Itsenäisesti parempi kuin pariin viikkoon

Torstaina menin Assilla itsenäisesti. Osin kouluopen puutteen takia, osin säästösyistä. Nyt lähdin hyvin määrätietoisena liikkeelle ja alkuun Assi käveli ihan hyvin. Lyhensin ohjia pikkuhiljaa ja yritin pitää ratsun rentona. Ympyröitä ja taivuttelua. Ravissa sama juttu enkä kerinyt kovin lyhyeksi. Yritin huolehtia siitä että kulkisi edes jotenkin oikein päin. Lisää ympyröintiä ja taivuttelua. Vasemmassa kierroksessa valui sisään.

Laukat nousivat yllättävän hyvin. Joissain nostoissa tuli vähän jumitteluyrityksiä mutta muistutin raipalla että nyt liikutaan. Eikä sitten jumiteltu. Pyörittelin aika pitkät verkkalaukat. Suoruutta ja taivutteluja ympyröillä. Assille tuli hiki jo tässä vaiheessa.

Välikäyntien jälkeen jatkoin ihan peruspyörittelyllä. Loivia kiemuroita, kolmikaarisia. Paljon suunnanmuutoksia. Vähän temponmuutoksia ja jonkin verran siirtymiä. Etukäteen ajattelin sivuttaisliikkeitä ja siirtymiä mutta tämä sopi tilanteeseen paremmin.

Lopulta toisen välihuilin jälkeen en päätynytkään tekemään enempää laukannostoja vaan hurauttelin KN:n läpi. Meni todella paljon paremmin kuin odotin. Assi oli päässyt altajuoksuvaiheeseen, eli edettiin kivan rivakasti. Sain kuitenkin tehot kanavoitua aika hyvin. Vaikeinta olivat hyvät pysähdykset ja kulmiin pääseminen. Laukat nousivat oikein näppärästi ja muuten ohjautuvuus oli hyvä. Ravivoltit olivat ihanan aktiivisia, samoin keskiravi. Ensimmäisen laukkalävistäjän meinasi pudottaa raville mutta sain estettyä. Jälkimmäisen jälkeen esitettiin yllättävän asiallinen käyntisiirtymä lähes pisteessä. Vain vähän lösähti etujaloilleen.

Pienen lepokäynnin jälkeen tein vielä parit laukannostot ja sitten ravissa lisää lävistäjiä, taivutteluja ja suunnanmuutoksia loppuverkkaan. Ihan lopuksi loppukäyntien jälkeen otin vielä tuntumalla parit pysähdykset, joista sitten hyvällä hetkellä hyppäsin alas selästä.

Uralta löytyi levinneet kakat, joista en ollut ihan varma että olivatko meidän. Mutta eipä kertaakaan pysähdytty! Siivosin omat ja kaverin jäljet kun kerrankin oli jotain siivottavaa siinä vaiheessa kun olin pois ratsailta. Vaikka aikatauluni oli tänään vapaa ja maneesi myös niin niinhän siinä kävi että lähdin viimeisenä ja sammutin valot.

Ratsastuksen jälkeen otin peilin kautta kuvan
meistä kun maneesi oli muuten tyhjä.

Ongelmia:
yritti jokusen kerran jumitella
pysähdykset ja ravissa kulmiin ratsastus vaativat lisää treeniä

Parannusta:
eteni aika kivasti
oli suht tasainen
KN:n läpihumputtelu meni paljon paremmin kuin odotin

Kehuja asenteesta

Tiistaina oli taas Heponiittyilta. Tämän piti olla toiseksi viimeinen mutta onneksi tuli vielä pari lisäkertaa tarjolle ennen joulua. Sain taas Sakun. Pihalla muutama aste plussalla.

