Keskiviikkoillalle onnistui tilaustunti Enjalaan maastoesteille. Syksystä viisastuneena rajoitin osallistujamäärän tänään neljään. 53 euroa per nassu. Päivä oli helteinen mutta illaksi putosi hellerajan alle. Silti reilusti yli kahdenkympin aurinkoinen keli.
Listaan minulle oli merkattu alunperin Dollari mutta hepat oli sitten vaihdettu päittäin ja sain Laventelin. Olikohan 2013 syntynyt torinhevostamma jos oikein muistan. (Nettisivuilta en löytänyt tästä esittelyä.) Humma oli jo edellisellä tunnilla. Reilu 160-senttinen voikko. Tuntemistani hevosista tuli eniten Helin ex-Aapo mieleen. Yksi tallin tuntilaisista perehdytti porukkamme ihanasti. Laventelilla on kuulemma vähemmän omia mielipiteitä kuin Masilla. Hyvä.
Hypättiin kentällä kyytiin ja sitten vähän säätöä. NoShouttien virittely. Nyt ei tehty verkkaa tässä vaan otettiin ohjat tuntumalle ja lähdettiin kävelemään maastolenkit ympäri open perässä. Alkumatka oli edelliskerralta tuttu. Mutta nyt mentiin koko lenkki ympäri. Sekä vielä ylämäkilenkkikin. Tunnista oli mennyt 25 minuuttia eikä oltu otettu vielä askeltakaan ravia.
Sitten mentiin lenkki yksitellen samaan suuntaan (myötäpäivään) ympäri. Ravia ja laukkaa. Laventeli oli perusinnokas mutta sangen tolkku. Ei juuri välittänyt ruohonleikkurista. Ravissa yritti vähän kiihdytellä, joten en laukannut perältä kohti tallia. Ehkä maanantaista jäi jotain jännityksiä? Ylämäkeen sekä kavereita kohti laukat menivät ihan näppärästi. Käynnissä pysyi hyvin raiteillaan ravissa ja laukassa kiemursi vähän enemmän.
Hyppelyt aloitettiin suoraan koko lenkillä. Samalta odottelulaitumelta yksitellen liikkeelle. Nyt vastapäivään. Tutut hitupienet ruskea ja lime, risteyksestä vasemmalle ja pitkä lenkki ilman esteitä. Kolmas este oli putkikaukalo, jossa oli vettä. Vähän yllättäen Laventeli rupesi kiemurtamaan holtittomasti ennen estettä ja vauhti hyytyi tuijotteluun. Tunnustan että olin ajautunut vähän matkustelemaan koska tuntui niin helpolta. Ohi ei saanut päästää. Vähän uusintavauhtia ja yli. Eikä ylimääräisiä liikkeitä. Matkustelu oli yhä päällä ja laatikolle (arkku?) sama juttu. Ehkä vähän arkailin komentaa vierasta tammaa. Ensin siis kiemurtelua ja perään kielto. Uudella yrityksellä yli. Perään minikokoinen puomieste. Mentiin vähän epätasapainossa ja se taisi jäädä etusten väliin. Ruskea ja lime nekin vähän roiskien yli. Vielä laukka ylämäkeen ja sitten riitti. Eikä humma kiihtynyt lopuksikaan eikä ehdotellut risteyksessä omia suuntiaan.
Loputkin hummat vähän arpoivat samoja esteitä mutta muut pääsivät niistä paremmin yli. Olisin ottanut mieluusti uusintakierroksenkin mutta jatkettiin laitumelta hauta. Me taas aloitettiin ja nyt olin vähän topakampana liikkeellä. Ei Laventeli sitä juuri katsonut. Ensin ravissa yli. Kivan helppo hyppy, aavistuksen pitkä mutta tasainen. Sitten bonuskierros kaverin houkutuslintuna. Lopuksi vielä kerran laukassa. Hyvin meni.
Seuraavaksi mentiin mäen juureen portaille. Käynnissä ensimmäinen porras alas, tasapainoon ja lime ja ruskea. Välissä piti ehkä olla ravissa mutta me vähän vyöryttiin laukalla. Alashyppy oli sekin ihanan tasainen ja helppo istua. Nyt osasin olla rennosti ja päästää ohjia.
Taas juuri kun rupesi saamaan juonesta kiinni ja tasaisempaa menoa niin aika loppui ja lopetettiin. Käynnissä kentälle ja muutama kierros siinä.
Hummalle tuli sen verran hiki että käytin sen pesulla. Vähän piti jonottaa mutta sujui ripeästi. Oli tolkusti.
Kiva ratsu ja oli huomattavasti helpompaa kuin viimeksi. Toisaalta sitten rupesin matkustelemaan enkä tunnin jälkeen ollut erityisen tyytyväinen omaan suoritukseeni. Koulutunti pohjille olisi tämän kanssa luultavasti parantanut suoritusta. Kivasti enemmän ehdittiin tehdä kuin viimeksi mutta yhä tuntui vähän vähältä. 11 hyppyä jos laskin oikein. Keskimäärin ryhmällä meni sujuvammin kuin viimeksi ja oli tasaisempaa. Sanoisin että tunti oli noin 45 euron arvoinen eli vähän ylihintainen.
Ongelmia:
kaksi kieltoa
kuski matkusteli välillä
taas aika loppui kesken juuri kun oltiin pääsemässä vauhtiin
Parannusta:
reipas ja perustolkku ratsu
kivan tasainen alashyppy istua
GoPro-kooste:
Valokuvia on toivottavasti tulossa vielä myöhemmin.
keskiviikko 5. kesäkuuta 2019
tiistai 4. kesäkuuta 2019
Aavistus vähemmän kiirettä
Tiistaina jatkoimme sangen perinteisesti 4 ratsukon voimin koulutunnilla. Minä taas Sakulla. Estetunnin takia menimme maneesiin. Pihallakin olisi tarjennut muttei maneesissakaan kylmä tullut vaan t-paidalla pärjäsi hyvin. N. +19°C ulkona.
Tänään Saku ei kovin pahasti katsellut kulmia vaan pitkin ohjin meni lähes minne halusin. Tuntumalla aloitettiin taas keskiympyrältä. Aavistuksen kiireinen. Asetus sisään. Eikä asetusta saanut unohtaa aina välillä.
Tänään jatkettiin välillä ympyrältä pitkän sivun päätyyn avossa. Saku ei ollut avuilla ja heittäytyi herkästi turhan poikittain ja suoraksi. Yritin kyllä korjata mutta aika ja pitkä sivu loppuivat kesken. Ei kovin tasaista mutta kelvollista.
Ravissa ensin keskiympyrää, välillä hetki uraa pitkin ja taas keskiympyrälle. Napa menosuuntaan. Vasemmassa kierroksessa Sakulla oli enemmän kiire. Kun yritin malttaa niin asetus unohtui. Kun keskityin takanojaani niin asetus katosi siinäkin. Sisäpohjetta väistämällä vähän tasoittui mutta sitten kuski vetäytyi huomaamatta etukenoon. Oikealle ohjalle oli tyhjähkö. Kulki tasaisemmin kun annoin vähän maata vasemmalla. Hassusti menomme rauhoittui kun ope sanoi että Saku saa mennä vaikka alitempossa. Näemmä toimimme molemmat ääniohjauksella!
Päätykulmiin pääsemisessä oli muutaman kerran ongelmia. Omin lupineni pyöräytin voltin kulmaan heti perään ja tämä tuntui auttavan. Samoin kun välillä valtautui juoksemaan niin siinäkin tein pari ravivolttia ja maltti löytyi. Matkan varrella kuski suoristeli hartioitaan ja kankkujaan. Etukenotuksen poistoa unohtamatta. Ryhdistäytyessä kuulemma nostin leukaa mutta se on väärä tapa.
