Sunnuntain sääennuste näytti kamalaa lumisadetta. Onneksi totuus ei ollut ihan niin paha eikä kenttä ollut lumessa kun menin tallille. Vähän märkä vain. Lisäksi tuuli ja satoi lisää lunta. Keli oli nollassa.
Ratsukseni sain Danan ja kun menin kurkkaamaan talliin sainkin humman jo käteen. Tänään yleissatulalla, onneksi. Viima oli niin paha että ylimääräiset vaatteet piti viedä autoon jotta eivät olisi karanneet tuulen mukaan. Ratsukoita tuli tunnille kivasti vain 4.
Hummaakaan ei aluksi kiinnostanut yhtään. Käynnissä jumitti ja viuhtoi hännällä. Sain kuitenkin liikkeelle.
Ravissa ohjeena oli tehdä voltteja itsenäisesti. Dana kyllä kääntyi muttei taipunut kovin hyvin. Molempiin suuntiin sama. Sitten myös laukassa. Yllättävän hyvin kääntyi edelleen eikä pudottanut laukkoja pois kuin pari kertaa volteilla.
Hyppyhommat aloitettiin yksittäisellä suunnanvaihtoesteellä molempiin suuntiin. Ei tainnut kumpikaan laukka vaihtua. Korkeus oli melko miniä, ehkä 50 cm.
Sitten tultiin este, voltti väliin ja toinen este. Aloitettiin yllättävän hienosti. Pikkuhiljaa esteitä ja voltteja lisättiin. Kun sain ponnistukset lähelle niin sujui helpommin. Jos hypättiin kauempaa niin tuli kääntöongelmia. Tuntikaverit kehuivat menoamme, sen jälkeen pari seuraavaa kierrosta lörähtivät. Ei vaihtanut laukkaa, karkasi reitiltä ja meni ravia. Todettiin kaikki että parempi kehua vasta tunnin jälkeen.
Aina ennen omaa vuoroa tein käynnistellessä yhden laukkavoltin pohjille. Kun sain homman pidettyä kasassa niin meni siististi. Viimeinen volttailukierros oli oikein näppärä. Vain yksi laukka piti korjata ravin kautta. Mutta Dana polki ja kääntyi. Eikä yrittänyt pahasti kiihdytellä. Mainiota!
Lopuksi oli vielä sen verran aikaa että saatiin hypätä kaksi isompaa estettä. Esteet nousivat kasikymppiin ja tultiin kaareva linja. Yritin saada vähän aktiivisempaa laukkaa mutten oikein osannut. Mentiin vähän ohjat roikkuen miten sattuu. Molemmista yli muttei kovin tyylikkästi. Siihen oli kuitenkin hyvä lopettaa.
Olin oikein positiivisesti yllättynyt. Ensinnäkin keli ei ollut niin paha kuin pelkäsin. Lumi ei jäänyt kentälle eikä tilsannut yhtään. Tunnin aikana sateeseen ei pahemmin kiinnittänyt huomiotakaan. Lohdutti kyllä kovasti kun raparatsua ei tarvinnut purkaa vaan sai hypätä autoon lämmittelemään. Kotimatkalla oli pitkästä aikaa rauhallinen ja levollinen olo. Ehkä märällä kelillä oli oma osansa siinä?
Ongelmia:
keli oli aika kamala
jonkin verran vääriä laukkoja
Parannusta:
lumi ei jäänyt maahan
Dana kääntyi yllättävän hyvin
ei tuijotellut nurkkia
kotimatkalla oli ihanan levollinen olo
sunnuntai 12. huhtikuuta 2020
lauantai 11. huhtikuuta 2020
Kuntoradan lenkki kevätkelillä
Lauantaille tuli mahdollisuus maastoiluun tai oikeastaan kyselin siitä itse. Sain sovittua Unan alleni ja lähdettiin vakilenkkikaverin kanssa kiertämään kuntoradan kautta. Pohjat oli etukäteen testattu asiallisiksi. Vaatimuksena oli hokkikengät ja lupa laukata.
Hyvä palvelu jatkui ja sain myös maastoreissulle valmiiksi varustetun ratsun. Koulusatula ja normisuitset.
Keli oli kaunis aurinkoinen. Päivällä oli vähän plussalla. Kuivat kohdat teistä olivat kovia mutta tarjolla oli myös märkää, lumista ja jäistäkin. Ei pahaa kelirikkoa kuitenkaan.
Mentiin alkuun pitkä pätkä käyntiä. Autoja meni liuta ohi. Hummat eivät välittäneet. Tänään ei ollut pahoja kaahareita onneksi.
Ravivauhti oli tänään kivan rauhallinen. Una oli kyllä sitä mieltä että alkupätkän suorilla voi hyvin laukatakin ja rikkoi laukalle. Koska vauhti ei kiihtynyt yhtään ja pohja oli ok niin mentiin sitten ravaavan suokin perässä rauhallista laukkaa. Olo oli kuin sohvalla (vaikka kevyessä istunnassa toki).
Jossain välissä yritin vaihtaa laukkaa ravin kautta. Oli aikamoinen operaatio saada laukka pudotettua alas. Sain Unan nostamaan oikean laukan mutta vaihtoi sen lähes heti perään takaisin vasemmaksi. En jaksanut operoida uudestaan. Lopulta mentiin raviakin.
Junaradan yli mentiin ongelmitta. Kuntoradan alku oli lumella ja käveltiin. Mutkan takaa tuli pörisevä enduropyörä, jonka kuski onneksi totteli käsimerkkimme ja pysähtyi. Minua jännitti enemmän kuin Unaa ja steppailtiin paikallaan olevasta pyörästä ohi. Sen jälkeen kaverikin ehdotti ravia mutta otettiin vielä käyntipätkä, jottei Una valtoudu.
Jatkettiin rauhallista ravia. Una olisi halunnut mieluummin laukata ja nyt sinnikkäästi siirsin sen aina takaisin raviin. Malttoi ravata hetken ja sitten ehdotti taas laukkaa. Vaikka ravivauhti oli ihan tarpeeksi rauhallinen puoliverisenkin ravata. Onneksi ei hermostunut pidättelyistäni tai siitä että himmailun takia välimatka kaveriin välillä vähän kasvoi. Pysyttiin kuitenkin perässä.
Kun lopulta otin etäisyyttä vähän kiinni laukalla niin siinä vyöryi vähän reippaammin kuin halusin. Siksi mentiin laukatkin lopulta kaverin perässä. Yhä Una tarjosi vain vasenta laukkaa. Ei kovin herkät jarrut mutta pysyttiin asiallisesti takana.
Toinenkin radanylitys meni ongelmitta. Sitten Una rauhoittui taikaiskusta ja kotiinpäin ravasi tasaisesti ja rennosti eikä yrittänyt enää yhtään rikkoa laukalle. Erikoista. Helpotti omaa elämää kovasti. Ravailtiin koko pitkä suora ja meni sangen sujuvasti. Autot ohitettiin käynnissä.
Otettiin vielä kuivalle suoralle yksi laukkapätkä. Una nuohosi vähän kaverin hännässä ja kaveri lopulta minun tulkintani mukaan totesi ettei tykkää. Otettiin sitten vähän etäisyyttä. Se vaati taas vähän enemmän tahtoa kuskilta mutta onnistui. Loppuravailut ja -käynnit sujuivat taas ihan rauhassa.
Kiva ja leppoisa lenkki. Oli sangen sopivasti vaatetta.
Aikaa meni 1 h 11 min. 10,41 km. Huiput 27,3 km/h eli ei tosiaan kiihdytelty tänään.
Ongelmia:
Una ei halunnut laukata oikeaa laukkaa
välillä oli vähän työlästä saada laukka alas
kuskia jännitti kevarin ohittaminen enemmän
Parannusta:
asialliset pohjat
ihana keli
juuri tällaista tuuletusta pääni tarvitsi
Lenkin jälkeen harjasin Hempan. Ihan rauhassa on ollut eikä näytä mökkihöperyys iskeneen ulkokarsinassa.
