Pitkin ohjin etsimässä voimaa

 Maanantaina mahduin viiden tunnille. Olisin varmaan mennyt muuten jo aiemmalle pienryhmätunnille mutta 8 hengen korttini piti saada käytettyä säällisessä ajassa loppuun. Tallilla tämä tympäisi hetken, sillä ekalla tunnilla oli vain 3 ratsukkoa siinä missä meitä oli täydet 8. Auton mittari näytti tallille mennessä -13°C ja tallireissun aikana pakastui vielä muutaman asteen lisää.

Minulle oli jaettu Senja ja humma löytyikin sisältä. Ei tilsojen hakkaamista, jee! Harjatessa oli taas vähän hapan. Varustin nopeasti ja lähdin jo 5 vaille kohti maneesia. Siellä olikin jo ovi auki ja pääsin loikkaamaan kyytiin.

Alkutunnista Senja taas kavahteli sangen paljon. Ensin open irroittaessa kartioita toisistaan. Senja loikkasi sivulle. Myöhemmin säikähti jotakin ennen ovea ja nyt tuli isompi loikka sivuun. En pudottanut jalustimia mutta tässä en olisi ehkä enää pysynyt kyydissä satulatta. Tosin ilman satulaa en olisi mennyt noin läheltä ovikulmaa kun siinä oli liikkuvia ihmisiä.

Alkuverkka tuntui pitkähköltä. Tai sitten se johtui siitä että olin kerrankin hyvissä ajoin verkkaamassa. Ehdin hyvin mennä askellajit läpi molempiin suuntiin. Senja oli sangen tasainen ja hyvin kuulolla. Tein temponmuutoksia nyt ajatuksella ja sain tuntuman aika kevyeksi. Ympyröillä ajattelin lapoja ja suoruutta.

Ensimmäisenä tehtävänä ravattiin vain kevyttä ravia keskilinjaa pitkin. Ihan ok. Sitten piti ratsastaa matalalle kaulalle ja antaa pidempää ohjaa. Oli vähän hankaluuksia tajuta että ei tuntumaa mutta kuitenkin vaikutettiin. Hidasta käyntiä, sitten hidasta ravia ja siirtymiä. Vielä matalammalle kaulalle. Luulin että olisi ihan hyvä mutta peili paljasti pökkelön. Ovikulmaa ei onneksi enää jännitetty.

Homman taka-ajatuksena oli ratsastaa hevosiin lisää voimaa. Varmaan myös liikkuvuuttakin. Hevosen piti kuunnella istuntaa, se oli meillä vähän hankalaa. Tosin omasta mielestäni istuin tänään suht ok. Etukenosta ei ainakaan tullut huutia enkä huomannut puristavani millään.

Sitten hitaasta käynnistä nostettiin laukka. Vasen tuli helpommin, onneksi lopulta löytyi myös oikea. Sitten isoa ravia ja isosta ravista iso laukka. Välillä meinasi olla ahdasta. Meille plussat siitä, että Senja teki pyynnöstä oikein asiallisen lyhyen sivun, siinä missä osa muista vain kaartui pitkältä sivulta tötteröiden väliin. Sillä reitillä oli hyvä vähän tasata välimatkoja.

Käytettiin hevoset myös pysähdyksissä ja piti etsiä muoto, jossa hevosen kaulalihas pullottaa eniten sivulle. Pysähdyksissä Senja ei malttanut pitää päätään aloillaan ja sama jatkui käynnissä. Yritäpä siinä sitten hallita muotoa. Ravissa oli onneksi tasaisempaa. Tosin Senja tarjosi herkästi patenttilankkuasentoaan.

Jossakin välissä tehtiin myös portaittaisia väistöjä keskilinjalta vähän kohti uraa, suoraan, ja takaisin. Ensin käynnissä, sitten hitaassa ravissa ja isommassa ravissa. Vasta kun tajusin muuallakin ottaa vähän kiinni niin väistö rupesi löytymään paremmin.

Lopuksi vielä kevennettiin isosti eteen. Aika kiva. Senja ei ollut jatkamassa kuin vasta illalla, joten ehti hyvin kävellä vielä loppuun seuraavien kavutessa kyytiin.

Ongelmia:
Senja oli aika säikkynä
sormia paleli alkutunnista
tehtävä oli hankala sisäistää

Parannusta:
lopuksi ei ollut ovella mitään ongelmia
oikeakin laukka nousi keskilinjalla
kivoja pätkiä

Pidoton serpentiiniuusinta

 Lauantaina oli puomitunti ja sain mennä taas Senjalla. Kylmää oli n. -11°C ja tunnille tuli 5 ratsukkoa.

Senja oli saanut uuden satulan mutta kiinnitin huomiota vain uuteen panssarivyöhön. Taas vähän naftin mittainen. Harjatessa sain hummalta poikkeuksellisesti pahan silmän lisäksi pienen uhkauksen toista takasta nostamallakin.

Tehtävät olivat maneesissa valmiina. Tässä vaiheessa huomasin että ohjat eivät ole enää ihan priimakunnossa. Ope katsoi ja totesi että pitää vaihtaa mutta kestänee tämän.