Sitten ruvettiin kääntämään käynnissä pitkiltä sivuilta radan poikki. Keskelle pysäytys ja peruutus. Suoritimme keskimäärin (kaikki tuntilaiset siis) niin huonosti että ope rupesi kiivastumaan. Onneksi en itse saanut pahempaa huutia. Ensin kuulemma heitin ohjat pois. Sitten sain istuttua rauhassa pystyssä. Saku peruutti aika kivasti. Välillä vähän kiihtyi taakse ja ohjeiden mukaan korjasin pohkeilla mutta välillä turhan napakasti, jolloin äkkipysähtyi. Tuli myös muutama tasainen ja rauhallinen peruutus. Pääosin kivan suoraankin. Pysähdyksissä ei jääty aina tasajaloin.
Tehtävään lisättiin laukannostot pääty-ympyröille. Toisessa päässä toiseen suuntaan, toisessa toiseen. Sai lisäksi vielä peruutella halutessaan. Saku nosti laukat näppärästi. Tänään keskityin käyntivalmisteluihin ja nostin viimeistään pisteessä. Kertaakaan ei myöhästytty. Takaisin käyntiin tuli vähän vaihdellen. Välillä vähän enemmän vyörymistä, välillä vain muutama raviaskel.
Loppuraveissa oikea kierros oli taas paljon parempi.
Nyt muistin jatkaa kuperkeikkaharjoituksiani. Ope ei tullut enää viereen tukihenkilöksi vaan totesi että pärjään kyllä itsekin. Tipautin raipan pois ja heilautin vasemman jalkani kaulan yli. Takapuolta vähän enemmän oikealle kyljelle. Sitten kellahdus selälleen hevosen ympäri ja satulasta kiinni. Jalkojen nosto kippuraan ja taivutus yli. Ehkä päästin nyt vähän aiemmin irti, sillä en tullut yhtä hyvässä tasapainossa alas kuin viimeksi. Saku säikähti tömähdystä ja hypähti pari askelta sivulle. Minä sain tasapainotettua itseni pysymään jaloillani. Jes!
Viikon päästä näillä näkymin viimeinen treenikerta tälle kevätkaudelle.
Ongelmia:
Sakulla oli yhä vähän kiire
kuski meni taas joka välissä etukenoon vaikka yritti keskittyä
asetus unohtui välillä
Saku makasi enemmän vasemmalla ohjalla
opettajalla oli aika tiukkispäivä
kuski meni sivusuunnassa vinoon ja oikea hartia jäi ylemmäs
vasen kankkuni painui kuulemma alemmas
Parannusta:
nousevista jaloistani ei tullut kertaakaan sanomista
Saku malttoi hetkittäin
takapuolen rentoutus auttoi malttamiseen
laukat nousivat näppärästi
mentiin aika hyvin kulmiin ja pysyttiin uralla
pääsin itsenäisesti kuperkeikalla alas
Tänään Saku ei kovin pahasti katsellut kulmia vaan pitkin ohjin meni lähes minne halusin. Tuntumalla aloitettiin taas keskiympyrältä. Aavistuksen kiireinen. Asetus sisään. Eikä asetusta saanut unohtaa aina välillä.
Tänään jatkettiin välillä ympyrältä pitkän sivun päätyyn avossa. Saku ei ollut avuilla ja heittäytyi herkästi turhan poikittain ja suoraksi. Yritin kyllä korjata mutta aika ja pitkä sivu loppuivat kesken. Ei kovin tasaista mutta kelvollista.
Ravissa ensin keskiympyrää, välillä hetki uraa pitkin ja taas keskiympyrälle. Napa menosuuntaan. Vasemmassa kierroksessa Sakulla oli enemmän kiire. Kun yritin malttaa niin asetus unohtui. Kun keskityin takanojaani niin asetus katosi siinäkin. Sisäpohjetta väistämällä vähän tasoittui mutta sitten kuski vetäytyi huomaamatta etukenoon. Oikealle ohjalle oli tyhjähkö. Kulki tasaisemmin kun annoin vähän maata vasemmalla. Hassusti menomme rauhoittui kun ope sanoi että Saku saa mennä vaikka alitempossa. Näemmä toimimme molemmat ääniohjauksella!
Päätykulmiin pääsemisessä oli muutaman kerran ongelmia. Omin lupineni pyöräytin voltin kulmaan heti perään ja tämä tuntui auttavan. Samoin kun välillä valtautui juoksemaan niin siinäkin tein pari ravivolttia ja maltti löytyi. Matkan varrella kuski suoristeli hartioitaan ja kankkujaan. Etukenotuksen poistoa unohtamatta. Ryhdistäytyessä kuulemma nostin leukaa mutta se on väärä tapa.
Sitten ruvettiin kääntämään käynnissä pitkiltä sivuilta radan poikki. Keskelle pysäytys ja peruutus. Suoritimme keskimäärin (kaikki tuntilaiset siis) niin huonosti että ope rupesi kiivastumaan. Onneksi en itse saanut pahempaa huutia. Ensin kuulemma heitin ohjat pois. Sitten sain istuttua rauhassa pystyssä. Saku peruutti aika kivasti. Välillä vähän kiihtyi taakse ja ohjeiden mukaan korjasin pohkeilla mutta välillä turhan napakasti, jolloin äkkipysähtyi. Tuli myös muutama tasainen ja rauhallinen peruutus. Pääosin kivan suoraankin. Pysähdyksissä ei jääty aina tasajaloin.
Tehtävään lisättiin laukannostot pääty-ympyröille. Toisessa päässä toiseen suuntaan, toisessa toiseen. Sai lisäksi vielä peruutella halutessaan. Saku nosti laukat näppärästi. Tänään keskityin käyntivalmisteluihin ja nostin viimeistään pisteessä. Kertaakaan ei myöhästytty. Takaisin käyntiin tuli vähän vaihdellen. Välillä vähän enemmän vyörymistä, välillä vain muutama raviaskel.
Loppuraveissa oikea kierros oli taas paljon parempi.
Nyt muistin jatkaa kuperkeikkaharjoituksiani. Ope ei tullut enää viereen tukihenkilöksi vaan totesi että pärjään kyllä itsekin. Tipautin raipan pois ja heilautin vasemman jalkani kaulan yli. Takapuolta vähän enemmän oikealle kyljelle. Sitten kellahdus selälleen hevosen ympäri ja satulasta kiinni. Jalkojen nosto kippuraan ja taivutus yli. Ehkä päästin nyt vähän aiemmin irti, sillä en tullut yhtä hyvässä tasapainossa alas kuin viimeksi. Saku säikähti tömähdystä ja hypähti pari askelta sivulle. Minä sain tasapainotettua itseni pysymään jaloillani. Jes!
Viikon päästä näillä näkymin viimeinen treenikerta tälle kevätkaudelle.
Ongelmia:
Sakulla oli yhä vähän kiire
kuski meni taas joka välissä etukenoon vaikka yritti keskittyä
asetus unohtui välillä
Saku makasi enemmän vasemmalla ohjalla
opettajalla oli aika tiukkispäivä
kuski meni sivusuunnassa vinoon ja oikea hartia jäi ylemmäs
vasen kankkuni painui kuulemma alemmas
Parannusta:
nousevista jaloistani ei tullut kertaakaan sanomista
Saku malttoi hetkittäin
takapuolen rentoutus auttoi malttamiseen
laukat nousivat näppärästi
mentiin aika hyvin kulmiin ja pysyttiin uralla
pääsin itsenäisesti kuperkeikalla alas
Maastokävelyllä
Assi lopetti könkkäilyn ja rupesi liikkumaan puhtaasti. Eläinlääkäri ei löytänyt mitään vikaa. Humma sai kuitenkin vielä viikon kävelyä. Tarkoitus oli tiistaina käydä joka tapauksessa suht pikaisesti, joten suunnitelmissa oli noin kolmen vartin maastokävelylenkki.
Keli oli puolipilvinen +21°C. Meinasin laittaa fleecen mutta tulin järkiini ja t-paidalla tarkeni hyvin. Tallikaveri kertoi vähän reittiohjeita ja lähdettiin keskenämme tutkimaan viimeksi näkemääni tietä autotien toisella puolella.
Lyhin tie reitille meni pellon ohi. Aavistelin että ongelmia lienee luvassa portin kanssa. Päätin silti lähteä kokeilemaan koska kiertoreittiin olisi mennyt paljon kauemmin.
