Taisi mennä edelliskerran open kommentit vähän tunteisiin otsikosta päätellen. Tänään menin taas itsenäisesti Assilla. Omistaja suositteli estepenkkiä ja sen laitoinkin. Satulavyö ylettyi niukasti kiinni satuloidessa.
Assi oli hierottu ja ollut sen jälkeen kävelyliikutuksella, joten tänään toivottiin kevyempää päivää. Maneesissa oli varaus 20 - 21 ja tarkoitus oli ehtiä mennä sitä ennen. En taaskaan onnistunut ja oltiin taas tunnin aikana läsnä. Vaikka yritin, niin en osannut olla miettimättä että tuijotetaanko meitä arvostelevasti. Näyttääkö meno haahuilulta, käytänkö tilaa tarpeeksi hyödyksi ja teenkö liikaa käynti-ravisiirtymiä ympyrällä. Etupainoisuutta murehdin vähiten. Kakat Assi teki jo alkukäynneissä.
Assilla oli taas kummallinen tuijotuspäivä. Oli tavallista pinkeämpi ja katseli kirjaimia molempiin suuntiin. Jos hetkeksi rauhoittui parempaan muotoon niin siinäkin tuntui jännittyneeltä. Muuten oli tavalliseen tapaan aluksi hidas ja sen jälkeen juoksi alta. Tänään altajuokseminen oli normaalia pahempaa.
Alkuverkassa menin laukkaa alle kierroksen suuntaansa. Yritin pitää homman kevyenä. Sen jälkeen käyntityössä meno taas nuupahti ja yritin herätellä ravisiirtymillä. Muistelin myös kommenttia laukannostoissa sivulle karkaavasta Assista. Olisin halunnut muistella mieluummin Blondin kommentteja mutta näitä nyt vaan aivot puski.
Pidin työskentelypätkät lyhyinä ja Assi taas puuskutti. Käyntityöt lusmusin taas vähiksi mutta tänään sentään vähän käveltiin ohjat tuntumallakin. Lopulta maneesissa oli 3 ratsukkoa ja me treenattiin suoruutta kohti takapeilejä pysyen roimasti uran sisäpuolella. Ravissa oli hankalaa kun Assi halusi vain kiirehtiä pinkeänä. Ei sentään tuijotellut kun oltiin niin kaukana urasta. Vasta päätyä kartteli.
Tein ravista laukannostojakin kohti peilejä. Oikea pysyi suht suorana. Samalla linjalla takaisin raviin. Nämä paranivat muutamalla toistolla aika hyviksi. Toki unohdin sitten kiinnittää huomiota kaikkeen muuhun.
Vasen kierros oli hankalampi ja Assi tosiaan nostossa valahti hevosenmitan ulos. Ympyrällä en huomannut ollenkaan! Onneksi peili kavalsi. Sain suoruutta parannettua mutta yhä jäi vähän oikeaa mutkikkaammaksi. Koska oli kevyempi päivä niin en viitsinyt hinkuttaa näitä kuin muutamia.
Vasta ihan lopuksi Assi rupesi rentoutumaan. Peilit kavalsivat että nyt ryhdikkyys valahti kuolaimen taakse ja keveys tuntumaan tuli väärin. Taas sen verran vähän etten olisi luultavasti ilman peilejä huomannut. Mutta yritin vähän kohotella Assia pois nyökystään. Pahin altajuoksukin taittui viime minuuteille ja saatiin tehtyä rauhallisia ja tasapainoisia ympyröitä, kaaria, kiemuroita ja suunnanmuutoksia.
Loppukäyntejä Assi ei tänään halunnut kävellä tolkuttoman kauaa.
Ongelmia:
estepenkin satulavyö ei meinannut ylettyä kiinni
Assilla oli tuijottelupäivä
oli todella pinkeä ja jännittynyt
kertaalleen hätkähti niin että pudotin toisen jalustimen
Parannusta:
suoruus laukkasiirtymissä parani keskittymällä
lopuksi rentoutui
maanantai 2. maaliskuuta 2020
sunnuntai 1. maaliskuuta 2020
Poniesteitä menomatkan yllätysvillillä
Sunnuntaina ei lopulta tullutkaan tarkentavaa viestiä tallilta tunneista. Hiihtoratsastuskisojen jälkeen sain kyydin tallille ja kello oli jo pari minuuttia yli kaksi kun soitin ja kysyin mitä tapahtuu. Vierailla hevosilla itsenäisesti meneminen ei edelleenkään napannut, joten halusin mukaan hyppäämään. Sain luvan mennä 14 tunnille vaikka olinkin sieltä jo myöhässä. Ratsuvalikoimaa ei ollut: Marwin. Vaikka eilen juuri uhosin etten tahtoisi hypätä sillä ja että sen on liian pieni minulle. Näin siinä kuitenkin kävi.
Anu oli onneksi apuna ja poni oli supernopeasti haettu sisään, putsattu ja varustettu. Tässä vaiheessa huomasin että unohdin eilen vaihtaa jalustinhihnan ehyeen. Ei ollut nyt aikaa tehdä sille mitään. Kuskin punttaus kyytiin ja oikoreittiä kohti maneesia. Ravasin pätkiä siellä missä pystyi ja olin oikein positiivisesti yllättynyt ponin fiksusta käytöksestä.
Kaverit (klo 13 tuntilaiset) tulivat pellolla vastaan ja Mara vähän kuikuili niiden perään. 3 edestä tullutta autoa menivät ongelmitta ohi. Mutta kun käännyttiin viimeisestä risteyksestä kohti maneesia niin tunsin että kohta poni lähtee. Ajattelin että lähtekööt. Virhe! Tuli ehkä yksi askel laukkaa ja sen jälkeen poni olikin nopea. Pää nippuun alas ja takasia sivulle ja ylös. Ei mitään mistä itse ottaa kiinni. Sen verran tuli kierrettä etten pysynyt kyydissä vaan tulin kankku edellä tiehen. Totesin että poni prkl ei ainakaan poistu paikalta ja pidin tiukasti ohjista. Kovasti samankaltainen maastoutuminen kuin muinoin Ressulta. Muutenkin poneissa on paljon samaa.
Kapusin hetkessä takaisin jaloilleni eikä poni ollut häipymässä. Yhä oli vain vähän villinä. Pidin tiukan kurin ja talutin maneesille. Mihinkään ei sattunut. Eikä turvaliivistä ollut iloa tässä. En oikein keksi mistä ponipömelit tulivat. Takaa tulleesta autosta?
Maneesissa oli vasta alkuverkkailu menossa, joten ehdittiin hyvin mukaan. Jalustimien lyhennys ja heti verkkalaukkaan puomien yli. Kuskin ponisäädöt olivat hukassa. Siihen nähden osuttiin yllättävän hyvin. Molempiin suuntiin laukkaa. Eikä tullut enää ponivillejä. Hitusen harmitti että käsky siirtyä käyntiin tuli juuri yhden räpellysylityksen jälkeen.
Estetehtävänä oli jumppasarja ravilähestymisellä. Maapuomi, 2 ristikkoa ja 2 pystyä. Alku innariväleillä, pystyjen eteen yhdet laukat. Tosin alkuun taisivat olla puomeina ja lopuksi viimeinen nousi okseriksi.
Meillä meni useampi kierros että Mara rupesi venymään väleihin. Vaikka Maralla on kuulemma todella venyvä laukka. Ravissa sentään eteni hyvin. Kun tultiin laukassa sisään niin aloitusvauhtikin tuntui sammuvan. Ketterästi poni silti nosti jalkansa puomeistä yli vaikka välillä tultiinkin väärillä askelmäärillä. Esteiden noustessa homma helpottui. Silti useasti linjan jälkeen oli väärä laukka. Poni suihki yli hyvin matalana ja ope ehdotti että antaisin vielä lisää ohjaa. Mentiin sitten lähes ilman tuntumaa. Taisin malttaa odottaa hyppyjä ihan hyvin mutta videolta meno on silti aika karsean näköistä. Taidan yrittää nostaa ponia esteistä yli tai vähintään tehdä jotain lentoliikkeitä. Kyynärpääni seilaavat ihan omiaan.