Alkuverkat mentiin taas tavalliseen tapaan. Vasta kun ovikulman takkikasat muuttuivat niin Senja kauhistui. Tein laukassa vaihdot ja loivia kiemuroita vastalaukalla. Yritin hakea suoruutta asettamalla ulos ja taisin hakea kevyttä tuntumaa. Vähän temponmuutoksia. Melko pikaiset verkat. Varmaan tein jotain ravitaivuttelujakin.

Hommat aloitettiin puomeilla. Toisella pitkällä sivulla ravissa, toisella laukassa. Suoraan yli. Ravipuomit mentiin omasta mielestäni joka kerta sangen siististi ja tasaisesti. Laukannosto kohti ovea oli vähän hankala, mutta selvittiin. Eikä tullut edelleenkään sellaisia liikkeitä että omasta mielestäni olisin ollut ongelmissa ilman satulaakaan. Laukassa myötälaukat pysyivät. Oikea kierros oli aika tasainen, jotakin pikkuviilausta taisi tulla.

Laukkapuomit nousivat toisesta päästä ylös ja tultiin tehtävää lopulta myös vasemmassa kierroksessa. Taas tuli sellaisia ohjeita, joita kuvittelin jo tekeväni ennen käskyä. Esim. "aseta ulos". Oikea lapa tuntui kaipaavan kohotusta molempiin suuntiin. Täydelliset paikat menivät hukkaan jos piti miettiä jotakin muuta, kuten välimatkaa kaveriin. Tein aina ratkaisut, mutten aina niin hyviä. Sen sentään tajusin jos olin tulossa ihan liian pienessä laukassa sisään. Loppuun tuli pari sakkokierrosta. Parani vähän.

Jossakin näillä main vaihdoin kevyemmät hanskat käteen. Virhe! Vaikka olin käyttänyt ne pesukoneessa niin silti torstain lainaraipasta oli jäänyt niihin liukastinmönjää. Hetken päästä ohjat eivät meinanneet pysyä käsissä enää millään. Kummasti hankaloitti KAIKKEA!

Siirryttiin serpentiinipuomeille. Tänään niitä oli vain 3 ja olivat etäämpänä toisistaan. Ensin tultiin ravissa kiemuroilla. Taas ohimennen Senja tuijotteli ovelle ilmestyneitä ja myöhemmin kadonneita ihmisiä kauhuissaan. Ehkä itsekin hätkähdin niitä ja reagoi siksi niin isosti?

Ravissa saatiin tehtyä ihan asialliset kuviot. Lavat haltuun ja keskeltä yli. Auttoi kummasti kun jo kaaren lakipisteestä tähtäsi puomille. Laukassa sitten samaa. Rupesi menemään vähän sähellykseksi kun Senja jännittyi lähdössä, ja tehtävällä ohjat venähtivät 20 cm pidemmiksi. En tykkää turhista selittelyistä mutta pakkohan tätä oli jotenkin puolustella. Vaihdot vasempaan tulivat aika hyvin, oikealle vähän heikommin, mutta taisin saada osan.

Sama tultiin myös kavaleteilla. Kummasti ensimmäinen hyppy tuli aina ihan juureen. Senja rupesi kiihtymään ja liukkaat ohjat häiritsivät noin 80 % suoritustani. Kisoissa radalla ei menosta tällaisessa tilanteessa tulisi yhtään mitään, ei koulu- eikä esteradalla. Turhautti roimasti, mutta yritin tsempata että tässä taas opettelen toimimaan häiriötekijöistä huolimatta. Lopulta nakkasin hanskat kokonaan pois. Onneksi käteni olivat lämmenneet sen verran ettei pakkanen haitannut. Edelleen vaan oli aika liukasta. Nyt sain sentään nappuloiden kohdalta pidettyä jotenkuten kiinni. Ei enää pelkkää suhailua.

Me saatiin onneksi pahimman töppäilyn jälkeen vielä uusintakierros ja mahdollisuus korjata. Auttoi vähän. Ja kun vaihdettiin suuntaa niin saatiin tulla eri suunnasta kuin muut, siten että tuli kaksi vaihtoa oikealle. Se oli open ehdotus, mutta olisin toivonut samaa itsekin. Kaarista ei tullut kovin kauniita ja tasapainoisia, mutta saatiin lopulta kaikki vaihdot.

Loppuraveissa ohjat pysyivät käsissäni ja Senja kulki letkeästi ja suuremmin tuijottelematta.

Senjalla jatkuivat hommat koulutunnille ja satula vaihdettiin. Ehdotin opelle että nyt olisi hyvä hetki vaihtaa myös ohjat. Niin seuraava kuski sai onneksi sekä ehyet, että toivottavasti myös vähän pitävämmät ohjat. Liukastetut (rikkinäiset) ohjat ja kamaluuden aloittanut rikkinäinen raippa päätyivät roskiin.

Itse pesin hanskani tämän jälkeen vielä liuotinaineella, saippualla, koneessa, uudestaan liuottimella ja vielä kerran saippualla ja toivon parasta! (Myöhemmin taisin pestä ne vielä Fairylla.)

