähipoluilla. Piti tulla matkan varrella vielä uudestaan alas selästä potkimaan läjät pusikkoon. Hempan mielestä pahinta oli suojatien koristekivet. Raitojen yli ei edes menty. Trampoliinilla pomppivat lapset saivat vain vähän katseita.
Lopuksi mentiin vielä maneesi ympäri. Sitten Hempan hännän pesu ja muut iltatoimet. Yritin olla muka tehokas mutta silti kello oli puoli kymmenen kun olin kämpillä.
Ongelmia:
Hempan löysä vatsa
kaatui alkuun vasemmalle
tuijotteli eri värisiä kohtia maassa
Parannusta:
yllättävän tasapainoinen ja taipuisa
käyttäytyi oikein tolkusti eikä säikkynyt
Hemppa sai karsinapaikan ylätallista ja oli ainakin ekan yön siellä yksin. Se ei onneksi näyttänyt haittaavan. Varustin alatallin hoitopaikalla ja sen verran hummaa jännitti että vatsa oli löysällä.
Hypättiin pihalla kyytiin ja käveltiin pikkulenkki pikkukentälle. Hemppa olisi halunnut mennä lujempaa kuin kisaratsut edellä ja piti pidätellä. Muuten oli ihan tolkusti kavereiden hännässä. Itsestäni tuntui hassulta olla väärässä päässä Suomea Hempan kyydissä. Tuttu hevonen ja tuttu kenttä mutta kummallinen yhdistelmä.
 |
| Hempan kanssa Ainon pikkukentällä. ©Hanski |
Kentällä oltiin keskenämme 2 - 3 hevosen kanssa. Ratsastin Hemppaa avuille kiirehtimättä. Käyntiä, taivutteluja, pohkeesta eteen ja kuskilla pehmeä käsi. Vähän nyki vastaan. Lavat haltuun ja takaosa raiteilleen. Käynnissä ensin tovi ja sitten ravissa aika sama juttu.
Tänään ravissa molempiin kierroksiin tuntui kaatuvan vasemmalle. Oikeassa kierroksessa sen huomasi parhaiten ympyrän avoimen sivun kääntöongelmina. Vasen kierros tuntui helpommalta. Siinä yritin taivutella kunnolla sisäpohkeen ympäri.
Ennen laukkoja käytin vielä käynnissä ja pyysin ratsua skarppaamaan takasten alleastumisen kanssa. Muutamat käyntiväistöt. Raippaa pidin tilanteen mukaan molemmissa käsissä vaihdellen.
Laukan aloitin oikeasta. Vähän sai herätellä eteen ja samat kääntämisen kankeudet kuin ravissakin. Mutta kelpo tasaista Hempaksi. Oikean käden raipasta Hemppa kimpaantui vain maltillisesti ja tuntui lähinnä kokoavan laukkaa. Vasen oli tänään taas parempi eikä tuntunut kaatuvan sisälle. Paljon tasaisempi ja rullaavampi. En jäänyt pahemmin hinkuttelemaan vaan kun oli hyvä niin keventelin pois. Vasen jäi oikeaa vähäisemmäksi.
Sitten kentän siivous ja hetken kävely seuraa odotellessa. Työstöaika jäi noin puoleen tuntiin. T-paitakeli vähän vajaan parinkymmenen asteen lämmöllä. Hemppa hikosi maltillisesti. Loppukäynnit käytiin lähipoluilla. Piti tulla matkan varrella vielä uudestaan alas selästä potkimaan läjät pusikkoon. Hempan mielestä pahinta oli suojatien koristekivet. Raitojen yli ei edes menty. Trampoliinilla pomppivat lapset saivat vain vähän katseita.
Lopuksi mentiin vielä maneesi ympäri. Sitten Hempan hännän pesu ja muut iltatoimet. Yritin olla muka tehokas mutta silti kello oli puoli kymmenen kun olin kämpillä.
Ongelmia:
Hempan löysä vatsa
kaatui alkuun vasemmalle
tuijotteli eri värisiä kohtia maassa
Parannusta:
yllättävän tasapainoinen ja taipuisa
käyttäytyi oikein tolkusti eikä säikkynyt
maanantai 5. elokuuta 2019
Liikkeellelähtöjen parantamista ja leiskauttelua
Maanantaille tuli iltavapaa, joten pääsin Assin kanssa hyppärille. Lämmintä oli lähemmäs parikymmentä mutta silti varustauduin alkukäynteihin t-paidan lisäksi fleecellä. Nyt käytiin lenkki lammen ympäri alakautta. Mennessä Assi oli vähän epäluuloinen mutta eteni. Tiellä hätkähteli useammin, liikkeet olivat kuin kompasteluja, pieniä ja teräviä. Puskissa lammen lähellä Assi oli sitä mieltä ettei tästä kannata mennä, jumitteli ja pakitti. Määrätietoisesti pyytämällä päästiin kuitenkin ohi eikä tullut hepuleita. Kiersin vielä parkkiksen ja meni pari minuuttia yliajalle. Ope oli jo maneesissa nostelemassa puomeja kun päästiin paikalle.
Alkuun maneesissa oli 5 hevosta. Hyvin mahduttiin kuitenkin. Kävelin vielä hetken ja kun lähdettiin raville niin oli alkuun aikamoista matamista. Raipasta ei juuri parantunut. Yritin tosiaan nostaa kannuksia open käskyn mukaan ylemmäs mutta ymmärsin homman väärin. Nostin kyllä vähän remmeistäkin mutta ylöspäin töröttäminen chapsien päällä ei suinkaan ollut tarkoitus. Hyvä, ja sain pudottaa ne takaisin alas.
Mentiin alkuverkassa askellajit itsenäisesti läpi. Ei erityisen lennokasta ja laukkasi vinossa. Eteni kuitenkin eikä matanut.
