Kukkahattuilun alkeita: kuolaimettomat

Perjantaina töiden jälkeen hilasin itseni flunssaisena tallille. Päivän ohjelmassa oli itsenäinen ratsastus Hempalla ja suunnitelmana kokeilla miten humma toimii ilman kuolaimia. Auton mittari näytti mennessä vain +11°C ja satoi kuuroina.

Tallilla homma alkoi hyvin, sillä Hemppa oli pihatossa kadoksissa. Mutta kun huhuilin, niin pää nousi puskan takaa ja humma tuli reipasta käyntiä suoraan luokse. Mainiota!

Hummassa oli kuuraamista, onneksi muta oli kuivaa. Suitsien laitossa heppa vaikutti hämmentyneeltä. Nyt ei tarvinnutkaan avata suuta. Mitäs kummaa. Saatiin tosiaan Hiliman suitset lainaan ja sopivat samoilla säädöillä Hempan päähän.

Ilman kuolaimia.
©Siiri K.

Kentällä oli yksäri menossa ja meidän lisäksemme toinen itsenäinen. Hyppäsin kyytiin ja vasta ratsailla muistin että olisi varmaan kannattanut kokeilla miten Hemppa suhtautuu uusien suitsien vaikutukseen. Pitkin ohjin kävellessä ei sanonut mitään. Eikä siitäkään kun otin ohjat myöhemmin tuntumalle. Ensin nyökkäsi vähän ylimatalaksi mutta pääosin oli vähän pitkänä ja turpa enemmän ylös kuin alas. Yritin pitää hellän ja vakaan tuntuman mutta molempiin suuntiin ulkokäsi falskasi pahasti. Kaula oli liikaa mutkalla ja vaikka yritin ratsastaa lapoja niin tuppasi unohtumaan. Väistättelin ja taivuttelin. Kun Hemppa rupesi välillä tuijottelemaan omiaan niin keskittymistä oli kamalan vaikea saada takaisin itseeni.

Ravissa vasen kierros oli jotenkin ok. Sisäpohkeella piti välillä vähän runnoa ratsua poispäin. Oikeaan kierrokseen ei tasoittunut millään. Palattiin käyntiin, taivuteltiin, pysäyteltiin ja yritettiin uudestaan. Kiemurointia. Pysähdyksissä Hemppa ei meinannut millään tajuta että toivottiin turpaa alas. Kuskin jalat eivät tainneet tehdä omaa osuuttaan hommista. Lopulta pysähdyksissä taivuttelin vain kaulaa puolelta toiselle. Meni siinäkin hetki että Hemppa tajusi jutun juonen. Kehuin kovasti. Sen jälkeen rupesivat pysähdyksetkin vähän paranemaan.

Ravi taas rupesi vain kiihtymään lopputuntia kohti. Yritin tehdä samaa harjoitusta kuin Assilla. Puolipidäte, taivutus ja eteen. Ei siitä tullut oikein mitään. Hemppa ei ollut tarpeeksi suora ja raiteillaan. Vyöryi eikä kuunnellut pidätteitä. Mutta ei toisalta nykinyt ohjia kertaakaan tunnin aikana!

Pelkäsin että karataan avoimesta portista jos valtaantuu laukassa. Lopuksi mentiin laukkakin. Nosti nätisti. Ensin vasen ja siinä piti pyytää ihan tosissaan eteen. Ei ollut kiihdyttelemässä tai sinkoilemassa minnekään. Pyöreähkö mutta vähän pitkä ja melko avoimessa muodossa. Pysyi pyöreämpänä jos roikuin sisäohjassa. Oikeassa kierroksessa yritin sekä saada ratsua oikealle ohjalle että pidettyä sitä suorempana vasemman ohjan tuella. Käännä ulkopohkeella. Oikeakin laukka suht ok. Sitäkin piti ratsastaa eteen. Vasen soljui paremmin.

Loppuravissa meinasi välillä kiihtyä. Pienemmät kuviot ja suunnanmuutokset vähän auttoivat. Yhä välillä luikersi apuja karkuun. Oli vähän tasaisempi ja vihdoin paremmin pyöreä myös oikeaan kierrokseen. Saatoin siinäkin jäädä sisäohjaan kiinni.