Pihalta Assi lähti mukisematta. Vautsi! Vähän empi alkumatkasta mutta päästiin etenemään. Pellolla tuijotteli niin tiiviisti oikealle että päästiin yllättävän lähelle porttia ennen kuin Assi huomasi sen. Odotetusti tuli täysstoppi ja puhinaa. Ei meillä ollut kuitenkaan kiirettä, joten annoin katsella hetken. Eteenpäin pyynnöistä lähti viettämään pellolle enkä oikein arvostanut. Vähän käytiin pientareella (ei ojaa) pyörimässä mutta pysyttiin pääosin tien puolella.
Koska Assi ei vaikuttanut olevan kauhuissaan niin päätin patistella sen toiselle puolelle. Etuperin ei onnistunut, joten vaihdoin oveluuteen ja lähdettiin pakilla. Pyysin rauhassa ja Assi peruutti. Kehuin paljon. Ensimmäinen yritys kääntää humma menosuuntaan aiheutti poisliirailua, joten jatkettiin peruuttelua. Kun päästiin ohituspolun kohdalle niin ratsun suuntiminen oli haastavaa. Lopulta seistiin noin parinkymmenen metrin päässä tuijottamassa hetki porttia. Assi rupesi rauhoittumaan ja kehuin. Ohitus meni silti vähän tarpeettomasti pellon puolelta liiraten. Toisella puolella seistiin myös hetki toteamassa ettei ole mitään pelättävää.
Autoja ei näkynyt missään, joten päästiin hyvin jatkamaan uudelle reitille. Siellä olikin kyltti että ei moottoriajoneuvoille, polut ratsastuskäytössä. Käveltiin hiekkatietä pitkin metsään ja käki kukkui. Katselin kellosta koska on aika kääntää takaisin ja aika hyvin arvioni piti. Pari minuuttia kauemmin meni kuin luulin.
Matkaan tuli kivasti mäkitreeniäkin. Sen verran lämmin oli että Assi hikosi märäksi pelkästä kävelystä. Vähän yllättävää. Paluumatkalla päästiin portista oikein tolkusti ohi. Assi ei jännittynyt oikeastaan yhtään eikä loikkinut hitustakaan pellon puolelle. Jes! Pohdin jo aiemmin että onko epäeettistä patistaa jännittävä hevonen siitä ohi mutta näemmä ei ollut traumaattista vaan eheyttävää.
Reissuun meni 43 minuuttia. 3,14 km, keskinopeudella 4,4 km/h. Huippunopeus gepsin mukaan 7,8 km/h.
Luulin olevani ratsastuksen jälkeen nopea mutta Assi piti käyttää pesulla ja paluumatkalla kävin autoillen potkimassa läjämme pois tieltä.
Toivottavasti ylihuomiselle löytyy seuraa (opas).
Ongelmia:
portti oli menosuuntaan jännä
Parannusta:
oli kiltisti hoitaessa
lähdettiin pihalta ilman peruutteluja
takaisin päästiin portista oikein tolkusti ohi
Keli oli puolipilvinen +21°C. Meinasin laittaa fleecen mutta tulin järkiini ja t-paidalla tarkeni hyvin. Tallikaveri kertoi vähän reittiohjeita ja lähdettiin keskenämme tutkimaan viimeksi näkemääni tietä autotien toisella puolella.
Lyhin tie reitille meni pellon ohi. Aavistelin että ongelmia lienee luvassa portin kanssa. Päätin silti lähteä kokeilemaan koska kiertoreittiin olisi mennyt paljon kauemmin.
Pihalta Assi lähti mukisematta. Vautsi! Vähän empi alkumatkasta mutta päästiin etenemään. Pellolla tuijotteli niin tiiviisti oikealle että päästiin yllättävän lähelle porttia ennen kuin Assi huomasi sen. Odotetusti tuli täysstoppi ja puhinaa. Ei meillä ollut kuitenkaan kiirettä, joten annoin katsella hetken. Eteenpäin pyynnöistä lähti viettämään pellolle enkä oikein arvostanut. Vähän käytiin pientareella (ei ojaa) pyörimässä mutta pysyttiin pääosin tien puolella.
Koska Assi ei vaikuttanut olevan kauhuissaan niin päätin patistella sen toiselle puolelle. Etuperin ei onnistunut, joten vaihdoin oveluuteen ja lähdettiin pakilla. Pyysin rauhassa ja Assi peruutti. Kehuin paljon. Ensimmäinen yritys kääntää humma menosuuntaan aiheutti poisliirailua, joten jatkettiin peruuttelua. Kun päästiin ohituspolun kohdalle niin ratsun suuntiminen oli haastavaa. Lopulta seistiin noin parinkymmenen metrin päässä tuijottamassa hetki porttia. Assi rupesi rauhoittumaan ja kehuin. Ohitus meni silti vähän tarpeettomasti pellon puolelta liiraten. Toisella puolella seistiin myös hetki toteamassa ettei ole mitään pelättävää.
Autoja ei näkynyt missään, joten päästiin hyvin jatkamaan uudelle reitille. Siellä olikin kyltti että ei moottoriajoneuvoille, polut ratsastuskäytössä. Käveltiin hiekkatietä pitkin metsään ja käki kukkui. Katselin kellosta koska on aika kääntää takaisin ja aika hyvin arvioni piti. Pari minuuttia kauemmin meni kuin luulin.
Matkaan tuli kivasti mäkitreeniäkin. Sen verran lämmin oli että Assi hikosi märäksi pelkästä kävelystä. Vähän yllättävää. Paluumatkalla päästiin portista oikein tolkusti ohi. Assi ei jännittynyt oikeastaan yhtään eikä loikkinut hitustakaan pellon puolelle. Jes! Pohdin jo aiemmin että onko epäeettistä patistaa jännittävä hevonen siitä ohi mutta näemmä ei ollut traumaattista vaan eheyttävää.
Reissuun meni 43 minuuttia. 3,14 km, keskinopeudella 4,4 km/h. Huippunopeus gepsin mukaan 7,8 km/h.
Luulin olevani ratsastuksen jälkeen nopea mutta Assi piti käyttää pesulla ja paluumatkalla kävin autoillen potkimassa läjämme pois tieltä.
Toivottavasti ylihuomiselle löytyy seuraa (opas).
Ongelmia:
portti oli menosuuntaan jännä
Parannusta:
oli kiltisti hoitaessa
lähdettiin pihalta ilman peruutteluja
takaisin päästiin portista oikein tolkusti ohi
maanantai 3. kesäkuuta 2019
Kukan maastoesteyllätykset
Maanantaina jatkuivat maastoesteilyt Lempäälässä. Tällä kertaa tuntia aiemmin. Taas 4 hengen porukka. Nyt ratsukseni oli jaettu Kukka. Taas uusi tapaus itselleni. Reilu 160-senttinen tamma. Hoitaessa oli kiltisti. Kuulemma hidas pohkeelle. Kuolaimissa oli "timantteja", en muista ennen nähneeni moista. Kelinä aurinkoinen +19°C ja tuuli jonkin verran.
Käveltiin hetki kentällä ennen open tuloa. Ja todella oli hidas pohkeelle. Ei meinannut tulla reaktioita pohkeesta eikä raipasta. Sitten ope saapui, jakoi meille No Shoutit ja lähdettiin pellon puolelle.
Ensin käveltiin metsäkaistaleen läpi porukassa. Sitten itsenäinen raviverkka. Aloitettiin melko pian taas kukkulalla ja kavaleteilla. Isolla kahdeksikolla kavaletti ravissa yli. Ensimmäisellä kerralla Kukka salakavalasti luikahti vasemmalta ohi. Käänsin oikean kautta takaisin ja uudella lähestymisellä yli. Raviosuus oli semirankkaa kuskille kun hummaa piti patistella niin paljon.
Sitten nostettiin kavaletilta aina laukka. Oikeaa ei tainnut irrota kertaakaan suoraan kavaletilta. Lopuksi mentiin jatkuvasti laukassa ja kavaletilla piti tehdä vaihto. Oikea taisi olla yhä hukassa.
