Nellan häsläpäivä ja toinen kouluvalmentaja

 Lauantaille järjestyi tallinpitäjän koulutreenit. On Nellalle jo ennalta tuttu, samoin minulle. Luvassa 45 minuutin yksityistunti.

Nella oli syömässä yksin tarhassa kun hain sen sisään. Mukaan myös sylillinen heiniä. Tänään yksin tallissa olo ei oikein maistunut hepalle ja huuteli kavereiden perään. Eikä myöhemmin talliin saapunut poni juuri auttanut. Pihalla oli aurinkoinen ja paikoin tuulinen nollakeli.

Edellisillä oli hommat vielä kesken kun mentiin maneesiin. Kapusin selkään ja kävelin pitkin ohjin kunnes oli meidän aikamme. Alkuun keskusteltiin open kanssa asiat pääpiirteittäin läpi ja nosti laskemani kuolaimet takaisin ylemmäs. Suositteli myös välillä kokeilemaan muitakin kuolaimia, mm. D-renkaisia.

Kun kaverit poistuivat maneesista niin Nellan keskittyminen herpaantui taas ja huuteli perään varmaan lähemmäs vartin. Meno oli häsellystä. Ei mikään paras lähtökohta koulutunnille mutta pohdin taas että hyvä opetella toimimaan tällaisinakin päivinä.

Aloitettiin käynnissä ympyrällä. Ohjeet poikkesivat selvästi toisesta opesta. Nyt sisäkädellä piti johtaa.  Rauhallinen käynti. Kevyestä ravista pudotettiin jokusen kerran takaisin käyntiin kun ei rauhoittunut ravissa. Tavalliseen tapaan tehtiin paljon erilaisia kuvioita. Tänään opin reitit onneksi sukkelasti. Pääty-ympyröiden sisään tehtiin tarvittaessa voltteja. Neljänneslinjalta väistettiin uralle ja tehtiin päätyyn voltti. Muutaman kerran otin itsekin käyntiin kun tuntui ettei kuuntele. Väistöissä piti ajatella asetusta menosuuntaan. Sekä varoa etten purista polvella. Suorilla sai asettaa ulos. Jossakin vaiheessa istuin ravissa alas.

Alkuun painoi jonkin verran käsille ja varsinkin vasemmassa ohjassa oli paljon hevosta. Edestä painui matalaksi ja alkuun muoto oli hyvinkin epätasainen. Itseäni hämmensi kun ohje oli Nellan kiihdyttäessä siirtää omaa ylävartaloa edemmäs. Teoriassa järkevää saada painopistettä kauhovien etujalkojen päälle. Käytännössä ihmetytti kovasti kun kaikki muut opet kieltävät etukönötykseni. Enkä itse huomannut siitä suurta apua. Alitajuntani vain ehdotti etukenotuksen lisäksi istunnan keventämistä joka selvästi tarkoittaa että saa mennä lujempaa.

Välissä tehtiin voltteja ja lyhyitä lävistäjiä. Tässä Nella tuli kivasti kuulolle ja rupesi rauhoittumaan.

Oikea laukka nousi nätisti ylöspäin ja rullasi paremmin. Taidettiin pyöriä ympyröitä ja mennä vähän uraa pitkin suoraan. Välissä käveltiin hetki. Vasen laukka ei noussut yhtä nätisti vaan enemmän ajautui eteen. Menokin oli tasapainottomampaa kaahotusta. Seuraavan ratsukon tultua halliin Nellan keskittyminen rupesi taas rakoilemaan.

Loppuraveissa oli siis yhä kiireistä ja epätasaista menoa. Tuli muutamia hyviä pätkiä mutta yhä haettiin malttia käynnin kautta. Positiivista oli että Nella oli nyt paremmin kahden ohjan tuntumalla.

Erillistä loppupalautetta ei saatu. Aika paljon ehdittiin keskustella välikäyntien lomassa. Nellan maltti on kuulemma parantunut kovasti aiemmasta, joten eiköhän se tästä vielä meilläkin yhteistyö lähde toimimaan paremmin. Tämä ope povasi jo että kenttäkisailut voidaan aloittaa suorilta kasikympistä. Pitää nyt ensin katsoa miten treenit lähtevät sujumaan. Ensin pitäisi käydä kunnon laukkamaastoissakin.