Haaveilin että mentäisiin vain pieniä jotta poni parka ei rasittuisi kovasti. Tässäkin kävi silti niin että Maralle nostettiin muita enemmän. Ehkä jonnekin 70 cm pintaan. Ei näyttänyt pelottavalta. Yli mentiin.
Oikeassa kierroksessa tultiin vain kertaalleen lävistäjän 3 laukan linja. Yli meni ja laukka vaihtui jälkimmäisen esteen jälkeen. Loppuraveja ei menty kun taas seuraavat käyttäjät tulivat maneesiin. Esteiden purku ja ratsain takaisin tallille. Nyt olin monta pykälää enemmän varuillani. Kuljettiin keskellä letkaa eikä Mara sanonut takaakaan tulevista autoista mitään. En silti viitsinyt pahemmin jutella ja kääntyillä taaksepäin.
Tallilla unohdin sitten taas vaihtaa jalustinhihnan ehyeen.
Yllätti suuresti että kankkuun ei tullut mitään jälkeä myöhemminkään. Tänään siinä ei tuntunut mitään. Pari päivää myöhemmin tuntui vähän muttei ollut kipeä. Molempiin etusääriini sain mustelmat.
Ongelmia:
tallilta ei tullut ilmoitusta ettei klo 15 tuntia ole
olin myöhässä 14 tunnilta
Marwin pukitti minut menomatkalla alas
jumpalla meni useampi kierros että rupesi venymään väleihin
kuski heilui hypätessä selässä ihan omiaan
mielestäni tarvitsisin isomman ratsun
sääriin tuli mustelmat putoamisesta
Parannusta:
muuten käyttäytyi menomatkalla oikein fiksusti
hyppäsi näppärästi
ei kieltoja eikä pudotuksia
kankkuun ei tullut myöhemminkään mitään jälkeä eikä missään vaiheessa sattunut isommin
Anu videoi hyppyjämme: (Päivämäärät videolla korjattu.)
Anu oli onneksi apuna ja poni oli supernopeasti haettu sisään, putsattu ja varustettu. Tässä vaiheessa huomasin että unohdin eilen vaihtaa jalustinhihnan ehyeen. Ei ollut nyt aikaa tehdä sille mitään. Kuskin punttaus kyytiin ja oikoreittiä kohti maneesia. Ravasin pätkiä siellä missä pystyi ja olin oikein positiivisesti yllättynyt ponin fiksusta käytöksestä.
Kaverit (klo 13 tuntilaiset) tulivat pellolla vastaan ja Mara vähän kuikuili niiden perään. 3 edestä tullutta autoa menivät ongelmitta ohi. Mutta kun käännyttiin viimeisestä risteyksestä kohti maneesia niin tunsin että kohta poni lähtee. Ajattelin että lähtekööt. Virhe! Tuli ehkä yksi askel laukkaa ja sen jälkeen poni olikin nopea. Pää nippuun alas ja takasia sivulle ja ylös. Ei mitään mistä itse ottaa kiinni. Sen verran tuli kierrettä etten pysynyt kyydissä vaan tulin kankku edellä tiehen. Totesin että poni prkl ei ainakaan poistu paikalta ja pidin tiukasti ohjista. Kovasti samankaltainen maastoutuminen kuin muinoin Ressulta. Muutenkin poneissa on paljon samaa.
Kapusin hetkessä takaisin jaloilleni eikä poni ollut häipymässä. Yhä oli vain vähän villinä. Pidin tiukan kurin ja talutin maneesille. Mihinkään ei sattunut. Eikä turvaliivistä ollut iloa tässä. En oikein keksi mistä ponipömelit tulivat. Takaa tulleesta autosta?
Maneesissa oli vasta alkuverkkailu menossa, joten ehdittiin hyvin mukaan. Jalustimien lyhennys ja heti verkkalaukkaan puomien yli. Kuskin ponisäädöt olivat hukassa. Siihen nähden osuttiin yllättävän hyvin. Molempiin suuntiin laukkaa. Eikä tullut enää ponivillejä. Hitusen harmitti että käsky siirtyä käyntiin tuli juuri yhden räpellysylityksen jälkeen.
Estetehtävänä oli jumppasarja ravilähestymisellä. Maapuomi, 2 ristikkoa ja 2 pystyä. Alku innariväleillä, pystyjen eteen yhdet laukat. Tosin alkuun taisivat olla puomeina ja lopuksi viimeinen nousi okseriksi.
Meillä meni useampi kierros että Mara rupesi venymään väleihin. Vaikka Maralla on kuulemma todella venyvä laukka. Ravissa sentään eteni hyvin. Kun tultiin laukassa sisään niin aloitusvauhtikin tuntui sammuvan. Ketterästi poni silti nosti jalkansa puomeistä yli vaikka välillä tultiinkin väärillä askelmäärillä. Esteiden noustessa homma helpottui. Silti useasti linjan jälkeen oli väärä laukka. Poni suihki yli hyvin matalana ja ope ehdotti että antaisin vielä lisää ohjaa. Mentiin sitten lähes ilman tuntumaa. Taisin malttaa odottaa hyppyjä ihan hyvin mutta videolta meno on silti aika karsean näköistä. Taidan yrittää nostaa ponia esteistä yli tai vähintään tehdä jotain lentoliikkeitä. Kyynärpääni seilaavat ihan omiaan.
Haaveilin että mentäisiin vain pieniä jotta poni parka ei rasittuisi kovasti. Tässäkin kävi silti niin että Maralle nostettiin muita enemmän. Ehkä jonnekin 70 cm pintaan. Ei näyttänyt pelottavalta. Yli mentiin.
Oikeassa kierroksessa tultiin vain kertaalleen lävistäjän 3 laukan linja. Yli meni ja laukka vaihtui jälkimmäisen esteen jälkeen. Loppuraveja ei menty kun taas seuraavat käyttäjät tulivat maneesiin. Esteiden purku ja ratsain takaisin tallille. Nyt olin monta pykälää enemmän varuillani. Kuljettiin keskellä letkaa eikä Mara sanonut takaakaan tulevista autoista mitään. En silti viitsinyt pahemmin jutella ja kääntyillä taaksepäin.
Tallilla unohdin sitten taas vaihtaa jalustinhihnan ehyeen.
Yllätti suuresti että kankkuun ei tullut mitään jälkeä myöhemminkään. Tänään siinä ei tuntunut mitään. Pari päivää myöhemmin tuntui vähän muttei ollut kipeä. Molempiin etusääriini sain mustelmat.
Ongelmia:
tallilta ei tullut ilmoitusta ettei klo 15 tuntia ole
olin myöhässä 14 tunnilta
Marwin pukitti minut menomatkalla alas
jumpalla meni useampi kierros että rupesi venymään väleihin
kuski heilui hypätessä selässä ihan omiaan
mielestäni tarvitsisin isomman ratsun
sääriin tuli mustelmat putoamisesta
Parannusta:
muuten käyttäytyi menomatkalla oikein fiksusti
hyppäsi näppärästi
ei kieltoja eikä pudotuksia
kankkuun ei tullut myöhemminkään mitään jälkeä eikä missään vaiheessa sattunut isommin
Anu videoi hyppyjämme: (Päivämäärät videolla korjattu.)
Toinen kerta Ponnella hiihtoratsastuskisoissa
Sunnuntaina oli vuotuisten Turkan hiihtoratsastuskilpailuiden aika. Aika viime tippaan piti jännittää onko tarpeeksi lunta kisoihin. Lumi riitti juuri ja pakkastakin oli kivasti vain viitisen astetta. Pilvessä. Tallin puolesta järjestyi taas lainaratsukin, viime vuodelta tuttu Ponne. Nyt ei pahemmin jännittänyt missään vaiheessa.