Sen kummempia verkkahyppyjä ei tehty vaan tultiin ensimmäinen estekierros. 7 hyppyä. Eteen saaminen oli suurin ongelma. Esteet Kukka meni ihan näppärästi. Paitsi siitä samasta kavaletista juoksi taas vasemmalta ohi. Vaikka olin muka hereillä. Pah!
Välissä käveltiin veden läpi. Yritti vetää päätä alas mutten sallinut. En tiedä oliko vain haistelu vai mikä mielessä.
Toinen kierros oli aavistuksen pidempi. Onneksi olin viimeisenä vuorossa niin ehdin opetella radan. Sama laavu ekaksi, suoralla linjalla mökki. Sitten metsän läpi. Mökki ja sianselkä toiseen suuntaan. Vitosena traki (trakehner-hauta), siitä harmaakattoinen mökki vähän vinosti ja päädystä toinen laavu. Veden läpi, traki toiseen suuntaan ja lopuksi sianselkä ja mökki toiseen suuntaan.
Ensimmäiset kaksi estettä menivät sujuvasti. Metsään Kukka ei olisi halunnut mennä. Päästiin kuitenkin vähän epäillen käynnissä. Ratsu oli aika pinkeä ja minulle riitti että edettiin. Kun vähän rentoutui niin palasimme raviin. Metsän ja sorapätkän jälkeen nostin laukan takaisin. Hetki meni hyvin mutta kun humma tajusi että mennään kavereita ja kotia kohti niin pisti baanavaihteen päälle ja kaasu hirtti kiinni. Puutuin tähän tietysti heti mutta aika kovasti piti pidättää että viesti meni perille. Matkalle tuli vähän kiemuraa mutta sain jatkettua suoraan seuraavalle esteelle.
Linja meni ok. Trakistakin Kukka hyppäsi näppärästi yli. Sen jälkeen iski ponipossumuuvit ja nyhti päätä alas ja pukitti. Onneksi sangen maltilliset pukit. Pysyin kyydissä ja sain pään ylös. Homma jatkui ja osuimme taas seuraavatkin esteet. Laavu ok ja sen jälkeen oli ihan reipasta menoa. Varmuuden vuoksi otin vesipätkän ravissa. Traki toiseen suuntaan meni ongelmitta, samoin viimeinen linja.
Heti perään tuli sakkona traki ensimmäiseen suuntaan. Eli jatkettiin iso lenkki laukassa ja hypättiin vielä yksi hyppy. Nyt siististi ilman ylimääräisiä pomppuja ja se riitti meille. Ope kommentoi että taidan olla entinen poniratsastaja ja että hyvin ratsastettu.
Tiistaiseen tapaan täälläkin kysyttiin lopuksi kaksi onnistumista. Vastasin että ratsastin määrätietoisesti ja pelottomasti ja lopuksi hommassa rupesi olemaan tekemisen meininkiä.
Loppuraveissa humma tuntui vielä siltä että saattaa lähteä kiikuttamaan kohti porttia. Koska en halunnut kerjätä ikävyyksiä niin ei menty enää keskenämme kovin kauas muista toiseen päätyyn. Eteni nyt paremmin muttei vieläkään ollut erityisen letkeää tai ilmavaa. Päästiin korkeintaan kutosen raviin.
Käveltiin kaverin perässä vielä kierros tallin ympäri. Kukka oli fiksusti. Pesupaikalla ei oikein tykännyt jalkojen huuhtelusta mutta sieti sen kuin kunnon hevonen. Lopulta jalat pysyivät maassa.
Oli mainiota. Pelkäsin että näin rauhallisen ratsun kanssa tulee tylsää. Olin väärässä! Ja näitä tunteja saa kuulemma tilauksesta lisää vaikkei tyrkyllä olisikaan.
Ongelmia:
2 kieltoa kavaletille
ei halunnut pois kavereiden luota
kaasu hirtti kiinni
trakin jälkeen pää alas ja pukkeja
Parannusta:
maastoesteet ongelmitta
heräsi lopuksi liikkumaan paremmin
sain jekut torpattua
en säikähtänyt humman metkuja
Nettisivujen hevosesittely:
t. Gudvila "KUKKA"s. 2011 Latvia
Puoliverinen
sk. n. 165cm
Kukka on erikoislaatuinen tamma, joka osaa koulukoukerot ja hyppää kaiken mitä eteen laitetaan mutta laittaa myös ratsastajansa töihin!
GoPro-kooste hypyistämme:
Käveltiin hetki kentällä ennen open tuloa. Ja todella oli hidas pohkeelle. Ei meinannut tulla reaktioita pohkeesta eikä raipasta. Sitten ope saapui, jakoi meille No Shoutit ja lähdettiin pellon puolelle.
 |
| Kukka ja kukkia. |
Ensin käveltiin metsäkaistaleen läpi porukassa. Sitten itsenäinen raviverkka. Aloitettiin melko pian taas kukkulalla ja kavaleteilla. Isolla kahdeksikolla kavaletti ravissa yli. Ensimmäisellä kerralla Kukka salakavalasti luikahti vasemmalta ohi. Käänsin oikean kautta takaisin ja uudella lähestymisellä yli. Raviosuus oli semirankkaa kuskille kun hummaa piti patistella niin paljon.
Sitten nostettiin kavaletilta aina laukka. Oikeaa ei tainnut irrota kertaakaan suoraan kavaletilta. Lopuksi mentiin jatkuvasti laukassa ja kavaletilla piti tehdä vaihto. Oikea taisi olla yhä hukassa.
Sen kummempia verkkahyppyjä ei tehty vaan tultiin ensimmäinen estekierros. 7 hyppyä. Eteen saaminen oli suurin ongelma. Esteet Kukka meni ihan näppärästi. Paitsi siitä samasta kavaletista juoksi taas vasemmalta ohi. Vaikka olin muka hereillä. Pah!
 |
| Sianselkä. ©Ella Wikholm |
Välissä käveltiin veden läpi. Yritti vetää päätä alas mutten sallinut. En tiedä oliko vain haistelu vai mikä mielessä.
 |
| Toinen ratsukko retusoitu pois takaa. ©Ella Wikholm |
Toinen kierros oli aavistuksen pidempi. Onneksi olin viimeisenä vuorossa niin ehdin opetella radan. Sama laavu ekaksi, suoralla linjalla mökki. Sitten metsän läpi. Mökki ja sianselkä toiseen suuntaan. Vitosena traki (trakehner-hauta), siitä harmaakattoinen mökki vähän vinosti ja päädystä toinen laavu. Veden läpi, traki toiseen suuntaan ja lopuksi sianselkä ja mökki toiseen suuntaan.
 |
| Traki. ©Ella Wikholm |
Ensimmäiset kaksi estettä menivät sujuvasti. Metsään Kukka ei olisi halunnut mennä. Päästiin kuitenkin vähän epäillen käynnissä. Ratsu oli aika pinkeä ja minulle riitti että edettiin. Kun vähän rentoutui niin palasimme raviin. Metsän ja sorapätkän jälkeen nostin laukan takaisin. Hetki meni hyvin mutta kun humma tajusi että mennään kavereita ja kotia kohti niin pisti baanavaihteen päälle ja kaasu hirtti kiinni. Puutuin tähän tietysti heti mutta aika kovasti piti pidättää että viesti meni perille. Matkalle tuli vähän kiemuraa mutta sain jatkettua suoraan seuraavalle esteelle.
 |
| Punakattoinen mökki. ©Ella Wikholm |
Linja meni ok. Trakistakin Kukka hyppäsi näppärästi yli. Sen jälkeen iski ponipossumuuvit ja nyhti päätä alas ja pukitti. Onneksi sangen maltilliset pukit. Pysyin kyydissä ja sain pään ylös. Homma jatkui ja osuimme taas seuraavatkin esteet. Laavu ok ja sen jälkeen oli ihan reipasta menoa. Varmuuden vuoksi otin vesipätkän ravissa. Traki toiseen suuntaan meni ongelmitta, samoin viimeinen linja.
 |
| Veden läpi ravissa. ©Ella Wikholm |
Heti perään tuli sakkona traki ensimmäiseen suuntaan. Eli jatkettiin iso lenkki laukassa ja hypättiin vielä yksi hyppy. Nyt siististi ilman ylimääräisiä pomppuja ja se riitti meille. Ope kommentoi että taidan olla entinen poniratsastaja ja että hyvin ratsastettu.
 |
| ©Ella Wikholm |
Tiistaiseen tapaan täälläkin kysyttiin lopuksi kaksi onnistumista. Vastasin että ratsastin määrätietoisesti ja pelottomasti ja lopuksi hommassa rupesi olemaan tekemisen meininkiä.