Hyvä palvelu jatkui ja sain myös maastoreissulle valmiiksi varustetun ratsun. Koulusatula ja normisuitset.
Keli oli kaunis aurinkoinen. Päivällä oli vähän plussalla. Kuivat kohdat teistä olivat kovia mutta tarjolla oli myös märkää, lumista ja jäistäkin. Ei pahaa kelirikkoa kuitenkaan.
Mentiin alkuun pitkä pätkä käyntiä. Autoja meni liuta ohi. Hummat eivät välittäneet. Tänään ei ollut pahoja kaahareita onneksi.
Ravivauhti oli tänään kivan rauhallinen. Una oli kyllä sitä mieltä että alkupätkän suorilla voi hyvin laukatakin ja rikkoi laukalle. Koska vauhti ei kiihtynyt yhtään ja pohja oli ok niin mentiin sitten ravaavan suokin perässä rauhallista laukkaa. Olo oli kuin sohvalla (vaikka kevyessä istunnassa toki).
Jossain välissä yritin vaihtaa laukkaa ravin kautta. Oli aikamoinen operaatio saada laukka pudotettua alas. Sain Unan nostamaan oikean laukan mutta vaihtoi sen lähes heti perään takaisin vasemmaksi. En jaksanut operoida uudestaan. Lopulta mentiin raviakin.
Junaradan yli mentiin ongelmitta. Kuntoradan alku oli lumella ja käveltiin. Mutkan takaa tuli pörisevä enduropyörä, jonka kuski onneksi totteli käsimerkkimme ja pysähtyi. Minua jännitti enemmän kuin Unaa ja steppailtiin paikallaan olevasta pyörästä ohi. Sen jälkeen kaverikin ehdotti ravia mutta otettiin vielä käyntipätkä, jottei Una valtoudu.
Jatkettiin rauhallista ravia. Una olisi halunnut mieluummin laukata ja nyt sinnikkäästi siirsin sen aina takaisin raviin. Malttoi ravata hetken ja sitten ehdotti taas laukkaa. Vaikka ravivauhti oli ihan tarpeeksi rauhallinen puoliverisenkin ravata. Onneksi ei hermostunut pidättelyistäni tai siitä että himmailun takia välimatka kaveriin välillä vähän kasvoi. Pysyttiin kuitenkin perässä.
Kun lopulta otin etäisyyttä vähän kiinni laukalla niin siinä vyöryi vähän reippaammin kuin halusin. Siksi mentiin laukatkin lopulta kaverin perässä. Yhä Una tarjosi vain vasenta laukkaa. Ei kovin herkät jarrut mutta pysyttiin asiallisesti takana.
Toinenkin radanylitys meni ongelmitta. Sitten Una rauhoittui taikaiskusta ja kotiinpäin ravasi tasaisesti ja rennosti eikä yrittänyt enää yhtään rikkoa laukalle. Erikoista. Helpotti omaa elämää kovasti. Ravailtiin koko pitkä suora ja meni sangen sujuvasti. Autot ohitettiin käynnissä.
Otettiin vielä kuivalle suoralle yksi laukkapätkä. Una nuohosi vähän kaverin hännässä ja kaveri lopulta minun tulkintani mukaan totesi ettei tykkää. Otettiin sitten vähän etäisyyttä. Se vaati taas vähän enemmän tahtoa kuskilta mutta onnistui. Loppuravailut ja -käynnit sujuivat taas ihan rauhassa.
 |
| ©Pauliina |
Kiva ja leppoisa lenkki. Oli sangen sopivasti vaatetta.
Aikaa meni 1 h 11 min. 10,41 km. Huiput 27,3 km/h eli ei tosiaan kiihdytelty tänään.
 |
| Uusi mittari piirtää lenkeistä karttakuvat. |
Ongelmia:
Una ei halunnut laukata oikeaa laukkaa
välillä oli vähän työlästä saada laukka alas
kuskia jännitti kevarin ohittaminen enemmän
Parannusta:
asialliset pohjat
ihana keli
juuri tällaista tuuletusta pääni tarvitsi
Lenkin jälkeen harjasin Hempan. Ihan rauhassa on ollut eikä näytä mökkihöperyys iskeneen ulkokarsinassa.
 |
| 3 viikkoa koppilepoa takana. ©Pauliina |
torstai 9. huhtikuuta 2020
Puomeilla vaihtoyrityksiä ja vyörymistä
Torstaina ratsukseni oli merkattu taas Vegas. Henkilökuntaa ei näkynyt ja kello oli jo paljon, joten nappasin humman tarhasta puomille. Tuntikaveri toi harjat ja omistaja hetken päästä varusteet. Sain valita satulan ja vastasin että sopivin hepalle. Veksun oma ei kuulemma ole ihan hyvä. Vaihtoehdoiksi jäi Hempan yleissatula tai Elviiran entinen koulusatula. Koska Hempalla oli ok mennä Elviiran koulusatulalla niin se tuli tälle tunnille. Veksu ei arvostanut satuloimista muttei onneksi kiukutellut kovin isosti.
Kentällä selvisi että mennäänkin puomeja tai kavaletteja. Vastasin taas että kaikki käy eikä haittaa koulusatula. Jalkkareita en jaksanut säätää. Olivat hitusen koulumittaa lyhyemmät. Tunnilla oli kivasti vain 4 ratsukkoa.
Lämmintä oli aurinkoinen +5°C ja oikeasti aika lämmintä. Toppaliivi lähti jo alkuverkassa. Myöhemmin nostelin hihoja. Tuntikaveri kaipasi kouluraippaa ja minä totesin että esteraippa riittäisi, vaihdettiin siis tunnin ajaksi päittäin. Se oli hyvä veto.
Taidettiin ruveta tulemaan päivän puomikuviota heti käynnissä. Alkuun Veksu taipui taas huonommin vasemmalle mutta se onneksi rupesi korjaantumaan melko pian. Halusin ensisijaisesti että humma pysyy rentona. Ravissa tultiin puomien yli ja ratsu hoiti ne hyvin itse. Aurinko häikäisi enkä osannut muutenkaan sovittaa askelta ravissa. Tultiin välillä vähän rauhallisemmin, välillä reippaammin. Toisinaan askel osui hyvin, välillä vähän töksähti. Hyvin silti asetteli jalkansa. Itse meinasin pudotella jalkkareita enkä saanut jalkoja pidettyä rentoina. Ratsu tuntui paljon tavallista leveämmältä koulusatulalla. Hankalaa.
Laukkoja otettiin ensin vain vähän päädyissä ympyröillä. Sitten ruvettiin tulemaan lävistäjiä puomien yli laukassa. Tarkoitus oli saada vaihtoja. Veksu kiihdytteli puomeille ja niiden jälkeen. Itse en saanut istuttua kunnolla koulusatulassa. Kun Vegas vyöryi ja veti minut etukenoon niin satula kippasi jalkani taakse ja killuin mukana etureisien ja polvien varassa enkä saanut istuntaa toimimaan kunnolla.
Tuurilla tuli ehkä puolet vaihdoista. Itse olin taas henkisesti kohmeessa enkä osannut toimia oikein. Välillä minä aiheutin banzai-kiihdytyksen jos askel ei osunut. Välillä Veksu kiihdytteli omiaan. Ei kovin ihanaa. Parhaiten sujui jos keskityin johonkin muuhun ja pysyin rennompana. Rauhallisesti sisään ja kunnon huolehtiminen hepan suoruudesta. Takaosaa piti ajatella vasemmalle, lapoja oikealle. Onneksi ei kiihdytellyt taivaanrantaan vaan hidasti noin ympyrällisessä. Tehtävän ajan kaikki olivat siis koko ajan laukassa. Oli aika raskasta.