Isoin luokka oli tänään ensimmäisenä ja oma lähtövuoro kymmenentenä. Ponne kävi menemässä radan jo kertaalleen alle eli sain sekä valmiiksi varustetun että verkatun ratsun. Pahin hyöriminen oli onneksi tasoittunut viimevuotisesta ja varpaani säilyivät ehyinä. Toppahousuistani ei voi sanoa samaa. En teipannut lahjetta, joten vetoketju aukesi koko matkalta nilkasta vyötäröön. Onneksi alla oli sukkahousujen lisäksi villahousutkin. Ei kovin tyylikästä. (Myöhemmin vetoketjun sai onneksi vielä korjattua.)
Reittiä oli lyhennetty aiemmista vuosista ja nyt laukkapätkät eivät enää kiertäneet koko peltoa.
Edellinen kuski kommentoi että Ponne oli vyöryvä eikä meinannut olla jarruja. Käynnissä kulki odotellessa ihan nätisti. En suuremmin hakenut omille avuilleni, pidin vain liikkeessä ja käytiin lopulta kierros verkkalenkillä. Ravia ja vähän laukkaa. Totesin itsekin ettei ole kovin hyviä jarruja.
Radalla yksi humma meni kaarteessa kumoon ja sen jälkeen pelkäsin itsekin kumoutumista.
Paria ratsukkoa ennen saatiin valjaat ja hiihtäjä perään. Mentiin verkkalenkki hiihtäjänkin kanssa. Ponne ei paljon kysellyt vaan meni vain. Sain onneksi hidastamaankin.
Melko pian oma lähtövuoro koitti. Lähtiessä Ponne yritti painaa vasemmalle mutta sain käännettyä reitille. Esteiden väli oli n. 22 metriä ja suunnittelemani 5 askelta meni siihen oikein nätisti. Kaarteissa huomasin että sisäkurvin laidassa on huonompi pito. Yritin tähdätä vähän keskemmäs. Myötälaukoista en jaksanut murehtia. Taisi tulla tässäkin jo muutama askel ravia.
Ennen isoa hyppyriä hiihtäjä käski hidastamaan ja lopulta Ponne putosi raviin. Töyssyt menivät hyvin ja sen jälkeen tuli lupa mennä. Mutta se tulikin liian äkkiä ja kokispullojen läpsäytyksissä tuli huti. Ponnen jarrut eivät enää toimineet kovin hyvin.
Sitten usvatettiin suora, mentiin kääntölenkille maltisti ja usvatettiin suora takaisin. Vaikka Ponne tuntui lähtevän hyvin niin silti huippunopeus oli vain n. 32 km/h.
Kaarre kiemuratielle näytti jyrkältä, joten yritin ottaa vauhtia ihan reilusti pois. Alku kiemuroista meni laukalla, sitten Ponne putosi raviin. En muista hidastinko itse raviin asti. Pohdin radalla että päästään niistä nopeammin ja tasapainoisemmin ravissa. Videon perusteella en ole enää varma.
Pujotteluun tajusin nyt hidastaa myös reilusti ja mentiin sitten sekin ravissa. Tötteröiden välit olivat n. 10 metriä. Sen jälkeen vielä laukka päälle ja hiihtäjä kitkaesteestä yli.
Yhdellä virheellä maaliin eli aikaamme lisättiin 10 sekuntia. Lopullinen tulos oli 3 min 11 sek. Sillä oltiin kuudensia. Kisaajia oli 14 ja nämäkin olivat näemmä hyvän mielen kisat sillä 6 palkittiin. Saatiin siis vielä tiimille vihreä ruusuke. Ponne toisella porukalla oli toisena, joten ei saatu niitä nopeampaa aikaa. Mutta pysyttiin pystyssä eikä humma kompastellutkaan. Virheettömällä suorituksella oltaisiin tällä ajalla päästy vain yksi pykälä paremmiksi tuloslistoilla. Mutkat pitäisi päästä siis vielä lujempaa.
Videokooste suorituksestamme:
Isoin luokka oli tänään ensimmäisenä ja oma lähtövuoro kymmenentenä. Ponne kävi menemässä radan jo kertaalleen alle eli sain sekä valmiiksi varustetun että verkatun ratsun. Pahin hyöriminen oli onneksi tasoittunut viimevuotisesta ja varpaani säilyivät ehyinä. Toppahousuistani ei voi sanoa samaa. En teipannut lahjetta, joten vetoketju aukesi koko matkalta nilkasta vyötäröön. Onneksi alla oli sukkahousujen lisäksi villahousutkin. Ei kovin tyylikästä. (Myöhemmin vetoketjun sai onneksi vielä korjattua.)
 |
| Alustava ratapiirros ennen kuin virallista oli julkaistu. Virallinen jäi sitten kuvaamatta. |
Reittiä oli lyhennetty aiemmista vuosista ja nyt laukkapätkät eivät enää kiertäneet koko peltoa.
Edellinen kuski kommentoi että Ponne oli vyöryvä eikä meinannut olla jarruja. Käynnissä kulki odotellessa ihan nätisti. En suuremmin hakenut omille avuilleni, pidin vain liikkeessä ja käytiin lopulta kierros verkkalenkillä. Ravia ja vähän laukkaa. Totesin itsekin ettei ole kovin hyviä jarruja.
Radalla yksi humma meni kaarteessa kumoon ja sen jälkeen pelkäsin itsekin kumoutumista.
Paria ratsukkoa ennen saatiin valjaat ja hiihtäjä perään. Mentiin verkkalenkki hiihtäjänkin kanssa. Ponne ei paljon kysellyt vaan meni vain. Sain onneksi hidastamaankin.
Melko pian oma lähtövuoro koitti. Lähtiessä Ponne yritti painaa vasemmalle mutta sain käännettyä reitille. Esteiden väli oli n. 22 metriä ja suunnittelemani 5 askelta meni siihen oikein nätisti. Kaarteissa huomasin että sisäkurvin laidassa on huonompi pito. Yritin tähdätä vähän keskemmäs. Myötälaukoista en jaksanut murehtia. Taisi tulla tässäkin jo muutama askel ravia.
 |
| Esteestä yli. ©Siiri Salmi |
Ennen isoa hyppyriä hiihtäjä käski hidastamaan ja lopulta Ponne putosi raviin. Töyssyt menivät hyvin ja sen jälkeen tuli lupa mennä. Mutta se tulikin liian äkkiä ja kokispullojen läpsäytyksissä tuli huti. Ponnen jarrut eivät enää toimineet kovin hyvin.
Sitten usvatettiin suora, mentiin kääntölenkille maltisti ja usvatettiin suora takaisin. Vaikka Ponne tuntui lähtevän hyvin niin silti huippunopeus oli vain n. 32 km/h.
 |
| Jiihaa! ©Siiri Salmi |
Kaarre kiemuratielle näytti jyrkältä, joten yritin ottaa vauhtia ihan reilusti pois. Alku kiemuroista meni laukalla, sitten Ponne putosi raviin. En muista hidastinko itse raviin asti. Pohdin radalla että päästään niistä nopeammin ja tasapainoisemmin ravissa. Videon perusteella en ole enää varma.
 |
| Jalka nousee. ©Siiri Salmi |
Pujotteluun tajusin nyt hidastaa myös reilusti ja mentiin sitten sekin ravissa. Tötteröiden välit olivat n. 10 metriä. Sen jälkeen vielä laukka päälle ja hiihtäjä kitkaesteestä yli.
Yhdellä virheellä maaliin eli aikaamme lisättiin 10 sekuntia. Lopullinen tulos oli 3 min 11 sek. Sillä oltiin kuudensia. Kisaajia oli 14 ja nämäkin olivat näemmä hyvän mielen kisat sillä 6 palkittiin. Saatiin siis vielä tiimille vihreä ruusuke. Ponne toisella porukalla oli toisena, joten ei saatu niitä nopeampaa aikaa. Mutta pysyttiin pystyssä eikä humma kompastellutkaan. Virheettömällä suorituksella oltaisiin tällä ajalla päästy vain yksi pykälä paremmiksi tuloslistoilla. Mutkat pitäisi päästä siis vielä lujempaa.