Tänään aloitin kyselyt jo alkutunnista. Päivän pohdinnoissa valmentautuminen ja SRL:n valmennusrenkaat. Liittoa kiinnostaa vain kv-tasolle tähtäävät ja kaikki samat resurssit voi itse hankkia rahalla. Systeemiin mukaan pääsy tarkoittaa lähinnä lahjakkaita lapsia ja todellakin niitä tulevaisuudessa korkealla tasolla kisaavia. Valmentajan hyvyys nähdään sen valmennettavien tuloksista. Ohjaajilla on vielä koulutus kesken. Eikä valmentaja voi olla liian hyvä. Näistä jäi aika paljon pohdittavaa loppuillaksi.

Tänään saatiin koko tunti hyöriä aika vapaasti. Suunta ja kuviot vapaat. Ensin käyntiä, sitten ravia. Sitten vinkattiin tekemään siirtymiä. Taivuttelin ja yritin antaa Sakulle tarpeeksi ajateltavaa sekä kehuja kun menee oikein. Lopulta näki vähän menninkäisiä ja ope vinkkasi että ehkä lisää ajateltavaa ja vähän lisää vauhtia. Välillä oli sellainen olo ettei ihan jää odottamaan. Temponmuutoksia askellajien sisällä ja sivuttaisliikkeitä olisi voinut tehdä tehokkaammin. Vaikka yritin kuinka taivutella niin silti vasemmassa kierroksessa varsinkin oli raskaahko vasemmalle ohjalle. Eli vielä kevyemmäksi edestä ja suoremmaksi oli open loppuohjeet.

Laukat nousivat näppärästi. Oikea rullasi hyvin ja tuli oikein asiallisesti alaskin. Tein lopulta nostoja käynnistäkin ja siirtymät takaisin käyntiin. Oikea ok, vasen vähän vyöryvämmin.

Välillä vähän kartteli maneesin toimistopäätyä. Nyt osasin vihdoin olla sullomatta sinne ja käänsin aiemmin radan poikki. Ihan yllättävän hyvin mahduimme kaikki tekemään omat kuviomme sekaisin. Alkuverkan tein loivia kiemuroita ja vaihtelin paljon suuntaa. Muutaman kerran tuli kommenttia että voisi olla vielä pyöreämmällä ja matalammalla niskalla tms.

Tunti meni äkkiä. Loppuraveissa oli ihan ok mutta olisin ehkä voinut kokeilla vielä rohkeammin antaa pidempää ohjaa. Ope puhui siitä että hevonen oppii myötäämisestä eli ns. palkkiosta. Ei ohjasta vetämällä.

Tänään ope kysyi jokaiselta tunnin lopuksi että mikä meni hyvin ja mikä huonosti tai jotenkin noin. Aloitin kertomalla miten olin itse hyvällä tuulella, muistin kehua Sakua, se vastasi pyyntöihini hyvin ja aika täsmällisesti. Oikea laukka oli oikein hyvä ja siirtymät siitä alas asiallisia. Kokeilin monenlaista. Ope kehui että minulla on hommaan hyvä asenne. Haasteeksi mainitsin vasempaan ohjaan nojaavan Sakun. Siihen asti en ehtinyt että olisin kertonut mitä olisi vielä voinut tehdä huolellisemmin.

Tunnin jälkeen kerroin vielä eräänä yönä päähäni iskeneestä pähkähullusta ajatuksesta että neljän vuoden tavoitteeni on päästä suokkien SM-kenttätasolle. Tosin ajanlasku ei ole vielä alkanut. Täsmällisten tavoitteiden asettamista piti loistavana asiana. Matkan varrella niitä voi sitten tarvittaessa muuttaa.

Ongelmia:
yhä oli vasemmalle ohjalle vähän raskas
vasemmasta laukasta hieman vyöryen alas
parit pikkusäikyt
ei saanut jäädä himmailemaan ravissa

Parannusta:
oli leppoisa tunnelma
muistin kehua kun tekee hyvin
tein monenlaisia juttuja
laukat nousivat hyvin
oli kiva saada kehuja omasta asenteesta!