Loppuraveissa humma tuntui vielä siltä että saattaa lähteä kiikuttamaan kohti porttia. Koska en halunnut kerjätä ikävyyksiä niin ei menty enää keskenämme kovin kauas muista toiseen päätyyn. Eteni nyt paremmin muttei vieläkään ollut erityisen letkeää tai ilmavaa. Päästiin korkeintaan kutosen raviin.
Käveltiin kaverin perässä vielä kierros tallin ympäri. Kukka oli fiksusti. Pesupaikalla ei oikein tykännyt jalkojen huuhtelusta mutta sieti sen kuin kunnon hevonen. Lopulta jalat pysyivät maassa.
Oli mainiota. Pelkäsin että näin rauhallisen ratsun kanssa tulee tylsää. Olin väärässä! Ja näitä tunteja saa kuulemma tilauksesta lisää vaikkei tyrkyllä olisikaan.
2 kieltoa kavaletille
ei halunnut pois kavereiden luota
kaasu hirtti kiinni
trakin jälkeen pää alas ja pukkeja
Parannusta:
maastoesteet ongelmitta
heräsi lopuksi liikkumaan paremmin
sain jekut torpattua
en säikähtänyt humman metkuja
Nettisivujen hevosesittely:
t. Gudvila "KUKKA"s. 2011 Latvia
Puoliverinen
sk. n. 165cm
Kukka on erikoislaatuinen tamma, joka osaa koulukoukerot ja hyppää kaiken mitä eteen laitetaan mutta laittaa myös ratsastajansa töihin!
GoPro-kooste hypyistämme:
sunnuntai 2. kesäkuuta 2019
Loikkia ja nuupahtamista maastoesteillä
Sunnuntaina oli luvassa tämän kesän ihanuus Hempalla, sillä saatiin lupa lähteä Alakylään Kiiminkien hevosystävien maastoestetreeneihin. Siitä olikin pitkä aika kun olin siellä viimeksi loikkinut Nowan hevosilla (syyskuussa 2010). Porukkaa tuli 4 kpl eli yksi ryhmällinen. Ope oli Ylirannalta tuttu, treenikavereista kaksi kolmesta myös. Keli oli aurinkoinen mutta yhä vähän tuulinen n. +12°C. Poolo ja turvaliivi oli hyvä varustus.
Varustettiin Hemppa vasta pelipaikalla. Harjauksen viimeistely, suojat joka jalkaan ja teipillä kiinni. Martingaali. Kuskille turvaliivi (tietysti) ja GoPro. Laitoin tänään kummemmin miettimättä kannuksetkin.
Ensin käytiin raviskan keskellä kävelemässä ja samalla vähän ohimennen katseltiin esteitä. Hemppa oli vähän takapinkeä. Yleensä on vieraissa paikoissa paljon rennommin. Mentiin ehkä 100 metriä suokkien perässä. Pohja oli pehmeää ja paikoin lätäköillä. Ei kuitenkaan mistään arveluttava tai liukas.
Sitten vähän ravailtiin ympäriinsä ja Hemppa rupesi rauhoittumaan. Ei mennyt paahtovauhtia. Laukat käytiin tekemässä yksitellen väylällä. Hemppa aloitti oman loikkimisensa siinä ja pukitti kun vaihdettiin suuntaa takaisin. Pysyin kyydissä.
Verkkahypyt loikattiin kunnon miniesteelle. Se oli alkuun ainoa turvallisen kokoiselta näyttänyt. Yliastuttava. Ongelmitta ja loikitta yli. Toiseen suuntaan hypättiin se ja renkaat perään. Totesin että kääk, renkaat jäivät näyttämättä. Vaaleanpunainen mini helposti yli ja renkaille lähestyttiin ihan ok. Mutta ponnistuksessa Hemppa nykäisikin itsensä pitkäksi ja jäi tuijottamaan estettä. Tyssäsi eteen ja pysyin yhä vakaasti kyydissä. En raipannut. En tainnut käyttää raippaa koko treenien aikana. Uudella lähestymisellä yli.
Ei taidettu tulla enempiä alle ja lähdettiin jo tässä vaiheessa banketille. Luvassa ylös- ja alashyppyjä. Kääk taas! Näytti mielestäni isolta, 3 rungon verran korkeutta. Oikeasti siis varmaan max 60 cm. Muistelin että Ylirannalla oli pienempi mutta ope väitti vastaan.
Ylös Hemppa hyppäsi oikein tolkusti. Ekalla kerralla taisin tönkkökauhujäykkäillä ja laukka lyheni ja lyheni. Aika juuresta ylös mutta helppo hyppy. Uudestaan ja yksi askel pois, käski ope. Meni paremmin. Piti pyytää sujuvampaa laukkaa alle.
Alashyppy tultiin ensin ravissa. Harjoitusravissa. Jalat alas ja katse kuusenlatvoihin. Päästä ohjia alashypyssä pidemmiksi. Pohdin että mistä pidän kiinni. Martingaalin rintaremmin harjan yli menevään osaan taisin päätyä. Yritin myös päästää ohjia muttei se oikein sujunut. Hemppa taisi vähän loikata alhaalla mutta pysyin kyydissä.
Sitten laukassa. Taas sujuva hyppy alas, kuski kauhusta kankeana ja tarrasi kiinni. Pidin kuulemma liikaa ohjista ja siksi nyppäsin suusta. Sakkokierros. Ei tainnut tällä parantua. Pohdin etten pitäisi kiinni mutten uskaltanut olla pitämättä. Alhaalla vauhti hyytyi ja Hemppa pomppi paikoillaan. Pysyin kuitenkin kyydissä. Alashyppyjännitys ei oikein helpottanut mutta kuolemanpelko (hah) lähti kun vaihdettiin muihin tehtäviin.
Loikattiin takakaaren esteet yksittäin tai pätkissä. Rengaseste sujuvasti. Toiseen suuntaan rengasesteelle tuli kielto. Sangen samanlainen kuin edellinenkin kielto. Risueste meni sujuvasti, myös tehtävään sisällytetty ylöshyppy.
Sitten tultiin väliesteet. Portti ekasta suunnasta ok. Toisesta tyssäys kun vauhti loppui. Se oli kuulemma päivän isoin, n. 80 cm. Ei näyttänyt pahalta. Vaaleanpunaiselle kolmiollekin tuli kielto. Vesi taisi olla liian lähellä takana. Toiseen suuntaan hypättiin se lätäkön jälkeen. Nyt ratsastin kunnon laukkaa alle ja kun Hemppa rupesi empimään niin totesin ettei kielletä. Eikä kielletty! Taidettiin silti tulla se uudestaan että päästiin sujuvammin yli. Eikä sen jälkeen tullut enää kieltoja. Eikä tainnut tulla loikkiakaan.
Hyppyjärjestyksessä oltiin yleensä tokana. Mutta ekana ja vikana sujui myös hyvin. Yksin jääminen ei haitannut Hemppaa. Vauhtia ei ollut yhtään liikaa missään vaiheessa.
Vesiesteessä oli roimasti vettä. Lähes mahaan asti. Ravilla sisään. Kun rupesi syvenemään niin Hemppa äkkijarrutti. Vähän epäröiden sitten käynnissä mutta mentiin. Tultiinkohan se ehkä kolmesti.
Lopuksi tultiin veden perästä tukit. Vihdoinkin helppoja ja maanvärisiä esteitä! Ekalla kerralla vähän hitaasti ja viidellä väli jäi pitkäksi. Sakkokierros ja nyt piti pidättää että mahduttiin viiteen. Luulin että se olisi viidellä sujuva mutta suokki tuli helposti neljällä.