Videokooste suorituksestamme:
lauantai 29. helmikuuta 2020
Maastoesteillä stunttaamassa
Lauantaina kuvittelin että päivän hevosteluni olisivat olleet Hempan talutuslenkin jälkeen pulkassa. Olisin ihan mieluusti viettänyt vapaaillan. Iltapäivästä kaveri kysyi voisinko tuurata häntä hevosellaan illan maastoestetreeneissä (jonne oltiin Hempan kanssa alunperin ilmottauduttu muttei nyt päästy). Enhän osannut sanoa sellaiseen ei.
Pikaisesti siis kotiin syömään, ottamaan nopeat päikkärit ja vaihtamaan kamppeet. Auringonpaisteesta tullut päänsärky helpotti onneksi hieman.
Kotoa on onneksi lyhyt matka Ratsukankaalle ja olin paikalla ennen stunttiratsuani. Ehdin vähän kurkkia edellisten menoa (ja juoruta tuttujen kanssa katsomossa). Esteet näyttivät suurilta vaikka korkeutta oli kuulemma 80 - 90 cm.
Meidän ryhmässämme oli käynyt kato ja ratsukoita oli lopulta vain kaksi. Ihan alunperin meidän Hempankin kanssa piti olla tässä ryhmässä. Seuralaisratsukon taas ei. Mutta pärjättiin näinkin.
Alkuun menin taas askellajit itsenäisesti läpi. Edelleen oikea pohkeeni ei mennyt niin hyvin läpi kuin olisin halunnut. Pohja tuntui pehmeältä ja vähän raskaalta. Ripeästi humman jalka silti nousi.
Ruvettiin hyppelemään esteitä muutaman pätkissä. Me aloitettiin turvallisella n. 60 cm korkeudella. Aika pikkuisiahan ne olivat. Enkä edelleenkään muistanut miettiä myötälaukkoja hypyissä. Tultiin lähes joka kerta väärällä alas. Mutta Noa laukkasi sujuvasti ja hyppi empimättä. Pikkuiset, renkaat, sinisen ja lopulta myös puunväriset mökin ja sianselän. Väli tultiin joka kerta 8 askeleella. Ihan ekalla kerralla olisi ehkä voinut venyä seitsemään. Sen jälkeen ei.
Tultiin vähän vuorotellen. Lopuksi kaikista kasattu rata eli oliko 6 hyppyä. Pikkuisimmat esteet saivat yläpuomit ja nousivat noin kasikymppiin nekin.
Ensimmäinen lähestyminen puomilla korotetulle valkoiselle toikin empimistä. Noa hidasti mutta meni kuitenkin yli. Käsky oli tulla heti alusta uudestaan. Sitten päästiin empimättä. Kaarre seuraavalle ei ollut ihan priima ja otettiin laakahypyllä puomi mukaan. Loput sujuvasti.
Saatiin perään sakkona vielä kakkonen. Taas puomi putosi ja tultiin vielä kerran. Napautin ponnistaessa raipalla ja vaikka muuten ei ollut tyylikkäintä menoa niin puomi pysyi ylhäällä ja meille riitti.
Olipa taas kivaa. Sopivan jännää vaikka helposti Noa hyppäsikin. Kävin tunnin jälkeen mittaamassa ja meidän suurimmat esteet oli kasikymppisiä. Tolkku hevonen, joka ei liikoja tuijottele. Hempan kanssa olisi varmasti ollut aika erilaista.
Kyselin loppukommentit varmuuden vuoksi pariin kertaan mutta silti eivät meinanneet tarttua mieleeni. Taisi tulla vain analyysi tästä kerrasta. Huomasin kyllä itsekin että osa jutuista johtui varmasti kuskista eikä hevosesta. Salakavala hidastaminen isolta vaikuttanutta estettä kohti ja väärät laukat.
Ongelmia:
vääriä laukkoja
empimistä korotetulle ykköselle
muutama puomin pudotus kakkosella
en huomannut että vauhti hidastui linjalla
Parannusta:
tänään en tainnut pudottaa ohjia kertaakaan
ei kieltoja
kivan innokas
Jaana videoi hyppyjämme:
***
Helmikuun hevosmenot:
Lisäksi noin satanen bensoihin.
Pikaisesti siis kotiin syömään, ottamaan nopeat päikkärit ja vaihtamaan kamppeet. Auringonpaisteesta tullut päänsärky helpotti onneksi hieman.
Kotoa on onneksi lyhyt matka Ratsukankaalle ja olin paikalla ennen stunttiratsuani. Ehdin vähän kurkkia edellisten menoa (ja juoruta tuttujen kanssa katsomossa). Esteet näyttivät suurilta vaikka korkeutta oli kuulemma 80 - 90 cm.
Meidän ryhmässämme oli käynyt kato ja ratsukoita oli lopulta vain kaksi. Ihan alunperin meidän Hempankin kanssa piti olla tässä ryhmässä. Seuralaisratsukon taas ei. Mutta pärjättiin näinkin.
Alkuun menin taas askellajit itsenäisesti läpi. Edelleen oikea pohkeeni ei mennyt niin hyvin läpi kuin olisin halunnut. Pohja tuntui pehmeältä ja vähän raskaalta. Ripeästi humman jalka silti nousi.
Ruvettiin hyppelemään esteitä muutaman pätkissä. Me aloitettiin turvallisella n. 60 cm korkeudella. Aika pikkuisiahan ne olivat. Enkä edelleenkään muistanut miettiä myötälaukkoja hypyissä. Tultiin lähes joka kerta väärällä alas. Mutta Noa laukkasi sujuvasti ja hyppi empimättä. Pikkuiset, renkaat, sinisen ja lopulta myös puunväriset mökin ja sianselän. Väli tultiin joka kerta 8 askeleella. Ihan ekalla kerralla olisi ehkä voinut venyä seitsemään. Sen jälkeen ei.
Tultiin vähän vuorotellen. Lopuksi kaikista kasattu rata eli oliko 6 hyppyä. Pikkuisimmat esteet saivat yläpuomit ja nousivat noin kasikymppiin nekin.
Ensimmäinen lähestyminen puomilla korotetulle valkoiselle toikin empimistä. Noa hidasti mutta meni kuitenkin yli. Käsky oli tulla heti alusta uudestaan. Sitten päästiin empimättä. Kaarre seuraavalle ei ollut ihan priima ja otettiin laakahypyllä puomi mukaan. Loput sujuvasti.
Saatiin perään sakkona vielä kakkonen. Taas puomi putosi ja tultiin vielä kerran. Napautin ponnistaessa raipalla ja vaikka muuten ei ollut tyylikkäintä menoa niin puomi pysyi ylhäällä ja meille riitti.
Olipa taas kivaa. Sopivan jännää vaikka helposti Noa hyppäsikin. Kävin tunnin jälkeen mittaamassa ja meidän suurimmat esteet oli kasikymppisiä. Tolkku hevonen, joka ei liikoja tuijottele. Hempan kanssa olisi varmasti ollut aika erilaista.
Kyselin loppukommentit varmuuden vuoksi pariin kertaan mutta silti eivät meinanneet tarttua mieleeni. Taisi tulla vain analyysi tästä kerrasta. Huomasin kyllä itsekin että osa jutuista johtui varmasti kuskista eikä hevosesta. Salakavala hidastaminen isolta vaikuttanutta estettä kohti ja väärät laukat.
Ongelmia:
vääriä laukkoja
empimistä korotetulle ykköselle
muutama puomin pudotus kakkosella
en huomannut että vauhti hidastui linjalla
Parannusta:
tänään en tainnut pudottaa ohjia kertaakaan
ei kieltoja
kivan innokas
Jaana videoi hyppyjämme:
***
Helmikuun hevosmenot:
| Assi | 150 e |
| Hemppa/korvaavat |
286 e
|
| Heponiitty |
152 e
|
| lainaratsu + sen kyydit | 125 e |
| (kaikki) opet | 235 e |
| aluevalm. | 103 e |
| maastoestetunti | 45 e |
| ratsastustunti (ABC) | 14 e |
| trailerivuokrat | 25 e |
| maneesimaksut | 18 e |
| lupakoulutus | 20 e |
| huovan palautus | -33,95 e |
| yht. | 1139,05 e |
Lisäksi noin satanen bensoihin.