Esteitä vaihtelevalla vauhdilla ja vaihdoilla

Maanantaina töiden jälkeen väsytti ja keli oli syksyinen tihkuinen +4°C. Ei olisi huvittanut lähteä tallille vaikka luvassa oli estetunti. Osasyynä varmaan muistikuvat edelliskerran hankaluuksista.

Assi oli kiltti hoitaa. Maneesissa oli mennessä 5 muuta hevosta mutta aika äkkiä kaikkosivat ja jäätiin keskenämme. Alkuverkassa Assi oli tahmea. Olisin halunnut edetä nelosvaihteella ja sain vain kakkosen silmään. Ensimmäinen siirtymä käynnistä raviin oli sekin työläs. Yritin olla puskematta. Keventelin hiljaa ja välillä ehdottelin että josko liikuttaisiin vähän enemmän. Lopulta laukkailin ympäri maneesia ja yritin usuttaa lisää vauhtia. Onnistui ainakin sen verran että osasi tehdä tyhjennyksen vauhdissa enkä edes huomannut! Se on paljon se! Raipasta tuli pukki. Pukista putosi ohjat oikeasta kädestä. En silti hämmentynyt. Kun vihdoin kertaalleen vähän spurttasi kulmasta niin palkitsin välikäynneillä. Niissä liikkui ihanan hyvin itse eteen.

Haaveilin että olisi pitänyt toivoa aiheeksi suoruutta. Mutta sitä lähdettiin tekemäänkin. Pituushalkaisijalle tuli puomeja, päätyihin yksittäiset ja keskelle 3. Ensin kevyessä ravissa. Ensimmäisen puomin yli, väliin voltti vanhaan suuntaan, keskimmäiset puomit ja niiden jälkeen voltti tulevaan suuntaan, viimeinen puomi ja päädystä suunnan vaihto. Tätä jokunen kierros ravissa. Meni yllättävän tasaisesti mutta vähän häiritsi tunne että mentiin nyt jo täysiä. Yritin olla patistelematta ja hiljaa mutta tuntui siltä että vauhdissa on säätövaraa vain hitaampaan suuntaan.

Sitten jätettiin ensimmäinen puomi ja voltti pois. Tultiin ravissa suoraan kolmelle puomille eli lyhennettiin ratsastusalaa päädystä. Jälkimmäisellä voltilla harjoitusravi ja laukannosto. Laukkaa päädyn ympäri ja pitkän sivun puolessa välissä takaisin raviin. Tätä jokunen kierros.

Ensimmäinen laukannosto meinasi olla jumahdus. Tänään kokeilin ajatuksen kanssa open vinkkejä että vain kertaräimäys raipalla. Ja sehän auttoi! Pikkuhipsauksesta ei tapahtunut mitään ja refleksini kahdesta napautuksesta tosiaan tavallaan rankaisi siitä jos ensimmäisestä lähti jo eteen.

Tämän jälkeen taisi keskelle tulla ristikko ja viimeinen puomi nousta kavaletiksi. En muista tultiinko pelkkää näitä kahta vai koko linjaa heti. Lopulta kuitenkin oli kavaletti, 17 metriä, ristikko, n. 20 metriä ja kavaletti. Ensin vain soljuttiin ne oikeassa laukassa yli. 5 ja 6 laukkaa oikein tasaisesti. Vähän jopa yllätyin sillä odotin jälkimmäiseen väliin seitsemää. Taidettiin tulla pelkkää suoraa linjaa jokunen kerta molemmista suunnista. Ehkä.

Sitten näistä lisättiin tehtävä. Oikeassa sisään ja linjan jälkeen oikealle, lävistäjäpystyllä vaihto. Sitten vasemmasta tehtävälle, päädystä vasemmalle ja toisella lävistäjäpystyllä vaihto. Ensimmäinen kierros mentiin pikkukorkeuksilla ja sujui käsittämättömän hyvin! Tasaisesti ja sujuvasti ja molemmat vaihdot! Riemuitsin että superhyvin ja että voitaisiin lopettaa tähän. Taputin Assin tietysti myös hyväksi.