Välikäyntien jälkeen aloitettiinkin heti ristikolla. Vasemmassa kierroksessa pari kertaa. Sujuen. Yläkroppani heilui taas ihan liikaa ja ylimyötäsin hyppyihin. Tänään siitä ei kuitenkaan tainnut tulla sanomista. Sitten toisesta kierroksesta kertaalleen sama ja sitten suora linja ristikolta pystylle. Ensin viidellä mutta lipsahti kuudes. Heti uudestaan. Suju laukkaa, rennot kyynärpäät, käsiä alemmas ja lähemmäs harjaa. Sitten päästiin viidellä.
Alkutunti tultiin tuota suoraa linjaa molemmista suunnista sekä lävistäjän okseria. Assi virkistyi liikkumaan mutta aloitti aina vähän hitaammin. Raippa ei auttanut vaan riittävä tahdonvoima ja jalat. Okserille pari kertaa sössin paikan. Ei saanut hidastaa kohti estettä, eikä valua pitkäksi. Kovasti samanlaisia ongelmia kuin Hempankin kanssa. Assi lisäksi loikki mieluusti yhä oikeasta reunasta. Okserilla vain vähän sivusta, sarjalla ihan roimasti.
Sarja taidettiin tulla vain kolmesti, joka kerta radan osana. Sujui hyvin mutta varsinkin b-osan hypyssä ponnisti vahvasti kohti seinää. Vaikka ope nosti esteen oikeasta reunasta reilusti korkeammaksi niin silti mentiin aivan reunasta yli. Pelotti taas varpaitteni ja tolpan kohtaaminen.
Tänään tehtiin hommat aika reippaassa tahdissa eikä Assi saanut superpitkiä lepokäyntejä missään vaiheessa. Rata tultiin ehkä kolmesti: suora linja, okseri, sarja ja linja toiseen suuntaan eli 7 hyppyä. Päädyissä Assi kulki aika suorana enkä saanut taipumaan sisäjalan ympäri. Ei onneksi kanttaillut kovin pahasti. Ekan linjan jälkeen tuli pari kertaa pukkeja mutta veikkaan aiheuttaneeni ne itse. Kun sain jalkani rennommiksi niin pukit loppuivat. Ja kun sain käsiä rennommiksi niin laukka lähti sujumaan paremmin eteen. Yleensä ekalle linjalle luikahti viides askel mutta paluusuuntaan tultiin sujuvasti neljällä.
Lopuksi treenattiin vielä liikkeellelähtöä ja venymistä. Välissä pitkät ohjat, ohjat heti takaisin ja uudestaan. Vikalla kerralla piti jopa pidättää että mahduttiin linjalle neljällä. Huikeaa. Lopuksi vielä yksi hyvän mielen hyppy.
Assi hikosi ihan kunnolla. Takasten välistä ja otsahihnan alta vaahdossa sekä naama märkä kuin kastelukannulla kasteltu. Käveltiin hetki ja Assin askel todella veti. Välillä ei olisi malttanut kävellä vaan ehdotteli ravia. Ratsu tuntui vaihdetulta! Ravissa eteni reippaasti mutta sain hyvin kuulolle. Taivuttelin mutten enää kouluratsastanut kovin tehokkaasti. Ehkä siksi ei ihan tasoittunut niin hyväksi kun kykenee. Lopuksi keräsin vielä open kanssa esteitä ja vielä senkin jälkeen talutin Assia. Tallissa humma sai kunnon läpipesun.
Ongelmia:
alkukäynneissä pihalla peruutteli matkan varrella
lähdöt esteille olivat hitaita
Assi vietti hypyissä oikealle
pari pukkia linjan jälkeen oikealle (jotka taisin aiheuttaa itse)
muutama huono ponnistuspaikka
kertaalleen lipsautin "mutku ei tämä mene"
Parannusta:
ei kieltoja eikä kaatoja
ope sai kuskin ratsastamaan tehokkaasti
Assi heräsi liikkumaan reippaasti
Alkuun maneesissa oli 5 hevosta. Hyvin mahduttiin kuitenkin. Kävelin vielä hetken ja kun lähdettiin raville niin oli alkuun aikamoista matamista. Raipasta ei juuri parantunut. Yritin tosiaan nostaa kannuksia open käskyn mukaan ylemmäs mutta ymmärsin homman väärin. Nostin kyllä vähän remmeistäkin mutta ylöspäin töröttäminen chapsien päällä ei suinkaan ollut tarkoitus. Hyvä, ja sain pudottaa ne takaisin alas.
Mentiin alkuverkassa askellajit itsenäisesti läpi. Ei erityisen lennokasta ja laukkasi vinossa. Eteni kuitenkin eikä matanut.
Välikäyntien jälkeen aloitettiinkin heti ristikolla. Vasemmassa kierroksessa pari kertaa. Sujuen. Yläkroppani heilui taas ihan liikaa ja ylimyötäsin hyppyihin. Tänään siitä ei kuitenkaan tainnut tulla sanomista. Sitten toisesta kierroksesta kertaalleen sama ja sitten suora linja ristikolta pystylle. Ensin viidellä mutta lipsahti kuudes. Heti uudestaan. Suju laukkaa, rennot kyynärpäät, käsiä alemmas ja lähemmäs harjaa. Sitten päästiin viidellä.
Alkutunti tultiin tuota suoraa linjaa molemmista suunnista sekä lävistäjän okseria. Assi virkistyi liikkumaan mutta aloitti aina vähän hitaammin. Raippa ei auttanut vaan riittävä tahdonvoima ja jalat. Okserille pari kertaa sössin paikan. Ei saanut hidastaa kohti estettä, eikä valua pitkäksi. Kovasti samanlaisia ongelmia kuin Hempankin kanssa. Assi lisäksi loikki mieluusti yhä oikeasta reunasta. Okserilla vain vähän sivusta, sarjalla ihan roimasti.
Sarja taidettiin tulla vain kolmesti, joka kerta radan osana. Sujui hyvin mutta varsinkin b-osan hypyssä ponnisti vahvasti kohti seinää. Vaikka ope nosti esteen oikeasta reunasta reilusti korkeammaksi niin silti mentiin aivan reunasta yli. Pelotti taas varpaitteni ja tolpan kohtaaminen.