Ei haitannut yhtään kun lopulta lopetettiin. Sitten nostettiin puomit vielä pikkukavaleteiksi ja tultiin vuorotellen jokunen kierros putkeen. Ei erityisen ihanaa näinkään. Lähestymiset ok mutta sitten epämääräistä vyöryntää ja killumista. Satula ei helpottanut yhtään! Lopulta keskittyminen ei riittänyt vaihtoihin asti mutta molemmat taisivat kolmessa kierroksessa tulla.
Muut saivat hypätä vielä yhden hieman isomman esteen. Veksulla ei ole tietääkseni viime aikoina hypätty, joten ei haitannut yhtään jättää välistä.
Loppuraveissa kyselin suoruudesta ja sain Veksua suoremmaksi kunhan taas tajusin tehdä jotain. Ehkä hifikoulutunti olisi sittenkin sopinut meille paremmin. Nyt tuntui lähinnä siltä että ratsastin huonosti enkä yrittänyt ihan kunnolla. Mutta ei kamalaa katastrofia, joten tämän voi jättää vain taakse ja yrittää seuraavalla kerralla paremmin. Koulusatulan voin jättää kokonaan pois laskuista Veksullakin. Kroppani ei vain taivu siihen kunnolla.
Ongelmia:
ratsastin tänään huonosti
koulusatula hankaloitti elämää
vaihdot osin tuurilla
en saanut ristilaukkoja korjattua kuin ravin kautta
Parannusta:
tuli myös vaihtoja
ei kiihtynyt joka kerta
aiempaa rennompi ja tasaisempi (ei vaihdoissa)
ei tuijotellut mitään
ei takapotkuja (en tainnut hipsiä raipallakaan)
Kentällä selvisi että mennäänkin puomeja tai kavaletteja. Vastasin taas että kaikki käy eikä haittaa koulusatula. Jalkkareita en jaksanut säätää. Olivat hitusen koulumittaa lyhyemmät. Tunnilla oli kivasti vain 4 ratsukkoa.
Lämmintä oli aurinkoinen +5°C ja oikeasti aika lämmintä. Toppaliivi lähti jo alkuverkassa. Myöhemmin nostelin hihoja. Tuntikaveri kaipasi kouluraippaa ja minä totesin että esteraippa riittäisi, vaihdettiin siis tunnin ajaksi päittäin. Se oli hyvä veto.
Taidettiin ruveta tulemaan päivän puomikuviota heti käynnissä. Alkuun Veksu taipui taas huonommin vasemmalle mutta se onneksi rupesi korjaantumaan melko pian. Halusin ensisijaisesti että humma pysyy rentona. Ravissa tultiin puomien yli ja ratsu hoiti ne hyvin itse. Aurinko häikäisi enkä osannut muutenkaan sovittaa askelta ravissa. Tultiin välillä vähän rauhallisemmin, välillä reippaammin. Toisinaan askel osui hyvin, välillä vähän töksähti. Hyvin silti asetteli jalkansa. Itse meinasin pudotella jalkkareita enkä saanut jalkoja pidettyä rentoina. Ratsu tuntui paljon tavallista leveämmältä koulusatulalla. Hankalaa.
Laukkoja otettiin ensin vain vähän päädyissä ympyröillä. Sitten ruvettiin tulemaan lävistäjiä puomien yli laukassa. Tarkoitus oli saada vaihtoja. Veksu kiihdytteli puomeille ja niiden jälkeen. Itse en saanut istuttua kunnolla koulusatulassa. Kun Vegas vyöryi ja veti minut etukenoon niin satula kippasi jalkani taakse ja killuin mukana etureisien ja polvien varassa enkä saanut istuntaa toimimaan kunnolla.
Tuurilla tuli ehkä puolet vaihdoista. Itse olin taas henkisesti kohmeessa enkä osannut toimia oikein. Välillä minä aiheutin banzai-kiihdytyksen jos askel ei osunut. Välillä Veksu kiihdytteli omiaan. Ei kovin ihanaa. Parhaiten sujui jos keskityin johonkin muuhun ja pysyin rennompana. Rauhallisesti sisään ja kunnon huolehtiminen hepan suoruudesta. Takaosaa piti ajatella vasemmalle, lapoja oikealle. Onneksi ei kiihdytellyt taivaanrantaan vaan hidasti noin ympyrällisessä. Tehtävän ajan kaikki olivat siis koko ajan laukassa. Oli aika raskasta.
Ei haitannut yhtään kun lopulta lopetettiin. Sitten nostettiin puomit vielä pikkukavaleteiksi ja tultiin vuorotellen jokunen kierros putkeen. Ei erityisen ihanaa näinkään. Lähestymiset ok mutta sitten epämääräistä vyöryntää ja killumista. Satula ei helpottanut yhtään! Lopulta keskittyminen ei riittänyt vaihtoihin asti mutta molemmat taisivat kolmessa kierroksessa tulla.
Muut saivat hypätä vielä yhden hieman isomman esteen. Veksulla ei ole tietääkseni viime aikoina hypätty, joten ei haitannut yhtään jättää välistä.
Loppuraveissa kyselin suoruudesta ja sain Veksua suoremmaksi kunhan taas tajusin tehdä jotain. Ehkä hifikoulutunti olisi sittenkin sopinut meille paremmin. Nyt tuntui lähinnä siltä että ratsastin huonosti enkä yrittänyt ihan kunnolla. Mutta ei kamalaa katastrofia, joten tämän voi jättää vain taakse ja yrittää seuraavalla kerralla paremmin. Koulusatulan voin jättää kokonaan pois laskuista Veksullakin. Kroppani ei vain taivu siihen kunnolla.
Ongelmia:
ratsastin tänään huonosti
koulusatula hankaloitti elämää
vaihdot osin tuurilla
en saanut ristilaukkoja korjattua kuin ravin kautta
Parannusta:
tuli myös vaihtoja
ei kiihtynyt joka kerta
aiempaa rennompi ja tasaisempi (ei vaihdoissa)
ei tuijotellut mitään
ei takapotkuja (en tainnut hipsiä raipallakaan)
maanantai 6. huhtikuuta 2020
Tupunkin laukka lyhenee
Maanantaina oli taas tallipäivä. Ratsuksi eiliseltä tuttu Tupu. Ratsukoita tunnilla oli 5. Kelinä puolipilvinen +3°C ja kenttä rupesi olemaan sangen huippukunnossa. Vain pari vähän märempää kohtaa, muuten sopivan kostea.
Nyt aloitettiin heti ensimetreistä tulemaan lauantailta tuttua portaittaista väistöä. Ensin käynnissä pari kertaa, sitten kevyessä ravissa. Yhä oli vähän ongelmia takapuolituntuman kanssa. Open mielestä väistö oli taas riittävä. Meinasikohan mennä alkuun jopa perä edellä?
Toiseen suuntaan (vasen kierros) sama juttu että ensin käynnissä pari kertaa, sitten harjoitusravissa. Nyt tuli sanomista että tähän suuntaan takaosa herkästi jää. Korjasin vähän summassa mutta kuulemma hyvin. Korjausten kanssa takapuolituntumani sanoi väistön parantuvan. Kaipaisin ohjeet kuuluvasti juuri oikeaan aikaan. Väistön jälkeen kommentointi ei auta niin paljon.
En muista mentiinkö välissä ravijuttuja. Ainakin väistöjen lomassa volttailin jottei oltaisi oltu kavereiden hännässä. Siinä menetti helposti oman paikkansa ja välillä voltteja tuli monta putkeen ennen kuin löytyi tilaa.
Laukkapätkät olivat tänään suht pitkät. Ensin vasen kierros. Alkuun molemmilla pitkillä sivuilla uran sisällä, ratsua suoristaen. Puolessa välissä sivua asetus käytettiin ulkona. Päätyihin ympyrät ja niiden avoimella sivulla asetus ulos. Tupu oli vähän ponneton. Kaasuttelin lisää. Nyt tuntui suoremmalta ja asetusten vaihdot onnistuivat. Silti oli vähän puksuttelua.