Käytiin loppukäynnit taas rannassa. Alkumatka oli ihanan tyyntä, lähempänä merta tuuli. Nella oli yhä vähän omituisella tuulella ja levoton. Ope arveli että kiimatkin saattavat vaikuttaa käytökseen. Vähän tuijotteli maastossa muttei silti säikkynyt tai loikkinut. Treenattiin myös pysähdys. Hankalampaa oli taas malttaa jäädä hetkeksi seisomaan.

Tallissa oli vähän rauhallisempi mutta häsläily loppui kun pääsi takaisin tarhaan ja kaveri odotti siellä. Nakkasin evakossa olleet loput heinät molemmille syötäviksi ja siivosin itse tarhaa. Viiden kottikärryllisen jälkeen jäi vielä paljon. Samalla huomasin että Nella tosiaan väistää kaveriaan jo pahasta katseesta. (Kertaalleen väisti kottareiden päälle ja ne kaatuivat.) Yllättävän paljon myös liikkuvat tarhassa. Ei todellakaan pelkkää nökötystä.

Ongelmia:
Nella ei keskittynyt kunnolla ja oli kiireinen
ohje etukenotuksesta tuntui todella kummalliselta
kuskin leijuviin käsiin ei puututtu
Nellan matalaksi painumiseen ei puututtu

tarhassa on paljon siivottavaa

Parannusta:

toinen laukka nousi nätisti

lopuksi oli paremmin kahden ohjan tuntumalla

häsellyksestä huolimatta oli ratsastettavissa

Arja videoi muutaman pätkän menostamme:

Helpompi toinen kerta Portaksella

 Lauantaina oli taas estepäivä Äimällä. Haaveilin Senjasta mutta tulikin taas yllätysratsu: Portas. Humma löytyi maneesin takaa kauimmaisesta tarhasta ja tuli aika mateluvauhtia mukaan. Senja tuntui ihmettelevän viereisessä tarhassa etten hakenutkaan sitä. Senjalla näytti olevan vapaa. Tunnille tuli 5 ratsukkoa.

Portasta ei saanut laittaa kiinni. Jätin riimun päähän ja oli hoitaessa kiltisti. Kiristin hokit, koska olivat löysällä. Takasissa ei ollut kenkiä mutta siistit kaviot. Varustus oli ihanan sukkelasti hoidettu. Suitset, martingaali ja satula. Etusuojat. Kuolaimina waterfordit ja martingaali piti säätää estemoodiin. Ei kiukuttelua satulalle tai vyön kiristykselle.

Keli oli nollassa ja me tietysti hallissa (aurinkoista ja tuulista ulkona). Menin alkuverkan ilman takkia ja olin aika jäässä. Onneksi sain sen napattua alkuverkan jälkeen päälleni. Portas eteni ihan hyvin mutta kulki kameliasennossa selkä alhaalla ja pää pystyssä. Yritin pitää vakaan käden ja ratsastaa jalasta eteen. En taivutellut kummempia. Oikeassa laukassa kulki perä sisällä.

Verkkahypyt tultiin ensin suoralle, olikohan 13 + 13 metrin linjalle. Kavaletti, pysty ja kavaletti. Molempiin väleihin piti ottaa 4. Ekalla kerralla tultiin vähän lähelle eikä lähtenyt jalasta eteen. Ekaan väliin livahti viides. Sen jälkeen päästiin loput neljällä. Myös toisesta suunnasta. Kertaalleen tuli isompi lähestymisvirhe ja häsellettiin linja yli vähän miten sattuu. Pääosin siististi.

Seuraavaksi tultiin ravilähestymisellä sarjalle. Ekalla kerralla unohdin vasemman laukan. Sen jälkeen Portas hoiti homman lähes itsestään. Pyysin reipasta ravia ja väli sujui hyvin. Vasen laukkakin löytyi.

Tultiin vielä jumppakavaleteilta kahden laukkavälin päähän pystylle. Ekalla kerralla siihenkin tuli lähestymisvirhe ja 3 askelta. Sen jälkeen sujuttiin ja osuttiin hyvin. Lopulta pitkähkö 2 laukan väli rupesi jäämään jopa ahtaaksi. Jättölinjalla ei pysytty ihan pilkuntarkasti vaan kaarsi ensin uralle ja sitten sisään.