Tänään tehtiin hommat aika reippaassa tahdissa eikä Assi saanut superpitkiä lepokäyntejä missään vaiheessa. Rata tultiin ehkä kolmesti: suora linja, okseri, sarja ja linja toiseen suuntaan eli 7 hyppyä. Päädyissä Assi kulki aika suorana enkä saanut taipumaan sisäjalan ympäri. Ei onneksi kanttaillut kovin pahasti. Ekan linjan jälkeen tuli pari kertaa pukkeja mutta veikkaan aiheuttaneeni ne itse. Kun sain jalkani rennommiksi niin pukit loppuivat. Ja kun sain käsiä rennommiksi niin laukka lähti sujumaan paremmin eteen. Yleensä ekalle linjalle luikahti viides askel mutta paluusuuntaan tultiin sujuvasti neljällä.
Lopuksi treenattiin vielä liikkeellelähtöä ja venymistä. Välissä pitkät ohjat, ohjat heti takaisin ja uudestaan. Vikalla kerralla piti jopa pidättää että mahduttiin linjalle neljällä. Huikeaa. Lopuksi vielä yksi hyvän mielen hyppy.
 |
| Kuvassa on Assin naamahiki. ©minä |
Assi hikosi ihan kunnolla. Takasten välistä ja otsahihnan alta vaahdossa sekä naama märkä kuin kastelukannulla kasteltu. Käveltiin hetki ja Assin askel todella veti. Välillä ei olisi malttanut kävellä vaan ehdotteli ravia. Ratsu tuntui vaihdetulta! Ravissa eteni reippaasti mutta sain hyvin kuulolle. Taivuttelin mutten enää kouluratsastanut kovin tehokkaasti. Ehkä siksi ei ihan tasoittunut niin hyväksi kun kykenee. Lopuksi keräsin vielä open kanssa esteitä ja vielä senkin jälkeen talutin Assia. Tallissa humma sai kunnon läpipesun.
 |
| Saatiin myös yhteispose. Saattaa olla ensimmäinen poseerauskuva laatuaan. ©Jesse |
Ongelmia:
alkukäynneissä pihalla peruutteli matkan varrella
lähdöt esteille olivat hitaita
Assi vietti hypyissä oikealle
pari pukkia linjan jälkeen oikealle (jotka taisin aiheuttaa itse)
muutama huono ponnistuspaikka
kertaalleen lipsautin "mutku ei tämä mene"
Parannusta:
ei kieltoja eikä kaatoja
ope sai kuskin ratsastamaan tehokkaasti
Assi heräsi liikkumaan reippaasti
sunnuntai 4. elokuuta 2019
Lisää maastoesteharkkakisailua Turkalla
Sunnuntaina oli seuraavat estekisat Turkalla. 1-tason rataesteitä sekä harkkaluokkina pikkuesteitä ja himoitsemani maastoesteet. Aluevalkkujen ope oli sitä mieltä että voin hyvin käydä molemmat maastoesteluokat kun ne eivät ole kovin pitkiä. Jälkimmäisen luokan koko 90 - 100 cm vähän epäilytti mutta pohdin että harkkakisoissa ei ole pakko hypätä kaikkia esteitä jos näyttää kovin pahalta. Saatiin lopulta omistajalta lupa molempiin luokkiin.
Kävin taas aamusta tallilla opettelemassa radat. Siinä olikin kävelemistä. Vaikka oli vain +15°C niin t-paidassa (ja toppahousuissa) tuli kuuma. Ekassa luokassa 8 estettä, toisessa 10. Ensimmäisessä ei mitään mahdotonta, jälkimmäisessä muutama korkea ja kapea sekä pitkä. Kutonen oli ylikorkea. Kun kävin sanomassa siitä niin vastaus oli lähinnä että voi voi, ei auta kuin mennä.
Luokilla ei ollut arvioituja alkamisaikoja, joten omakin aikatauluni oli aika epäselvä. Alunperin laskemastani olin heti alkuun puolisen tuntia myöhässä. Alkuperäinen suunnitelma oli lastata klo 13. Rupesinkin vasta virittelemään hokkeja viittä vaille. Taisin olla ainoa hokillinen. Pelto oli kyllä kuiva mutta nyt mentiin myös ihan oikeille nurmialueille ja pahimmillaan heinä/ruoho kasvoi polviin asti.
Hokitus kävi tänään entistä nopeammin ja olin yllättynyt että alle vartissa oli hokit alla. Koska oli sen verran viileää niin laitoin Hempalle varusteet niskaan jo kuljetukseen. Takasuojia ei arvostanut vieläkään. Kisapaikalla kopista löytyi pölyinen ratsu. Aikaa oli reilusti vaihtaa kamppeeni ja käydä vielä kerran vessassa. Sain onneksi Siirin apukäsiksi.
Metrin rataesteluokan aikoihin kapusin Hempan kyytiin ja lähdettiin pellolle. Verkka oli nyt eri päädyssä kuin viimeksi. Nyt en ollut tolkuttoman ajoissa. Ravissa Hemppa oli pitkähkö ja löysä. Kun yritin pitää ohjia lyhyemmällä niin nyki. Laukassa sama juttu. Yritin herätellä eteen mutta alkuun oli löllerö. Ei todellakaan ottanut muista kipinöitä tai poukkoillut omiaan!
Hypyt aloitin samasta minitukista kuin viimeksi. En tiedä johtuiko valoista vai mistä mutta Hemppa tuijotti estettä. Päästiin kuitenkin yli. Toisellakin kerralla tuijotti. Toinen verkkaeste oli mökki ja siihen tuijoteltiin ensin kielto. Onneksi ratamestari oli vieressä ja avusti. Jalkaa, jalkaa. Ratsasta se siitä yli! Eikä Hemppa tietystikään ottanut toista kieltoa samalle esteelle. Tultiin mökki vielä toisen kerran. Välissä kävelin vähän ja lähempänä omaa vuoroa otin vielä hypyn vai pari. Lopulta lähdin neljäntenä yhden jälki-ilmoittautuneen takia.