Lopuksi toisella pitkällä sivulla ruvettiin tulemaan "väistö" uralta keskemmäs. Asetuksen sai pitää halutessaan menosuuntaan eli vähän sulkuajatusta.
Kun muut jo lopettelivat vasenta kierrosta, me päästiin syyniin. Ensimmäinen käsky oli lyhentää laukkaa. Voltti kulmaan, lyhennä lisää. Tupu yllätti ja laukka parani. Aiemmin kun olen ajatellut ettei Tupun laukka ole kovin kaksinen. Sivuliikkeeseen kaivattiin lisää ristiaskelta. Parani kovastikin.
Oikea laukka aloitettiin paljon paremmin ja kun aktivoin niin tuli hyvät sivuliikkeetkin. Omaa ulkojalkaa en saanut "väistössä" pidettyä aloillaan vaan se nousi aina turhan taakse vaikka hetken päästä taas ihmettelin miksi se on niin ylhäällä. Tuskin auttoi siellä.
Tupu malttoi laukata rauhallisemmin eikä laukka ollut sammumassa. Huomattavasti raskaampaa oli hummalle kuin kuskille. Kiva että vaadittiin kerrankin kunnolla!
Lopuksi venytettiin vielä askelta ravissa. Tänään Tupu ei lähtenytkään kiihdyttelemään eikä ensin meinannut irrota isompaa ravia. Olisin halunnut tahdin vähän rauhallisemmaksi. Ohje oli pitää ratsut suorina jotta ne voivat mennä kunnolla eteen. Luonnollista. Sitä sen sijaan ihmettelin kun Tupun taivuttaminen taas kiellettiin. Lopulta selvisi että kyse oli väärinymmärryksestä. Humma oli ollut pitkällä sivulla kaula mutkalla. Minä ymmärsin että ohje koski kaikkia kuvioita. Jätin sitten taivuttelematta ja mietin että miksi ihmeessä näin. Eikä Tupu sitten yrittänytkään myödätä.
Loppukäynneissä tajusin onneksi kysyä tuosta taivuttamisesta ja se selvisi. Se jäi sanomatta että ymmärsin ihan väärin. Ope oli sitä mieltä että Tupu on helppo ratsastaa pyöreäksi mutta osasin jo vähän kyseenalaistaa. Joku taitava voisi vähän jumppailla tammaa notkeammaksi. Omat taitoni eivät riitä siihen että se onnistuisi tunnissa ryhmän joukossa.
Oli oikein kiva tunti! Tykkään siitä kun vaaditaan kunnolla. Vähän haittasi tuo lopun väärinymmärrys mutta tuskin Tupu olisi mennyt ihmeellisesti paremmin vaikka olisin lopuksi taivutellut enemmän.
Ongelmia:
takapuolituntumani ei sanonut käynti- ja raviväistöissä tarpeeksi
pudotti laukan pois kakalle
puksuttelin jos ei vaadittu
luulin taas että lisävauhti auttaa
Parannusta:
alkutunnin väistöt paranivat
laukka parani paljon
tykkäsin kun vaadittiin enemmän
Nyt aloitettiin heti ensimetreistä tulemaan lauantailta tuttua portaittaista väistöä. Ensin käynnissä pari kertaa, sitten kevyessä ravissa. Yhä oli vähän ongelmia takapuolituntuman kanssa. Open mielestä väistö oli taas riittävä. Meinasikohan mennä alkuun jopa perä edellä?
Toiseen suuntaan (vasen kierros) sama juttu että ensin käynnissä pari kertaa, sitten harjoitusravissa. Nyt tuli sanomista että tähän suuntaan takaosa herkästi jää. Korjasin vähän summassa mutta kuulemma hyvin. Korjausten kanssa takapuolituntumani sanoi väistön parantuvan. Kaipaisin ohjeet kuuluvasti juuri oikeaan aikaan. Väistön jälkeen kommentointi ei auta niin paljon.
En muista mentiinkö välissä ravijuttuja. Ainakin väistöjen lomassa volttailin jottei oltaisi oltu kavereiden hännässä. Siinä menetti helposti oman paikkansa ja välillä voltteja tuli monta putkeen ennen kuin löytyi tilaa.
Laukkapätkät olivat tänään suht pitkät. Ensin vasen kierros. Alkuun molemmilla pitkillä sivuilla uran sisällä, ratsua suoristaen. Puolessa välissä sivua asetus käytettiin ulkona. Päätyihin ympyrät ja niiden avoimella sivulla asetus ulos. Tupu oli vähän ponneton. Kaasuttelin lisää. Nyt tuntui suoremmalta ja asetusten vaihdot onnistuivat. Silti oli vähän puksuttelua.
Lopuksi toisella pitkällä sivulla ruvettiin tulemaan "väistö" uralta keskemmäs. Asetuksen sai pitää halutessaan menosuuntaan eli vähän sulkuajatusta.
Kun muut jo lopettelivat vasenta kierrosta, me päästiin syyniin. Ensimmäinen käsky oli lyhentää laukkaa. Voltti kulmaan, lyhennä lisää. Tupu yllätti ja laukka parani. Aiemmin kun olen ajatellut ettei Tupun laukka ole kovin kaksinen. Sivuliikkeeseen kaivattiin lisää ristiaskelta. Parani kovastikin.
Oikea laukka aloitettiin paljon paremmin ja kun aktivoin niin tuli hyvät sivuliikkeetkin. Omaa ulkojalkaa en saanut "väistössä" pidettyä aloillaan vaan se nousi aina turhan taakse vaikka hetken päästä taas ihmettelin miksi se on niin ylhäällä. Tuskin auttoi siellä.
Tupu malttoi laukata rauhallisemmin eikä laukka ollut sammumassa. Huomattavasti raskaampaa oli hummalle kuin kuskille. Kiva että vaadittiin kerrankin kunnolla!
Lopuksi venytettiin vielä askelta ravissa. Tänään Tupu ei lähtenytkään kiihdyttelemään eikä ensin meinannut irrota isompaa ravia. Olisin halunnut tahdin vähän rauhallisemmaksi. Ohje oli pitää ratsut suorina jotta ne voivat mennä kunnolla eteen. Luonnollista. Sitä sen sijaan ihmettelin kun Tupun taivuttaminen taas kiellettiin. Lopulta selvisi että kyse oli väärinymmärryksestä. Humma oli ollut pitkällä sivulla kaula mutkalla. Minä ymmärsin että ohje koski kaikkia kuvioita. Jätin sitten taivuttelematta ja mietin että miksi ihmeessä näin. Eikä Tupu sitten yrittänytkään myödätä.
Loppukäynneissä tajusin onneksi kysyä tuosta taivuttamisesta ja se selvisi. Se jäi sanomatta että ymmärsin ihan väärin. Ope oli sitä mieltä että Tupu on helppo ratsastaa pyöreäksi mutta osasin jo vähän kyseenalaistaa. Joku taitava voisi vähän jumppailla tammaa notkeammaksi. Omat taitoni eivät riitä siihen että se onnistuisi tunnissa ryhmän joukossa.
Oli oikein kiva tunti! Tykkään siitä kun vaaditaan kunnolla. Vähän haittasi tuo lopun väärinymmärrys mutta tuskin Tupu olisi mennyt ihmeellisesti paremmin vaikka olisin lopuksi taivutellut enemmän.
Ongelmia:
takapuolituntumani ei sanonut käynti- ja raviväistöissä tarpeeksi
pudotti laukan pois kakalle
puksuttelin jos ei vaadittu
luulin taas että lisävauhti auttaa
Parannusta:
alkutunnin väistöt paranivat
laukka parani paljon
tykkäsin kun vaadittiin enemmän
sunnuntai 5. huhtikuuta 2020
Vinoja ja kaarevia linjoja
Sunnuntain esteratsuni tuli juonipaljastuksena ennen tallille lähtöä: Tupu. Ratsukoita tunnille tuli tänään kivasti vain 4. Keli oli aurinkoinen ja nollassa. Taas reipas tuuli yllätti vasta kentällä.