Hemppa the käsihevonen!
Viikonlopulle oli toiveissa käyntiliikuntaa Hempalle. Aloitin taas kokeilemalla kentällä taluttaen Hempan liikkeen puhtautta. Ei ollut hyvä ja takakenkäkin putosi. Kenkä saatiin onneksi saman tien takaisin.
Haaveilin kokeilusta miten Hemppa toimii Hiliman kärryjen perässä käsihevosena. Tätä lähdettiin testaamaan. Virittelin mukaan myös sykemittarin. Nyt ei ollut satulavyötä haittaamassa mittausta. Suitset kuitenkin laitoin. Parempi olla kuolaimet suussa jos tulee tilanteita.
Hemppa kauhisteli kärryjä ensin hetken kuten arvelinkin. Pörisi että oletteko tosissanne. Mutta nopeasti uteliaisuus voitti ja porkkanoiden houkuttelemana tuli lähemmäs. Hetken pohtimisen jälkeen uskalsi syödä porkkananpalan penkiltä.
Väistettiin pois alta kun Hilima lähti liikkeelle. Sitten taluttaen perään eikä Hemppaa haitannut tässä vaiheessa enää yhtään. Apuohjastaja syötti kärryistä porkkanaa ja Hempan mielestä tämä oli hyvä juttu. Seuraavaksi törkkäsin riimunnarun apuohjastajalle eikä Hemppa sanonut siitäkään mitään. Ei silloinkaan kun kävelin itse vähän kauempana.
Alkumatkasta sattui pieni käpy ja naru pyörähti lokasuojaan. Molemmat hepat hätkähtivät ja Hemppa peruutti pari askelta taakse. Pyydystin sen lähes lennosta kun naru loppui apukuskilta kesken. Mutta ei ollut lähdössä sen kauemmas karkuun. Sykekäyrästä näkee tilanteen hyvin (50 -> 139). Hummat rauhoittuivat hetkessä ja sen jälkeen matka jatkui ongelmitta.
Eipä olisi ravikärryjä kammoksuvasta Hempasta arvannut kuinka helposti siitä saa käsihevosen kärryttelyyn.
Kuljettiin mukana Isolan ohi ja kun kaverit lähtivät raville niin me käännyttiin takaisin tallille. Matkan varrella oli hyvä ottaa valokuvia kun keli oli niin hieno ja Hemppa tuijotteli milloin Hilimaa, milloin talutusponia pellolla. Kerrankin oli pää ylhäällä!
Kotiinpäin vauhtia oli vähän enemmän. Lopuksi käytiin vielä pellolla kuvailemassa.
Vaikka rannelaitteeni näyttikin sykkeiksi monesti nollaa niin Polarin app sai napattua lukemat talteen. Sieltä tiedot sai synkattua myös koneelle, joten sekä käppyrät että karttakäyrän sai talteen. Mainiota!
Loput jutut kuuluisivat oikeastaan myöhempiin postauksiin (joita ei erikseen ole eikä tule) mutta laitan ne nyt tähän samaan:
Sunnuntaina ja seuraavalla viikolla Hemppaa vielä tutkittiin lämpökameralla (CAT S60).
Lämpökuvien suuri päiväkohtainen vaihtelu yllätti. Odotin että niissä olisi näkynyt jotain pysyvää ja systemaattista. Selkeää vikaa aina samassa kohdassa samaa jalkaa. Näiden perusteella olen itse lähinnä hämmentynyt.
Skaala tosiaan vaihtelee kuvasta toiseen, joten kuvat eivät ole keskenään ns. vertailukelpoisia kun punainen ei aina tarkoita yhtä kuumaa. Lämpötilaerot toki näkyvät väreistä huolimatta.
Jatkoa luvassa lämpökameralla.
Haaveilin kokeilusta miten Hemppa toimii Hiliman kärryjen perässä käsihevosena. Tätä lähdettiin testaamaan. Virittelin mukaan myös sykemittarin. Nyt ei ollut satulavyötä haittaamassa mittausta. Suitset kuitenkin laitoin. Parempi olla kuolaimet suussa jos tulee tilanteita.
Hemppa kauhisteli kärryjä ensin hetken kuten arvelinkin. Pörisi että oletteko tosissanne. Mutta nopeasti uteliaisuus voitti ja porkkanoiden houkuttelemana tuli lähemmäs. Hetken pohtimisen jälkeen uskalsi syödä porkkananpalan penkiltä.
Väistettiin pois alta kun Hilima lähti liikkeelle. Sitten taluttaen perään eikä Hemppaa haitannut tässä vaiheessa enää yhtään. Apuohjastaja syötti kärryistä porkkanaa ja Hempan mielestä tämä oli hyvä juttu. Seuraavaksi törkkäsin riimunnarun apuohjastajalle eikä Hemppa sanonut siitäkään mitään. Ei silloinkaan kun kävelin itse vähän kauempana.
Alkumatkasta sattui pieni käpy ja naru pyörähti lokasuojaan. Molemmat hepat hätkähtivät ja Hemppa peruutti pari askelta taakse. Pyydystin sen lähes lennosta kun naru loppui apukuskilta kesken. Mutta ei ollut lähdössä sen kauemmas karkuun. Sykekäyrästä näkee tilanteen hyvin (50 -> 139). Hummat rauhoittuivat hetkessä ja sen jälkeen matka jatkui ongelmitta.
Eipä olisi ravikärryjä kammoksuvasta Hempasta arvannut kuinka helposti siitä saa käsihevosen kärryttelyyn.
Kuljettiin mukana Isolan ohi ja kun kaverit lähtivät raville niin me käännyttiin takaisin tallille. Matkan varrella oli hyvä ottaa valokuvia kun keli oli niin hieno ja Hemppa tuijotteli milloin Hilimaa, milloin talutusponia pellolla. Kerrankin oli pää ylhäällä!
 |
| Hemppa katselemassa maneesia kohti. ©minä |
Kotiinpäin vauhtia oli vähän enemmän. Lopuksi käytiin vielä pellolla kuvailemassa.
Vaikka rannelaitteeni näyttikin sykkeiksi monesti nollaa niin Polarin app sai napattua lukemat talteen. Sieltä tiedot sai synkattua myös koneelle, joten sekä käppyrät että karttakäyrän sai talteen. Mainiota!
 |
| Hempan sykekäyrä talutuslenkiltä. Ylempi käyrä on syke, alempi nopeus. |
Loput jutut kuuluisivat oikeastaan myöhempiin postauksiin (joita ei erikseen ole eikä tule) mutta laitan ne nyt tähän samaan:
Sunnuntaina ja seuraavalla viikolla Hemppaa vielä tutkittiin lämpökameralla (CAT S60).
 |
| Tutkija paparazzitettuna. Hyvin näkyy oikean pohkeen tekemä karvaton läntti kyljessä. ©Anu |
 |
| Itse sain lämpökamerasta vain tällaista oranssia esiin. |
 |
| Lämpökameran omistaja osasi laittaa erot paremmin näkyviin skaalaa säätämällä. Kylmässä pihatossa etujaloissa ei näy suurempia eroja. Su 1.3. |
 |
| Tässä sama kuva kuin ylempänä oranssina. Kentällä pienen ravihölkän jälkeen lämpötilaerot olivat yhä maltillisia. Su 1.3. |
 |
| Torstaina 5.3. tallissa ollut Hemppa. Sangen yllättävästi oej on muita kylmempi. ©Sami |
 |
| Perjantain 6.3. kuva tallissa olleesta Hempasta. Jotain tällaista kuvittelin näkeväni alunperin. Vej siis selvästi lämpimämpi kuin muut jalat. ©Sami |
 |
| Etujalat takaa perjantaina 6.3. ©Sami |
Skaala tosiaan vaihtelee kuvasta toiseen, joten kuvat eivät ole keskenään ns. vertailukelpoisia kun punainen ei aina tarkoita yhtä kuumaa. Lämpötilaerot toki näkyvät väreistä huolimatta.