Lähtömerkkiä odotellessa yritin pitää Hempan liikkeellä. Nosti laukan pyynnöstä eikä kamalasti tuijotellut. Mutta kun nostin laukan ja lähdettiin kohti ensimmäistä estettä niin käsijarru jäi päälle. Laukkasi kyllä mutta maisemat eivät vaihtuneet. Tuijottelu ja hyytyminen oli niin vahvaa ettei päästy ensimmäisestä esteestä heti yli. Kävelin sitten lähemmäs ja annoin katsoa hetken. Toisella yrityksellä yli. Ei Hemppa lähtenyt kunnolla imemään mutta ennen kolmosta laukka vähän parani. Muistakin piti ratsastaa yli kun Hemppa hidasti kohti esteitä. Ei kuitenkaan enempää kieltoja. Elämä helpottui kun muistin katsella esteistä yli enkä tuijotellut esteitä. Yllättävän suuri vaikutus. Vääriä laukkoja oli. Ensimmäisistä korkeammista ruohotupsumättäistä Hemppa loikkasi yli. Päästiin siis yhdellä kiellolla maaliin.
GoPro-video ensimmäisestä radasta:
Siiri kuvasi 80 - 90 cm, ratamme:
Taas oli vähän epäselvää minkä verran on aikaa ennen seuraavaa luokkaa. Kävelin ja ravailin. Lopulta vähän laukkailinkin. Edellisen radan kommenttien perusteella yritin pitää Hemppaa vielä lyhyempänä, aktiivisempana ja sujua laukkaa paremmin eteen. Lopulta hypättiin mökki (yhä aavistus epäröiden) sekä iso harmaa riemukaari kahdesti. Vaikka valokuvissa este näytti valtavalta niin lähimittaus paljasti etukorkeudeksi 80 cm ja takaa 90 cm. Hemppa tuli vähän epäröiden ja ponnistettiin läheltä. Toinen yritys ja ylitys sangen samoin vaikka tultiinkin toisesta kierroksesta.
Jälkimmäisessä luokassa hypättiin kolmantena eli koko kisojen viimeisinä. Nyt puolen minuutin valmistautumisaika lähtölaskennan aikana katosi ihmeellisen nopeasti. Onneksi taas tuli apuja. Ravaa ympyrällä, pidä liikkeessä. Sitten käytä käynnissä ja menoksi. Käyntipätkä olisi voinut olla vähän lyhyempikin.
Laukka nousi taas mutta sitten alkoi hidastelu. Ei auttanut ponipohkeet eikä raipan läväytys taakse sekään. Sain kuitenkin oltua riittävän päättäväinen ja kampesin Hempan nynnyvauhdissa esteestä yli. Tämä (kuten edellisenkin luokan ykkönen) oli kuitenkin edellisistä kisoista tuttu este.
Nyt laukka parani heti ykkösen jälkeen. Kakkonen näytti pelottavan isolta (vaikka oli muistaakseni 80-senttinen). Saatoin itse jäätyä mutta Hemppa loikkasi siitä yli. Pitkä laukkasuora mentiin taas väärässä laukassa.
Kolmosta jännitin sen kapeuden takia. Mutta ei Hemppa ollut menossa ohi. Ihan sujuvasti yli. Taas laukka sujui välissä hyvin. Nelonen oli radan ensimmäinen metrinen este, punainen A-este loivaan ylämäkeen. Vauhti hyytyi kohti estettä ja pohdin jo että tuleekohan kielto. Mutta kun Hemppa oli ehtinyt lähestyessä tarpeeksi tuijotella niin päätti lähes olemattomasta vauhdistaan hypätä. Kuski ei ollut kauniisti mukana eikä hyppykaari riittänyt ihan yli asti vaan kolautti takasensa esteeseen. Odotin että olisi tullut protesteja perään tai seuraavalla esteellä muttei mitään.
Vitoselle oli taas pidempi matka ja se sujui hyvin. Vitonen ja kutonen olivat molemmat metrisiä kapeita tukkikasoja, väliin tiukahko kaarre. Tätä jännitin etukäteen eniten. Mutta Hemppa hidasti vain aavistuksen ja loikkasi molemmat empimättä. Myös vähän ylikorkean kutosen, joka lienee n. 103 cm korkeudellaan suurin tähän asti hyppäämämme maastoeste.
Laukka taisi olla taas vääränä kun kaarrettiin seiskalle. Vaikka oltiin hypätty sama este samasta suunnasta jo edellisessä luokassa niin silti piti ratsastaa. Yli. Kasi oli kulmaeste. Kauempaa rupesin katselemaan sen päällä olevia tavaroita epäröiden. En tiedä kumpi tuijotti ensin mutta lopulta Hempan ripeä hidastus tuli ainakin kuskille yllätyksenä. Vauhti hyytyi esteelle ja nyt tuli oikeasti kielto. Taas hetken tuijotus kaikessa rauhassa ja uudella lähestymisellä helposti yli.
Sitten laukottiin taas toiseen päähän peltoa ja tultiin ysinä edellisen luokan nelonen alamäkeen. Kuski muisti katsella yli ja nyt ei tökötetty juureen. Sitten laukottiin vielä takaisin (ehkä tässä tuli radan huiput, 36,9 km/h) ja hypättiin viimeisenä rengaseste toiseen suuntaan. Kuski otti tässäkin vähän tarpeettomasti ilmaa itsensä ja satulan väliin mutta yhdessä ylitettiin maalilinjakin. Jahuu! Ei kuoltu!
En vielä ihan sujuvaksi sanoisi tätäkään rataa mutta suunta oli oikea. Vielä vaan lisää laukkaa, ryhdikkäämpää menoa ja lisää rutiinia. Estevirheettömiä maastoja odotellessa!