Lopuksi annoin käynnissä pidempää ohjaa. Pysyi hyvin tuntumalla vaikka oli pitkällä kaulalla. Lopulta pidin lähes soljesta kiinni ja silti Hemppa oli toisessa päässä läsnä. Ei mitenkään erityisen kevyenä tosin.

Ei tehnyt mieli lähteä hakemaan ongelmia maastokävelyllä, joten kävelin vain ylös tallinpihalle. Arvelin ihan oikein että tänään Hemppa ei tule ratsastuksesta hikeen. Nyt hepo viettää yönsä ulkokarsinassa ja yrittää kerätä vähän lisää massaa.

Ei ollut niin ihanaa että kokeilisin tätä toiste. Saati että lähdettäisiin ilman kuolaimia maastoon! Toistaiseksi pidämme siis kuolaimet suussa.

Ongelmia:
kuskin ulkoavut vuotivat
ratsu oli vino
painoi ohjalle ja vyöryi
loppua kohti kiihtyi eikä ravissa meinannut kuunnella pidätteitä

Parannusta:
ei nykinyt ohjia yhtään!
ei satanut juurikaan
käynti ja laukka ihan asiallisesti
lopuksi vähän suoristui ja pyöristyi
kuskin selkään ei sattunut (ei harjoitusravia)
ei yhtään tappeluita, ei pukkeja, takapotkuja tai peruutuksia

Oodi maneesille

Keskiviikkona piti olla koulutreenit Assin kanssa. Ope joutui perumaan ja itsekin olin vajaakuntoinen flunssan takia. Tuli vielä kaatamalla vettä kun lähdin tallille, +14°C.

Assi vaikutti olevan oma itsensä, joten suunnattiin maneesiin. Vesisade loppui mutta vältyttiin kaikelta kuralta ja ravalta! Ajattelin tekeväni ihan perusasioita ja meneväni oman kuntoni mukaan. Kivasti saatiin olla hallissa lähinnä keskenämme.

Assi tuntui ravissa ihan hyvältä. Hetkittäin vainoharhani kertoi muutamista tahdittomammista askeleista mutta koska ne olivat niin lieviä ja satunnaisia niin ajattelin että hepalle tekee jo hyvää päästä liikkeelle. Eilen sillä oli siis vapaa. Eikä ollut edes pahasti hidas vaan lähti etenemään. Vaikken jaksanut laittaa kannuksiakaan.

Tämä oli aika ravipainotteinen päivä. Ensimmäinen pätkä oli alkuverkan ravit. Sitten käveltiin hetki. Toinen pätkä oli ns. työskentelypätkä, joka sekin mentiin lähinnä ravissa, hieman käyntiäkin. Sitten taas lepo välissä. Aikataulun puolesta olisi voinut jo kevennellä pois mutta kolmannen pätkän alkuun otin vihdoin laukat molempiin suuntiin. Sitten vasta kevensin pois.

Keskimmäinen pätkä mentiin lähinnä keskiympyrällä. Tehtävänä tiistailta kaapattu puolipidäte, taivutus ja eteen. Vasen kierros oli tasaisempi mutta oikeassa kierroksessa reagoi paremmin pidätteisiin. Vasemmassa tuntui että otin liikaa kädellä ja jännittyi heti edestä vastaan. Istuntaa ei kuunnellut tarpeeksi hyvin. Vauhtia meinasi olla vähän liikaakin, joten pääsin rauhoittamaan tahtia ja ratsastamaan aktiivisuutta enemmän ylös. Jalasta lähti Assiksi hyvin eteen ja reagoi nopeasti. Oikeassa kierroksessa muotokin säilyi hyvin. Molempiin suuntiin keskityin sitten taivuttamaan vielä vähän enemmän ja hakemaan vielä pyöreämmälle kaulalle. Välillä kun viimeinen silaus ennen luotiviivaa jäi puuttumaan. Lapojen hallintaan ope olisi voinut olla hyvä. Yhä Assi oli vähän enemmän kiinni vasemmassa ohjassa. Mutta nyt sain vasemman pohkeen ratsastettua paremmin läpi ja taipui sen ympäri. Mutusteli kuolainta ja vaahtosi suusta. Eikä nykinyt tai protestoinut vaan keskittyi hommiinsa ja minä kehuin kun teki hienosti. Tuli sellainen olo että Assi oli minun puolellani.