Viimeisenä tultiin vielä arkku eli pikkuboksi. Näytti isolta mutta kuulemma n. 60 cm. Se oli aika märässä kohdassa. Tultiin viimeisinä ja vauhti vähän hyytyi. Mutta todella pienen tuntuisella hypyllä yli.
Loppuravit käytiin hölkkäämässä raviradalla. Ihanan tasainen pohja. Yhä Hemppa tuntui vähän väsähtäneeltä. Kun sitten loikkasin alas selästä niin rupesi hamuilemaan ruohotupsuja. Hempan käytöstapoja pitäisi parantaa siltä osin ettei saa hinkata päätään ihmisiin.
Meni ihan mukavasti. Vasta loppua kohti muistin nauttia enkä ollut enää kovin kauhuissani. Ei tietysti kovin mieltä ylentävää että tuli niin monta kieltoa. Siltä kantilta meni huonommin kuin aiemmin. Toisaalta pysyin vakaasti kyydissä. Ehkä eniten arvelutti kuitenkin ratsun vähän hyytynyt olemus. En tiedä olisiko reipas verkkalaukka herättänyt. Onko viime päivinä ollut liian rankkaa ohjelmaa vai haittasiko kengättömyys?
Tavalliseen tapaansa Hemppa lastautui sukkana mennen tullen. Lähtiessä lastasin yksin eikä siinä mennyt kuin hujaus. Nelisenkymmentä minuuttia autoilua suuntaansa. Houkuteltiin jo liittymään Kiiminkien hevosystäviin, jolloin valmennusreissuista saa alennusta ja itsekseen saa käydä ilmaiseksi loppuikänsä.
Kiitos reissun mahdollistamisesta Tallinmäelle. Apukäsistä ja videoinnista Annelle. Jaanalle järjestelyistä. Annalle valokuvista. Opelle ja muulle ryhmälle siitä että tämä järjestyi!
Ongelmia:
noin 4 kieltoa
pukitteli jonkin verran
alashypyistä ei tullut kovin tyylikkäitä
loppua kohti vähän nuupahti
Parannusta:
pysyin kielloissa ja pukeissa vakaasti kyydissä
alashypyt Hemppa meni empimättä ja pysyin kyydissä vaikka loikki
toisella yrityksellä mentiin aina yli eikä kieltänyt kahdesti samalle esteelle
vesi ei ollut ongelma
lastaus ja muu käytös 10
Kooste päivän hypyistä GoPro & Annen kuvaamat videot:
Varustettiin Hemppa vasta pelipaikalla. Harjauksen viimeistely, suojat joka jalkaan ja teipillä kiinni. Martingaali. Kuskille turvaliivi (tietysti) ja GoPro. Laitoin tänään kummemmin miettimättä kannuksetkin.
Ensin käytiin raviskan keskellä kävelemässä ja samalla vähän ohimennen katseltiin esteitä. Hemppa oli vähän takapinkeä. Yleensä on vieraissa paikoissa paljon rennommin. Mentiin ehkä 100 metriä suokkien perässä. Pohja oli pehmeää ja paikoin lätäköillä. Ei kuitenkaan mistään arveluttava tai liukas.
Sitten vähän ravailtiin ympäriinsä ja Hemppa rupesi rauhoittumaan. Ei mennyt paahtovauhtia. Laukat käytiin tekemässä yksitellen väylällä. Hemppa aloitti oman loikkimisensa siinä ja pukitti kun vaihdettiin suuntaa takaisin. Pysyin kyydissä.
Verkkahypyt loikattiin kunnon miniesteelle. Se oli alkuun ainoa turvallisen kokoiselta näyttänyt. Yliastuttava. Ongelmitta ja loikitta yli. Toiseen suuntaan hypättiin se ja renkaat perään. Totesin että kääk, renkaat jäivät näyttämättä. Vaaleanpunainen mini helposti yli ja renkaille lähestyttiin ihan ok. Mutta ponnistuksessa Hemppa nykäisikin itsensä pitkäksi ja jäi tuijottamaan estettä. Tyssäsi eteen ja pysyin yhä vakaasti kyydissä. En raipannut. En tainnut käyttää raippaa koko treenien aikana. Uudella lähestymisellä yli.
Ei taidettu tulla enempiä alle ja lähdettiin jo tässä vaiheessa banketille. Luvassa ylös- ja alashyppyjä. Kääk taas! Näytti mielestäni isolta, 3 rungon verran korkeutta. Oikeasti siis varmaan max 60 cm. Muistelin että Ylirannalla oli pienempi mutta ope väitti vastaan.
Ylös Hemppa hyppäsi oikein tolkusti. Ekalla kerralla taisin tönkkökauhujäykkäillä ja laukka lyheni ja lyheni. Aika juuresta ylös mutta helppo hyppy. Uudestaan ja yksi askel pois, käski ope. Meni paremmin. Piti pyytää sujuvampaa laukkaa alle.
 |
| Ylös banketille. ©Anna |
Alashyppy tultiin ensin ravissa. Harjoitusravissa. Jalat alas ja katse kuusenlatvoihin. Päästä ohjia alashypyssä pidemmiksi. Pohdin että mistä pidän kiinni. Martingaalin rintaremmin harjan yli menevään osaan taisin päätyä. Yritin myös päästää ohjia muttei se oikein sujunut. Hemppa taisi vähän loikata alhaalla mutta pysyin kyydissä.
Sitten laukassa. Taas sujuva hyppy alas, kuski kauhusta kankeana ja tarrasi kiinni. Pidin kuulemma liikaa ohjista ja siksi nyppäsin suusta. Sakkokierros. Ei tainnut tällä parantua. Pohdin etten pitäisi kiinni mutten uskaltanut olla pitämättä. Alhaalla vauhti hyytyi ja Hemppa pomppi paikoillaan. Pysyin kuitenkin kyydissä. Alashyppyjännitys ei oikein helpottanut mutta kuolemanpelko (hah) lähti kun vaihdettiin muihin tehtäviin.
 |
| Helppo hyppy risuesteelle. ©Anna |
Loikattiin takakaaren esteet yksittäin tai pätkissä. Rengaseste sujuvasti. Toiseen suuntaan rengasesteelle tuli kielto. Sangen samanlainen kuin edellinenkin kielto. Risueste meni sujuvasti, myös tehtävään sisällytetty ylöshyppy.
 | ||
| Risueste meni joka kerta sujuvasti. ©Anna |
Sitten tultiin väliesteet. Portti ekasta suunnasta ok. Toisesta tyssäys kun vauhti loppui. Se oli kuulemma päivän isoin, n. 80 cm. Ei näyttänyt pahalta. Vaaleanpunaiselle kolmiollekin tuli kielto. Vesi taisi olla liian lähellä takana. Toiseen suuntaan hypättiin se lätäkön jälkeen. Nyt ratsastin kunnon laukkaa alle ja kun Hemppa rupesi empimään niin totesin ettei kielletä. Eikä kielletty! Taidettiin silti tulla se uudestaan että päästiin sujuvammin yli. Eikä sen jälkeen tullut enää kieltoja. Eikä tainnut tulla loikkiakaan.
 |
| Kolmio. Tähän suuntaan en antanut kieltää. ©Anna |
 |
| ©Anna |
Hyppyjärjestyksessä oltiin yleensä tokana. Mutta ekana ja vikana sujui myös hyvin. Yksin jääminen ei haitannut Hemppaa. Vauhtia ei ollut yhtään liikaa missään vaiheessa.
Vesiesteessä oli roimasti vettä. Lähes mahaan asti. Ravilla sisään. Kun rupesi syvenemään niin Hemppa äkkijarrutti. Vähän epäröiden sitten käynnissä mutta mentiin. Tultiinkohan se ehkä kolmesti.