Tomi kuvasi jälkimmäisen ratamme:
Jälkimmäinen rata GoPro-kuvakulmasta:
Kävin taas aamusta tallilla opettelemassa radat. Siinä olikin kävelemistä. Vaikka oli vain +15°C niin t-paidassa (ja toppahousuissa) tuli kuuma. Ekassa luokassa 8 estettä, toisessa 10. Ensimmäisessä ei mitään mahdotonta, jälkimmäisessä muutama korkea ja kapea sekä pitkä. Kutonen oli ylikorkea. Kun kävin sanomassa siitä niin vastaus oli lähinnä että voi voi, ei auta kuin mennä.
 |
| 80 - 90 cm rata, 8 estettä. |
 |
| 90 - 100 cm rata, 10 estettä. |
Luokilla ei ollut arvioituja alkamisaikoja, joten omakin aikatauluni oli aika epäselvä. Alunperin laskemastani olin heti alkuun puolisen tuntia myöhässä. Alkuperäinen suunnitelma oli lastata klo 13. Rupesinkin vasta virittelemään hokkeja viittä vaille. Taisin olla ainoa hokillinen. Pelto oli kyllä kuiva mutta nyt mentiin myös ihan oikeille nurmialueille ja pahimmillaan heinä/ruoho kasvoi polviin asti.
 |
| ©Heidi Junttila |
Hokitus kävi tänään entistä nopeammin ja olin yllättynyt että alle vartissa oli hokit alla. Koska oli sen verran viileää niin laitoin Hempalle varusteet niskaan jo kuljetukseen. Takasuojia ei arvostanut vieläkään. Kisapaikalla kopista löytyi pölyinen ratsu. Aikaa oli reilusti vaihtaa kamppeeni ja käydä vielä kerran vessassa. Sain onneksi Siirin apukäsiksi.
Metrin rataesteluokan aikoihin kapusin Hempan kyytiin ja lähdettiin pellolle. Verkka oli nyt eri päädyssä kuin viimeksi. Nyt en ollut tolkuttoman ajoissa. Ravissa Hemppa oli pitkähkö ja löysä. Kun yritin pitää ohjia lyhyemmällä niin nyki. Laukassa sama juttu. Yritin herätellä eteen mutta alkuun oli löllerö. Ei todellakaan ottanut muista kipinöitä tai poukkoillut omiaan!
 |
| ©Heidi Junttila |
Hypyt aloitin samasta minitukista kuin viimeksi. En tiedä johtuiko valoista vai mistä mutta Hemppa tuijotti estettä. Päästiin kuitenkin yli. Toisellakin kerralla tuijotti. Toinen verkkaeste oli mökki ja siihen tuijoteltiin ensin kielto. Onneksi ratamestari oli vieressä ja avusti. Jalkaa, jalkaa. Ratsasta se siitä yli! Eikä Hemppa tietystikään ottanut toista kieltoa samalle esteelle. Tultiin mökki vielä toisen kerran. Välissä kävelin vähän ja lähempänä omaa vuoroa otin vielä hypyn vai pari. Lopulta lähdin neljäntenä yhden jälki-ilmoittautuneen takia.
 |
| Käsiä eteen! ©Heidi Junttila |
Lähtömerkkiä odotellessa yritin pitää Hempan liikkeellä. Nosti laukan pyynnöstä eikä kamalasti tuijotellut. Mutta kun nostin laukan ja lähdettiin kohti ensimmäistä estettä niin käsijarru jäi päälle. Laukkasi kyllä mutta maisemat eivät vaihtuneet. Tuijottelu ja hyytyminen oli niin vahvaa ettei päästy ensimmäisestä esteestä heti yli. Kävelin sitten lähemmäs ja annoin katsoa hetken. Toisella yrityksellä yli. Ei Hemppa lähtenyt kunnolla imemään mutta ennen kolmosta laukka vähän parani. Muistakin piti ratsastaa yli kun Hemppa hidasti kohti esteitä. Ei kuitenkaan enempää kieltoja. Elämä helpottui kun muistin katsella esteistä yli enkä tuijotellut esteitä. Yllättävän suuri vaikutus. Vääriä laukkoja oli. Ensimmäisistä korkeammista ruohotupsumättäistä Hemppa loikkasi yli. Päästiin siis yhdellä kiellolla maaliin.
GoPro-video ensimmäisestä radasta:
Siiri kuvasi 80 - 90 cm, ratamme:
Taas oli vähän epäselvää minkä verran on aikaa ennen seuraavaa luokkaa. Kävelin ja ravailin. Lopulta vähän laukkailinkin. Edellisen radan kommenttien perusteella yritin pitää Hemppaa vielä lyhyempänä, aktiivisempana ja sujua laukkaa paremmin eteen. Lopulta hypättiin mökki (yhä aavistus epäröiden) sekä iso harmaa riemukaari kahdesti. Vaikka valokuvissa este näytti valtavalta niin lähimittaus paljasti etukorkeudeksi 80 cm ja takaa 90 cm. Hemppa tuli vähän epäröiden ja ponnistettiin läheltä. Toinen yritys ja ylitys sangen samoin vaikka tultiinkin toisesta kierroksesta.
 |
| Apua mikä ilme kuskilla! ©Heidi Junttila |
Jälkimmäisessä luokassa hypättiin kolmantena eli koko kisojen viimeisinä. Nyt puolen minuutin valmistautumisaika lähtölaskennan aikana katosi ihmeellisen nopeasti. Onneksi taas tuli apuja. Ravaa ympyrällä, pidä liikkeessä. Sitten käytä käynnissä ja menoksi. Käyntipätkä olisi voinut olla vähän lyhyempikin.
 |
| Kädet eteen! ©Heidi Junttila |
Laukka nousi taas mutta sitten alkoi hidastelu. Ei auttanut ponipohkeet eikä raipan läväytys taakse sekään. Sain kuitenkin oltua riittävän päättäväinen ja kampesin Hempan nynnyvauhdissa esteestä yli. Tämä (kuten edellisenkin luokan ykkönen) oli kuitenkin edellisistä kisoista tuttu este.
 |
| ©Heidi Junttila |
Nyt laukka parani heti ykkösen jälkeen. Kakkonen näytti pelottavan isolta (vaikka oli muistaakseni 80-senttinen). Saatoin itse jäätyä mutta Hemppa loikkasi siitä yli. Pitkä laukkasuora mentiin taas väärässä laukassa.