Jatkoa luvassa lämpökameralla.
Ponikoulua laukkajumeilla
Lauantaina menin koulutunnille ja tiesin saavani korvaavan ratsun Hempan yhä saikutellessa. Listan luona tyrmistyin täysin. Tätä en arvannut: Marwin. 147-senttinen 20-vuotias poniruuna. Onneksi Ressua pyöreämpi. Veikkasin itse noin 145-senttiseksi.
Ensimmäinen ongelma oli saada ratsu sisälle. Tarhasi hyörivän varsan setäseurana ja varsa halusi lähteä samalla matkaan. Kädet eivät riittäneet poniin, varsaan ja porttiin kerralla. Sain onneksi apua.
Marwin on pahemman luokan hapannaama, joten se varustetaan käytävällä. Oli siinä ihan poneiksi eikä tehnyt nähdäkseni pientä luimimista kummempaa. Enemmän haisi lasten säikyttelyltä kuin hoitotoimien vihaamiselta.
Tunnilla meitä taisi olla 6 ratsukkoa. Keli oli hyvin aurinkoinen ja siksi lämpimän tuntuinen. Häikäisi ihan reilusti kun oli luntakin. Kenttäkin pitkästä aikaa laukkakunnossa.
Selkään mennessä huomasin että toinen jalustinhihna oli vaihtokunnossa. Ei lähdetty tekemään hätäratkaisuja. Kesti tämän tunnin ja unohdin vaihtaa sen tunnin jälkeen ehyeen.
Olen kuullut Maraa kommentoitavan hitaaksi. Käynnissä ja ravissa liikkui oikein asiallisesti kun pyysi ja kehui. Ei tarvinnut tuuppia. Tehtiin päätyihin ympyrät ja pitkien sivujen keskelle voltit. Opelta tuli hyviä vinkkejä istuntaani. Hartioita alas ja rintakehää auki tms. Itse yritin taivutella volteilla vielä paremmin. Ihan kauniin näköisesti Marwin liikkuikin. Piti vaan muistaa joka kerta vaatia reaktio pohkeeseen. Se vaati välillä vähän herättelyä ja komentamista.
Lopputunnista tehtiin laukassa päätyihin ympyrät (keskelle ja kulmaan). Toisella pitkällä sivulla väistettiin uralta keskemmäs puomien väliin.
Laukkaosuus oli tänään ehdottomasti meille vaikein pätkä. Poni oli vähän hidas enkä saanut sitä herätettyä ja viritettyä. Komentamisesta teki täysstopit. Välillä muutenkin. Noin viidesti jumitettiin reitin varrella eikä mennyt kovin helpolla niistä eteen. Kevyessä istunnassa vauhtiin usvattaminen ei juuri auttanut. Väistö tuntui enemmän sivulle valumiselta. Niissä piti muistaa vielä säätää asetuksen kanssa ja tulla loppuun asti suoraan.
Ongelmia:
en saanut ponia yksin tarhasta (koska varsa halusi lähteä mukaan)
jalustinhihna oli lähes poikki (unohdin vaihtaa tunnin jälkeen)
laukassa hidas
noin viisi täysjumia laukasta
Parannusta:
oli asiallisesti eikä tullut poniliikkeitä
ei tuntunut kammottavan pieneltä
eteni käynnissä ja ravissa kivasti
kavaletin ylitys helposti
Ensimmäinen ongelma oli saada ratsu sisälle. Tarhasi hyörivän varsan setäseurana ja varsa halusi lähteä samalla matkaan. Kädet eivät riittäneet poniin, varsaan ja porttiin kerralla. Sain onneksi apua.
Marwin on pahemman luokan hapannaama, joten se varustetaan käytävällä. Oli siinä ihan poneiksi eikä tehnyt nähdäkseni pientä luimimista kummempaa. Enemmän haisi lasten säikyttelyltä kuin hoitotoimien vihaamiselta.
Tunnilla meitä taisi olla 6 ratsukkoa. Keli oli hyvin aurinkoinen ja siksi lämpimän tuntuinen. Häikäisi ihan reilusti kun oli luntakin. Kenttäkin pitkästä aikaa laukkakunnossa.
Selkään mennessä huomasin että toinen jalustinhihna oli vaihtokunnossa. Ei lähdetty tekemään hätäratkaisuja. Kesti tämän tunnin ja unohdin vaihtaa sen tunnin jälkeen ehyeen.
Olen kuullut Maraa kommentoitavan hitaaksi. Käynnissä ja ravissa liikkui oikein asiallisesti kun pyysi ja kehui. Ei tarvinnut tuuppia. Tehtiin päätyihin ympyrät ja pitkien sivujen keskelle voltit. Opelta tuli hyviä vinkkejä istuntaani. Hartioita alas ja rintakehää auki tms. Itse yritin taivutella volteilla vielä paremmin. Ihan kauniin näköisesti Marwin liikkuikin. Piti vaan muistaa joka kerta vaatia reaktio pohkeeseen. Se vaati välillä vähän herättelyä ja komentamista.
Lopputunnista tehtiin laukassa päätyihin ympyrät (keskelle ja kulmaan). Toisella pitkällä sivulla väistettiin uralta keskemmäs puomien väliin.
Laukkaosuus oli tänään ehdottomasti meille vaikein pätkä. Poni oli vähän hidas enkä saanut sitä herätettyä ja viritettyä. Komentamisesta teki täysstopit. Välillä muutenkin. Noin viidesti jumitettiin reitin varrella eikä mennyt kovin helpolla niistä eteen. Kevyessä istunnassa vauhtiin usvattaminen ei juuri auttanut. Väistö tuntui enemmän sivulle valumiselta. Niissä piti muistaa vielä säätää asetuksen kanssa ja tulla loppuun asti suoraan.
Lopuksi junnut tahtoivat hypätä kavaletin. Päästiin sitten mekin ottamaan yksi minihyppy. Olen nähnyt että Mara kieltää jos laukkaa säätää vielä ennen estettä. Yritin viritellä vauhtia jo valmiiksi tarpeeksi. Nyt se ei ollutkaan ongelma vaan kavaletti virkisti ratsuni. Helposti yli. Totesin että en kyllä tahtoisi Marwinilla esteille.
Jälkihoidossa käytävällä oli taas ihan asiallisesti. Loimi niskaan ja takaisin tarhaan varsan kanssa.
Ongelmia:
en saanut ponia yksin tarhasta (koska varsa halusi lähteä mukaan)
jalustinhihna oli lähes poikki (unohdin vaihtaa tunnin jälkeen)
laukassa hidas
noin viisi täysjumia laukasta
Parannusta:
oli asiallisesti eikä tullut poniliikkeitä
ei tuntunut kammottavan pieneltä
eteni käynnissä ja ravissa kivasti
kavaletin ylitys helposti
torstai 27. helmikuuta 2020
Uuden open kokeilu
Torstaina ei ollut kovin iloinen päivä tallilla. Luvassa kuitenkin koulutunti Assilla mahdollisen uuden open kanssa. Maanantaina olin läsnä kun piti tallikaverille tuntia ja näin pian järjestyi oma kokeilutunti. Pihalla oli kuutisen astetta pakkasta.
Tarkoitus oli olla taas hyvissä ajoin verkkaamassa mutta ehdin alkukäynneistä vasta raviin kun ope tuli. Käynnissä meinasi tulla kylmä takki päällä. Hölköttelin vielä ravit pikaisesti läpi. Yhä Assi puuskutti herkästi mutta lopetti myös nopeasti. Ei erityisen hidas, reipastui vähän verkan edetessä. Vielä noin kierros suuntaansa laukkaa. Assi eteni hyvin rauhassa. Kuski kevyessä istunnassa, enkä juuri puuttunut muotoon.
Hommat aloitettiin käynnissä. Kuulemma Assin perä meni alkuverkassa molemmissa kierroksissa oikealle ja lähdettiin korjaamaan sitä. Vähän myöhemmin selvisi että tilanteen mukaan Assi luistaa tilanteesta siirtämällä takaosaa myös vasemmalle. En keskittynyt takaosaan kunnolla, joten en muistanut tunnustella näitä itse.