Sain Tupun taas valmiiksi varustettuna. Odotellessa kävin katsomassa Hemppaa. Ihan rauhassa edelleen.
Kenttä oli sulanut eilisestä ja oli hieman rapainen. Ei vaikuttanut liukkaalta. Vetäisin turvaliivin päälle ja ajattelin että liivin kanssa sattuu vähemmän jos jään Tupun alle. Kiellettyä manailua mutta milläs estät ajatuksen tulemista?
Alkuverkka saatiin tehdä aika itseksemme. Yritin taivutella Tupua käynnissä ja ravissa. Ei kovin taipuisaa. Laukassa hätistelin eteen ja olin kevyessä istunnassa. Ohjautui hyvin mutta kulmissa en saanut taivutettua laukassa sisään.
Ensimmäisenä tehtävänä tultiin kahta puomia kaarella laukassa. Ensin monta askelta väliin, sitten vähemmän. Aloitettiin molempiin suuntiin kuudella, sitten 5 ja lopuksi 4. Yllättävän hyvin onnistui vaikka taas taivutukset olivat hukassa. Ohjaus kuitenkin toimi niin tien kaarevuutta säätämällä muuttui askelmääräkin. Laukkaa en kovin suuresti muuttanut. Kolmeen tuskin oltaisiin venytty. En taas kuullut kaikkia ohjeita, joten päättelin itse mitä pitää tehdä ja tulin vain. Ensimmäiseen eli oikeaan kierrokseen ylityksiä tuli kiva määrä. Vasemmassa lopetettiin ehkä neljän kierroksen jälkeen. Pari kertaa potkaistiin lötköpuomiin.
Hypyt aloitettiin pieneltä S-linjalta vasemmassa kierroksessa (3 estettä). Ope puhui että myöhemmin väleihin tultaisiin 5 askelta. Vähän epämääräisesti sain laskettua askeleitamme. Pelkäsin liikaa Tupun sisälle kanttausta, joten alkuun unohdin kääntää ja johtaa kunnolla. Ekalla kierroksella tuli 1 vai 2 väärää laukkaa, joita Tupu sitten korjaili. Sain menon korjattua aika äkkiä, ehkä jo toisella kerralla meni kaikki laukat ja vaihdot oikein. Mutta koska ohje oli että saa tulla sen verran että tuntuu hyvältä niin tahdoin kokeilla menikö edellinen kierros tuurilla. Ekalle askel ei sopinut ja loikattiin hassusti. Mutta loput sujuvasti. Meille riittää, kävi käsky. Eikä nyt jäänyt haittaamaan tuo huonompi hyppy.
Seuraavaksi tultiin sama linja suoraan eli vinohypyillä. Korkeus oli yhä maltillisen pientä. Porttipäädystä eli oikeassa laukassa sisään. Raipan jätin vasempaan käteen, jotta osuttaisiin ainakin ensimmäiselle. Ensimmäinen menikin yli, mutta jotain hypyssä meni pieleen, sillä tipautin ohjat. Ehkä osin epämääräisen tuntuman takia Tupu vähän pyörähti mutkalle ja otti vielä viidennen askeleen. Sain sen kuitenkin keskimmäisestä yli. Viimeinen väli oli taas ihan ok. Erityisesti meille tuli käsky jatkaa linjan jälkeen vielä suoraan ja tähtäsinkin aitaan enkä välittänyt myötälaukasta. Uralla ravin kautta myötälaukka.
Käsky tuli siirtää raippa oikeaan käteen. Toisella kerralla Tupu tulikin hyvin suoraan ja lähti kiihdyttelemään väleissä. Ekaan väliin mahtui 4 mutta viimeinen väli rupesi tuntumaan siltä että vyöryy kolmeen eikä tahdo kuunnella. Askelta ennen vikaa estettä Tupu kompastui ja meinasi mennä nenälleen. Vyöryttiin vikasta esteestä läpi ja säikähdin ihan tosissani että mennäänkö ympäri.
Tupu sai kuitenkin jalkansa järjestykseen ja pysyi pystyssä. Minäkin kyydissä. Hetki vedettiin happea ja sitten ope patisteli ottamaan ravipätkän. Tupu liikkui puhtaasti. Kysyin saadaanko tulla vielä uudestaan ja vastaus oli että jos tahdon. Tahdoinhan minä. Ei kerrytetä turhia jännityksiä.
Tupu skarppasi hienosti. Ei vyörynyt tai jyrännyt yhtään vaan loikki välit oikein suorana ja tasapainoisena 4 + 4 askeleella. Selvästi keskittyi tekemiseensä. Jes!
Hypättiin lopuksi vielä rata. Korkeus samaa maltillista. Jotain 60 cm pintaan ehkä. Vasemmasta s-kiemura, sitten keskimmäisellä niistä eli lankulla lävistäjämäisesti suunnanvaihto, suora linja pystyltä kolmoselle, meille taisi tulla 6 askelta ja lopuksi vasemmalta eli toisesta suunnasta s-linja suoraan eli vinohypyillä. Ei käyty tekemässä kovin pitkiä teitä. Tupu loikki näppärästi ja vaihteli laukat hyvin. Viimeisen linjan keskimmäinen putosi mutten jaksanut stressata siitä. Ei vyöryntää vaan reipasta menoa ja hyvää kuuntelua. Kyllä se riitti meille.
Käveltiin parin suorituksen ajan ja sitten ravailtiin itsenäisesti loppuun. Tupulla oli ensin kamala kiire mutta sitten rauhoittui. Taipuminen oli taas aika orastavaa. Rentous sentään vähän parani ja lopulta rupesi kuuntelemaan aika kivasti.
Olisi saanut halutessaan paikkoa vielä jotain radasta mutta meille kyllä riitti. Kiva näin että sai kuitenkin mahdollisuuden. Nyt saatiin myös loppuverkkailla ja kävellä rauhassa siihen asti että seuraavat tuntilaiset tulivat. En katsonut kelloa mutta nyt ei tuntunut jäävän hommat kesken. Olin ratsailla n. 56 minuuttia.
Ongelmia:
aavistuksen rapaista
en kuullut kaikkea opetusta
en saanut taivutettua kumpaankaan suuntaan kunnolla sisäpohkeen ympäri
kulmien ratsastus
kompastui pari kertaa
kompastui kertaalleen askelta ennen estettä ja rymyttiin lähes nenällään esteestä läpi
pelästyin lähes kaatumista
nyki pari kertaa ohjia käsistä käynnissä
olisin halunnut istua hypyissä tyylikkäämmin
Parannusta:
nätti keli
sormia ei palellut
laukka säätyi hyvin
pysyttiin pystyssä
kivat tehtävät
tänään tuli sopiva määrä toistoja
Sain Tupun taas valmiiksi varustettuna. Odotellessa kävin katsomassa Hemppaa. Ihan rauhassa edelleen.
Kenttä oli sulanut eilisestä ja oli hieman rapainen. Ei vaikuttanut liukkaalta. Vetäisin turvaliivin päälle ja ajattelin että liivin kanssa sattuu vähemmän jos jään Tupun alle. Kiellettyä manailua mutta milläs estät ajatuksen tulemista?
Alkuverkka saatiin tehdä aika itseksemme. Yritin taivutella Tupua käynnissä ja ravissa. Ei kovin taipuisaa. Laukassa hätistelin eteen ja olin kevyessä istunnassa. Ohjautui hyvin mutta kulmissa en saanut taivutettua laukassa sisään.
Ensimmäisenä tehtävänä tultiin kahta puomia kaarella laukassa. Ensin monta askelta väliin, sitten vähemmän. Aloitettiin molempiin suuntiin kuudella, sitten 5 ja lopuksi 4. Yllättävän hyvin onnistui vaikka taas taivutukset olivat hukassa. Ohjaus kuitenkin toimi niin tien kaarevuutta säätämällä muuttui askelmääräkin. Laukkaa en kovin suuresti muuttanut. Kolmeen tuskin oltaisiin venytty. En taas kuullut kaikkia ohjeita, joten päättelin itse mitä pitää tehdä ja tulin vain. Ensimmäiseen eli oikeaan kierrokseen ylityksiä tuli kiva määrä. Vasemmassa lopetettiin ehkä neljän kierroksen jälkeen. Pari kertaa potkaistiin lötköpuomiin.