Taidettiin ottaa oikea laukka ensin. Ihan ok. Jälkimmäinen eli vasen oli oikein näppärä. Assi oli lyhyt, pyöreä ja aktiivinen. Polki alle. Eikä menty miljoonaa vaan hillittyä ja hallittua koululaukkaa, jopa hyvällä tavalla suorana! Selässä oli helppo olla ja sain vain hienosäätää. Vähän lisää taivutusta, vähän ulkolapaa mukaan, puolipidäte ulkoa, tästä käännytään. Eikä siirtymät raviinkaan olleet kovin pahoja.

Loppuraveissa Assi pysyi yhä tasaisena ja aktiivisena. Oli kuskille aika helppoa!

Kuvittelin että tänään otettaisiin ihan kevyesti mutta Assi oli kuitenkin satulan alta ja korvista hikinen. Ja näemmä kutitti sen verran satulan alta että mentiin suosiolla pesulle. Siinä sain tallikaverilta kehun että istuntani on parantunut kovasti viime näkemästä (oltiin kesäkuussa samalla tunnilla) ja istuin nyt eleettömästi. Olipa kiva kuulla! Kiitin kauniisti ja sitten pohdin että johtuikohan se siitä etten kipeänä jaksanut heilua ylimääräisiä vai siitä että Assi kulki niin tasaisesti ettei tarvinnut kuin möllötellä mukana. Totuus selvinnee viimeistään seuraavalla koulutunnilla.

Ongelmia:
kuski oli flunssassa
mennessä satoi kaatamalla
kuski kevensi selkänsä takia kaikki ravit

Parannusta:
Assi oli oikein kivan aktiivinen ja tasainen!
tuntui että Assi oli minun puolellani
vasen laukka oli makea
kuskin selkä ei sattunut juurikaan
flunssa ei haitannut ratsastusta
ei kastuttu Assin kanssa vaikka varustauduin satulansuojusta myöten

Keskittyminen huipussaan

Tiistai-iltapäivänä töissä rupesi tuntumaan kipeältä ja nosti vähän lämpöä. En tietenkään ollut liian kipeä tallille. Pohdin ettei kuitenkaan ole kovin rankkaa.

Ratsukseni sain taas Sakun. Nyt syksyllä Saku on mennyt yhden tunnin alle jollain pitkäjalalla ja taas säädin jalustimia viitisen reikää lyhemmiksi. Mentiin pihalle ja lämmintä oli lähes parikymmentä (ja minä pakkasin toppaliivin mukaan). Nyt valot laitettiin päälle jo ennen tunnin alkua. Ratsukoita oli tunnilla tänään 3. Kenttä oli vesisateiden jäljiltä reunoilta niin märkä että osa kentästä oli rajattu pois käytöstä.

Tänään ope aloitti kyselemällä että mitkäs meidän aiheet olikaan. Osasin vastata: puolipidätteet, asettaminen ja taivuttaminen. Jatkokysymys oli että mitä haetaan/mihin tähdätään. Siihen vastaukseni oli että rentoon hevoseen. Ope kaipasi tarkennuksia. Meniköhän se jotenkin niin että hyvällä ratsastuksella jumppaamme hevosta, kehitämme sitä ja parannamme sen ratsastuksellisia ominaisuuksia. Jotain tuohon suuntaan.

Hommat aloitettiin tänään käyntiväistöillä. Tehtävänä ei ollut itse väistö vaan apuihin reagointi ja nopeus. Yritin saada itseäni vähän nopeammaksi. Saku väisti hyvin ja asetuksetkin löytyivät. Perä meinasi lähteä edeltä jos en ollut tarkkana mutta ope ei päässyt sanomaan.

Muuten oltiin taas keskiympyrällä, tehtiin pidätteitä ja taivutettiin. Sekä mentiin välillä uraa pitkin ja tehtiin voltteja. Pimeä laski aika pian niskaan. Kiva oli että tänään ei pahemmin karteltu kulmia. Sisäänliiraukset tapahtuivat open edessä. Sen päädyn kulmiin tehtävät voltit olivat jännittyneimmät mutta sinnikkäästi vain ratsastin ja tein parhaani.