Lopuksi tultiin veden perästä tukit. Vihdoinkin helppoja ja maanvärisiä esteitä! Ekalla kerralla vähän hitaasti ja viidellä väli jäi pitkäksi. Sakkokierros ja nyt piti pidättää että mahduttiin viiteen. Luulin että se olisi viidellä sujuva mutta suokki tuli helposti neljällä.
 |
| Tukkien linja veden jälkeen viidellä laukalla. ©Anna |
Viimeisenä tultiin vielä arkku eli pikkuboksi. Näytti isolta mutta kuulemma n. 60 cm. Se oli aika märässä kohdassa. Tultiin viimeisinä ja vauhti vähän hyytyi. Mutta todella pienen tuntuisella hypyllä yli.
 |
| Arkku päivän viimeisenä esteenä. ©Anna |
Loppuravit käytiin hölkkäämässä raviradalla. Ihanan tasainen pohja. Yhä Hemppa tuntui vähän väsähtäneeltä. Kun sitten loikkasin alas selästä niin rupesi hamuilemaan ruohotupsuja. Hempan käytöstapoja pitäisi parantaa siltä osin ettei saa hinkata päätään ihmisiin.
Meni ihan mukavasti. Vasta loppua kohti muistin nauttia enkä ollut enää kovin kauhuissani. Ei tietysti kovin mieltä ylentävää että tuli niin monta kieltoa. Siltä kantilta meni huonommin kuin aiemmin. Toisaalta pysyin vakaasti kyydissä. Ehkä eniten arvelutti kuitenkin ratsun vähän hyytynyt olemus. En tiedä olisiko reipas verkkalaukka herättänyt. Onko viime päivinä ollut liian rankkaa ohjelmaa vai haittasiko kengättömyys?
Tavalliseen tapaansa Hemppa lastautui sukkana mennen tullen. Lähtiessä lastasin yksin eikä siinä mennyt kuin hujaus. Nelisenkymmentä minuuttia autoilua suuntaansa. Houkuteltiin jo liittymään Kiiminkien hevosystäviin, jolloin valmennusreissuista saa alennusta ja itsekseen saa käydä ilmaiseksi loppuikänsä.
Kiitos reissun mahdollistamisesta Tallinmäelle. Apukäsistä ja videoinnista Annelle. Jaanalle järjestelyistä. Annalle valokuvista. Opelle ja muulle ryhmälle siitä että tämä järjestyi!
Ongelmia:
noin 4 kieltoa
pukitteli jonkin verran
alashypyistä ei tullut kovin tyylikkäitä
loppua kohti vähän nuupahti
Parannusta:
pysyin kielloissa ja pukeissa vakaasti kyydissä
alashypyt Hemppa meni empimättä ja pysyin kyydissä vaikka loikki
toisella yrityksellä mentiin aina yli eikä kieltänyt kahdesti samalle esteelle
vesi ei ollut ongelma
lastaus ja muu käytös 10
Kooste päivän hypyistä GoPro & Annen kuvaamat videot:
lauantai 1. kesäkuuta 2019
Pikkurimpula-Hemppa
Lauantaina jatkoin heti Danan jälkeen Hempalla. Hemppa oli yhden tunnilla mukana, joten pääsin valmiiksi verkatun ratsun kyytiin. Samaan aikaan kentällä oli talutuspuolituntinen (tosin harjoittelivat ravia) ja vain 2 tuntilaista, joten mahduttiin hyvin joukkoon.
Danan jälkeen Hemppa tuntui ponilta. Kapea ja matala. Hassua!
Aloitin hommat käynnissä ja tuntumalla hakeutui pyöreäksi. Nyt en lähtenyt ehdoin tahdoin kinastelemaan. Vasen lapa sisään ja perä oikealle. Tehtiin käyntijumppaa. Avoja, väistöjä ja sulkua. Huomasi että oli vähän hankalaa ja kankeaa mutta lähti sujuvoitumaan.
Ravissa keventelin aktiiviseksi eteen. Taivuttelin ympyröitä ja tein suunnanmuutoksia. Ohjien nykimisestä tuli lisää jalkaa ja pyyntö eteen. Taisi yrittää kulkea taas vähän pää kenossa asetusta vältellen.
Meni melko pitkään että otin laukat. Ensin vasen. Pääosin ympyrällä mutta välillä vähän isompaakin uraa. Seuraavan tunnin porukka oli toisessa päässä kaarrossa, joten ei mahduttu käyttämään ihan koko kenttää.
Hemppa laukkasi yllättävän pyöreänä. Aktiivisuutta sai parannettua. Mutta kummallinen lämppärileima laukassa tänään oli. Ei ihan rullannut ja oli kovin maahan sidottua. Oikeassa sama juttu. Tänään laukat olivat yllättävän symmetriset. Oikeassa jos pyysi lisää eteen niin herkäsi käänsi perää sisään ja yritti jumittaa. Mutta takapotkuja ei tainnut tulla tänään yhtään. Vähän parani.
Keventelin vielä hetken ja kun alkeistunti rupesi aloittelemaan niin houkuttelin yksäriratsukon seuraksi peltolenkille loppukäynteihin. Kaikkineen olin alle tunnin selässä ja se riitti tänään hyvin.
Ongelmia:
lämppärilaukka
nyki vähän ohjia
Parannusta:
ok aktiivisuus
kolme pyöreää askellajia
ei roikkunut pahasti vasemmassa ohjassa (en kiinnittänyt huomiota)
Hommien jälkeen Hemppa ja kaverit pääsivät käymään ensimmäistä kertaa laitumella.
Danan jälkeen Hemppa tuntui ponilta. Kapea ja matala. Hassua!
Aloitin hommat käynnissä ja tuntumalla hakeutui pyöreäksi. Nyt en lähtenyt ehdoin tahdoin kinastelemaan. Vasen lapa sisään ja perä oikealle. Tehtiin käyntijumppaa. Avoja, väistöjä ja sulkua. Huomasi että oli vähän hankalaa ja kankeaa mutta lähti sujuvoitumaan.
Ravissa keventelin aktiiviseksi eteen. Taivuttelin ympyröitä ja tein suunnanmuutoksia. Ohjien nykimisestä tuli lisää jalkaa ja pyyntö eteen. Taisi yrittää kulkea taas vähän pää kenossa asetusta vältellen.
Meni melko pitkään että otin laukat. Ensin vasen. Pääosin ympyrällä mutta välillä vähän isompaakin uraa. Seuraavan tunnin porukka oli toisessa päässä kaarrossa, joten ei mahduttu käyttämään ihan koko kenttää.
Hemppa laukkasi yllättävän pyöreänä. Aktiivisuutta sai parannettua. Mutta kummallinen lämppärileima laukassa tänään oli. Ei ihan rullannut ja oli kovin maahan sidottua. Oikeassa sama juttu. Tänään laukat olivat yllättävän symmetriset. Oikeassa jos pyysi lisää eteen niin herkäsi käänsi perää sisään ja yritti jumittaa. Mutta takapotkuja ei tainnut tulla tänään yhtään. Vähän parani.
Keventelin vielä hetken ja kun alkeistunti rupesi aloittelemaan niin houkuttelin yksäriratsukon seuraksi peltolenkille loppukäynteihin. Kaikkineen olin alle tunnin selässä ja se riitti tänään hyvin.
Ongelmia:
lämppärilaukka
nyki vähän ohjia
Parannusta:
ok aktiivisuus
kolme pyöreää askellajia
ei roikkunut pahasti vasemmassa ohjassa (en kiinnittänyt huomiota)
Hommien jälkeen Hemppa ja kaverit pääsivät käymään ensimmäistä kertaa laitumella.
 |
| Keskityttiin lähinnä oleelliseen. Välillä pää myös ylhäällä. |
Tallin suurin ratsu alle
Lauantaille ehdotettiin että kokeilisin tallin uutta tulokasta Danaa koulutunnille. Halusin toki mennä myös Hempalla mutta kun sillä sai jatkaa tunnin jälkeen itsenäisesti niin suostuin. Hyvä kokeilla uusi ratsu kerrankin ajoissa. Aika monta jäi kokonaan kokematta (mm. Jesse, Sessu, Eni).