Kolmosta jännitin sen kapeuden takia. Mutta ei Hemppa ollut menossa ohi. Ihan sujuvasti yli. Taas laukka sujui välissä hyvin. Nelonen oli radan ensimmäinen metrinen este, punainen A-este loivaan ylämäkeen. Vauhti hyytyi kohti estettä ja pohdin jo että tuleekohan kielto. Mutta kun Hemppa oli ehtinyt lähestyessä tarpeeksi tuijotella niin päätti lähes olemattomasta vauhdistaan hypätä. Kuski ei ollut kauniisti mukana eikä hyppykaari riittänyt ihan yli asti vaan kolautti takasensa esteeseen. Odotin että olisi tullut protesteja perään tai seuraavalla esteellä muttei mitään.
Vitoselle oli taas pidempi matka ja se sujui hyvin. Vitonen ja kutonen olivat molemmat metrisiä kapeita tukkikasoja, väliin tiukahko kaarre. Tätä jännitin etukäteen eniten. Mutta Hemppa hidasti vain aavistuksen ja loikkasi molemmat empimättä. Myös vähän ylikorkean kutosen, joka lienee n. 103 cm korkeudellaan suurin tähän asti hyppäämämme maastoeste.
 |
| Metrisestä maastoesteestä yli. Este numero 5. Tämä päätyi myös työkoneeni taustakuvaksi. ©Heidi Junttila |
Laukka taisi olla taas vääränä kun kaarrettiin seiskalle. Vaikka oltiin hypätty sama este samasta suunnasta jo edellisessä luokassa niin silti piti ratsastaa. Yli. Kasi oli kulmaeste. Kauempaa rupesin katselemaan sen päällä olevia tavaroita epäröiden. En tiedä kumpi tuijotti ensin mutta lopulta Hempan ripeä hidastus tuli ainakin kuskille yllätyksenä. Vauhti hyytyi esteelle ja nyt tuli oikeasti kielto. Taas hetken tuijotus kaikessa rauhassa ja uudella lähestymisellä helposti yli.
Sitten laukottiin taas toiseen päähän peltoa ja tultiin ysinä edellisen luokan nelonen alamäkeen. Kuski muisti katsella yli ja nyt ei tökötetty juureen. Sitten laukottiin vielä takaisin (ehkä tässä tuli radan huiput, 36,9 km/h) ja hypättiin viimeisenä rengaseste toiseen suuntaan. Kuski otti tässäkin vähän tarpeettomasti ilmaa itsensä ja satulan väliin mutta yhdessä ylitettiin maalilinjakin. Jahuu! Ei kuoltu!
 |
| ©Heidi Junttila |
En vielä ihan sujuvaksi sanoisi tätäkään rataa mutta suunta oli oikea. Vielä vaan lisää laukkaa, ryhdikkäämpää menoa ja lisää rutiinia. Estevirheettömiä maastoja odotellessa!
Tomi kuvasi jälkimmäisen ratamme:
Jälkimmäinen rata GoPro-kuvakulmasta:
lauantai 3. elokuuta 2019
Taas seikkailemassa maastossa
Lauantaina oli taas kyytipulmia tallille. Sain onneksi kyydin ja samalla maastoseuraa. Hemppa taas kävi puomitunnin alle. Nappasin sen suoraan kentältä. Menomatkalla auton mittari näytti +11°C ja oli pilvistä. Jätin sitten takin poolon päälle. Ei tuntunut niin kylmältä ja ratsailla tuli kuuma, jopa kävellessä.
Lähdettiin tänään etsimään uusia reittejä eri suunnasta. Lähdettiinkin Juurussuontietä oikealle ja normaalista polkukohdasta sivuun. Taisi olla ruuhka-aika menossa, sillä autoja meni jatkuvasti ohi ja ravistamme tuli ravi-käyntisiirtymiä. Taidettiin ottaa tiellä yksi laukkapätkäkin, meni ihan hyvin.
Käyntipolun jälkeen lähdimme laukkaamaan piikkisuoraa. Hemppa edeltä. Keskellä oli isompia kiviä mutta reunalla mahtui menemään. Hemppa arasteli hirvi/lintutorneja, onneksi oltiin valmiiksi toisessa laidassa. Pätkä kesti pitkään. Välissä oli vähän pehmeämpää mutta mentiin laukalla. Lopulta isompi väylä meni sivuun ja me jatkettiin pienempää käynnissä suoraan. Lopulta putkahdettiin sähkölinjojen alle ja siinä pyörittiin vähän polun ulkopuolellakin kanervikossa. Poromaisemat. Polku taas näytti enduropyörille suunnitellulta.
Oltiin vähän lähempänä tallia kun kuviteltiin. Toisella puolella jatkettiin ravia ja suokki hiihteli edellä sellaista vauhtia ettei meinattu pysyä tasapainoisesti perässä. Lopulta putkahdettiin takaisin autotielle.
Siinä ensin tallin oma keltainen kuormuri meni ohi. Oja vieressä näytti houkuttelevalta (kuivalta ja matalalta) ja väistimme Hempan kanssa hallitusti sinne. Vaikka tiet pääosin olivat kovaa koppuraa niin tämänkin penkat olivat pehmeämmät ja ravin lisäksi otettiin laukkapätkä. Yksi pieni päänheilutus ja perään pukki/takapotku. Vähän kuin ötökkäkiukku. Pysyin hyvin kyydissä. Sitten ravia ja loppumatka käyntiä. Taas palattiin vähän eri puskareittiä pihaan.
Oikein hyvä reissu. Aikaa selässä meni 1 h 12 min. 10,66 km keskinopeudella 8,9 km/h. Huiput 30 km/h.