Näistä sitten kasattiin rata ja tultiin se vuorotellen. Meidät jätettiin taas viimeisiksi. Nyt suora linja piti tulla ratatempossa eli 3 + 3 askeleella. Kaikki muut taisivat ottaa ensimmäiseen väliin ylimääräisen askeleen, päätin että me mennään kolmella. Lyhensin jalkkareita tässä välissä vielä pari reikää.

Kiihdyttelin ennen aloitusta ihan kunnolla. Yllätti että mielestäni huimasta vauhdistamme huolimatta ensimmäinen väli meinasi silti jäädä pitkäksi. Venyttiin kuitenkin kolmeen ja jälkimmäinen oli parempi. Ravi tuli vähän myöhässä mutta seuraavalle tehtävälle päästiin hyvin ravissa. Kivasti sisään ja hyvä hyppy okserille. Taas haipakkaa menoa ja sujuttiin jumppa ja sarja kivasti. En muista oliko laukka jossakin välissä vääränä. Kivalla vauhdilla päästiin myös viimeiselle linjalle ja nyt muistaakseni piti jo pidättää kolmen laukan väleihin.

Omasta mielestäni vedettiin oikein kivasti ja yllätyin kun ope käski meidätkin tekemään vielä ykkösen ja kakkosen uudestaan. En muista nousiko ykkösen pysty mutta kakkosen okseri ainakin nousi. Nyt kolmoset tulivat alkuun helpommin. Ravi yhä vähän myöhään mutta isokin okseri empimättä yli. Nyt jalkani heilahtivat hypyn aikana vähän taakse. Onneksi palautuivat nopeasti myös takaisin paikoilleen. Jee!

Ope oli menoomme oikein tyytyväinen. Kehui hyvästä energiasta ja mistäköhän kaikesta muusta. Taisi myös sanoa että olin välillä vähän hypyistä jäljessä. Olin itsekin hyvin tyytyväinen. Toki oli vähän pieniä mokia mutta pääosin ihanan helppoa ja suoraviivaista. Eikä Portaksen hyppy tuntunut enää yhtään niin hankalalta ja kulmikkaalta kuin viimeksi. Toki nyt mentiin rataan asti melko pieniä esteitä.

Unohdin taas tiirata okserin koon. Jumpan perässä ollut sarjan pysty oli 80 ja okseri oli sitä isompi. 90? 95?

Loppuraveissakaan Portas ei kulkenut kovin rentona. Nyt onneksi jo vähän vähemmän väärin päin. Käynnissä tuli jo muutama askel melko rennolla niskalla.

Portas jatkoi hommia ja vaihdettiin satula. Keräsin vielä hetken kasoja.

Ongelmia:
alkuverkassa oli kylmä ilman takkia
kaksi askelvirhettä lähestymisiin

vikalla okserilla jalkani heilahtivat taakse

Parannusta:

helposti kaikesta yli

ihanan tasaista ja suoraviivaista

hypyissä ei ollut yhtä hankala olla kuin viimeksi

Räntää paossa hallissa ja pikainen valokuvaus

 Perjantaina suunnitelmissa oli ottaa Nellasta avustettuna epäviralliset rakennekuvat. Jotta on myöhemmin helpompi tarkastella mihin suuntaan ollaan menty. Onko kasvanut lihaksia vai mahaa tms. Keli ei kuitenkaan suosinut vaan tuiskutti räntää. Hyvin epäsuotuisa kuvauskeli.

Suunta oli siis ratsastusvarusteissa maneesiin. Edelliset juuri lopettelivat eikä päästy alkukäyntejä pidemmälle kun jäätiin keskenämme. Nella hetken huuteli perään mutta rauhoittui onneksi suht pian.

Käynnissä meno oli onneksi jo suht tasaista. Ravissa aloitettiin taas jolkottamalla pää pystyssä. Enkä näemmä saanut menoa ravissa juuri paranemaan. Onneksi käynnissä käyttäminen auttoi.

Ei tänäänkään tehty mitään ihmeellistä, ympyröitä, vähän siirtymisiä ja kolmikaarisia. Kotiläksyistä mietin tasaista muotoa myös suorille urille. Lopputunnista tämä sujui jo paremmin.

Laukkoja mentiin aika maltillisesti vähän ympyröillä ja muutama kierros uraa pitkin. Siinäkin pyysin tasapainoista ja rentoa menoa. Ihan ok-pätkiä tulikin.