Hypyt aloitettiin pieneltä S-linjalta vasemmassa kierroksessa (3 estettä). Ope puhui että myöhemmin väleihin tultaisiin 5 askelta. Vähän epämääräisesti sain laskettua askeleitamme. Pelkäsin liikaa Tupun sisälle kanttausta, joten alkuun unohdin kääntää ja johtaa kunnolla. Ekalla kierroksella tuli 1 vai 2 väärää laukkaa, joita Tupu sitten korjaili. Sain menon korjattua aika äkkiä, ehkä jo toisella kerralla meni kaikki laukat ja vaihdot oikein. Mutta koska ohje oli että saa tulla sen verran että tuntuu hyvältä niin tahdoin kokeilla menikö edellinen kierros tuurilla. Ekalle askel ei sopinut ja loikattiin hassusti. Mutta loput sujuvasti. Meille riittää, kävi käsky. Eikä nyt jäänyt haittaamaan tuo huonompi hyppy.
Seuraavaksi tultiin sama linja suoraan eli vinohypyillä. Korkeus oli yhä maltillisen pientä. Porttipäädystä eli oikeassa laukassa sisään. Raipan jätin vasempaan käteen, jotta osuttaisiin ainakin ensimmäiselle. Ensimmäinen menikin yli, mutta jotain hypyssä meni pieleen, sillä tipautin ohjat. Ehkä osin epämääräisen tuntuman takia Tupu vähän pyörähti mutkalle ja otti vielä viidennen askeleen. Sain sen kuitenkin keskimmäisestä yli. Viimeinen väli oli taas ihan ok. Erityisesti meille tuli käsky jatkaa linjan jälkeen vielä suoraan ja tähtäsinkin aitaan enkä välittänyt myötälaukasta. Uralla ravin kautta myötälaukka.
Käsky tuli siirtää raippa oikeaan käteen. Toisella kerralla Tupu tulikin hyvin suoraan ja lähti kiihdyttelemään väleissä. Ekaan väliin mahtui 4 mutta viimeinen väli rupesi tuntumaan siltä että vyöryy kolmeen eikä tahdo kuunnella. Askelta ennen vikaa estettä Tupu kompastui ja meinasi mennä nenälleen. Vyöryttiin vikasta esteestä läpi ja säikähdin ihan tosissani että mennäänkö ympäri.
Tupu sai kuitenkin jalkansa järjestykseen ja pysyi pystyssä. Minäkin kyydissä. Hetki vedettiin happea ja sitten ope patisteli ottamaan ravipätkän. Tupu liikkui puhtaasti. Kysyin saadaanko tulla vielä uudestaan ja vastaus oli että jos tahdon. Tahdoinhan minä. Ei kerrytetä turhia jännityksiä.
Tupu skarppasi hienosti. Ei vyörynyt tai jyrännyt yhtään vaan loikki välit oikein suorana ja tasapainoisena 4 + 4 askeleella. Selvästi keskittyi tekemiseensä. Jes!
Hypättiin lopuksi vielä rata. Korkeus samaa maltillista. Jotain 60 cm pintaan ehkä. Vasemmasta s-kiemura, sitten keskimmäisellä niistä eli lankulla lävistäjämäisesti suunnanvaihto, suora linja pystyltä kolmoselle, meille taisi tulla 6 askelta ja lopuksi vasemmalta eli toisesta suunnasta s-linja suoraan eli vinohypyillä. Ei käyty tekemässä kovin pitkiä teitä. Tupu loikki näppärästi ja vaihteli laukat hyvin. Viimeisen linjan keskimmäinen putosi mutten jaksanut stressata siitä. Ei vyöryntää vaan reipasta menoa ja hyvää kuuntelua. Kyllä se riitti meille.
Käveltiin parin suorituksen ajan ja sitten ravailtiin itsenäisesti loppuun. Tupulla oli ensin kamala kiire mutta sitten rauhoittui. Taipuminen oli taas aika orastavaa. Rentous sentään vähän parani ja lopulta rupesi kuuntelemaan aika kivasti.
Olisi saanut halutessaan paikkoa vielä jotain radasta mutta meille kyllä riitti. Kiva näin että sai kuitenkin mahdollisuuden. Nyt saatiin myös loppuverkkailla ja kävellä rauhassa siihen asti että seuraavat tuntilaiset tulivat. En katsonut kelloa mutta nyt ei tuntunut jäävän hommat kesken. Olin ratsailla n. 56 minuuttia.
Ongelmia:
aavistuksen rapaista
en kuullut kaikkea opetusta
en saanut taivutettua kumpaankaan suuntaan kunnolla sisäpohkeen ympäri
kulmien ratsastus
kompastui pari kertaa
kompastui kertaalleen askelta ennen estettä ja rymyttiin lähes nenällään esteestä läpi
pelästyin lähes kaatumista
nyki pari kertaa ohjia käsistä käynnissä
olisin halunnut istua hypyissä tyylikkäämmin
Parannusta:
nätti keli
sormia ei palellut
laukka säätyi hyvin
pysyttiin pystyssä
kivat tehtävät
tänään tuli sopiva määrä toistoja
lauantai 4. huhtikuuta 2020
Väistöjä Veksulla
Lauantaina olin henkisesti valmistautunut Unaan. Mutta tallille saapunut pro-junnu taisi omia tamman taas omaan käyttöönsä. Vähän yllätti että tuli Veksu. Mutta mikäs siinä, mieluusti menin sillä. Sain taas valmiiksi varustetun humman. Ratsukoita tunnille tuli 7, omistaja opetti ja keli oli niukasti plussalla. Kenttä oli sula ja vähän pintamärkä mutta aika kiinteä.
Tänäänkin mentiin lävistäjäkuviota. Mutta nyt ei tehty lisäyksiä lävistäjille. Alkuun oli vähän ahdasta mutta tein päätyihin ympyröitä. Ravissa tuli sanomista ettei saa kiihdytellä lävistäjille. Annoin siihen asti Veksun mennä reippaasti kun halusi. Rupesin sitten himmailemaan. Nyt taivuttelua tuli tarpeeksi ja rupesi taipumaan vihdoin paremmin vasemmallekin. Oikeaan taas tuli kommenttia että älä taivuta yhtään enempää ja vähän ihmettelin tätä. Yleensä kun muut opet sanovat aina vain puutteellisesta taivutuksesta.
Mentiin alkuverkassa vielä laukatkin. Ympyröitä päätyihin. Yritin katsella väljemmät paikat ja mahduttiin tekemään laukkapätkät yllättävän hyvin. Veksu nosti pyydetyt laukat ja kulki suht rentona. Siitä en tiedä oliko kuinka mutkalla tai sopivassa tempossa kun ei tullut kommentteja. Vähän yritin muistella toisen open suoristuskommentteja toissapäivältä mutta päädyin matkustelemaan. Näihin käytettiin aika paljon aikaa.
Välihuilin jälkeen ruvettiin tekemään portaittaisia väistöjä toiselle pitkälle sivulle. Voltteja sai tehdä enää kulmiin. Ensin vasen kierros ja onneksi aloitettiin käynnissä. Ei oikein ollut tuntumaa koska Veksu väistää hyvin. Ope kommentoi että Vegas on hyvä väistöissä ja riittää että lähinnä katson menosuuntaan. Itse kaipasin enemmän kommentteja siitä miten meillä menee kuin siitä millainen heppa kuulemma on. Takaosa kuulemma johti liikaa. Kun yritin mennä suorempana niin ei väistänyt. Itselläni oli joka tapauksessa sellainen olo ettei oikein väistänyt. Ravissa hepo jännittyi jos patistelin liikaa. Ongelma oli sama eli en saanut selkään hyvää tunnetta. Toistoja tuli monta.