Mutta opella oli muita suunnitelmia ja vähän nosti esteitä. Ristikosta tuli okseri. Jälkimmäisestä välistä piti jättää yksi askel pois. Assista meinasi loppua bensa. Silti päästiin pääosin 5 + 5 askelta. Vasen laukka kuljetti pidemmälle, joten siinä sai ensimmäisessä välissä pidättää enemmän. Tultiinkohan tämä kahdesti. Jossain välissä jälkimmäiseen väliin sujahti ylimääräinen askel enkä malttanut ottaa käyntiin ja kuunnella jatko-ohjeita. Mutta eipä se lähtenyt hyvin menemään siltikään ja lävistäjäesteen jälkeen piti ottaa ajatustenkasaustauko kun lähti vain huononemaan ja sekosin ohjeissa.

Kun Assia hoputti (piti oikeasti ratsastaa eteen) jälkimmäiseen väliin viidellä niin menosta tuli etupainoista. Sitten ope huuteli kohottamaan keulaa, joka hidasti entisestään. Menosta tuli kiemurampaa ja huonommin hallittavaa. En tykännyt. Saatiin me lopulta suoritettua toinenkin kierros loppuun mutta oli vähän työntämistä ja puskemista. Tosin en huomannut työntäväni kohti estettä. Vaikuta mahdollisimman vähän ja käytä kertaraippa. Se auttoi parhaiten. En muista tuliko vaihtoja. Tyytyväiseksi en kuitenkaan tullut vaikka viimeinen kierros olikin kelvollinen.

Sainpa lopuksi vielä ripityksen siitäkin että pitäisi aina jatkaa kun ei kesken esterataakaan voi ruveta kävelemään ja ottamaan uudestaan. Mielestäni olin ihan väärä kohde tuolle. Pikemminkin ongelmani on se, että menen aina, vaikka treeneissä kannattaisi välillä ottaa niitä aikalisiä ja laittaa asiat vaikka ympyrällä kuntoon. Olisin ollut paljon onnellisempi jos oltaisiin lopetettu hyvän pikkukierroksen jälkeen.

Assille tuli ihan kuuma eikä loppuverkan aikana ehtinyt kuivua. Ravissa oli kuitenkin suht tasainen. Pohdin että otinko taas ravia liikaa pois ja kun ratsastin eteen että menikö liian kiireiseksi tai etupainoiseksi.

Ongelmia:
alkuun oli todella hidas
alkuverkassa pukitti raipasta ja pudotin oikean ohjan kädestä (en silti hämmentynyt vaan jatkoin)
kertaalleen retkuin okserihypyssä
meni etupainoiseksi kun jätettiin askel pois jälkimmäisestä välistä
hidastui isommilla esteillä

Parannusta:
onneksi ei tehty mitään tiukkoja käännöksiä
kääntyi suht hyvin
ei kakkajumeja
pikkukierros meni todella hyvin
vaihdot löytyivät tänään hyvin

Hallitreenit pimeässä omalla pihalla

Sunnuntaina piti alkuperäisen suunnitelman mukaan hypätä illalla taas maneesilla. Mutta koska kenttä oli niin hyvässä kunnossa niin jäätiin siihen. Aikataulunikin aikaistui tunnilla kello seitsemään viidenneksi ratsastajaksi. Hyvä vaan. Kelinä pikkutihkuinen n. +5°C. Säkkipimeää tietysti.

Hoitaessa Hemppa oli vähän huonotapaisempi kuin aiemmin. Hyöri eikä kunnioittanut omaa tilaani ihan kuten olisin halunnut. Tunnin jälkeen sama juttu kun riisuin suitsia ja olisi halunnut ryysiä syömään. Ei sentään jyrännyt ylitseni kun seisoin ruokakupin edessä. Muttei odottanut yhtä nätisti kuin aiemmin.