Ravissa Nella painui yhä välillä turhan matalaksi ja muoto oli epätasainen. Ei kuitenkaan nyhtänyt ohjia käsistäni. Välillä myös kiirehti eikä malttanut kuunnella pidätteitä. En ihan keksinyt että mistä kiireisemmät pätkät tulivat. Itse olisin voinut tänään muistaa tauottaa tekemistä vielä paremmin. Välillä lepopätkän olisi voinut ottaa aiemminkin.

Käynti oli tänään jo pääosin aika tasaista ja maltillista. Ravi tasoittui kovasti loppua kohti. Hetkittäin Nella tuli kivan kevyelle tuntumalle ja loppua kohti keveni vasemmastakin ohjasta paremmin kahden ohjan tuntumalle. Molemmissa laukoissa löytyi rentoja pätkiä. Vasemmassa oli enemmän vauhtia ja tasapainottomuutta mutta sekin tasoittui.

Itseni yritin pitää pystyssä ja ryhdikkäänä sekä ohjat tarpeeksi lyhyinä. Huomasin yhä tekeväni liikaa käsillä ja liian vähän jaloilla. Mutta huomaaminen on jo hyvä.

Nellalle ei tullut tästä juurikaan hiki. Hieman kostui korvien tyvestä. Kasoja tunnin maneesissa oloon ehti tulla taas viidet. Selvisi myös että kyljen karvattomat kohdat ovat hiutuneet satulahuovasta.

Pikatreeni maasta käsin ratsastuksen jälkeen.
Tässä yritän saada hummaa poseryhtiin.

Keli parani ratsastuksen aikana ja lopuksi vielä pikakiillotin Nellan ja otettiin muutama valokuva iltavalossa. Humma oli ihanan kärsivällinen. Esittäjä (minä) täysi amatööri. Kuvausvälineenä puhelin. Ei kannata katsoa liian kriittisesti.

Haastavaa saada mustasta hevosesta hyviä kuvia.
Tämän parempaa taustaa ei pihalta löytynyt.
Harjapuoli.

Harjaton puoli ja jalat vähän paremmin.

Ongelmia:
vähän huuteli kavereiden perään
5 kakkakasaa
yhä hetkittäin epätasaista ja kiireistä
ratsastus oli yhä pääosin sellaista ettei kriittinen kuski halunnut siitä todisteita

Parannusta:
käynnistä tuli aika hyvä
laukassa kivoja pätkiä
ravi parani ja tasoittui kovasti loppua kohti

Vikana tallilla

 Torstaina sain hommattua Nellalle uuden loimen. Nyt ei haittaa vaikka sataisi useamman päivän putkeen. Kolmesta sadeloimesta pitäisi löytyä aina yksi kuiva.

Tallireissu jäi iltaan koska ei ollut akuuttia tarvetta käydä iltapäivällä. Ratsastuskoulun tunnit olivat 20 asti, joten sen jälkeen pääsi maneesiin.

Tallilla aloitin uuden loimen sovittamisella. Ihan hyvä, mutta edessä olisi voinut olla vielä enemmän säätövaraa väljempään suuntaan.

Uusi loimi päällä. Alla lakana sovitusta varten.
©minä

Edessä olisi voinut olla enemmänkin säätövaraa.
Loimi Hankkijan alesta (49,90 e).

Maneesiin ehdittiin vasta puoli ysin aikoihin. Aloitin taas keräämällä yhden kasan. Kaveri tuli halliin ennen kuin ehdin selkään.

Alkuratsastus oli itseltäni kummaa haahuilua. Nella oli epätasainen edestä enkä jotenkin osannut korjata. Pyörin ympyröillä ja vähän vain ratsastelin menemään. Mietin liikaa muita asioita ja liian vähän Nellaa.

Tänäänkin tehtiin ihan perusjuttuja. Ympyröitä. Suorilla hain tasaisuutta. Joitakin kolmikaarisia.

Taktikoin kevyttä ravia kaverin lähtöön eikä Nella sanonutkaan mitään yksin jäämisestä.

Vasta kun jäätiin keskenämme niin meno rupesi tasoittumaan ja tuli kivoja pätkiä. Kello tosin tuli niin paljon että lopetin lyhyeen. Loppukäyntejä matkustelin selässä silmät kiinni. Nella haahuili ympäriinsä ovelta peilikulmaan ja takaisin. Lopulta pysähtyi ovelle. Olin ratsailla n. 40 minuuttia. Edelliset olivat ehtineet poistua tallistakin, joten laitoin paikat yökuntoon. Kotimatkapyöräilyyn oli valot.