Ensimmäinen homma oli kuskin hartialinjan rentoutus. Nosta olkapäät, siirrä taakse ja laske. Käsivarret rennoiksi. Meni jokunen kierros että sain rentoutumaan. Assi käveli Assiksi yllättävän hyvin. Kuulemma perä välillä karkasi reitiltä ja etuset astuivat (kielletysti) ristiin. En huomannut mitään. Vaihdettiin asetusta sisään ja ulos ja väistätettiin takaosaa sisään ja ulos. Vasen kierros oli paljon hankalampi. Välillä Assi hyytyi. Ohje oli pitää pohje 4 sekuntia kiinni, jotta ratsu ehtii reagoida. Omituista. Refleksini eivät oikein taipuneet tähän.
Sitten kevyessä ravissa sama juttu. Vasen kierros. Tasainen tuntuma. Asetukset sisään ja ulos. Kuskin piti keventää enemmän ylös enkä meinannut ymmärtää. Ei taakse vaan kylkien venytystä kohti kattoa. Ensin kun kuvittelin olevani etukenossa. Saatoin kyllä olla sitäkin. Kevennyksen korkeudesta ei tainnut olla kyse. Assi roikkui enemmän vasemmassa ohjassa mutta tasoittui pikkuhiljaa oikeallekin.
Vasemman kierroksen jälkeen pidettiin lepokäynnit. Toivoin Assille useita pieniä lepohetkiä puuskutuksen takia mutta tämän jälkeen niitä ei tainnut tulla enempää. Ei tehty samaa raviympyröintiä oikeassa kierroksessa vaan jatkettiin suunnanvaihtotehtäviin.
Lävistäjällä tehtiin väistöä asetus ja takaosa menosuunnasta poispäin. Tultiin kevyessä ravissa ja väliin lisättiin muutaman askeleen käyntisiirtymä. Väistö piti pitää käynnissäkin. Ravissa Assi rupesi vähän juoksentelemaan. Käynnissä hyytyi. Eikä saanut singahtaa käynnistä takaisin raviin vaan rauhalliset siirtymät. Välissä saatettiin tehdä jotain muutakin, en muista enää ihan tarkkaan. Assi väläytteli oikein mallikkaita ravipätkiä väliin. Ope kehui. Kuski oli silti hiljainen ja sangen vakava.
Väleissä ope kertoi mitä teen Assin kanssa itsenäisesti mennessä huonosti. Tai siltä se ainakin kuulosti. Itsenäinen ratsastukseni on kuulemma haahuilua. Tässä yhteydessä tuo kuulosti loukkaavalta. Assi kulkee liian etupainoisena. Tilaa pitäisi käyttää rohkeammin. Pelkät väistöt eivät kuulemma letkistä vaan pitäisi tehdä sulkuja. Eikä ympyrällä käynti-ravisiirtymien hinkuttaminen auta. En oikein ymmärtänyt mistä nuo väitteensä keksi. Saati mitä tällä kommentoinnilla haki.
Lopulta väistöihin lisättiin pääty-ympyrät ja ympyrältä nostettiin laukka. Jossain välissä laukkojammekin viilattiin pääty-ympyröillä enemmän. Assi laukkasi yllättävän asiallisesti, tasaisesti, ryhdikkäästi ja rauhassa. Asetuskin löytyi itsestään. Kuskin piti kääntää lantiota ja yläkroppaa enemmän kaaren mukaan. Hyvä vinkki! Välillä se silti unohtuu. Oikeassa kierroksessa Assi meinasi ajautua välillä härskisti linjalta ulos ja jättää kääntymättä.
Laukannostoissa (molempiin suuntiin) Assi kuulemma karkasi reitiltä 1,5 metriä ulos. En huomannut kun keskityin kaikkeen muuhun. Ihan mahdollista. Mutta ihmettelen korjausta kun lopputunnin nostatti laukkamme seinän vieressä heti väistön jälkeen. En siis edes saanut mahdollisuutta korjata.
Lopuksi tultiin laukatulta pääty-ympyrältä lävistäjälle raviväistöön. Käytiin käynnissä, tehtiin voltti ja jatkettiin väistöä. Käynti taas nuupahti Assin tapaan. Lopuksi tultiin ilman käyntipätkiä ja sitten rupesi tulemaan hyviä väistöaskeleita. Taas tuli kehuja. Vielä ilmavammat laukannostot kaivattiin ja nekin vähän paranivat.
Loppuverkassa ravattiin ainakin avoja uraa pitkin. Alku oli vähän kiemurtelua. Parani kun käänsin katseeni toisen pitkän sivun seinään. Kummastuin kehotusta väistää takaisin seinälle kun Assi lipsahti liikaa sisälle. Vaikka tähän asti Assi ei ollut tuijotellut mitään niin nyt rupesi näkemään menninkäisiä ja kavahteli kirjaimia useamman kerran molempiin suuntiin.
Useampaan otteeseen tunnin aikana ope totesi että Assi ei onnu. Ihmettelin miksi siitä piti erikseen mainita. Totesi johonkin väliin ettei puuskutakaan pahasti ja tuleehan tehtävässä vähän käyntipätkiä. Minä kaipasin Assille enemmän lepotaukoja mutta luotin opeen. Omalla mittapuullani tunti oli semiraskas. Assille tuli kuuma. Meni lisäksi yliajalle.
Tunnin lopuksi ope totesi että sovimme Assin kanssa toisillemme. Tämänkin pohjusti jotenkin niin että kuulosti korvissani siltä että olemme molemmat vaatimattomia ja tasapaksuja. Tämä siis ihan oma tulkintani.
Kävelin lopuksi ensin selästä, sitten vielä taluttaen. Koko hommasta jäi kummallisen paha mieli. Toki valmiiksi oli jo ikävä entistä torstaiopea enkä ollut parhaimmillani. Assi oli hieno. Tiistaiope painotti että kannattaa hankkia koulutettu opettaja. Tältä koulutus puuttui. Samoin tunnin aikana oli monta pientä asiaa, joita ihmettelin. Lisäksi oli tosi kallista. Tähän hintaan ei kuuluisi tulla paha mieli. Ratsastuksen pitäisi kuitenkin olla kivaa ja kannustavaa vaikkei aina niin hyvin menisikään. Tänään vieläpä meni hyvin. Päätin kuunnella tunnettani. Totesin siis että opettaa turhan erilailla kuin muut openi. Ei jatkoon.
Ongelmia:
en huomannut etu- ja takaosan karkailua
osa ohjeista oli kummallisia
opella oli paljon käsityksiä siitä mitä teen itsenäisesti ratsastaessa huonosti
alkutunnista Assi oli vasemmassa ohjassa kiinni
laukannostoissa karkasi kuulemma 1,5 metriä reitiltä ulos (en huomannut)
oikean kierroksen laukkaympyrällä valui vasemmalle
siirtymät laukasta alas olivat välillä lössähdyksiä
loppuverkassa rupesi tuijottelemaan kirjaimia
Assille toivomani pikkutauot jäivät tekemättä
vaikka Assi kulki näppärästi ja ope kehui niin silti jäi sellainen olo ettei riitä eikä kelpaa
tunnista jäi ikävä olo
meillä ei ole Assin kanssa tällä hetkellä yhtään opea
Parannusta:
Assi käveli Assiksi reippaasti
sain korjattua hyvin
tuli paljon kehujakin
Assi ei tuijotellut kuin lopputunnista
kulki pääosin kivan ryhdikkäästi ja tasaisesti
hienoja pätkiä ravissa, laukassa ja väistöissä
Tarkoitus oli olla taas hyvissä ajoin verkkaamassa mutta ehdin alkukäynneistä vasta raviin kun ope tuli. Käynnissä meinasi tulla kylmä takki päällä. Hölköttelin vielä ravit pikaisesti läpi. Yhä Assi puuskutti herkästi mutta lopetti myös nopeasti. Ei erityisen hidas, reipastui vähän verkan edetessä. Vielä noin kierros suuntaansa laukkaa. Assi eteni hyvin rauhassa. Kuski kevyessä istunnassa, enkä juuri puuttunut muotoon.