Ongelmia:
hanskojen myötä liukastui kaikki mihin koskin
ohjat eivät pysyneet käsissäni
serpentiini meni vähän suhailuksi
kaikki hienosäätö puuttui
Senja tuijotteli takkeja ja ihmisiä ovikulmassa

Parannusta:
suorilla oli lähinnä pikkuviilausta
vaihdot löytyivät aika hyvin, varsinkin vasemmalle
saatiin tulla tehtävä toisesta suunnasta kuin muut

ilman hanskoja oli aavistus pitoa

loppuraveissa oli kiva

Reipas eestinruuna satulatta

 Perjantaina Turkalla oli luvassa koulutunti ja sai mennä ilman satulaa, jes! Toinen satulaton putkeen siis. Ratsukseni tuli ensimmäistä kertaa Eq eli Pansku. Tämänkin muistin nähneeni, muhkea keltainen.

Humma löytyi pihalta ja antoi nätisti kiinni. Ei se ihan niin korkea ja muhkea ollutkaan kuin muistin. Silti aika paljon leveämmän näköinen kuin nettisivujen kuvassa. Ei juuri sydänpyllyä.

Tallistakin löytyi meille tilaa. Hoitaessa oli oikein kiltisti ja tilsat irtosivat ilman suurempaa hikeä. Suitsia oli kahdet ilman tarkempaa ohjeistusta. Valitsin ne, joissa oli vähemmän remmejä. Riimunnaru vielä kaulan ympäri kauhukahvaksi.

Panskun selkään olikin hankalampi hypätä kuin Velmun. Vaikka korkeutta oli vähemmän niin leveyttä oli sen verran enemmän että pitikin loikata aika pitkälle jotta pääsi mahalleen selkään. Ensimmäinen yritys jäi vähän vajaaksi. Toisella pääsin kyytiin asti. Liiankaan pitkälle ei viitsi hypätä sillä vahingossa voi mennä myös yli (testattu 2012). Koulusatulan kanssa olisi varmaan ahdistanut, satulatta oli siinä rajoilla onko humma kintuilleni liian leveä.

Pakkasta oli n. -11°C. Arvoin taas vaatetusta ja tänään virittelin kypärän alle uuden merinovillapantani. Se oli ihan hyvä ratkaisu. Korvat eivät jäätyneet eikä tullut liian kuuma. Kesähousut ja muhkea takki. Hanskat vaihdoin kevyempiin kesken tunnin. 7 ratsukkoa tunnilla.

Menomatka yläkentälle oli aikamoista siksakkia vastaan tulevien varsojen väistelyn takia. Kentälle kuitenkin päästiin.

Päivän edustavin valokuva meistä.
©Veera Korhonen

Alkuun mentiin hetki itsenäisesti käyntiä ja ravia. Kivan tasaiset askeleet eikä tuijotellut tai loikkinut mitään omiaan. Aika reipas, ja ope ohjeisti rauhoittamaan menoa. Ei kuitenkaan viipottanut alta. Panskunkin kanssa päästiin aika nopeasti siihen tilanteeseen että sain sen jopa liian hitaaksi ja piti ratsastaa eteen. Reagoi apuihin ihanan herkästi.

Tehtävät aloitettiin keskilinjalla käynnissä. Hevonen suorana ja suoraan, vain asetus tulosuunnan mukaan. Tämä olikin hankalaa, koska hummalla oli sellainen harjapehko ettei sen takaa näkynyt kuin korvat. Takapuolituntumalla mentiin. Silti kuulemma todella hyvin. Oli sangen tasainen, välillä taisi painua edestä jopa vähän turhan matalaksi. Niistä ei tullut sanomista.

Seuraavaksi keskilinjalle tehtiin avoa, käynnissä ja ravissa. Vasen oli hankalampi suunta meille. Siinä humma halusi kiirehtiäkin kun meni vaikeaksi. Lopuksi keskilinjalle väistätettiin vielä takaosaa. Asetus piti olla menosuuntaan. Tässäkin vasen oli hankalampi. Näitä pyöriteltiin useampi kierros.

Lepotaukoja ei juuri tullut. En muista oliko hetken hengähdys avojen ja väistätyksen välissä. Kunnon käyntipätkä otettiin vasta melko lopputunnista ennen laukkoja.

Laukat mentiin sangen vapaasti suunta kerrallaan. Kaikki laukkaan ja sai tehdä ympyröitä. Piti myös lyhentää mutta Pansku ei oikein halunnut. Rupesi pikemminkin kiihtymään ja ope käski käyttää käynnissä. Käyntisiirtymät vähän auttoivat mutta kovin mainittavaa lyhentämistä ei kumpaankaan suuntaan löytynyt. Ainakaan Valmaan verrattuna. Tuntui vähän piilovilliltä muttei tehnyt mitään tyhmää. Taivuta sisään. Hetki meni että onnistui, mutta auttoi paljon.

Loppuravit piti keventää. Panskun kyydissä se onnistui ilman suurempia ponnisteluja.

Loppukäynneissä olin jo aika huolettomasti kyydissä. Huomattavasti tasaisempaa ja vakaampaa kuin Flooran kanssa eilen. En tainnut kauhukahvastakaan juuri pitää kiinni. Valokuvat kavaltavat silti että käteni olivat aika kamalasti.