Laukkoja otettiin jo suht alkutunnista. Kavereilla oli ongelmia, joten laukkasin itse kierrostolkulla sillä aikaa. Se oli vähän rankahkoa. Ravissa mentiin keventäen sangen pitkään ja kun lopulta tuli käsky istua alas niin vetosin selkääni ja kevensin koko tunnin. Siitä huolimatta Saku tuli sangen kivasti kuulolle. Hetkittäin kuvittelin että kaikki on jo hyvin enkä saisi mitään parannettua. Mutta tajusin toki että Saku voisi olla yleensä pykälän pyöreämmällä niskalla (siitä tuli pari kertaa sanomista) ja kulkea rauhallisemmassa tahdissa (siitäkin sanottiin tänään) tai aktiivisemmin eteen (tätä en tainnut tänään kuulla). Yritin sitten vähän metsästää show-ravia.

Tänään pidettiin poikkeuksellisesti välikäynnit. Niiden jälkeen huomasin toisen open katsovan tuntiamme ja meinasin mennä hetkeksi puihin. Suorituspaineita! Onneksi unohdin pian koko jutun ja keskityin omaan tekemiseeni sekä Sakuun.

Laukkoja tehtiin lopputunnista vähän lisää. Yhä vain vasen kierros sekä ravissa että laukassa oli kiireisempi ja vähän vyöryvämpi. Parani kuitenkin. Oikea laukka oli taas ihan näppärä.

Omasta mielestäni suoritimme taas ihan perussiististi. Ei mitään superhohdokkaita onnistumisia muttei toisaalta tunarointiakaan. Tulin onnelliseksi. Päivän paras onnistuminen oli Sakun keskittyminen minuun. Onneksi päivän positiivisia riitti tänään tuo yksi. Muuten en ollut enää lopputunnista sitä mieltä että tämä on kevyttä. Tämä meni täällä viiden rankimman joukkoon. Toki rankka on edelleen väärä sana. Ehkä puolikuntoisuus aiheutti osansa rankkuudesta?

Heppoja pihattoon viedessä valot olivat jo sammuneet ja piha pimeä. Onneksi tiesi minne on menossa. Näki ihan riittävän hyvin.

Ongelmia:
opepääty oli jännin paikka kentästä
en uskaltanut istua harjoitusravissa selkäni takia

Parannusta:
Saku kuunteli ja keskittyi tänään hyvin
suht tasaista menoa
ei ollut ötököitä
ei tuijoteltu pahemmin mitään
monesti olin korjaamassa samaa asiaa kuin mistä ope sanoi eli tiesin mikä on pielessä
selkäni sattui (vähän) vasta autossa tunnin jälkeen

Esteetön ja treenitön

Maanantaina piti olla estetunti Assin kanssa. Ope oli ajoissa ja kasasi esteet kun me käveltiin. Tänään olisi ollut taas K-kuvio luvassa. Kun otin ohjeesta raviin niin heti ensimmäisissä askelissa huomasin että Assi ei tunnu normaalilta. Ravi oli jäykkää ja kankeaa, open mukaan epätahtista. Ravattiin noin kierros suuntaansa ja sen jälkeen pohdittiin tilannetta paikallaan. Assi puuskutti.

Käynnissä tuntui normaalilta enkä huomannut mitään poikkeavaa. Otettiin vielä ympyrällä noin puolikas ympyrällinen laukkaa suuntaansa. Siinä ei huomannut mitään. Ravissa Assi välillä innostui mutta jo muutaman askeleen päästä hidasti. Ravi tuntui aavistuksen paremmalta muttei vieläkään normaalilta. Päädyimme siihen ettei kannata lähteä hyppäämään tänään. Tulin siis alas selästä ja purettiin esteet. Sitten Assi talliin. Ei kuumetta. Ei erityistoimenpiteitä, joten ylihuomenna katsotaan miten koulutunnin kanssa käy. Jos jotain positiivista pitää etsiä niin kuskin selkä saattoi tykätä vapaapäivästä.

Perusasioiden äärellä jälleen kerran

Sunnuntaiaamu oli sateinen. Vastoin ennusteita säilyin kuitenkin tallireissun kuivana. Tänään Hempan kanssa luvassa kouluratsastusta ja ope tuli katsomaan peräämme. Muut hepat lähtivät maastoon ja Hemppa oli kovasti lähdössä mukaan. Me kuitenkin jäätiin kentälle. Kenttä oli paikoitellen märkä mutta keskeltä kuivempi. Lämmintä +15°C paikkeilla.