Ongelmia:
aavistus päänviskentää ja minipukki
kuskilla oli liikaa vaatetta
Parannusta:
ei paarmoja ja vain muutama hyttynen
Lähdettiin tänään etsimään uusia reittejä eri suunnasta. Lähdettiinkin Juurussuontietä oikealle ja normaalista polkukohdasta sivuun. Taisi olla ruuhka-aika menossa, sillä autoja meni jatkuvasti ohi ja ravistamme tuli ravi-käyntisiirtymiä. Taidettiin ottaa tiellä yksi laukkapätkäkin, meni ihan hyvin.
Käyntipolun jälkeen lähdimme laukkaamaan piikkisuoraa. Hemppa edeltä. Keskellä oli isompia kiviä mutta reunalla mahtui menemään. Hemppa arasteli hirvi/lintutorneja, onneksi oltiin valmiiksi toisessa laidassa. Pätkä kesti pitkään. Välissä oli vähän pehmeämpää mutta mentiin laukalla. Lopulta isompi väylä meni sivuun ja me jatkettiin pienempää käynnissä suoraan. Lopulta putkahdettiin sähkölinjojen alle ja siinä pyörittiin vähän polun ulkopuolellakin kanervikossa. Poromaisemat. Polku taas näytti enduropyörille suunnitellulta.
 |
| Käyntipätkä piikkisuoran jälkeen. ©Pauliina |
 |
| Kanervia linjojen alla GoProlla tallennettuna. |
Oltiin vähän lähempänä tallia kun kuviteltiin. Toisella puolella jatkettiin ravia ja suokki hiihteli edellä sellaista vauhtia ettei meinattu pysyä tasapainoisesti perässä. Lopulta putkahdettiin takaisin autotielle.
Siinä ensin tallin oma keltainen kuormuri meni ohi. Oja vieressä näytti houkuttelevalta (kuivalta ja matalalta) ja väistimme Hempan kanssa hallitusti sinne. Vaikka tiet pääosin olivat kovaa koppuraa niin tämänkin penkat olivat pehmeämmät ja ravin lisäksi otettiin laukkapätkä. Yksi pieni päänheilutus ja perään pukki/takapotku. Vähän kuin ötökkäkiukku. Pysyin hyvin kyydissä. Sitten ravia ja loppumatka käyntiä. Taas palattiin vähän eri puskareittiä pihaan.
Oikein hyvä reissu. Aikaa selässä meni 1 h 12 min. 10,66 km keskinopeudella 8,9 km/h. Huiput 30 km/h.
Ongelmia:
aavistus päänviskentää ja minipukki
kuskilla oli liikaa vaatetta
Parannusta:
ei paarmoja ja vain muutama hyttynen
 |
| Hempasta tuli elokuun alusta vip-ratsuni eli maksan kolmesta kerrasta viikossa ja saan etuoikeuden pitää sen kisaratsunani. (Ja omistaja lupasi olla myymättä sitä.) ©Pauliina |
torstai 1. elokuuta 2019
Väsytystaktiikalla maastoesteille
Yritin Etelä-Vantaan ratsastuskoulun maastoesteille jo vuosi sitten keväällä. Aina tuli kuitenkin jotain aikatauluristiriitoja tai pohjavikoja ettei onnistunut. Nyt ehkä seitsemäs mailini, että yksi tyhjä koulukesätunti olisi parempi maastoesteinä, tuotti tulosta ja pääsin hyppäämään! 6 ratsukon tunti, kaikki paikat myytiin. Ratsukseni sain samaisen Wudin, jolla menin viimeksi. Opekin taisi olla sama. Eikä näemmä muistanut minua sen paremmin kuin minä opeakaan.
Muistin että humma oli hoitaessa lohikäärme ja osasin suhtautua. Silti vähän huoletti kun toinen pää yritti purra ja toinen potkia. Vahingoitta kuitenkin varusteisiin. Ei hokkeja, koska on ollut niin kuivaa. Kentällä kyytiin ja siitä suoraan maastoon. Hauska oli huomata että tällekin tunnille osui 2 leirikaveria (ja seuraavalle tunnille kolmas).
Alkuverkassa mentiin nurmella isolla ympyrällä ravia ja laukkaa. Wudi oli tasainen mutta tuntui takaa aavistuksen löysältä. Lujempaa ei tarvitse mennä ja muista tasapainottavat puolipidätteet. Humma kompuroi takaa pari kertaa omiaan. Ei tuntunut liukastumisilta vaan tavallisilta jalan alta menoilta. Ope vaikutti olevan huolissaan ratsastustaidoistani ja itseäni tämä lähinnä huvitti. Mehän etenimme hyvässä tasapainossa ja osasin huolehtia välimatkoista. Kevyt istuntanikin oli siisti. Vain lepohetkillä heppaa haittasi joku ja pitkin ohjin ravisteli ja heilutteli päätään ehkä kolmesti aika intensiivisesti tunnin aikana. En välittänyt.
Tänään hypeltiin vain minikokoisia esteitä (max 60 cm) ja ope varmisteli hommia levittämällä ratsukoita pitkin aluetta. Pääsääntöisesti tultiin kaikki hommat aina kahdesti. Kaksi ratsukkoa kerrallaan. Esteet käytiin katselemassa etukäteen. Pohdin Wudin pomppuisuutta mutta ruuna oli onneksi täälläkin tasainen tyyppi. Innostui sopivasti muttei kiihdytellyt ja kuunteli pidätteet.
Esteet olivat pikkuisia tukkeja, renkaita, A-este ja lopuksi portaat. Kertaalleen tuli vähän epäsynkkaa ponnistuspaikassa muttei siitä tullut isompaa hämminkiä. Hypättiin lähinnä kahden esteen pätkissä. Kertaalleen laukka jäi vaihtumatta kaarteeseen ja vaihdoin lennossa myötäiseen. Ope kommentoi perään ettei kannata jäädä korjailemaan laukkoja tässä. Enhän minä jäänytkään vaan korjasin vaan. Osa ratsuista vähän lipsui nurmella, joten vastalaukkakaarre ei kuulostanut sellaiselta asialta, jonka olisin tahtonut tahallani tehdä. Renkaat ja portaat ja kaikki meni sujuvasti. Aikaa kuitenkin kului sen verran paljon että tunti oli ohi. Hyppyjä tuli n. 14 jos en laskenut pahasti pieleen.