Olin ratsailla paluumatkan takaisin tallille asti. Loppumatkasta tuntui jo melko liimatulta ja vakaalta.

Kiva tunti ja tosi kiva hevonen. Ei silti ollut erityisen jännää. En päässyt ylittämään itseäni.

Tunnin jälkeen talli oli taas täynnä ja jäätiin käytävälle. Vasta nyt löysin Panskun kaapin ja hoito-ohjeetkin. Heinätuppo ei kelvannut ennen ruokia. Loimen kanssa oli arpomista. Lopulta laitoin sen päälle, otin käskystä pois ja humma jäi lopulta kuivumaan vapautuneeseen karsinaan. Sen verran hiki sille tuli.

Yllättäen Pansku ei karvannut housujani eikä kotona tarvinnut nyppiä kuin pari karvaa pois.

Ongelmia:
selkään piti hypätä aika kauas
en nähnyt päätä harjan takaa, joten piti mennä takapuolituntumalla
laukan lyhentäminen
käteni ovat kuvien perusteella levällään ja lappeellaan
ahdasta tallissa tunnin jälkeen

Parannusta:
antoi hyvin kiinni
ihanan kiltti hoitaa
kivan reipas ja herkkä

luontaisesti suht suora
tasainen ratsastaa
hommat olivat pikkuviilausta

ei jekkuillut omiaan
ei irronnut juuri karvaa pöksyihini

Veera kuvasi videopätkiäkin tunnilta:

Satulaton serpentiini

 Torstain puomi-kavalettitunnille sain mennä ilman satulaa. Parin viikon kinuaminen auttoi. Tosin ei tullut toivomaani Senjaa vaan turvaratsu Floora (jolla menin viimeksi elokuussa). Floora oli mennyt tänään yhden tunnin aiemmin. Varustaminen oli nopeasti hoidettu vaikka vähän pakoilikin suitsia. Etusuojat, suitset ja varmuuden vuoksi naru kaulan ympäri. Viimeisin oli hyvä veto.

Arvoin taas vaatetusta mutta nyt vallinnut -11°C säilyi tallille eikä siitä radikaalisti muuttunut. Kesähousuilla pärjäsi hyvin. Maneesissa hyppäsin opekorokkeelta kyytiin. Vähän hilkulla olisinko päässyt vain astumalla. Menin kuitenkin perinteisesti ensin mahalleni. Aika sukkelasti selässä. Ope varmisti Flooran läsnäolon.

Alkutunnin pose.
©Teija

Ravissa Floora tuntui pelkäävän että putoan. Eteni aika hitaasti. Lopulta vauhtia ei meinannut irrota millään. Laukassa kantattiin kulmat sisään ja tunsin itseni taas ihan aloittelijaksi. Kauhukahva oli kuitenkin hyvä. Varsinkin kun Floora jokusen kerran vähän pukitti raipasta. Harmi että vauhti oli edelleen aika niukkaa.

Odotin että oltaisiin tehty jotakin samantyylistä kuin edellinen tunti. Mutta meille olikin vain 4 puomia ja taas serpentiinihommia luvassa. Ehkä ihan hyvä että menin satulatta, muuten olisi saattanut olla hitusen tylsää. Nyt ei ollut!

Ensin tultiin vain kuvio jokusen kerran ravissa. Floora hituroi ja se piti saada liikkeelle. Kaaria ei oikein taivuttu ja keskityin ensisijaisesti etenemään ja osumaan puomeille. Ope kysyi haluanko pidemmän raipan oman esteraippani sijaan. Yhden hidastelukierroksen jälkeen totesin että tahdon. Vararaippa oli kahvasta hajonnut geeliraippa, jonka geelit tursuivat ulos. Harmillisen liukasta tavaraa, jota oli seuraavaksi kaikissa hanskoissani sekä ohjissa.

Välissä tultiin laukassa yksittäiset vaihdot keskimmäiselle puomille. Floora onneksi vaihtoi helposti ja pysyin kyydissä vaikka loikki kauempaakin.

Laukassa tamma onneksi heräsi paremmin liikkeelle ja vaihteli laukat sangen hienosti itsekseenkin. Serpentiinipuomit tultiin nyt todella vinosti. Mutta lähinnä siksi etten saanut vieläkään ratsastettua kunnon kaarteita. Ope käski lopulta taas miettiä askeleita ja tultiin väleihin 4. Aika suoralla linjalla. Oli rankkaa! Vauhtia piti käydä hakemassa välillä tyhjenneeltä yksäripuolelta ja spurttailla siellä ratsu hereille. Sekin oli rankkaa.

Lopuksi kaksi ensimmäistä puomia nousivat kavaleteiksi ja tultiin rata. En tosiaan ole koskaan aiemmin hypännyt Flooralla mitään, joten vähän jännitti ensimmäinen hyppy radan poikki kun en tiennyt kuinka hyvin humma ohjautuu vai onko riski päätyä eri suuntiin.

Ratana tultiin siis kavaletti molemmista suunnista suoraan radan poikki, sitten molemmista suunnista vinosti lävistäjällä ja lopuksi vielä serpentiini eli kaksi ensimmäistä puomeina, kaksi viimeistä kavaletteina. Me tultiin ekoina.