Jossain välissä ope sanoi että tehtävänä ei olleet niinkään väistöt vaan yleinen hallinnan parantaminen.
Myös toiseen suuntaan (oikeaan) tehtiin väistöjä pitkään ja hartaasti. Ensin pari kierrosta käynnissä, sitten harjoitusravissa. Voltteja kulmiin tässäkin suunnassa välimatkojen tasaamiseksi. Vaikkei menty kaverin hännässä niin silti useampi kierros meni niin että meitä ei joko katsottu tai ei saatu kommentteja. Lopuksi taas kuulemma takaosa meni edellä. Hullua, sillä tuntui siltä että mentiin lapa edellä. Saatiin vielä yksi kierros, jolla sain kuulemma korjattua. Silti hyvä tunne selkään jäi yhä puuttumaan.
Kello oli kuulemma jo todella paljon, joten jäätiin vain käyntiin pitkin ohjin. Tuntui siltä että hommat jäivät ihan kesken. Ja kun tultiin lopulta kaartoon ja alas selästä niin kello ei ollut vielä edes tasaa.
Tästä tunnista jäi lähinnä turhaumia. En saanut sellaisia ohjeita, joilla olisin saanut muutettua omaa ratsastustani paremmaksi. Loppukommenteissa kuulin lähinnä että oma tunteeni selkään on väärä. Viitaten siis siihen missä Veksun takaosa meni. Kuvittelen silti että täsmäohjeilla olisin osannut muuttaa ratsastustani siihen suuntaan että olisin saanut parempaa tunnetta irti.
Positiivista oli että tänään ei leijuttu vaan pysyttiin ravissa ja Veksu liikkui pääosin rentona, joten ravissa oli asiallista istua. Selkääni ei sattunut yhtään.
Tunnin jälkeen tuntikaveri otti ratsuni ja lupasi purkaa. Pääsin siis nopeasti lähtemään kotia kohti.
Ongelmia:
Veksu yski taas alkutunnista
alkutunnista oli vähän ruuhkaisaa
jännittyi herkästi jos yhtään hätistelin
en tuntenut kun takaosa (kuulemma) johti väistöissä
useampi kierros meni ilman kommentteja
lopetettiin mielestäni ihan kesken
lopetettiin vähän etuajassa
turhautti tunnin jälkeen
Parannusta:
sormia ei palellut
ei leijailtu omiamme
taipui vihdoin paremmin molempiin suuntiin
Tänäänkin mentiin lävistäjäkuviota. Mutta nyt ei tehty lisäyksiä lävistäjille. Alkuun oli vähän ahdasta mutta tein päätyihin ympyröitä. Ravissa tuli sanomista ettei saa kiihdytellä lävistäjille. Annoin siihen asti Veksun mennä reippaasti kun halusi. Rupesin sitten himmailemaan. Nyt taivuttelua tuli tarpeeksi ja rupesi taipumaan vihdoin paremmin vasemmallekin. Oikeaan taas tuli kommenttia että älä taivuta yhtään enempää ja vähän ihmettelin tätä. Yleensä kun muut opet sanovat aina vain puutteellisesta taivutuksesta.
Mentiin alkuverkassa vielä laukatkin. Ympyröitä päätyihin. Yritin katsella väljemmät paikat ja mahduttiin tekemään laukkapätkät yllättävän hyvin. Veksu nosti pyydetyt laukat ja kulki suht rentona. Siitä en tiedä oliko kuinka mutkalla tai sopivassa tempossa kun ei tullut kommentteja. Vähän yritin muistella toisen open suoristuskommentteja toissapäivältä mutta päädyin matkustelemaan. Näihin käytettiin aika paljon aikaa.
Välihuilin jälkeen ruvettiin tekemään portaittaisia väistöjä toiselle pitkälle sivulle. Voltteja sai tehdä enää kulmiin. Ensin vasen kierros ja onneksi aloitettiin käynnissä. Ei oikein ollut tuntumaa koska Veksu väistää hyvin. Ope kommentoi että Vegas on hyvä väistöissä ja riittää että lähinnä katson menosuuntaan. Itse kaipasin enemmän kommentteja siitä miten meillä menee kuin siitä millainen heppa kuulemma on. Takaosa kuulemma johti liikaa. Kun yritin mennä suorempana niin ei väistänyt. Itselläni oli joka tapauksessa sellainen olo ettei oikein väistänyt. Ravissa hepo jännittyi jos patistelin liikaa. Ongelma oli sama eli en saanut selkään hyvää tunnetta. Toistoja tuli monta.
Jossain välissä ope sanoi että tehtävänä ei olleet niinkään väistöt vaan yleinen hallinnan parantaminen.
Myös toiseen suuntaan (oikeaan) tehtiin väistöjä pitkään ja hartaasti. Ensin pari kierrosta käynnissä, sitten harjoitusravissa. Voltteja kulmiin tässäkin suunnassa välimatkojen tasaamiseksi. Vaikkei menty kaverin hännässä niin silti useampi kierros meni niin että meitä ei joko katsottu tai ei saatu kommentteja. Lopuksi taas kuulemma takaosa meni edellä. Hullua, sillä tuntui siltä että mentiin lapa edellä. Saatiin vielä yksi kierros, jolla sain kuulemma korjattua. Silti hyvä tunne selkään jäi yhä puuttumaan.
Kello oli kuulemma jo todella paljon, joten jäätiin vain käyntiin pitkin ohjin. Tuntui siltä että hommat jäivät ihan kesken. Ja kun tultiin lopulta kaartoon ja alas selästä niin kello ei ollut vielä edes tasaa.
Tästä tunnista jäi lähinnä turhaumia. En saanut sellaisia ohjeita, joilla olisin saanut muutettua omaa ratsastustani paremmaksi. Loppukommenteissa kuulin lähinnä että oma tunteeni selkään on väärä. Viitaten siis siihen missä Veksun takaosa meni. Kuvittelen silti että täsmäohjeilla olisin osannut muuttaa ratsastustani siihen suuntaan että olisin saanut parempaa tunnetta irti.
Positiivista oli että tänään ei leijuttu vaan pysyttiin ravissa ja Veksu liikkui pääosin rentona, joten ravissa oli asiallista istua. Selkääni ei sattunut yhtään.
Tunnin jälkeen tuntikaveri otti ratsuni ja lupasi purkaa. Pääsin siis nopeasti lähtemään kotia kohti.
Ongelmia:
Veksu yski taas alkutunnista
alkutunnista oli vähän ruuhkaisaa
jännittyi herkästi jos yhtään hätistelin
en tuntenut kun takaosa (kuulemma) johti väistöissä
useampi kierros meni ilman kommentteja
lopetettiin mielestäni ihan kesken
lopetettiin vähän etuajassa
turhautti tunnin jälkeen
Parannusta:
sormia ei palellut
ei leijailtu omiamme
taipui vihdoin paremmin molempiin suuntiin
torstai 2. huhtikuuta 2020
Lisää temponmuutoksia
Tiistaina talvi teki paluun ja torstainakin satoi taas lunta. Pohdin taas hartaasti pitäisikö tallireissut lopettaa koronan takia kokonaan ja puhuin tästä tallinväellekin. Ehdotettiin että talli voisi laittaa minullekin hevosen valmiiksi eikä talliin sisälle tarvitse mennä ollenkaan. Tämä kuulosti hyvältä.
Tänään ratsuksi vihdoin tuli Vegas. Kolmatta kertaa. Ennen tuntia kävin katselemassa miten Hemppa pärjää. Koska humma asuu ulkokarsinassa niin ei tarvinnut käydä tallissa.
Sain Vegasin varustettuna ovelle. Irtokarvan poistoon ei oltu käytetty suurta innokkuutta.