Aloittelin itsenäisesti taivuttelemalla ja väistämällä takaosaa ennen open tuloa. Hetkittäin ok mutta tänään oli taas nykimispäivä. Kun ope tuli niin käynnissä piti antaa jopa vähän pidempää ohjaa ja sujua eteen. Tykkäsin siitä että tänään korjattiin kaikki eteen. Ohjat ja ratsun pää piti unohtaa ja ratsastaa takaset työntämään aktiivisesti. Pyörittiin koko tunti aika ympyröillä. Välillä vähän levähti keskellä ellipsiksi.

Ravissa Hemppa jolkotteli reippaasti. Ihan asiallista muttei tasoittunut kunnolla tuntumalle vaan nyki hetkittäin. Yritin taas vaikka ja mitä. Olla jämerä ja vakaa ettei nykimisellä saa ohjia, elää kädellä paremmin ettei ole syytä nykiä yms. Kun yritin saada hummaa pyöreämmäksi niin tuli heti kommentteja että kaula suorempaan ja kädet samalle tasolle. Vasen pohje ei meinannut mennä läpi mutta parani. Ravipätkät olivat ihan asialliset. Vasen kierros oikeaa parempi. Vasemmassa kuunteli pidätteet, oikeassa vyöryi. Ja kun piti ottaa ohjalla niin nyki vastaan ja vyöryi yhä.

Melko pian laukattiin. Ensin vasen. Hemppa oli pyöreä ja laukka rullasi. Kuunteli pidätteet istunnalla. Oikeassa kierroksessa ei ollut itsestään yhä hyvä mutta sain pyynnöstä niskaa pyöreämmäksi. Taivutuksen kautta. Ei laukattu oikeaakaan hirmu pitkään.

Sitten ravailtiin taas. Kahdeksikolla suunnanvaihtoja opea kohti. Oikea kierros oli vaikeampi eikä kuunnellut vasenta pohjetta edelleenkään. Komentamalla irtosi pukki ja kun tästä raippasin niin tuli toinenkin ja oikein railakas. En muista kuka lopetti ensin mutta kahteen pukkiin se jäi. En säikkynyt vieläkään vaan pyysin jatkamaan hommia. Toivoin että saisin ottaa käyntiin ja siinä parannella asiat kuntoon. Sitä ennen ravattiin vielä hetki.

Sitten käynnissä taas vähän väistättelyä oikeassa kierroksessa. Lopulta myös vasemman kierroksen käynti. Nyt rupesi tuntumaan ja kuulemma myös näyttämään hyvältä. Ope olisi ollut valmis lopettamaan jo tähän mutta ehdotti sitten kuitenkin siirtymiä. Vasen kierros, käyntiä ja ravia. Sen pidemmälle ei päästy.

Käynnissä kaulaa (ja ohjia) piti päästää pidemmiksi. Käveli hyvin. Itse olisin tahtonut lyhentää ohjia ennen ravisiirtymää. Tällä ohjaspituudella ravi oli joka kerta alkuunsa ihan levällään (ja mielestäni ohjat liian pitkät raviin). Jäin korjaamaan tätä itse himmailemalla ravia, open ohje oli ratsastaa eteen. Kouluohjelmassa on nimittäin niin lyhyet ravipätkät että koko osuus on jo ohi ja pilalla jos jää kinastelemaan ja jarruttelemaan. Totuuden siemen joo mutta silti olisin halunnut tehdä mieluummin omalla tavallani. Hemppa rentoutui raviin (hetkittäin) kun pyysi eteen. Mutta samalla tuntui muistaakseni vyöryvältä ja etupainoiselta. Vähän sai taiteilla että koska liikkuu riittävästi ja koska juoksee jo kiireisenä alta. Tehtiin siirtymiä tovi muttei mitään kovin ihanaa tullut. Parhaiten Hemppa pysyi tasaisena käynnistä raviin kun tarjosin sisäohjan tuen. Eli taivutin kaulan mutkalle ja jäin sisäohjalla kiinni. Suoralla ratsulla tämä ei minun taidoillani vielä onnistunut.