Tarhasta löytyi Hemppaa suurempi (n. 175 cm?) musta tamma kuivuneen mudan peitosta. Kiltti eläin. Aikamoinen harjaaminen siinä oli. Satula löytyi mutta vyö ja suitset olivat hukassa. Lopulta nekin kaivettiin jemmoista. Olin vähän myöhässä mutta ehdin hyvin alkukäynteihin.
Lämmintä oli reilu +10°C. Aurinkoista ja aikamoinen viima. Poolo ja toppaliivi oli ihan hyvä vaatetus. Ratsukoita tunnilla oli 5. Hyvin mahtui.
Opetusta ei meinannut tuulessa kuulla, joten keräännyttiin kuuntelemaan tehtävänantoa. Päivän teemana oli tasainen tahti. Enkä minäkään osannut sitä rautalankaisesti selittää kun kysyttiin. Yritin näin: askeleet seuraavat toisiaan yhtä pitkän ajan välein (käynnissä ja ravissa). Jos ratsastettaisiin musiikin tahdissa niin pysyttäisiin samassa rytmissä vaikka askelpituus tai vauhti muuttuisivat. (Ja samassa tahdissahan ei voi muuttaa askelpituutta ilman että nopeus muuttuu.)
Tehtävänä oli kaikissa askellajeissa tehdä temponmuutoksia siten, että tahti pysyy samana. Tunnustan että pian alkutunnin jälkeen unohdin autuaasti keskittyä tahtiin. Tarvitsisin metronomin avuksi. Pääosin mentiin suoraa uraa ja tehtiin päätyihin ympyrät.
Dana oli luontaisesti tahdikas ja homma oli aika helppoa. Meni eteen, tosin välillä tuntui vähän hitaalta jalalle. Lyhensi helposti ja oli kevyt edestä. Tuntui siltä etten tee juuri mitään. Lyhennä ravia vähän lisää ja kaula pyöreämmäksi. Sitten vasta pääsi kuskikin tekemään jotain. Harjoitusravissa oli yllättävän tasaista istua.
Dana kammoksui lepattavia asioita. Pellolla heinäpaalien muovit aiheuttivat spurttauksen laukkaan. Mentiin laukassa yli puolet pitkästä sivusta ennen kun sain tilanteen haltuun ja ratsun takaisin raviin. Yhden kulman lentelevä aitanaru oli kamala ja pihaan ajavasta skootteristakin tuli ylimääräisiä kiihdyttelyjä.
Laukassa mentiin pitkät pätkät molempiin suuntiin. Ensin vasen, joka oli itselleni helpompi. Rennommat lonkat tms., toivoi ope. En oikein osannut toteuttaa. Ratsu oli itsessään niin pyöreä että ainakin reiteni meinasivat kinnata jo valmiiksi. Oikea laukka oli kulmikkaampi ja vyöryvämpi. Ympyröillä tilanne oli yleensä hyvä. Pitkille sivuille kiihtyi. Ja kun yritin lyhentää niin pudotti raville. Nosti laukan kuitenkin nopeasti pyynnöstä takaisin.
Loppuraveissa sai antaa venyttää pidemmälle ohjalle matalammaksi. Hyvin laski turpaa.
Oli tässä kuitenkin sen verran tekemistä ettei haitannut pätkääkään että tunti jäi itseltäni alusta vähän vajaaksi. Samoin mieluusti luovutin Danan eteenpäin ja jatkoin Hempalla. Itselleni tuo oli vähän liian iso. En erityisemmin ihastunut. Tykkäsin Hupakosta enemmän.
Ongelmia:
vähän säikky, pompahti pari kertaa laukalle ja otti ravissa sivuaskeleita päädyssä
laukassa vähän vyöryvä, varsinkin pitkille sivuille
pudotti herkäsi raviin jos yritin lyhentää laukkaa
niin leveä etten saanut reisiäni rennoiksi
tuulinen keli pelotti ratsua ja vaimensi opetusta
Parannusta:
sangen tasainen ja simppeli
kulki itsestään sangen ryhdikkäänä
vaikka säikkyi niin selässä oli suht turvallinen olo
kiltti
Tarhasta löytyi Hemppaa suurempi (n. 175 cm?) musta tamma kuivuneen mudan peitosta. Kiltti eläin. Aikamoinen harjaaminen siinä oli. Satula löytyi mutta vyö ja suitset olivat hukassa. Lopulta nekin kaivettiin jemmoista. Olin vähän myöhässä mutta ehdin hyvin alkukäynteihin.
Lämmintä oli reilu +10°C. Aurinkoista ja aikamoinen viima. Poolo ja toppaliivi oli ihan hyvä vaatetus. Ratsukoita tunnilla oli 5. Hyvin mahtui.
Opetusta ei meinannut tuulessa kuulla, joten keräännyttiin kuuntelemaan tehtävänantoa. Päivän teemana oli tasainen tahti. Enkä minäkään osannut sitä rautalankaisesti selittää kun kysyttiin. Yritin näin: askeleet seuraavat toisiaan yhtä pitkän ajan välein (käynnissä ja ravissa). Jos ratsastettaisiin musiikin tahdissa niin pysyttäisiin samassa rytmissä vaikka askelpituus tai vauhti muuttuisivat. (Ja samassa tahdissahan ei voi muuttaa askelpituutta ilman että nopeus muuttuu.)
Tehtävänä oli kaikissa askellajeissa tehdä temponmuutoksia siten, että tahti pysyy samana. Tunnustan että pian alkutunnin jälkeen unohdin autuaasti keskittyä tahtiin. Tarvitsisin metronomin avuksi. Pääosin mentiin suoraa uraa ja tehtiin päätyihin ympyrät.
Dana oli luontaisesti tahdikas ja homma oli aika helppoa. Meni eteen, tosin välillä tuntui vähän hitaalta jalalle. Lyhensi helposti ja oli kevyt edestä. Tuntui siltä etten tee juuri mitään. Lyhennä ravia vähän lisää ja kaula pyöreämmäksi. Sitten vasta pääsi kuskikin tekemään jotain. Harjoitusravissa oli yllättävän tasaista istua.
Dana kammoksui lepattavia asioita. Pellolla heinäpaalien muovit aiheuttivat spurttauksen laukkaan. Mentiin laukassa yli puolet pitkästä sivusta ennen kun sain tilanteen haltuun ja ratsun takaisin raviin. Yhden kulman lentelevä aitanaru oli kamala ja pihaan ajavasta skootteristakin tuli ylimääräisiä kiihdyttelyjä.
Laukassa mentiin pitkät pätkät molempiin suuntiin. Ensin vasen, joka oli itselleni helpompi. Rennommat lonkat tms., toivoi ope. En oikein osannut toteuttaa. Ratsu oli itsessään niin pyöreä että ainakin reiteni meinasivat kinnata jo valmiiksi. Oikea laukka oli kulmikkaampi ja vyöryvämpi. Ympyröillä tilanne oli yleensä hyvä. Pitkille sivuille kiihtyi. Ja kun yritin lyhentää niin pudotti raville. Nosti laukan kuitenkin nopeasti pyynnöstä takaisin.
Loppuraveissa sai antaa venyttää pidemmälle ohjalle matalammaksi. Hyvin laski turpaa.
Oli tässä kuitenkin sen verran tekemistä ettei haitannut pätkääkään että tunti jäi itseltäni alusta vähän vajaaksi. Samoin mieluusti luovutin Danan eteenpäin ja jatkoin Hempalla. Itselleni tuo oli vähän liian iso. En erityisemmin ihastunut. Tykkäsin Hupakosta enemmän.
Ongelmia:
vähän säikky, pompahti pari kertaa laukalle ja otti ravissa sivuaskeleita päädyssä
laukassa vähän vyöryvä, varsinkin pitkille sivuille
pudotti herkäsi raviin jos yritin lyhentää laukkaa
niin leveä etten saanut reisiäni rennoiksi
tuulinen keli pelotti ratsua ja vaimensi opetusta
Parannusta:
sangen tasainen ja simppeli
kulki itsestään sangen ryhdikkäänä
vaikka säikkyi niin selässä oli suht turvallinen olo
kiltti
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)