Keli oli pari astetta pakkasella ja pikkuponeille tuli tilsoja. Isommille hepoille ei. Veksulle oli taidettu laittaa padit. Pahin lumisade lakkasi loppua kohti mutta takki ja kypärä olivat tunnin jälkeen hyhmässä. Tunnilla oli tänään 6 ratsukkoa.
Tänään kuvio oli kovasti samanlainen kuin maanantainakin. Lävistäjät molempiin suuntiin. Ensin mentiin käynnissä, lävistäjille venyvämpää askelta. Päädyissä vähän kootummin. Vasempaan oli hankala saada taivutusta läpi. Sitten sama ravissa. Veksu nojaili sen verran käsille että näpit olivat jatkuvasti jäätymässä. Pitiköhän kolmesti alkuraveissa vähän lämmitellä niitä ja silti tuntuivat vielä kotona turpeilta.
Ohjeita tuli että oikeassa kierroksessa kannattaa ajatella avoa ja vasemmassa sulkua. Eli oikeassa kierroksessa lapoja sisään (oikealle) ja vasemmassa takaosaa sisälle (vasemmalle). Veksu taisi olla läpi tunnin aika mutkalla. Tunsin sitä huonosti selkään.
Ravissa piti venyttää askelta lävistäjille. Alkuun taisin tehdä sen liian äkkinäisesti ja humma jännittyi. Mielestäni parempaan tulokseen päästiin pienemmällä lisäyksellä kun ratsu pysyi rennompana. Päädyissä piti hidastaa ja koota. Mutta ei saanut lössähtää, varsinkaan takasista. Taas raipan hipsuista tuli takajalkapomppuja. Pari kertaa meinasi lähteä lävistäjillä leijumaan jotain muuta kuin ravia. Välillä meinasi olla vähän ahdasta kun mentiin muita reippaammin.
Laukassa tehtiin samaa. Piti muistaa pitää ajatus suoristamisesta. Laukassa pysyi rennompana. Päädyissä en saanut kovin suuresti koottua. Takajalat aktiivisena, muistutti ope. Raipan hipsuista takaset nousivat runsaasti.
Saatiin ohjeeksi Veksun kanssa tulla koko kuviota välillä samassa laukassa eli toinen pääty vastalaukassa. Ensin oikea, sitten tovin vasen ja lopuksi taas oikea, koska se jäi vähäisemmäksi. Vegas piti vastalaukat hyvin. Yritin itse asettaa kaaren suuntaan. Yllättävän hyvin mahduttiin tekemään nämä. Eikä ollut mitään suurempia ongelmia. Yhä yritin miettiä ratsun suoruuksia mutta tunsin niitä huonosti. Ope kehui että polkee vastalaukassa paremmin alle.
Lopuksi taidettiin tehdä vielä hetki laukat myötäisinä ja sai antaa laukata reilummin eteen. Tässä rupesi tulemaan ahdasta. Enkä uskaltanut tehdä pääty-ympyröitä kovin isossa laukassa, sillä ympyrällä tuntui liukkaalta jos oli yhtään pois tasapainosta. Tunnin aikana tuli melko alkuun vain pari pientä lipsahdusta.
Loppuraveissa Veksu oli reipas ja suht rento ja tasainen. Taisi yrittää vähän painaa käsille ja vyöryä.
Tunnin loputtua ope otti ratsuni ja pääsin lähtemään suoraan kotiin.
Ongelmia:
sormet olivat alkutunnista jäässä
keskempänä kenttää oli liukasta
alkuun usutin ravilävistäjille liikaa
muutaman kerran meinasi lähteä leijailemaan passagetyyppisesti lävistäjillä
humma haisi pahalta ja ihmettelin pitkin tuntia mistä haju tulee
Parannusta:
ei tullut tilsoja
nosti kaikki laukat pyydetysti
piti vastalaukat
oli valoisaa
Tänään ratsuksi vihdoin tuli Vegas. Kolmatta kertaa. Ennen tuntia kävin katselemassa miten Hemppa pärjää. Koska humma asuu ulkokarsinassa niin ei tarvinnut käydä tallissa.
Sain Vegasin varustettuna ovelle. Irtokarvan poistoon ei oltu käytetty suurta innokkuutta.
Keli oli pari astetta pakkasella ja pikkuponeille tuli tilsoja. Isommille hepoille ei. Veksulle oli taidettu laittaa padit. Pahin lumisade lakkasi loppua kohti mutta takki ja kypärä olivat tunnin jälkeen hyhmässä. Tunnilla oli tänään 6 ratsukkoa.
Tänään kuvio oli kovasti samanlainen kuin maanantainakin. Lävistäjät molempiin suuntiin. Ensin mentiin käynnissä, lävistäjille venyvämpää askelta. Päädyissä vähän kootummin. Vasempaan oli hankala saada taivutusta läpi. Sitten sama ravissa. Veksu nojaili sen verran käsille että näpit olivat jatkuvasti jäätymässä. Pitiköhän kolmesti alkuraveissa vähän lämmitellä niitä ja silti tuntuivat vielä kotona turpeilta.
Ohjeita tuli että oikeassa kierroksessa kannattaa ajatella avoa ja vasemmassa sulkua. Eli oikeassa kierroksessa lapoja sisään (oikealle) ja vasemmassa takaosaa sisälle (vasemmalle). Veksu taisi olla läpi tunnin aika mutkalla. Tunsin sitä huonosti selkään.
Ravissa piti venyttää askelta lävistäjille. Alkuun taisin tehdä sen liian äkkinäisesti ja humma jännittyi. Mielestäni parempaan tulokseen päästiin pienemmällä lisäyksellä kun ratsu pysyi rennompana. Päädyissä piti hidastaa ja koota. Mutta ei saanut lössähtää, varsinkaan takasista. Taas raipan hipsuista tuli takajalkapomppuja. Pari kertaa meinasi lähteä lävistäjillä leijumaan jotain muuta kuin ravia. Välillä meinasi olla vähän ahdasta kun mentiin muita reippaammin.
Laukassa tehtiin samaa. Piti muistaa pitää ajatus suoristamisesta. Laukassa pysyi rennompana. Päädyissä en saanut kovin suuresti koottua. Takajalat aktiivisena, muistutti ope. Raipan hipsuista takaset nousivat runsaasti.
Saatiin ohjeeksi Veksun kanssa tulla koko kuviota välillä samassa laukassa eli toinen pääty vastalaukassa. Ensin oikea, sitten tovin vasen ja lopuksi taas oikea, koska se jäi vähäisemmäksi. Vegas piti vastalaukat hyvin. Yritin itse asettaa kaaren suuntaan. Yllättävän hyvin mahduttiin tekemään nämä. Eikä ollut mitään suurempia ongelmia. Yhä yritin miettiä ratsun suoruuksia mutta tunsin niitä huonosti. Ope kehui että polkee vastalaukassa paremmin alle.
Lopuksi taidettiin tehdä vielä hetki laukat myötäisinä ja sai antaa laukata reilummin eteen. Tässä rupesi tulemaan ahdasta. Enkä uskaltanut tehdä pääty-ympyröitä kovin isossa laukassa, sillä ympyrällä tuntui liukkaalta jos oli yhtään pois tasapainosta. Tunnin aikana tuli melko alkuun vain pari pientä lipsahdusta.
Loppuraveissa Veksu oli reipas ja suht rento ja tasainen. Taisi yrittää vähän painaa käsille ja vyöryä.
Tunnin loputtua ope otti ratsuni ja pääsin lähtemään suoraan kotiin.
Ongelmia:
sormet olivat alkutunnista jäässä
keskempänä kenttää oli liukasta
alkuun usutin ravilävistäjille liikaa
muutaman kerran meinasi lähteä leijailemaan passagetyyppisesti lävistäjillä
humma haisi pahalta ja ihmettelin pitkin tuntia mistä haju tulee
Parannusta:
ei tullut tilsoja
nosti kaikki laukat pyydetysti
piti vastalaukat
oli valoisaa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)