Ratsailla oli suht tasainen. Pahasti kiinni vasemmassa ohjassa ja vasen lapa tuntui painuvan alas. Yritin kohotella mutta taisin keskittyä liikaa vasempaan puoleen. Lopputunnista yritin ratsastaa kahden ohjan tuntumalla kuten Artsissa ja taisi mennä vähän paremmin.

Alkuverkassa tein ihan oma-aloitteisesti haitaria. Eli temponmuutoksia ravissa. Se kun muutenkin auttaa humman kuulolle ja takaosalle saamisessa. Jossain välissä tuntia tein pari peruutustakin. Jostain luin/kuulin että ne auttavat matkalla parempiin siirtymiin alaspäin. Laukassa pyysin välillä ihan kunnolla eteen. Ei ollut ihan reippaimmillaan mutta heräsi eikä tarvinnut kamalasti usutella. Tuntui ihan aavistuksen pomppuisalta alkuun ja kertaalleen vähän pomppi ja röhki omiaan kun kaveri lähti vierestä laukkaan. Komensin heti että tämä ei ollut asiallista käytöstä ja sen jälkeen oli siivosti.

Ensin tultiin jumppalinjaa kavaletti-pysty-kavaletti neljällä laukalla. Ensimmäisellä kierroksella Hemppa ei ollut hereillä ja ekaan väliin piti ratsastaa eteen. Muuten sujui helposti. Lopuksi meidät laitettiin tulemaan vielä 3+3. Taas ensimmäinen väli oli huono ja ekalle paikka tuli turhan juureen ja tuli neljäs askel. Jälkimmäinen venyi kolmeen. Samalla katosi vähän alkutunnilla ihastelemani suorassa hyppääminen ja rupesi painumaan kohti uraa. Sakkokierroksella tuli toivottu 3+3.

Sitten loikittiin suora linja ja kaarevat linjat. Siistit 6 askelta joka väliin. Yksi kaarre väärässä laukassa, vaihtui jälkimmäisellä esteellä. Vähän jännitin että tuijottelee lankkuja tai muuta. Osasin pitää jalat kiinni eikä emmitty.

Lopuksi tultiin rata. Me tavalliseen tapaan viimeisinä. Vasemmassa ensin kavalettijumppa 3+3 askeleella, päädystä kaareva, toiseen suuntaan suora, sitten kaareva ja kaareva ja lopuksi kavalettijumppa toiseen suuntaan. Yhteensä siis 14 hyppyä. Meille korkeus oli max 90 cm. Isolta näyttänyt okseri oli 85.

Muuten sujui ihan näppärästi paitsi ensimmäiselle kaarevalle livahti ylimääräinen askel. Olisi pitänyt olla kääntämässä heti hypystä. Toiseen suuntaan se sujui kuudella. Muut linjat ihan ok. Ainakin pääosin myötälaukat. Viimeisellä kavalettilinjalla Hemppa lähti taas valumaan vasemmalle ja kun pystyllä rupesin estämään sitä niin vaihtoi laukan. Eikä 90 cm pysty aiheuttanut lamaantumista.

Saatiin lopuksi sakkokierros kaarevalle linjalle. En ole ihan varma oliko se vapaaehtoinen mutta mentiin. En muista tuliko yhä 7 askelta. Sitten kun käänsin heti hypystä niin olisi tullut kuudella, paikka jäi vähän kauas ja Hemppa löi jarrut pohjaan. Sekä minun että open mielestä siitä olisi päässyt ihan hyvin. Ope kommentoi että vasen laukka ei vie niin pitkälle kuin oikea. Sitten ohje oli tehdä vähän enemmän kaarta ja tulla seitsemällä. Kaarretta tuli vähän enemmänkin lisää ja tulikin 8 askelta. Eli vielä kerran. Nyt seitsemällä. Ei vieläkään ihanan täydellistä mutta mentiin kuitenkin yli.