Lopuksi kuulin ravissa että takaosa jää ulos. Olin ihan hämmentynyt, sillä kuvittelin perän olevan liikaa vasemmalla eli sisällä. Eli todennäköisesti tyrkin sitä vielä itse lisää ulos. Takapuolituntumani väitti myös muuta kuin ope. Kavionjälkiä ei oikein löytynyt todistusaineistoksi. Harmi ettei ole oikein peilejäkään lähistöllä.

Sitten loppui aika ja jäätiin käyntiin. Hempalle ei tullut juurikaan hiki ja itselleni jäi vähän sellainen olo ettei päästy ratsastamaan ja ratsuun käsiksi. Meno oli kuulemma ihan asiallista (en muista miten muotoili) mutta jäin pohtimaan että päästäänkö kehittymään näin. Tuntuu pikemminkin taantuneelta kun ollaan lähinnä ympyröity. Sakun kanssa sentään meno tuntuu nousujohteiselta.

Loppukäynnit käytiin peltolenkin kautta. Nyt Hempan kuihtuneeseen olemukseen puututtiin ja rupesi saamaan vähän muutakin ruokaa kuin heinää ja kivennäisiä. Illalla meni vielä estetunnille vaikka me pidettiin hyppylomaa.

Ongelmia:
nyki ohjia
korjasin nykimistä liikaa jarruttamalla
tuli taas sanomista kun kehuin ja löysäsin ohjaa
selkäni ei ollut vielä harjoitusravikunnossa
tehtiin taas aika kevyesti
yhdet vastustelupukit
en huomannut että vasemmassa kierroksessa takaosa jäi ympyrältä ulos (oikealle)

Parannusta:
ei satanut
tykkäsin siitä että korjattiin eteen
ratsastus ei sattunut selkääni
vasen laukka rullasi hyvin
vasen kierros oli muutenkin paljon helpompi

Hieno syysmaasto ja täydet metsät

Lauantaina lähdin Hempan kanssa maastoon. Kyytihaasteiden takia jo aamupäivästä. Humma oli menossa klo 13 tunnille, joten ehdin hyvin sitä ennen. Keli oli kaunis ja aurinkoinen. Lämmintä jotain +14°C pintaan ehkä. Pitkähihainen ja kevyt takki.

Hemppa piti taas käydä noukkimassa pihatosta. Katseli sen näköisenä että tulisinko muttei kuitenkaan tullut. Hinkutin oikein huolella puhtaaksi. Nyt ei taas irronnut karvaa. Hassusti menee sykleissä.

Maastoon mentiin tänään keskenämme eikä Hemppa kyseenalaistanut yhtään. Ei hidastelua eikä kiemurtelua. Suunta kankaille. Etukäteissuunnitelmani koski laukansäätelyä ja pohkeista etenemistä. Olin lisäksi katsonut kartasta noin kilometrin suoria, joita oli tarkoitus kellottaa.

Käveltiin ensin tovi. Sitten ympärille tuli joku pörriäinen, jota ravattiin karkuun. Se olikin lenkin ainoa hyöteinen! Alkumatkasta tuli yksi koiranulkoiluttaja vastaan. Toinen harmillisesti laukkapätkällä niin kellotus meni pöperöksi. Hemppa oli taas turkasen vino mutta eteni kuitenkin suht reippaasti. Autotiet olivat kovia, joten yritin pysyä ihan reunassa. Yksi suunnitelma oli myös huolehtia ratsun muodosta maastossa mutta se unohtui äkkiä.

Mentiin kankaille yläpolkua. Metsä oli täynnä autoja ja ihmisiä. Lastenrattaita ja irtokoiria. Sienestäjiä kuulemma. Näin kyllä valtavasti puolukoitakin. Kun hiljaisia suoria urkeni niin laukattiin pätkiä. Välillä yritin muka mennä raviakin mutta omaan tapaamme lähinnä käveltiin tai laukattiin. Nyt skarppasin ja laukkasin myös pieniä alamäkiä. Vaikkei tuolla pahemmin mäkiä olekaan. Juurakot menin suosiolla ravissa, ei tehnyt mieli kuperkeikkailla.

Päädyttiin suoraan minimaastiksille ja loikittiin ne samoilla tulilla. Paikat ok-. Ei ylimääräisiä loikkia. Niitä ennen Hemppa tosin tuijotteli halkopinoja ja otti vähän väistöaskelia. Itse tuijottelin mittariani enkä ollut ihan skarppina pitämässä komentoa. Selkäni ei tykännyt äkkiliikkeistä. Ei onneksi kovin pahoja tai suuria.