Hommat aloitettiin käynnissä. Kuulemma Assin perä meni alkuverkassa molemmissa kierroksissa oikealle ja lähdettiin korjaamaan sitä. Vähän myöhemmin selvisi että tilanteen mukaan Assi luistaa tilanteesta siirtämällä takaosaa myös vasemmalle. En keskittynyt takaosaan kunnolla, joten en muistanut tunnustella näitä itse.
Ensimmäinen homma oli kuskin hartialinjan rentoutus. Nosta olkapäät, siirrä taakse ja laske. Käsivarret rennoiksi. Meni jokunen kierros että sain rentoutumaan. Assi käveli Assiksi yllättävän hyvin. Kuulemma perä välillä karkasi reitiltä ja etuset astuivat (kielletysti) ristiin. En huomannut mitään. Vaihdettiin asetusta sisään ja ulos ja väistätettiin takaosaa sisään ja ulos. Vasen kierros oli paljon hankalampi. Välillä Assi hyytyi. Ohje oli pitää pohje 4 sekuntia kiinni, jotta ratsu ehtii reagoida. Omituista. Refleksini eivät oikein taipuneet tähän.
Sitten kevyessä ravissa sama juttu. Vasen kierros. Tasainen tuntuma. Asetukset sisään ja ulos. Kuskin piti keventää enemmän ylös enkä meinannut ymmärtää. Ei taakse vaan kylkien venytystä kohti kattoa. Ensin kun kuvittelin olevani etukenossa. Saatoin kyllä olla sitäkin. Kevennyksen korkeudesta ei tainnut olla kyse. Assi roikkui enemmän vasemmassa ohjassa mutta tasoittui pikkuhiljaa oikeallekin.
Vasemman kierroksen jälkeen pidettiin lepokäynnit. Toivoin Assille useita pieniä lepohetkiä puuskutuksen takia mutta tämän jälkeen niitä ei tainnut tulla enempää. Ei tehty samaa raviympyröintiä oikeassa kierroksessa vaan jatkettiin suunnanvaihtotehtäviin.
Lävistäjällä tehtiin väistöä asetus ja takaosa menosuunnasta poispäin. Tultiin kevyessä ravissa ja väliin lisättiin muutaman askeleen käyntisiirtymä. Väistö piti pitää käynnissäkin. Ravissa Assi rupesi vähän juoksentelemaan. Käynnissä hyytyi. Eikä saanut singahtaa käynnistä takaisin raviin vaan rauhalliset siirtymät. Välissä saatettiin tehdä jotain muutakin, en muista enää ihan tarkkaan. Assi väläytteli oikein mallikkaita ravipätkiä väliin. Ope kehui. Kuski oli silti hiljainen ja sangen vakava.
Väleissä ope kertoi mitä teen Assin kanssa itsenäisesti mennessä huonosti. Tai siltä se ainakin kuulosti. Itsenäinen ratsastukseni on kuulemma haahuilua. Tässä yhteydessä tuo kuulosti loukkaavalta. Assi kulkee liian etupainoisena. Tilaa pitäisi käyttää rohkeammin. Pelkät väistöt eivät kuulemma letkistä vaan pitäisi tehdä sulkuja. Eikä ympyrällä käynti-ravisiirtymien hinkuttaminen auta. En oikein ymmärtänyt mistä nuo väitteensä keksi. Saati mitä tällä kommentoinnilla haki.
Lopulta väistöihin lisättiin pääty-ympyrät ja ympyrältä nostettiin laukka. Jossain välissä laukkojammekin viilattiin pääty-ympyröillä enemmän. Assi laukkasi yllättävän asiallisesti, tasaisesti, ryhdikkäästi ja rauhassa. Asetuskin löytyi itsestään. Kuskin piti kääntää lantiota ja yläkroppaa enemmän kaaren mukaan. Hyvä vinkki! Välillä se silti unohtuu. Oikeassa kierroksessa Assi meinasi ajautua välillä härskisti linjalta ulos ja jättää kääntymättä.
Laukannostoissa (molempiin suuntiin) Assi kuulemma karkasi reitiltä 1,5 metriä ulos. En huomannut kun keskityin kaikkeen muuhun. Ihan mahdollista. Mutta ihmettelen korjausta kun lopputunnin nostatti laukkamme seinän vieressä heti väistön jälkeen. En siis edes saanut mahdollisuutta korjata.
Lopuksi tultiin laukatulta pääty-ympyrältä lävistäjälle raviväistöön. Käytiin käynnissä, tehtiin voltti ja jatkettiin väistöä. Käynti taas nuupahti Assin tapaan. Lopuksi tultiin ilman käyntipätkiä ja sitten rupesi tulemaan hyviä väistöaskeleita. Taas tuli kehuja. Vielä ilmavammat laukannostot kaivattiin ja nekin vähän paranivat.
Loppuverkassa ravattiin ainakin avoja uraa pitkin. Alku oli vähän kiemurtelua. Parani kun käänsin katseeni toisen pitkän sivun seinään. Kummastuin kehotusta väistää takaisin seinälle kun Assi lipsahti liikaa sisälle. Vaikka tähän asti Assi ei ollut tuijotellut mitään niin nyt rupesi näkemään menninkäisiä ja kavahteli kirjaimia useamman kerran molempiin suuntiin.
Useampaan otteeseen tunnin aikana ope totesi että Assi ei onnu. Ihmettelin miksi siitä piti erikseen mainita. Totesi johonkin väliin ettei puuskutakaan pahasti ja tuleehan tehtävässä vähän käyntipätkiä. Minä kaipasin Assille enemmän lepotaukoja mutta luotin opeen. Omalla mittapuullani tunti oli semiraskas. Assille tuli kuuma. Meni lisäksi yliajalle.
Tunnin lopuksi ope totesi että sovimme Assin kanssa toisillemme. Tämänkin pohjusti jotenkin niin että kuulosti korvissani siltä että olemme molemmat vaatimattomia ja tasapaksuja. Tämä siis ihan oma tulkintani.
Kävelin lopuksi ensin selästä, sitten vielä taluttaen. Koko hommasta jäi kummallisen paha mieli. Toki valmiiksi oli jo ikävä entistä torstaiopea enkä ollut parhaimmillani. Assi oli hieno. Tiistaiope painotti että kannattaa hankkia koulutettu opettaja. Tältä koulutus puuttui. Samoin tunnin aikana oli monta pientä asiaa, joita ihmettelin. Lisäksi oli tosi kallista. Tähän hintaan ei kuuluisi tulla paha mieli. Ratsastuksen pitäisi kuitenkin olla kivaa ja kannustavaa vaikkei aina niin hyvin menisikään. Tänään vieläpä meni hyvin. Päätin kuunnella tunnettani. Totesin siis että opettaa turhan erilailla kuin muut openi. Ei jatkoon.
Ongelmia:
en huomannut etu- ja takaosan karkailua
osa ohjeista oli kummallisia
opella oli paljon käsityksiä siitä mitä teen itsenäisesti ratsastaessa huonosti
alkutunnista Assi oli vasemmassa ohjassa kiinni
laukannostoissa karkasi kuulemma 1,5 metriä reitiltä ulos (en huomannut)
oikean kierroksen laukkaympyrällä valui vasemmalle
siirtymät laukasta alas olivat välillä lössähdyksiä
loppuverkassa rupesi tuijottelemaan kirjaimia
Assille toivomani pikkutauot jäivät tekemättä
vaikka Assi kulki näppärästi ja ope kehui niin silti jäi sellainen olo ettei riitä eikä kelpaa
tunnista jäi ikävä olo
meillä ei ole Assin kanssa tällä hetkellä yhtään opea
Parannusta:
Assi käveli Assiksi reippaasti
sain korjattua hyvin
tuli paljon kehujakin
Assi ei tuijotellut kuin lopputunnista
kulki pääosin kivan ryhdikkäästi ja tasaisesti
hienoja pätkiä ravissa, laukassa ja väistöissä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)