Ei ravattu enää loppuun. Aika neutraalit olotilat jäi. Kelvollista. Lohduttavaa että pysyin kiellossa niin hyvin kyydissä. Hempan kommentti olisi varmaan ollut että aina ei vaan kykene. Muuten meni sangen kivasti, joten turha tästä ottaa mitään suurempia murheita. Ensi lauantaina luultavasti hypätään vielä ennen hallikisoja. Vaikka toiveeni ohjatusta ratsastuksesta viittasikin enemmän koulutuntiin.

Ongelmia:
kerran yritti vähän loikkia omiaan
jokunen väärä laukka
yksi kielto
hankala säätää sopiva askelmäärä kaarevalle linjalle

Parannusta:
90 cm pysty puhtaasti eikä näyttänyt pahalta
sangen tasaista muuten

SM-kenttähevonen ja PM-kouluope

Haaveilin pitkään että pääsisin myös Elviiran selkään. Jetin ja Sessun kyytiin kun en ikinä ehtinyt. Tämä laitettiin sitten sunnuntaina toteen yksityistunnilla ja opeksi sain PM-mestaruuden voittaneen tallin junnun. Ensimmäinen kerta kun opetti minua. Elviira näytti pieneltä eikä selästäkään tuntunut kovin suurelta. Sukupostin mukaan 159 cm. Ikää tammalla jo 21 vuotta ja SM-mestaruudesta 13 vuotta aikaa. Koska olen katsellut liikaa tallin junnujen hevosinstatilejä niin toiveeni tunnille oli sarjavaihdot.

Ope laittoi meidät kunnolla hommiin. Lyhennä ohjaa. Eniten kuultu ohje taisi olla toive vähän pyöreämmästä niskasta. Selkään en havainnut epäpyöreyttä mutta pienen jännityksen tunsin kyllä. Heti alkuun lavat tuntuivat vähän karkaavan vasemmalle. Opetus oli oikein positiivista ja välillä kyseltiin kuskilta miltä tuntuu. Ratsun lapoja ohjattiin ja huolehdittiin takasten aktiivisuudesta. Ohjeita tuli myös oikein sopiva määrä. En kokenut jääväni yksin muttei tullut infoähkyäkään.

Alkuverkassa mentiin ympyrällä askellajit läpi sangen hartaasti. Ravissa oli vauhtia mutta vaikka tuntui vähän kiireiseltä niin näytti kuulemma hyvältä. Yllätyin miten paljon painoa ohjille tuli. Laukassa oli kevyempi. Mutta vasenta laukkaa piti hidastaa ihan roimasti. Ja se todella oli kulmikasta. Oikea soljui helpommin. Sain rentouduttua kyydissä ihan hyvin eikä ollut kamalan rankkaa. Jo tässä taidettiin ottaa ajatuksia avosta mukaan. Laukattiin kierrostolkulla molempiin suuntiin sekä vastalaukat myös. Vähän jännitti miten humma jaksaa mutta luotin siihen että ope tietää kyllä koska on tällä lähivuosina kisannut.

Välikäyntien jälkeen tehtiin raviavoja. Sitten meinasi mennä pasmat vähän solmuun kun muutettiin tehtävää. Ensin vähän voltteja ja pitkät sivut avoa. Sitten suoraan avoon, voltti väliin ja loppusivu sulkua. Sitten muutettiin linjaus että voltin jälkeen sulku jatkuikin lävistäjän suuntaisesti. Tämä piti selittää noin kolmesti ennen kuin tajusin. Vähän vauhti hyytyi avoissa ja suluissa. Ope sanoi että hevosen jäykkyyksiä. Sanoi myös useampaan kertaan ettei tämä ole ollenkaan kamalimmasta päästä miten Elviira osaa kulkea. Jotenkin noin. Ja tulkitsin huumorikommentin kehuksi. Jossain välissä tehtiin parit pohkeenväistötkin uralle suuntaa vaihtaessa.

Loppuun tehtiin toivomiani vaihtoja. Laukassa vähän samantapainen kuvio. Pitkä sivu avoa, päätyyn puolikas voltti ja siitä hyvin loivalla sulkuajatuksella uralle. Sitten ensin asetuksen vaihto uuteen suuntaan ja vaihtopyyntö. Kyllä humma vaihtoi mutten ollut ihan varma ajoituksesta. Oikeasta vasempaan sujui paremmin. Ekalla kerralla tosin laukka meinasi sammua sulussa.

Vasen kierros oli vaikeampi ja laukka meinasi hyytyä vähän joka välissä. Lopulta tuli ravirikkojakin. Eikä vaihto tullut pisteessä pyynnöstä. Lopulta ehkä vaihtoi kuitenkin. Ehkä. Ope sanoi vaikeuksien syyksi kuumuvan ratsun. Sitten meinasi aika loppua kesken ja tehtiin vielä yksi vaihto lävistäjällä helpompaan suuntaan. Onnistui. Sitten kommentoin opelle että missä vaiheessa on hyvä paljastaa etten osaa vaihtaa.

Loppuravit hölköteltiin suht ripeästi aloittavan estetunnin joukossa. Sitten pitkät käynnit ja vielä pari kierrosta taluttaen. Oli oikein mainio tunti! Seuraavaksi pitänee toivoa samanlaista Hempan kanssa. Voi olla että vaihtoihin asti ei ensimmäisen puolen vuoden aikana päästä. Mitä se suorana laukkaaminen on?

Johtajalle kommetoin että oikein hyvä tunti ja pitää palkata junnu hommiin.

Ongelmia:
tuntui taas hassulta laukata niin hitaasti kuin alussa
en nähnyt niskan hieman puutteellista pyöreyttä selkään
avoissa ja suluissa vauhti vähän kärsi
lopuksi rupesi sakkaamaan vaihtotehtävissä
hieman harmillista ettei tullut todistusaineistoa

Parannusta:
sangen asiallista menoa
muutamat vaihdot onnistuivat
täsmällinen, sopivan vaativa ja kannustava ope

Höyryjen poistoa räntäsateessa

Lauantain päätavoite oli käydä Hempalla maastossa. Se jäi päivän viimeiseksi hevoshommaksi eikä sinne lopulta löytynyt seuraa. Tarkoitus oli lähteä 14.30 mennessä että ehditään pimeän alta pois mutta se pikkuisen venähti. Keli oli harmaa ja lähtiessä rupesi tihuttamaan jotain epämääräisen valkoista, +2°C.

Odotin pahempaa venkulointia alkuun mutta käynti ei ollutkaan kamalaa kiemurtelua. Sen verran kuitenkin että pysäytin aina autojen tullessa ohi. En halunnut kokea sitä että Hemppa heittää takapuolensa auton alle. Hangaksentiellä lähdettiin melko kevyellä tuntumalla raviin ja meni sen jälkeen ihan hyvin. Vähän hidasti ylämäkeen ja kaivinkonepaikan nurkilla tuli yksi sivusäikky. Vähän nitkautin selkääni mutta pysyin hyvin penkissä. Suorat mentiin laukalla. Ensin Hempan vauhtia. Kaarteessa vaihdoin laukan. Nyt osasin jo aavistella että kakkakasan väriläntit tiellä aiheuttavat Hempassa väistöliikkeitä. Vasta loppumatkasta pyysin lisää vauhtia ja löytyihän sitä. Vähän päälle 40 km/h.

Kankailla käveltiin alkuun ja käytiin pienen hiekkakuopan läpi. Keski- vai yläpolulta alapolulle. Sitten ravia ja vähän laukkaa. Olin sen verran epäluuloinen edelliskerran yllätyspukin vuoksi että pidin harjasta kiinni. Pukkikohdasta kuitenkin siististi ohi ja pehmeämmät paikat mentiin ravissa. Hyvin pääsi laukkaamaan mutta juurakot vähän hirvittivät. Hemppa olisi halunnut mennä lujempaa kuin annoin. Välillä mentiin pätkiä vähän reippaammin. Mutta kunnon päästely ei onnistunut.