Ei tehty loppuverkkoja vaan käveltiin takaisin kentälle ja siellä alas kyydistä.
Helppoa ja tasaista. Wudi oli aika luottoratsu vaikka kuulemma sekin osaa kieltää. Olisin toki voinut hypätä muutamaa vähän isompaakin estettä mutta tämä ajoi nyt asiansa ja pääsin kokeilemaan tämänkin paikan maastoesteet. Tuntikaverit olivat etukäteen sitä mieltä että tämä on minulle turhan nössöä. Aika nössöähän se olikin mutta ei aina tarvitse olla jännää. Kivaa oli ja ehdottomasti kannatti käydä. Kiva oli myös saada videoita ns. kentän laidalta. Ei näytä omaan silmääni edes kovin pahalta. Myötäyksessä käsiä voisi ajatella vielä paremmin eteen mutta oikea jalkani pysyy alhaalla paremmin kuin uskalsin toivoa. Jostain syystä pari klippiä oli tallentunut hidastetusti niin annoin niiden olla.
Pois hoitaessa Wudi oli yhä samanlainen lohikäärme kuin viimeksikin. Sienellä mahan pyyhkiminen oli nounou.
Ongelmia:
hoitaessa lohikäärme
yksi ponnistuspaikkavika
alkutunnista vähän kompuroi takasillaan (ei johtunut mielestäni nurmiliukkaudesta)
Parannusta:
sopivan reipas ja tasainen
hypyissä oli helppo olla
vaihtoi laukan helposti
Videokooste hypyistämme:
Muistin että humma oli hoitaessa lohikäärme ja osasin suhtautua. Silti vähän huoletti kun toinen pää yritti purra ja toinen potkia. Vahingoitta kuitenkin varusteisiin. Ei hokkeja, koska on ollut niin kuivaa. Kentällä kyytiin ja siitä suoraan maastoon. Hauska oli huomata että tällekin tunnille osui 2 leirikaveria (ja seuraavalle tunnille kolmas).
Alkuverkassa mentiin nurmella isolla ympyrällä ravia ja laukkaa. Wudi oli tasainen mutta tuntui takaa aavistuksen löysältä. Lujempaa ei tarvitse mennä ja muista tasapainottavat puolipidätteet. Humma kompuroi takaa pari kertaa omiaan. Ei tuntunut liukastumisilta vaan tavallisilta jalan alta menoilta. Ope vaikutti olevan huolissaan ratsastustaidoistani ja itseäni tämä lähinnä huvitti. Mehän etenimme hyvässä tasapainossa ja osasin huolehtia välimatkoista. Kevyt istuntanikin oli siisti. Vain lepohetkillä heppaa haittasi joku ja pitkin ohjin ravisteli ja heilutteli päätään ehkä kolmesti aika intensiivisesti tunnin aikana. En välittänyt.
Tänään hypeltiin vain minikokoisia esteitä (max 60 cm) ja ope varmisteli hommia levittämällä ratsukoita pitkin aluetta. Pääsääntöisesti tultiin kaikki hommat aina kahdesti. Kaksi ratsukkoa kerrallaan. Esteet käytiin katselemassa etukäteen. Pohdin Wudin pomppuisuutta mutta ruuna oli onneksi täälläkin tasainen tyyppi. Innostui sopivasti muttei kiihdytellyt ja kuunteli pidätteet.
Esteet olivat pikkuisia tukkeja, renkaita, A-este ja lopuksi portaat. Kertaalleen tuli vähän epäsynkkaa ponnistuspaikassa muttei siitä tullut isompaa hämminkiä. Hypättiin lähinnä kahden esteen pätkissä. Kertaalleen laukka jäi vaihtumatta kaarteeseen ja vaihdoin lennossa myötäiseen. Ope kommentoi perään ettei kannata jäädä korjailemaan laukkoja tässä. Enhän minä jäänytkään vaan korjasin vaan. Osa ratsuista vähän lipsui nurmella, joten vastalaukkakaarre ei kuulostanut sellaiselta asialta, jonka olisin tahtonut tahallani tehdä. Renkaat ja portaat ja kaikki meni sujuvasti. Aikaa kuitenkin kului sen verran paljon että tunti oli ohi. Hyppyjä tuli n. 14 jos en laskenut pahasti pieleen.
Ei tehty loppuverkkoja vaan käveltiin takaisin kentälle ja siellä alas kyydistä.
Helppoa ja tasaista. Wudi oli aika luottoratsu vaikka kuulemma sekin osaa kieltää. Olisin toki voinut hypätä muutamaa vähän isompaakin estettä mutta tämä ajoi nyt asiansa ja pääsin kokeilemaan tämänkin paikan maastoesteet. Tuntikaverit olivat etukäteen sitä mieltä että tämä on minulle turhan nössöä. Aika nössöähän se olikin mutta ei aina tarvitse olla jännää. Kivaa oli ja ehdottomasti kannatti käydä. Kiva oli myös saada videoita ns. kentän laidalta. Ei näytä omaan silmääni edes kovin pahalta. Myötäyksessä käsiä voisi ajatella vielä paremmin eteen mutta oikea jalkani pysyy alhaalla paremmin kuin uskalsin toivoa. Jostain syystä pari klippiä oli tallentunut hidastetusti niin annoin niiden olla.
Pois hoitaessa Wudi oli yhä samanlainen lohikäärme kuin viimeksikin. Sienellä mahan pyyhkiminen oli nounou.
Ongelmia:
hoitaessa lohikäärme
yksi ponnistuspaikkavika
alkutunnista vähän kompuroi takasillaan (ei johtunut mielestäni nurmiliukkaudesta)
Parannusta:
sopivan reipas ja tasainen
hypyissä oli helppo olla
vaihtoi laukan helposti
Videokooste hypyistämme:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)