Ensimmäiseltä hypyltä jatkettiin matkaa yhdessä. Floora oikaisi jättölinjan härskisti eikä se ollut nähnytkään rataa poikki. Toinen oli onneksi jo parempi. Lävistäjät taidettiin tulla vähän isoilla hypyillä mutta parempi niin. Sitten pitkän sivun spurttaus ja serpentiini. Vähän meni kiemurteluksi ja töpöhypyiksi mutta osuttiin kaikille. Heti perään uudestaan. Sakkokierros oli jo huomattavasti parempi. Suht asialliset tiet ja kaikki vaihdot. Se riitti meille. Kuski puuskutti tämän jälkeen tovin. Paaaljon rankempaa kuin Senjalla. Rankkuuden syy siis humman eteen pyytämisessä.

Loppuhölkät sai tehdä myös toisessa päädyssä. Nyt Floora eteni ravissa vähän paremmin itse eteen, nosti niskansa ja kulki jopa pieniä pätkiä pyöreänä. Muutenkin melko pyöreänä ja ainakin huomattavasti lyhyempänä.

Muiden hypätessä meni vielä aika tovi, joten ehdittiin pyöritellä lävistäjiä, ympyröitä, kiemuroita ja siirtymiä. Loppukäynneissä häröilin vähän omiani kaulalla makoillen. Selästä tulin alas naistensatulan kautta eli heilautin ensin toisen jalkani kaulan yli. Liukumäkeä alas. Flooraa ei kiinnostanut.

Kasojen siivouksessa Floora oli loistava apulainen ja pysähtyi aina heti kun minäkin eikä hyörinyt yhtään omiaan.

Humman poishoito oli ihanan nopea. Huomattavasti enemmän hommaa oli nyppiä hevosenkarvat irti ratsastushousuistani ennen pyykkikonetta! Tarrarulla otti vain osan. Pahimmat nypin pinseteillä. Miten niin neuroottinen? Hah!

Ongelmia:
meni suitsia karkuun
hidasteli
lainaraippa oli liukas ja liukasti molemmat hanskat ja ohjat
pukitti jokusen kerran raipasta
hirveä homma oli nyppiä karvat irti ratsastushousuista

Parannusta:
vaihtoi laukat hyvin
vähän heräsi puomeille
loppuraveissa eteni paremmin, ryhdikkäämmin ja taipuisammin
aikamoinen turvaratsu
pysähtyi hyvin taluttaessa

Videopätkiä alkutunnista, Teija kuvasi:

Serpentiinitehtävän syövereissä

 Keskiviikkona estevalkkaryhmiä oli vain yksi, joten aloitettiin jo seiskan jälkeen. Minulle ratsuksi Senja ja saatiin niukasti vaaditut 4 osallistujaa täyteen.

Odotin taas kovaa pakkasta ja pukeuduin sen mukaan. Tallilla olikin vain -11°C. Eipä palellut toppahousuissa. Vaatearpomisen takia olin vähän aikataulustani myöhässä.

Vasta siinä vaiheessa kun olin menossa harja kädessä harjamaan niin tajusin että Senjan karsinassa onkin Portas. Senja olikin vielä pihalla! Onneksi löytyi arvelemastani tie ykkösestä. Olin siis vielä pahemmin aikataulustani jäljessä. Loimen vein pois vasta tunnin jälkeen. Satulan sain toimitettuna. Karseat tilsat joka jalassa eivät auttaneet asiaa. Eipähän viluttanut niiden irrottamisen jälkeen. Nyt muistin jännesuojat vasta tunnin jälkeen. Viimeksi unohdin ne tunnin jälkeen harjaämpäriin.

Lopulta olimme Senjan kanssa yllättäen jo toisina paikalla. Toki perään pakitettiin vielä keräämään tuore kasa pihalta. Sitten esteiden kasailu. Tänään olin taas toppavaatteineni ja turvaliiveineni niin kankea että muovipenkiltä oli hankala päästä kyytiin.

Alkuverkassa Senja tuntui räjähdysherkältä. Oli vähän pinkeä ja otti muista kipinöitä. Ei onneksi kovin pahasti tuijotellut. Taisin itse jännätä enemmän Senjan reaktioita apuihmisen heilumiseen. Ohje oli taivutella jo verkassa. Tein jokusen vaihdonkin. Toiseen suuntaan en ehtinyt ravata. Onneksi Senjakin rauhoittui kun muut eivät enää laukanneet.

Verkkahypyt tultiin keskimmäisellä kavaletilla reilusti vinohypyillä lävistäjätyyliin. Myötälaukat löytyivät hyvin. Välillä oli ahdasta.

Tultiinkohan tämän jälkeen yksittäisinä pysty ja okseri. Tosin ensin ristikkoina. Vähän lävistäjämäisesti lyhyehkö lähestyminen ja pidempi jättö. Piti jatkaa uralle asti. Okserille tuli taas sanomista että ohjat kädessä ponnistukseen asti. Nyt huomasin hyvin miten Senjan juuri ponnistaessa löysäsin ohjat. Lisää painetta seuraavalle kierrokselle ja parani. Tänään esteet näyttivät taas isohkoilta vaikka maksimikorkeus taisi olla 75 cm. Yritin tolkuttaa itselleni että ne ovat pieniä. En jostakin syystä halunnut uskoa.

Päivän hankalin osuus oli kolmen kavaletin serpentiini. Kavaletit oli linjattu siten, että ne olisi hypätty suoraan tulemalla radan poikki. Nyt niitä oli kolme pituushalkaisijalla. Tarkoitus oli hypätä ne vinoon ja tehdä niiden väleihin mahdollisimman pienet kaaret. Hieman samaan tapaan kuin tultiin lokakuussa kurvailukavalettitunnilla.

En tiedä haittasivatko pysty ja okseri väleissä (tuskin) vai yritinkö tehdä liian pieniä kaaria. Senja teki aika isot loikat kavalettien yli ja toki kiihtyi samalla. Ainakin kertaallen vipsaistiin ohi. Jokunen keilattiin ja lopuksi tuli muutama pysähdyskin. Kiihtyessä tuli enemmän kiire ja hypyt tulivat enemmän radan poikki kuin vinoon. Askeleita taisi väleihin tulla noin kolmesta viiteen. Kolme olisi ollut kiva mutta meno oli ihan liian holtitonta siihen. Onneksi vähän tasoittui toistoilla.

Toisella pitkällä sivulla oli kolmen kavaletin jumppa. Ratamme alkoi sillä eikä sitä tultu muuten kuin radalla. Siitä serpentiinille, lävistäjillä okseri ja pysty ja lopuksi serpentiini vielä toiseen suuntaan.

Ensimmäinen kierros kiihtyi kaikilla loppua kohti. Toisella kierroksella piti ottaa pystyn jälkeen käyntiin tai tarvittaessa peruuttaakin. Peruutettiin kahdesti. Se helpotti muttei vieläkään tullut ihan tyylipuhdasta.

En muista hypättiinkö jossakin vaiheessa okseria ja pystyä erikseenkin. Ainakin yksi sakkokierros meillä tuli okserille. Piti jatkaa pidempään suoraan ja pitää tuntuma hyppyyn.

Lopuksi tultiin vielä kiemura (serpentiini) ja okseri. Nyt väleihin toivottiin neljää askelta. Otin Senjaa nyt enemmän tosissani kuulolle ja peruutettiin kuuliaisuuden vuoksi vähän lisää. Sain malttamaan tekemään pienempiä hyppyjä. Vaan nyt lakkasi hyppäämästä. Tuntui että ensimmäisellä kierroksella säikähti jotakin ja pysähtyi. Toisella yrityksellä päästiin. Seuraavalla kierroksella sama juttu. Askelvirhe, eikä enää halunnutkaan yli. Tuntuu etten ihan keksinyt mikä tässä meni pieleen. Hypyistä kuitenkin tuli hallitumpia mutta ehkä pidin itse hypyissäkin liikaa? Ope arveli että Senjalla meni kuppi nurin tehtävän hinkuttamisen kanssa.

Kiva ja sopivan haastava tehtävä. Helpottui kun neljään askeleeseen ratsastin tahallani aavistuksen pulleammat kaaret. Tämä olisi pitänyt tajuta heti alkuun. Yritin vain mahdollisimman vinosti yli.

Loppuraveissa Senja oli taas oikein rento ja letkeä. Venytti pidemmällä kaulalla eikä nykinyt ohjia.

Purettiin esteet ja tallissa oli ihanan rauhallista kun oletetun pakkasen takia kahta viimeistä koulutuntia ei ollutkaan eli vain me 4 estetuntilaista purkamassa hevosia. Ei ollut sulia kylmäsuojia eikä pitkiä jonoja pesupaikalle.

Ongelmia:
tilsojen irrotus
unohdin jännesuojat

muut olivat välillä edessä
liuta kieltoja kavaleteille
killuin taas hyppyjen jälkeen jalustimilla ja muistin aina vasta jälkikäteen

toppahousujen molemmat renksut menivät taas poikki

Parannusta:
myötälaukat
serpentiini tasoittui toistoilla
loppuraveissa oli rento ja letkeä

Muutama videopätkä tehtäviltä:

Lisää pakkasta ja jokeriratsuja

 Tiistaina Äimiskän tunnit virallisesti peruttiin pakkasen takia. Innokkaimmat pääsivät kuitenkin ratsaille ja lopulta tunteja oli 3. Päädyin niistä keskimmäiselle eli kuudeksi. Luvassa esteitä. Pakkasta oli eiliseen tapaan parikymmentä. Nyt tajusin pukeutua villa- ja toppahousuihin, Kuomiin ja kypärämyssyyn.

Odottelin taas vähän hevosyllätystä mutta yllätyin silti: Portas. Eli taas itselleni uusi ratsu. 12-vuotias ruuna, nettisivujen mukaan 162 cm. Tämäkin on ollut toivelistallani. Nyt en enää keksi lopuista tuntiratsuista seuraavaa heppaa, jonka tahtoisivat minulle jakaa. Ehkä Hemppa?

Portaksen hoito-ohjeissa luki että sillä on vetopaniikki. Suojat eteen, aina martingaali (säädin pidemmäksi), kaksi satulaa ja alle fylli. Kaivelin fyllin koulusatulan alta estepenkkiin.