Autotie tuli äkkiä vastaan. Pyöräytin vielä ympäri ja loikittiin pikkurisut. Yli mentiin mutta nyt ei paikat olleet kohdillaan vaan tuli hassuja pomppuja. Ei onneksi provosoinut mihinkään ylimääräisiin liikkeisiin.

Käveltiin hetki autotietä kotiinpäin kunnes pohdin että ikävä jättää laukkoja himmailuun. Käytiin siis vielä päästelemässä pätkä kohti Shelliä ja takaisin. Hemppa valui keskemmäs tietä ja pyysin laitaan. Meinasi samalla pyynnöllä loikata takaisin metsäpolulle. Sain onneksi estettyä. Sinne meillä olisi ollut ihan liikaa vauhtia. Ihan reipasta laukkaa irtosi molempiin suuntiin. Vähän yllätyin kun katsoin mittaria ja huiput olivat 54,2 km/h. Hupsis. No, pääsi päästelemään.

Pelkäsin että hämärä iskee niskaan ja mentiin ravilla lähes tallille asti. Nyt ravasi oikein kivalla tuntumalla letkeästi ja kuuliaisesti. Taivuttelin molempiin suuntiin ja seurasi oikein hyvin. 80-alueella yksi auto meni sangen lujaa ohi. Vaikka kiersi tien toisesta laidasta niin silti Hemppa hätkähti. Osa taas hiljensi pysähdyksiin asti ja piti viittilöidä että saa ohittaa, kiitos. Reissun päällä meni noin kolme varttia, 9,5 km.

Loppukäynnit viimeisteltiin omalla kentällä. Eikä sielläkään tullut niin nopeasti pimeä kuin pelkäsin. Turhaan hätäilin äkkiä takaisin.

Ongelmia:
yksi säikky
vähän eri väristen pohjien väistelyä
hätkähti lujaa ohittanutta autoa

Parannusta:
ei pukkeja
jarrut toimivat
loppuraveissa oli oikein hyvä

Kärryttelyseurana

Lauantaina oli aikaa hillua koko päivä tallilla. Sain kutsun tallikaverin mukaan kärryttelyseuraksi maastoon Hilimalla ja tietysti lähdin vaikka keli lupasi kylmää ja märkää. Pakkasin mukaan kaikki vaatteet (mutta ihan kaikkia en pukenut). Fleece, ohut ja paksu takki. Sadetakki ja huomioliivi. Sukkahousut, ratsastushousut, ohuet toppahousut ja rainlegsit. Villasukat ja kumisaappaat. Rukkaset. Kypärämyssy ja kypärä. Reisille tuli silti vähän kylmä. Onneksi oli vielä viltti matkassa. Enkä siis tehnyt muuta kuin olin matkustajana.

Mentiin Kotakankaan lenkki. Isolasta eteen tuli toinen kärry, joka vähän tukki reittiämme eikä päästy suunnitelmien mukaan ravaamaan. Metsäpätkällä sitten hölköteltiin rauhallista ravia. Koska ravit jäivät sen verran vähiin niin käytiin vielä Hangaksentiellä hölköttämässä pätkä sinne ja takaisin. Ns. lampaiden jälkeen ympäri. Hilima ravasi iloisesti ja huippuvauhdit olivat lähes 20 km/h.

Sen verran tihutti että sadetakki oli ihan märkä. Vaikken sadetta huomannutkaan. Reissu meni sukkelasti ja ilman mitään ongelmia. Mutta ei Hempasta varmaan tähän seuraan olisi ollut. Olisi saanut kärryistä hepulit. Naureskelin että se olisi pitänyt ottaa käsihevoseksi mukaan.

Ongelmia:
muu liikenne hidasti
puhelinmyyjä häiritsi metsärauhaa (eikä soittanut ikinä uudestaan vaikka lupasi)
samalla tuli sormille kylmä
tihutti

Parannusta:
oikein tolkusti kaikki