Oltiin kävelemässä jo takaisin kohti tallia kun oli mennyt n. 35 minuuttia. Hetken arvoin mitä tehdään ja vaihdettiin pari kertaa suuntaa. Päädyin kuitenkin laukkaamaan Pikkaralantietä/Haukka-ahontietäkin. Summassa noin kilometri. Tässä oli vielä oleellisempaa pysyä laidassa. Nyt Hemppa vähän tuijotteli ja eteneminen oli epätasaisempaa. Gps näytti taas 28 km/h pintaan kun ehdin kurkkia.

Sitten takaisin metsään. Käynnissä tukkipinoissa ei ollut mitään tuijotettavaa. Kivasti ei tänään pahemmin tuijotettu metsässä olevia autojakaan. Suunnittelin kaikenlaista mutta lopulta vain käveltiin tovi. Hemppa ehdotti metsäilyä, minä suosittelin väyliä. Lopulta puolihuolimattomasti jossain vaiheessa annoin totaalisen pitkät ohjat ja päätäntävallan Hempalle. Humma suuntasi heti pois polulta, pyöri hetken kanervikossa ja sitten lähti talsimaan tallia kohti. Minä pohdin olevani ohjatulla seightseeingilla.

Kun tultiin ojasta ylös autotielle Hemppa hypähti raville. Annoin ravata ilman tuntumaa puolipitkällä ohjalla. Ravasi alamäenkin. Sitten piti ottaa käyntiin autojen takia. Loppumatkan Hemppa pysyi käynnissä ja käveli erittäin tolkusti takaisin tallille. Pohdin että olisiko kulkenut yhtä nätisti ilman minuakin. Olisi mennyt suoraan talliin sisään mutta pysäytin ulos. Hetki piti taas muistutella että kuuluu seistä paikallaan kunnes tulee lupa liikkua.

Välissä Hemppa sai juodakseen ja hinkutin vatsanalusta puhtaammaksi hikipaakuista. Sitten Hempalla jatkuivat hommat tunnilla. Oli oikein asiallisesti. Vähän hidas ja vino muttei mitään taisteluita.

Ongelmia:
kuskin selkä ei ollut ihan priima
laukassa pieniä sivusäikkyjä tukkipinoista
vähän hätkähti traktorin ja kuorma-auton kohdalla
oli aika vino

Parannusta:
huippukeli
Hemppa oli oikein kiltisti
ei ötököitä
lähti jalasta eteen
ei tuijoteltu autoja metsässä

Jalasta eteen puomitunnilla

Keskiviikkona iltapäivästä rupesi tuntumaan puolikuntoiselta. Olo ei töiden jälkeen kohentunut muttei toisaalta tuntunut niin kipeältä ettenkö selviäisi tallireissusta. Vaikka iltapäivä oli sateinen niin ilta oli kirkas. +15°C.

Käveltiin Assin kanssa kierros pihalla ja sitten maneesissa. Kerroin opelle etten ole parhaassa vedossa ja toivoin jotain kevyempää perustyöskentelyä. Mentiin sitten puomitreeniä neljällä puomilla. Suora linja toisella pitkällä sivulla, toisella kaareva. Taisin kuulla metrimäärät mutta unohdin. Olisiko ollut 17,5 ja 20?

Alkuverkassa ei tehty ihmeitä. Jalasta eteen ja kuski hiljaa kun liikkuu. Ja kun hidastaa niin taas jalka. Eikä hätistellä varmuuden vuoksi. Sekä jalasta pitää tulla reaktio. Olipa hankalaa. Onneksi Assi vastasi pyyntöihin ihan hyvin. Vähän suunnanmuutoksia ja jokunen ympyrä. Itse tasapainoilin vaikuttamattomuuden ja lamaantumisen välimaastossa. Tänään Assi oli selkeästi vähän enemmän vasemmassa ohjassa kiinni. Sitten käveltiin hetki.

Alkutunti tehtiin siirtymiä pääty-ympyrällä. Ensin käynnistä pari pysähdystä. Näissä yritti hiippailla kuten Saku. Sitten siirtymiä käynnin ja ravin välillä. Kumpaakin vain lyhyesti. Kädellä rentona ja varsinkin ravin piti välissä sujua eteen. Nämä tehtiin näppärästi. Välissä vähän suurennettiin ja pienennettiin ympyrää kun Assi tuntui yhä kaatuvan vasenta pohjetta vasten.

Sitten sama siirtymäharjoitus ravin ja laukan välillä, aina puoli kierrosta kumpaakin. Vasen oli hyvä ja tarkka. Oikeaan nostot tulivat noin askeleen myöhässä. En valmistellut tarpeeksi täsmällisesti. Ravissa jos meinasi juosta alta niin ohje oli vain rentoutua ja odottaa ja se kummasti auttoikin. Rennot kädet. Ei hinkattu tätä kovin kauaa kun sujui asiallisesti.

Tehtävät aloitettiin oikeassa kierroksessa suoran linjan puomeilla. Rennot kädet, rento laukka. Odota puomia. 5, 6 ja 4 askelta väliin. Onnistui 90-prosenttisesti ja paikatkin tulivat aika hyvin. Kaarevalla linjalla aloitettiin kuudella ja tultiin myös 7 ja 5. Pari stiplua mutta yllättävän tasaisesti, rennosti ja hyvällä kaarella. Oli sellainen olo että hallitsen homman.

Kuvittelin että vasen kierros olisi helpompi mutta olin väärässä. Suoraan kaarevalle linjalle. Ei saatu kuuttakaan kun livahti seitsemäs. Enkä saanut korjattua. Puskin ensimmäiselle liikaa mutta se ei ollut homman idea. Rennosti ekalle ja sitten jalasta eteen. Lennossa käsky vaihtui tulla viidellä vaikkei selvitty vielä kuuteenkaan. Kierros toisensa jälkeen tuli 6. Taisin yrittää vaikuttaa liikaa ajatuksella ja tarpeettoman vähän jalalla. Kun heräsin käyttämään jalkoja niin reaktiota ei silti tullut, saatettiin tosin luisua tehtävältä lähes ohi. Eikä pieni raipanhipsaus auttanut. Lopulta piti huomauttaa reilusti. Assi kimpaantui pukin verran mutta sen jälkeen löytyi myös kaivatut 5 askelta. Seitsemää ei taidettu edes yrittää.

Lopuksi vielä suora linja molempiin suuntiin, 5 ja 4. Ei mennyt ihan sukkana mutta aika vähillä sakoilla. Ja tykkäsin kun viilattiin vielä askelmäärän lisäksi paikatkin kohdilleen. Taas Assi piti herätellä neljään mutta lopulta 4 meinasi jäädä ahtaaksi. Sitten riitti.

Kuskin alaselkä jumahti pikkuhiljaa pahemmaksi ja pahemmaksi. En tietysti halunnut häiritä opetusta valittamisella mutta loppukäynneissä mainitsin asiasta. Tai siis käveltiin hetki ja kun ope suoriutui aika pian pois niin hölkättiin vielä keskenämme. Loppukäynnit taas lähinnä matkustelin ja pelkäsin että jalkani eivät enää kanna, sen verran pahasti sattui selkään. Huomasin tässä että Assin seinälle liiraus taitaa olla vain Assin hivuttautumista sen suosikkiuralle. Jos esteet linjaisi sen mukaan missä se tahtoo kävellä niin en usko että meillä olisi ongelmia. Suunnilleen lamppurivien alla.

Kaulaklippauksesta huolimatta Assille tuli sen verran hiki että päätyi pesulle. Kuski oli vähän kankea mutta pysyi tolpillaan ja oli jopa suht ripeä. Ajomatka kämpille oli kivulias. Näin pahasti selkä ei ole ollut koskaan ennen jumissa. Eikä tänään tehty mitään erikoista eikä pompottanut paljoa. En ymmärrä.

Ongelmia:
Assi oli alkutunnista selvästi enemmän kiinni vasemmassa ohjassa
alkuun tuli vasenta pohjetta vasten molemmissa suunnissa
vasen kierros oli vaikeampi
välillä lähes luikersi puomeista ohi
kuskin selkä jumahti todella kipeäksi
lähtiessä oli säkkipimeää

Parannusta:
hyvä jatkaa yhä tärkeää perusharjoitusta
Assi oli läpi tunnin kivan rento
vaaditut askelmäärät löytyivät lopulta
oikea kierros oli tasaisempi