Ongelmia:
alku oli aika epätasaista

Parannusta:
ei kovin kiireistä
tasoittui loppua kohti
ei haitannut että kaveri lähti

Ensimmäinen estevalmennus suoralla linjalla

 Keskiviikkona oli ensimmäinen kunnon estepäivä Nellan kanssa. Luvassa kaksari ponin kanssa. Nella oli taas alusta asti yllättävän rauhallinen. Vaihdoin kuolaimen varmuuden vuoksi kimblewickiin, jonka kanssa on aiemminkin hypätty. Se oli koeratsastuksessakin.

Alkuverkassa ei taidettu laukata, en muista enää. Hommat aloitettiin kuitenkin ravipuomeilta suoralla linjalla. Muutama puomi, vähän väliä ja taas jokunen puomi. Ensimmäisellä kerralla Nella katsoi puomeja ja tuli tahtirikko. Sen jälkeen suoritettiin aika tasaisesti. Muista puolipidätteet, kohota vähän edestä, tms. Sitten ruvettiin tekemään väliin volttia, en muista tehtiinkö jo ravissa.

Laukassa piti laskea askeleita, olikohan ensin lähestymiset puomeille. Puomi, ympyrä väliin ja toinen puomi. Alkuun oli pientä söhellystä ja kertaalleen tuli 2,5. Pääosin laskin oikein mutta nyin taas ylimääräistä askelta ennen puomia. Piti sujua vähän paremmin. Päätyihin tehtiin myös ympyrät. Nella oli yhä kivan rauhallinen eikä kiihdytellyt eikä kaahotellut. Sangen tasapainoista.

Laukassa tultiin linjaa sitten suoraan. Puomi, 4 askelta ja este. Ensin vasen kierros. Edelleen kivan tasaista menoa. Alkuun meinasi tulla vähän kiire kohti estettä (väli taisi olla vain n. 13 metriä) mutta osasin pidättää. Ope kehui että tein pidätteet hyvin laukan tahdissa ja istuntani toimi myös hyvin. Mutta kädet nousivat pidätteiden myötä turhan ylös. Sain korjattua eikä lopputunnista enää kuulemma noussut. Helpotti myös kun sain pidettyä laukan koko matkan tasaisena. Ei edes lähtenyt kiihtymään.

Alkuun myös vähän sukeltelin liikaa hyppyihin mutta sain ylävartalonikin rauhoitettua. Itseäni häiritsi hitusen hevosen kippaaminen esteellä vasempaan laitaan. Sitä en saanut korjattua. Ope sanoi ettei kaikkea heti kerralla. Nella sai kehuja erittäin taloudellisesta hyppytyylistään.

Vaikka oikean laukan pitäisi olla helpompi niin jälkimmäinen suunta oli itselleni jotenkin henkisesti vaikeampi. Nyt tultiin puomilta okserille. Tai siis ensin puomilta ristikolle. Nyt tultiin paljon enemmän juureen kuin toisesta suunnasta. Ensimmäisellekin puomille oli jotenkin vaikeampi osua yhtä hyvin. Kun okseri nousi okseriksi niin maltoin itseni enkä lähtenyt kiihdyttelemään. Nella hyppäsi yhä vähän vasemmalle mutta nyt en ehtinyt niin huomata.

Ope nosti molemmat esteet ylös ja ensin vähän lyhensi väliä. Nyt tultiin väli kolmella. Kun molemmat ratsut sujuivat niin hyvin niin väli piteni takaisin. En oikeastaan edes huomannut eroa. Nella suoritti hyvin ja tasaisesti. Esteetkin olivat lopuksi jo ihan hypättävän kokoisia. Eivät silti pelottavan isoja. Tarkoitus oli katsella tarkemmin kunhan ollaan lopetettu, mutta unohdin. Kai olivat jotakin kasikymppiä jos ei vähän ylikin?

Ope kommentoi että näin lyhyt väli sujuu helposti mutta pidemmillä on varmasti riski että Nella painuu etupainoiseksi. Itse pohdin taas että on vaikeuksia hahmottaa koska laukka on sopiva tehtävälle.

Olin todella tyytyväinen tuntiimme! Tässä oli paljonkin järkeä ja päästiin jo hienosäätöön. Ihanan rauhallista, suoraviivaista ja tasaista!