Humma löytyi maneesin takaa kauimmaisesta tarhasta. Tuli portille ja antoi hyvin kiinni. Muttei halunnut tulla tarhasta ulos ennen kuin kampesin portin kunnolla auki-asentoon. Lumivalli vähän hankaloitti. Tallin ovella oli sama juttu. Siitä ei näemmä voinut kulkea ennen kuin olin avannut sen hakasella.

Hoitaessa oli vähän hapannaama. Vatsaa harjatessa uhitteli ja napsi ilmaa. Hoidin silti ilman riimuakin ja luotin ettei tee mitään. Kuulin jälkeenpäin että saattaa ehkä tehdäkin. Senjaan verrattuna näytti pienehköltä.

Kuolaimina oli waterfordit (rupean oppimaan jo nimistöä) ja martingaali kiinnitettiin sivuilta satulavyön vastinhihnoihin.

Kasattiin esteet maneesiin ja hyppäsin kyytiin. Ope varoitti että on herkkä raipalle. Mutta eipä ole tapana muutenkaan aloittaa mätkimällä. Tunnille tuli 7 ratsukkoa.

Portas liikkui kivan energisesti itse eteen. Tosin kaikkea muuta kuin rennolla ja pyöreällä niskalla. Yritin taivutella mutta vasta noin puolessa välin tuntia turpa laski yhtään (käynnissä).

Hypyt aloitettiin kavaletille oikeassa laukassa vähän kaarevalla tiellä. Kunnolla eteen. Vähän kevyehköä istuntaa. Piti pitää harjasta kiinni jotta pysyin pitkähköillä jalkkareilla irti satulasta. Tie esteelle oli ihan ok mutta ponnistuspaikoista osa oli omituisia. Kavalettikorkeudella hypyt olivat vielä istuttavia.

Tultiin sama toisestakin suunnasta mutta nyt lisättiin perään kaarevalla linjalla ristikko sekä vielä kaarevalla kavaletti. Kaikki kaarteet vasemmalle eli ei vaihtoja. Suoritettiin aika vaihtelevasti. Sain aika hyvin tehtyä tahtomani askelmäärät mutta silti osa kierroksista oli sohellusta. Paikat jäivät lähelle tai kauas, vauhti kiihtyi kiireiseksi ja ristikon noustessa hypyissä oli hankala olla mukana. Lyhensin jalkkareita ensin reiällä ja lopuksi vielä toisellakin. Osa kierroksista oli onneksi siistejä.

Odotellessa yhä taivuttelin. Ohje oli tehdä siirtymiä ja pysyä liikkeessä, varsinkin ennen seuraavaa tehtävää.

Viimeiselle tehtävälle tultiin ensin ravissa sisään. Puomi ja ristikko. Siitä olikohan 16 metrin väli seuraavalle puomille ja perään innareina kavaletti ja okseri. (Ensin lopussa oli kaksi puomia ja ristikko.)

Ensimmäinen kerta meni söhläykseksi kun vasta matkalla tajusin että mihinkäs se 5 askelta piti tullakaan, kuulemma puomille. Toinen kerta meni paremmin. Sitten tultiin laukassa ja 4 askelta väliin. Ensimmäinen puomikin nousi kavaletiksi.

Ekalla kerralla Portas yllätti ja loikkasi kauempaa kavaletille. En ollut ihan mukana mutta kasasin itseni nopeasti. Väliin taisi joka kerta tulla toivotut 4 laukkaa. Siitä en ole ihan varma pysyivätkö myötälaukat. Viimeinen este taas nousi ja olin vähän huolissani siitä miten pysyn mukana. Tänään maksimikorkeus oli kuitenkin vain n. 80 cm pinnassa ja vaikkei kovin kaunista mukautumista löytynytkään niin mentiin yhdessä yli. Ope sanoi etten ole ainoa, jolla on ongelmia olla Portaksen hypyissä.

Jos hummalla olisi vähän helpompi hyppykaari niin sehän olisi oikein oiva treenikaveri. Pakko kuitenkin todeta että Senja on itselleni paljon helpompi. Eikä siinä Hellussakaan ole vikaa.

Portas jatkoi toisen hyppytunnin putkeen. Minä siivosin hetken kasoja ja sitten luikahdin suoraan kotiin. Eikä ollut kylmä!

Ongelmia:
ovista kulkeminen

vaihtelevaa sohellusta tehtäville

ei kulkenut kovin rentona tai pyöreällä niskalla
en osannut istua hypyissä

Parannusta:
ei tullut kylmä
ohjat pysyivät käsissä toppahanskoilla

kivan suoraviivainen

kaikesta yli

loppua kohti ei ollut enää ihan yhtä pahasti turpa ylhäällä

Paikallinen pakkasalue

 Maanantaina menin taas jo ensimmäiselle tunnille eli pienryhmään neljäksi. Aurinko paistoi mennessä ja sen laskuaika oli vasta minuuttia vaille neljä. Kotoa lähtiessä mittari näytti -12°C mutta tallilla -19,5°C. Olin aika kevyillä vaatteilla liikkeellä kun en tajunnut että on oikeasti kylmä!

Senja oli tarhassaan sen näköisenä että on ihan valmis tulemaan sisään.

Vastaanotto.
©minä

Joko pääsee sisään?
©minä

Vaikka annoin kavioiden lämmetä rauhassa niin silti tilsojen irrotuksessa oli aikamoinen homma. Tuli kuuma! Suojat ja satulavyö olivat tavallista likaisemmat ja ne piti harjata ennen käyttöä. Lähtiessä Senja totesi että ohjia ei tänään nosteta pois kaulalta korvien yli. Yritin hetken mutta totesin etten tule onnistumaan. Talutin sitten ohjat kaulalla maneesiin kun en jaksanut ruveta enää aukomaan niitä.

Meitä olikin tänään tunnilla vain 3! Luksusta.

Alkuverkassa pyörittelin molemmat suunnat ja vaihtelin suuntia. Senja oli vähän pörheä muttei yhtään pöllö. Tein laukassa vaihtoja lävistäjillä. Meinasi mennä ennakoinniksi mutta sitten tehtiinkin ympyröitä. Ei ollut kovin ihanaa ja tasaista vaan enemmän venkulointia. Yritin ratsastaa jalasta tuntumalle mutta sain vain kipitykset hillittyä. Laukka oli tasaisin askellajimme. Käynnissä tuli taas jokunen pieni kompastus.

Päivän tehtäväkuvio vaati taas muutaman selityskerran ennen kuin tajusin. Ensin tein väärin mutta kertakorjaus matkan varrella riitti. Lyhyen sivun ympäri normaalit kulmat. Pitkän sivun alusta väistö tötsien väliin sisälle. Aika lyhyt pätkä. Siitä uran sisällä keskikäyntiä seuraaville tötsille (sivun puoleen väliin). Keskelle oli merkattu keskiympyrän neljännekset. Ensimmäinen neljännes koottiin, seuraava taas keskikäyntiä jne. Ympyrän jälkeen taas pitkää sivua suoraan uran sisäpuolella (tötsien välissä) ja ihan loppuun väistö takaisin uralle juuri ennen kulmaa. Toiselle sivulle sama juttu. Ensin käynnissä, sitten ravissa ja lopuksi myös laukannostoja mukaan. Ensin vasen kierros, lopuksi hetki oikeaakin.

Paksummat hanskat piti vaihtaa pois, sillä käsivarsi meinasi ruveta kramppaamaan puristamisesta. Ohjat eivät pysyneet käsissä toppahanskoilla kuin stoppareiden kohdalta.

Käynti oli alkuun venkoilua mutta onneksi rupesi paranemaan. Yritin muistaa hakea kevyempää tuntumaa. Samoin ravi alkoi aika kaameana mutta onneksi parissa kierroksessa lähti paranemaan. Senja ehdotteli laukkaa ja ohje oli väistättää takaosaa ulos kunnes huomaa että ravi on helpompaa. Tämä auttoi. Väistöt olivat kai suht ok. Liian monesti huomasin että jäin pitämään väistöihin edestä.

Kokoaminen piti tehdä vatsalihaksilla. Hengityksestäkin ope puhui. Käsillä ei oteta vaan pidetään. Siksi kyynärpäät ovat kiinni kyljissä.

Tänään sai kivasti toistoja ravissa kootun ravin ja harjoitusravin välillä. Sekä lopuksi siirtymiä kootusta ravista koottuun laukkaan, harjoitusravista harjoituslaukkaan ja päinvastoin. Alassiirtymissäkin piti säilyttää energia ja aktiivisuus. Nyt sai kivasti myös open huomiota.

Oikeassa kierrosessa aloitettiin siinäkin venkoilulla. Onneksi paljon lyhyemmillä. Laukka oli etenevämpää ja oli hankala saada nostoja ylös eikä eteen. Toistot onneksi auttoivat.

Loppuraveissa Senja oli kivan kevyt edestä. Eikä lähtenyt kiihdyttelemään tai nykimään ohjia vaikka päästin pidemmälle kaulalle. Loppukäyntejä ei tarjennut juuri selästä tehdä, joten talutin. Tunnin aikana oli lämmin. Nyt ei Senjallekaan tullut hiki. Oli tosin pärskinyt vaahtojäätä ryntäät ja etujalat täyteen.

Tunnin jälkeen Senja oli jaloistaan valkoisissa kuolapärskeissä.
Tämä kuva esittää sitä. Senja ei seissyt aloillaan, tuli iholle ja puhelimesta
loppui akku. Takapiruna taitaa olla Ilo.

Senja sai parin tunnin tauon ja illalla hommat jatkuivat vielä parilla tunnilla. Kotiin lähtiessä auton mittari näytti -22,5°C. Onneksi laitoin varpaanlämmittimet! Mutta reiteni eivät arvostaneet kesähousuja ja jalat olivat kotona punakeltaläikkäiset. Samoin korvat paleltuivat punaisiksi.

Ongelmia:

tilsojen irroitus

kompasteli alkuun käynnissä
liian vähän vaatetta
alku oli aikamoista venkoilua

Parannusta:
nätti keli eikä säkkipimeää
ravi ja laukka paranivat kivoiksi

hyviä siirtymiä