Loppuravit meinasivat jäädä taas lyhyiksi kun tuntilaiset tulivat paikalle. Ehdittiin kuitenkin hölkkäillä vähän ja Nella oli muistaakseni yhä kivan rauhallinen, rento ja tasainen. Tänäänkin ratsastuksen aikana tuli useammat kakat. Laskin neljät mutten ole ihan varma olivatko kaikki meidän. Loppukäynnit käytiin tekemässä ulkona. Poni ei meinannut pysyä vauhdissa ja välillä odoteltiin. Molemmat olivat ihanan tolkusti!

Poset tien päästä.
©Esther

Kyllä tästä vielä hyvä tulee!

Ongelmia:
pari askel- tai laskuvirhettä puomeille
alkuun nostin käsiäni pidättäessä
alkuun sukelsin liikaa hyppyihin mukaan
valui hypyissä vasemmalle

Parannusta:
ihanan tasaista ja rauhallista, innostui sopivasti
sain korjattua virheeni
ei kieltoja tai pudotuksia

hyppäsi varmasti, taloudellisesti ja empimättä

Muutamia hyppyjämme:

Pientä rataa ja hankalat vaihdot vasempaan

 Tiistai-iltana oli vielä Äimiskän estetunti. Haaveilin Senjasta sekä siitä että se olisi valmiina. Molemmat toiveeni toteutuivat ja humma oli hyppäämässä myös edellisellä tunnilla! Ei siis väkertämistä suitsien, martingaalin, kylkisuojan tai satulan vaihtamisenkaan kanssa. Toivottavasti Senjakin arvosti!

Pihalla satoi räntää ja oli taas entistä valoisampaa. Vielä tunnin loputtuakaan ei ollut säkkipimeää.

Esteitä ei tarvinnut muutella, joten ratsaille ja verkkaamaan. Taas kieli näkyi alkuverkan ajan. Tunnilla oli 5 ratsukkoa.

Tänään ohjelmassa oli taas pientä rataa. Hypyt aloitettiin ravilähestymisellä 17 metrin linjalle. Tämän piti olla helppo homma mutta meillä oli kummaa haparointia. Huonoja paikkoja, löysä hevonen, pudotus, vääriä laukkoja ja vähän kiemurtelua. Onneksi saatiin lopuksi taas onnistunutkin suoritus. En muista tultiinko laukassakin.

Seuraavaksi tultiin kaksi estettä lenkuralla. Uraa pitkin ensin suoraan ja siitä esteelle kohti kulmaa. Päätyyn ja kulman kautta pitkälle sivulle ja siitä esteiden välistä seuraavalle ei ihan radan poikki mutta lähes. Ensin pikkukorkeuksilla, lopulta meille nousi kasikymppiin ja näytti isolta. Ensimmäiseltä esteeltä Senja olisi halunnut kantata heti oikealle ja oli haasteita päästä vähän pidemmälle. Toinen este tuli aina todella äkkiä ja sille oli vaikea saada hyvä linja. Esteeltä Senja kippasi nyt vasemmalle ja laukka jäi vaihtumatta. Näytti ensin siltä että takana oleva este on turvallisen kaukana mutta kummasti vasemmalle kippaus aiheutti sen että ohitettiin se aina melko hipoen. En saanut laukkaa vaihtumaan kertaakaan vasemmaksi jälkimmäiseltä esteeltä. Olin itsekin kumman nukuksissa.

Sitten tultiin rata. Meille korkeudeksi tuli noin 85 ja vihdoin sain itseni ja humman vähän skarpimmiksi. Ykkönen oli sama lenkuran eka, toinen olikin pysty pitkän sivun sisäpuolella. Siitä lähes radan poikki eli pysty nyt toiseen suuntaan. 17 metrin linja, kaareva linja viidellä laukalla ja lopuksi vielä äskeisen lenkuran jälkimmäinen lähes radan poikki.

Muuten ihan hyvä mutta linjalle tultiin juureen ja tipautin ohjatkin. Päästiin se silti neljään. Tämä tultiin sakkona radan jälkeen ja nyt se meni paremmin.

Me saatiin lopuksi vielä sakkoja viimeiselle esteelle. Eli yhä sama este, jolta vasen laukka uupui. Tulin nyt linjasta enemmän ohi, ei auttanut. Perää piti siirtää sivulle (muistaakseni raviskalle päin eli oikealle). Este oli enää ristikkona ja lopulta ruvettiin kääntämään heti sen jälkeen vasemmalle. Siinäkin Senja heittäytyi väärässä laukassa ensin alas. Lopulta sain Senjan suoristettua ja vasen laukka löytyi alastuloon. Ope kehui että olisi onnistunut jatkaa nyt uralle asti kun ei kipannut vasemmalle. Vastasin että voitaisiinko seuraavalla kerralla aloittaa tästä. Sillä enhän minä osaa korjata jos ei täsmällisesti kerrota että mistä ja miten.

Ravailin loppuun vielä hetken. Innokkaimmat purkivat jo esteitä. Tämä oli nyt jo 99. kertani Senjalla.

Ongelmia:
verkkahypyt olivat kumman hapuilevia
ensimmäiset kasikymppiset näyttivät isoilta
yhdeltä esteeltä ei saatu millään vaihtoa vasemmalle

Parannusta:
rata sujui pieniä verkkahyppyjä paremmin
lopuksi irtosi vaihto vasemmallekin keskiesteellä

Ensimmäinen koulutreeni ihan perusasioiden parissa

 Tiistaina oli ensimmäinen oikea treenipäivä Nellan kanssa. Eilen Nella sai lepopäivän ja kävin taluttelemassa maneesissa. Tosin piti kokeilla myös miten kampeudun kyytiin itsekseni ilman satulaa ja osan kävelyistä istuin kyydissä.

Tiistainakin satoi räntää. Menin silti innokkaasti pyörällä tallille. Nellan sadeloimikin oli vielä sisältä kuiva. Mittasin vielä rutiinisti lämmön: 37,5°C. Luulin olevani pahasti myöhässä mutta ehdin kuitenkin ajoissa.

Maneesissa kiersin taas ensin taluttaen ympäri ja katsoin onko siivottavaa. Ei ollut, joten ratsaille. Ope tulikin lähes heti.

Käveltiin hetki pitkin ohjin ja juteltiin open kanssa. Hommiin lähdettiin ympyrälle. Ensin käynnissä.

Taas ihan perushommien parissa. Pidätteitä ulkoa, sisäohjalla asetus. Lyhennä ohjia. Istu ryhdikkäänä. Oikea käteni leijaili omille teilleen ja vasen teki turhan isoa liikettä. Oikeassa ohjassa ei aina tuntunut hevosta toisessa päässä. Nella oli vähän kiireinen mutta täsmäavuilla löytyi malttiakin. Kevyessä ravissa sama juttu. Muista kääntää. Itse menin välillä sekaisin mistä ohjasta piti tehdä mitäkin. Sekä open tuijotellessa puhelintaan omakin keskittyminen herpaantui. Välillä ehdittiin hiihdellä itseksemme useampi ympyrällinen.

Loppuun sain onneksi kaipaamani huomion. Ravia istuttiin myös alas ja Nella vähän häiriintyi siitä. Itse huomasin taas että jäi venyttelemättä ennen tuntia. Tehtiin vielä laukka molempiin suuntiin. Ympyrällä laukatkin. Muista asettaa myös laukassa. Vähän kiireistä pätkittäin eikä nostot tulleen ylös vaan eteen. Jälkimmäinen suunta oli parempi. Yllättäen vasen laukka, joka on yleensä Nellalle hankalampi.

Lopuksi pyöriteltiin ravissa taas kolmikaarisia. Loppua kohti tasaisempaa ja väliin tuli hyviäkin pätkiä. Kokonaisuutena oli lauantaita kiireisempi ja välillä hiihteli menemään. Jalkani toimivat vähän arasti ja aneemisesti.

Hommat piti lopettaa kun tuntilaiset tulivat paikalle. Käveltiin hetki ja talutin loppukäynnit vielä pihalla. Lopulta päädyin kävelemään pikkulenkin tietä pitkin ympäri. Nella oli myös taluttaen ihanan tolkku ja asiallinen.

Ongelmia:
yhä vähän kiireistä

kiireisempää kuin lauantaina
alkutunnista olisin kaivannut enemmän huomiota opelta

Parannusta:
hyviä pätkiä
suht tasaista
ei nykinyt ohjia eikä ollut kovin raskas edestä
priimaa käytöstä myös taluttaen loppulenkillä

Pari pätkää menostamme: