Keskiviikkoaamun maastoesteille sain kimon Kinderin. Ylikorkea poni. Eilen näytti oikein kivalta ja menevältä. Heti alkuverkoissa osasin sanoa että tykkään. Meni reippaasti eteen ja kuunteli pidätteet. Bonuksena oli ihanan helppo hokittaa. Ratsukoita oli tänään hyppäämässä 5. Me saatiin kunnia aloittaa hyppykierrokset.
Loikattiin ensin pelkkä punainen laatikko viereiselle laitumelle. Siellä kolmen esteen kierros, josta saatiin kaksi vikaa sakkona kun tuli niin juureen. Piti oikeasti pitää lyhyessä laukassa esteelle asti. Ponnisti kun pyysin.
Iso alashyppy oli meille ongelma eikä poni halunnut mennä alas. Kerran lähes meni muttei mennytkään. Edellisellä viikolla sitä kuulemma hyppäsi. Kiemursi ja yritti poistua. Lopulta kuski alas ja humma open talutuksessa yksin alas. Ekalla kerralla siinäkin piti patistella aika tovi. Kolmesti ilman kuskia, sitten meni kuskinkin kanssa. Enkä osannut istua alashypyissä yhtään niin tyylikkäästi kuin olisin halunnut. Videolla näyttää omaan silmään sangen kammottavalta.
Viereiseltä pellolta loikattiin tukki ja trakehner-hauta. Vähän katsoi ja kiemursi mutta sain pidettyä pohkeiden välissä ja päästiin yli.
Lopuksi käytiin vielä viimeisellä pellolla. Pikkurata loppuun. Sininen pikkutynnyri alamäkeen. Se meni oikein sulavasti. Sitten portaat ylös, eka ok, jälkimmäinen ei ihan niin hyvä. Tukki. Meinasin lähteä hyppäämään väärästä suunnasta ja lähestymiseen tuli mutka. Lopuksi trakehner-hauta. Siististi yli.
Oli oikein kivaa! Loppuverkassa ratsu oli vielä innokas. Hyviä pätkiä mutten saanut pidettyä ihan tasaisena edestä.
Ongelmia:
nirhasi jalkaansa pikku haavan
alashyppy
kuskin istunta alashypyissä
Parannusta:
ihanan reipas
oli kivaa!
keskiviikko 11. heinäkuuta 2018
tiistai 10. heinäkuuta 2018
Suonenjoen maastoesteet, osa 1
Tiistai-iltana päästiin hyppäämään maastoesteitä. Ratsujako toi alleni taas Akin. Tunti oli open omien menojen takia vasta illasta mutta hyvin tarkeni vaaditulla pitkähihaisella. T-paidan olisin laittanut itse. Nurmihokit jalkoihin ja ne operoitiin porukalla kuudelle hevoselle. Selkäni meinasi jo vähän jukuroida.
Ei lopulta oltu hyvissä ajoin vaan seiskan aikaan hypättiin ratsaille. Esteet löytyivät läheiseltä laitumelta ja seuraavilta laitumilta niitä löytyi aina lisää. Akista sanottiin että syttyy hyvin mutta aika rauhallinen oli. Alkuverkan huiput oli n. 30 km/h. Ope käski tulla esteet ensisijaisesti tasapainossa. Meille se tarkoitti että hitaasti.
Ekalta pellolta tultiin ensin pikkutukkia. Hitaammin kävi käsky. Osasin kuitenkin toteuttaa. Loikittiin osissa ekalta pellolta muutkin esteet muttei isoa laatikkoa. Taidettiin tulla sianselkäkin. Aki ei arponut vaan puksutti yli. Ihan en luottanut mutta aika tasaista meno oli.
Sitten loikattiin punainen laatikko seuraavalle pellolle. Hauskasti esteitä oli siellä lisää. Siinä hypättiin hauta. Rintaremmistä kiinni ja taisi siihen jonkinlainen loikka tulla. Tultiin myös hauta ja pieni koivunrunkoeste perään. Itse taisin etukenotella epätyylikkäästi.
Jatkettiin matkaa seuraavalle pellolle ja yhä paljastui uusia esteitä. Tultiin ylös- ja alashypyt portailla. Käynnissä kerran alas. Kerran vai pari laukassa ylös. Alhaalla oleva vesieste oli liian täynnä ja vettä oli polvien yli. Se vain kahlattiin läpi. Lopuksi hypättiin vielä portaat ylös ja tukki ylämäestä.
Oli kivaa muttei erityisen ihanaa. Aki oli yhä vähän turhan tasainen puksuttaja. Pari kertaa tunnin aikana jo pelkäsin että loppui tähän mutta kivan paljon lopulta loikittiin.
Illalla saunassa sain juonipaljastuksena että ope oli kaavaillut mulle eri ratsua alle koska oli markkinoitu että menen millä vaan enkä helposti säiky. Harmillisesti kyseinen heppa oli nyt hetken telakalla eikä tällä viikolla käytössä.
Ongelmia:
paarmoja
alkuun hyppäsi vähän vinoon
olisin taas halunnut olla sulavammin mukana hypyissä
paljon vääriä laukkoja
Parannusta:
ei tuijotellut esteitä
oli aika helppoa
Ei lopulta oltu hyvissä ajoin vaan seiskan aikaan hypättiin ratsaille. Esteet löytyivät läheiseltä laitumelta ja seuraavilta laitumilta niitä löytyi aina lisää. Akista sanottiin että syttyy hyvin mutta aika rauhallinen oli. Alkuverkan huiput oli n. 30 km/h. Ope käski tulla esteet ensisijaisesti tasapainossa. Meille se tarkoitti että hitaasti.
Ekalta pellolta tultiin ensin pikkutukkia. Hitaammin kävi käsky. Osasin kuitenkin toteuttaa. Loikittiin osissa ekalta pellolta muutkin esteet muttei isoa laatikkoa. Taidettiin tulla sianselkäkin. Aki ei arponut vaan puksutti yli. Ihan en luottanut mutta aika tasaista meno oli.
Sitten loikattiin punainen laatikko seuraavalle pellolle. Hauskasti esteitä oli siellä lisää. Siinä hypättiin hauta. Rintaremmistä kiinni ja taisi siihen jonkinlainen loikka tulla. Tultiin myös hauta ja pieni koivunrunkoeste perään. Itse taisin etukenotella epätyylikkäästi.
Jatkettiin matkaa seuraavalle pellolle ja yhä paljastui uusia esteitä. Tultiin ylös- ja alashypyt portailla. Käynnissä kerran alas. Kerran vai pari laukassa ylös. Alhaalla oleva vesieste oli liian täynnä ja vettä oli polvien yli. Se vain kahlattiin läpi. Lopuksi hypättiin vielä portaat ylös ja tukki ylämäestä.
Oli kivaa muttei erityisen ihanaa. Aki oli yhä vähän turhan tasainen puksuttaja. Pari kertaa tunnin aikana jo pelkäsin että loppui tähän mutta kivan paljon lopulta loikittiin.
Illalla saunassa sain juonipaljastuksena että ope oli kaavaillut mulle eri ratsua alle koska oli markkinoitu että menen millä vaan enkä helposti säiky. Harmillisesti kyseinen heppa oli nyt hetken telakalla eikä tällä viikolla käytössä.
Ongelmia:
paarmoja
alkuun hyppäsi vähän vinoon
olisin taas halunnut olla sulavammin mukana hypyissä
paljon vääriä laukkoja
Parannusta:
ei tuijotellut esteitä
oli aika helppoa
Oman kenttäleirin aloitus luulot pois -koulutunnilla
Maanantai-iltana oli seuraavan heppaleirin aloitus omalta osaltani. Suonenjoelle Vanhamäen tallille. Muu sennuleiriporukka oli aloittanut jo aiemmin, minä pääsin tilauksesta maastoesteosuudelle mukaan. Tiistaiaamuna alkoivat sitten omat ratsastukseni ekassa ryhmässä eli jo ysiltä. Aamiainen painoi mahassa. Ratsu piti käydä noukkimassa laitumelta, muhku ruunikko ruuna Aki. Kuulin vasta tunnin jälkeen että on vasta 6 v. Tunti mentiin pihalla ja hyvin tarkeni, olikohan n. +24°C. Ratsukoita taisi olla 6.
Hoitaessa oli kiltisti. Taluttaessa vähän hidas. Käynnissä tasoittui tuntumalle, ravissa oli enemmän tekemistä ja tuntui aika poniravilta. Ope ei päästänyt meitä helpolla vaan tunti olikin kunnon piiskurointia. Alkuverkassa mentiin ensin ravia työstäen. Enkä saanut ratsua pysymään tasaisena tuntumalla. Tuntui myös aika vinolta. Sitten laukattiin pääty-ympyröillä pitkään ja tehokkaasti. Onneksi laukka oli ravia helpompi istua. Eteen ja välillä vähän kiinni. Yhä piti työstää. Toiseen suuntaan välillä asettaa ulos ja huolehtia ettei kulje ihan mutkalla.
Välikäynneissä olin vesipullostani onnellinen. Sen jälkeen tultiin tehtävärataa eli pituushalkaisijaa kohti opea. Myöhemmin pysähdys keskelle. Open edestä vuorotellen eri suuntiin. Molemmille pitkille sivuille loiva kiemura. Voltit alkuun, keskelle ja loppuun. Aikamoista taivuttelua siis. Taisin itse olla liian puissa ettei hevonenkaan juuri parantanut. Aktiivisesti eteen, ei saa liirailla. Taivuta huolellisesti. Istu rennosti jalat alhaalla. Pompin ihan tarpeettoman paljon ravissa. Pysähdyksistä meidät onneksi armahdettiin parin kerran jälkeen. Heti rupesi tehtävä menemään tukkoon kun ruvettiin pysäyttelemään.
Lopuksi vielä ympyröitä ja lävistäjiä, keskiravia ja laukannostoja. Nyt rupesi pikemminkin pakka leviämään. Osa ohjeista oli sellaisia etten osannut toteuttaa kunnolla. Piti keventää tuntumaa tms. ja sitten päädyin heittämään ohjia pois. Sen jälkeen meni vielä huonommin. Lopuksi sain skarpattua hetken ja loppuravit tuntuivat kestävän pitkään. Kun sai ottaa käyntiin niin olin jo ihan valmis. Huh!
Ensimmäisen tunnin perusteella ope vaikutti todella tiukalta ja jopa vähän pelottavalta. Onneksi sain tsempattua tunnin loppuun asti enkä uuvahtanut kesken kaiken. Aki ei ollut mikään ihan suosikkiratsuni vaan vähän turhan tasainen ja siksi tylsä.
Ongelmia:
laitumelta taluttaessa jumahteli
en osannut istua harjoitusravissa vaan pompin
jalkani nousivat
todella vino hepo
en saanut ihan avuille
paljon korjattavaa
väsähdin loppuun
Parannusta:
saatiin suoruutta ja raiteilla pysymistä parannettua
laukka oli hyvä
skarppasin loppuun asti ilman omia taukoja
Hoitaessa oli kiltisti. Taluttaessa vähän hidas. Käynnissä tasoittui tuntumalle, ravissa oli enemmän tekemistä ja tuntui aika poniravilta. Ope ei päästänyt meitä helpolla vaan tunti olikin kunnon piiskurointia. Alkuverkassa mentiin ensin ravia työstäen. Enkä saanut ratsua pysymään tasaisena tuntumalla. Tuntui myös aika vinolta. Sitten laukattiin pääty-ympyröillä pitkään ja tehokkaasti. Onneksi laukka oli ravia helpompi istua. Eteen ja välillä vähän kiinni. Yhä piti työstää. Toiseen suuntaan välillä asettaa ulos ja huolehtia ettei kulje ihan mutkalla.
Välikäynneissä olin vesipullostani onnellinen. Sen jälkeen tultiin tehtävärataa eli pituushalkaisijaa kohti opea. Myöhemmin pysähdys keskelle. Open edestä vuorotellen eri suuntiin. Molemmille pitkille sivuille loiva kiemura. Voltit alkuun, keskelle ja loppuun. Aikamoista taivuttelua siis. Taisin itse olla liian puissa ettei hevonenkaan juuri parantanut. Aktiivisesti eteen, ei saa liirailla. Taivuta huolellisesti. Istu rennosti jalat alhaalla. Pompin ihan tarpeettoman paljon ravissa. Pysähdyksistä meidät onneksi armahdettiin parin kerran jälkeen. Heti rupesi tehtävä menemään tukkoon kun ruvettiin pysäyttelemään.
Lopuksi vielä ympyröitä ja lävistäjiä, keskiravia ja laukannostoja. Nyt rupesi pikemminkin pakka leviämään. Osa ohjeista oli sellaisia etten osannut toteuttaa kunnolla. Piti keventää tuntumaa tms. ja sitten päädyin heittämään ohjia pois. Sen jälkeen meni vielä huonommin. Lopuksi sain skarpattua hetken ja loppuravit tuntuivat kestävän pitkään. Kun sai ottaa käyntiin niin olin jo ihan valmis. Huh!
Ensimmäisen tunnin perusteella ope vaikutti todella tiukalta ja jopa vähän pelottavalta. Onneksi sain tsempattua tunnin loppuun asti enkä uuvahtanut kesken kaiken. Aki ei ollut mikään ihan suosikkiratsuni vaan vähän turhan tasainen ja siksi tylsä.
Ongelmia:
laitumelta taluttaessa jumahteli
en osannut istua harjoitusravissa vaan pompin
jalkani nousivat
todella vino hepo
en saanut ihan avuille
paljon korjattavaa
väsähdin loppuun
Parannusta:
saatiin suoruutta ja raiteilla pysymistä parannettua
laukka oli hyvä
skarppasin loppuun asti ilman omia taukoja
maanantai 9. heinäkuuta 2018
Uudenlaista käsienkäyttöä Kirjorinteen opissa
Maanantaina keli oli taas lähellä hellerajaa. Kaisa oli saanut puhuttua meille nimivalkun eli Kirjorinteen Tallinmäelle. Uudenlaista lähestymistä taas samaan aiheeseen. Me oltiin Hempan kanssa jälkimmäisessä ryhmässä, tallikaverin kanssa kaksarilla.
Ope ensin kyseli taustamme ja katsoi vähän menoamme. Väistöjä käynnissä, taivuttelua ravissa ja laukassa. Enempiä ei sitten laukattukaan. Sanoi että Hemppa on hyvän muotoinen hevonen ja suurimmalla osalla puokeista on niskavikaa tms. Treenattiin myös paikallamme pidätteet. Oma pidätteeni meni oikein napakasti taaksepäin. Piti vähän nostaa kättä ylös ja pehmeni kovasti.
Harjoiteltiin myös ohjien hieromista, sivulle avaamista ja eteen myötäämistä. Ensin tuntumalla open käsiin, sitten käytännössä hevoseen käynnissä ja ravissa. Meni tovi että rupesin saamaan juonen päästä kiinni. Ehkä vielä enemmän olisi pitänyt tunnustella. Nyt mekaanisesti yritin toistaa ohjeita ja Hemppa jolkotti pää ylhäällä. Piti uskaltaa mennä iholle ja vaikuttaa hevoseen.
Vaihdettiin vähän kuviota ja piti ns. ulkolapa edellä kaatua kohti pitkää sivua. Sisäohjan sai tukea kaulaan/säkään. Taivuttaa sisään. Ja ulko-ohjalla hieroa sekä näyttää peukkua ylös menosuuntaan. Tästä tajuaa vähän huonosti eikä se itsellenikään ihan auennut. Lopulta ope kävi vähän juoksemassa molempien ratsukoiden ohjissa apuna ja ratsut kevenivät ja tasoittuivat tuntumalle. Mietin mitä tästä olisi tullut jos olisin verkannut itse alle ja lähtötilanne olisi ollut tasaisempi.
Tunti meni äkkiä. Itselleni suurin ahaa oli että pitää joustaa eteen- eikä taaksepäin. Vaikeaa toteuttaa. Yritin harjoitella tätä vielä peltolenkillä melko pitkällä ohjalla.
Ongelmia:
paarmat
en ihan tajunnut kaikkia juttuja mitä haettiin
tein niin kevyesti ettei Hemppaa meinannut kiinnostaa
Parannusta:
ihanan lämmintä
ratsu rentoutui ja rupesi toimimaan
Ope ensin kyseli taustamme ja katsoi vähän menoamme. Väistöjä käynnissä, taivuttelua ravissa ja laukassa. Enempiä ei sitten laukattukaan. Sanoi että Hemppa on hyvän muotoinen hevonen ja suurimmalla osalla puokeista on niskavikaa tms. Treenattiin myös paikallamme pidätteet. Oma pidätteeni meni oikein napakasti taaksepäin. Piti vähän nostaa kättä ylös ja pehmeni kovasti.
Harjoiteltiin myös ohjien hieromista, sivulle avaamista ja eteen myötäämistä. Ensin tuntumalla open käsiin, sitten käytännössä hevoseen käynnissä ja ravissa. Meni tovi että rupesin saamaan juonen päästä kiinni. Ehkä vielä enemmän olisi pitänyt tunnustella. Nyt mekaanisesti yritin toistaa ohjeita ja Hemppa jolkotti pää ylhäällä. Piti uskaltaa mennä iholle ja vaikuttaa hevoseen.
Vaihdettiin vähän kuviota ja piti ns. ulkolapa edellä kaatua kohti pitkää sivua. Sisäohjan sai tukea kaulaan/säkään. Taivuttaa sisään. Ja ulko-ohjalla hieroa sekä näyttää peukkua ylös menosuuntaan. Tästä tajuaa vähän huonosti eikä se itsellenikään ihan auennut. Lopulta ope kävi vähän juoksemassa molempien ratsukoiden ohjissa apuna ja ratsut kevenivät ja tasoittuivat tuntumalle. Mietin mitä tästä olisi tullut jos olisin verkannut itse alle ja lähtötilanne olisi ollut tasaisempi.
Tunti meni äkkiä. Itselleni suurin ahaa oli että pitää joustaa eteen- eikä taaksepäin. Vaikeaa toteuttaa. Yritin harjoitella tätä vielä peltolenkillä melko pitkällä ohjalla.
Ongelmia:
paarmat
en ihan tajunnut kaikkia juttuja mitä haettiin
tein niin kevyesti ettei Hemppaa meinannut kiinnostaa
Parannusta:
ihanan lämmintä
ratsu rentoutui ja rupesi toimimaan
sunnuntai 8. heinäkuuta 2018
Ruusuke ja puomi Turkalla
Sunnuntaina oli 1-kisat Turkalla ja sain luvan lähteä. 80 ja 90 cm. Mennessä apukädet olivat vähissä ja lastasin Hempan taas itse. Käytös 10. Kisapaikalla en löytänyt apulaisia, joten jouduin jättämään Hempan yksin koppiin siksi aikaa kun kävin maksamassa. Hyvin malttoi jäädä.
Lämmintä oli n. +23°C eli turvaliivin kanssa lämmin. Menin kävelyttämään Hemppaa selästä kun ylimääräisiä ihmisiä ei oikein ollut. Lopulta olinkin vähän turhan aikaisin ratsailla. Menin siis kentällä vain pitkin ohjin ja ihmettelin missä kaikki 60-luokan verkkaajat ovat. Lopulta menin askellajit läpi ja otin kaksi huonohkoa hyppyä pikkupystylle ennen radan kävelyä.
Rata oli aikamoista kääntyilyä. Nyt koko L:n muotoinen kenttä oli otettu kisakäyttöön. Suunnittelin tekeväni kakkosvaiheessa tiukat uusintareitit.
Loppuverkka meni paremmin mutta Hemppa piti herätellä kunnolla eteen. Lopulta odottelua verkalta radalle (olin kuudes) tuli kuitenkin ainakin vartti. Radalle pääsi edellisen hypätessä ja kävin näyttämässä lankut ja portin. Tiesin että suurin riski Hempan kanssa kieltoon on ykköselle, joten ratsastin sen oikein huolellisesti.
Kaikki paikat eivät olleet ihan priimaa mutta Hemppa nosti jalkansa yli. Tiukoilla teillä tuli vähän empimistä että minne oltiinkaan menossa ja pari kertaa vauhti lähes pysähtyi. Niihin ei olisi ollut varaa. Puomit pysyivät kuitenkin ylhäällä ja sain käännettyä mistä halusinkin. Ratamme jälkeen aikaamme ei kuulutettu, joten piti käydä myöhemmin kyselemässä tilannetta. Jäätiin johtoajasta viitisen sekuntia mutta oltiin kolmansina. Tämä pysyi luokan loppuun asti ja saatiin valkoinen ruusuke. Molemmat meitä nopeammat olivat Turkan tuntiratsuja, joten hyvin pärjätään yksäreiden joukossa!
Ysikympin verkassa ravailin vähän ja taas herättelin laukassa eteen. Otin vain kaksi hyppyä ja lopetin kun meni niin näppärästi. Mitä suotta hyydyttää ratsua verkkaan.
Nyt oma suoritusvuoroni oli alunperin kolmantena ja yhden jälkkärin myötä neljäntenä. Katselin taas alkupään suoritukset ratsailta ja tuli niin paljon virheitä että rupesin pohtimaan pidempiä teitä kakkosvaiheeseen.
Radalla näytin taas samat erikoisemmat esteet. Ei Hemppa välittänyt. Oman vuoron koittaessa laukka päälle, ympyrä taas yleisön eteen ja pitkällä sivulla kunnolla eteen. Sitten tarpeeksi kiinni ja pohkeilla ykköselle ajatuksella, että tähän ei kielletä. Eikä kielletty. Mutta tultiin ristilaukalla alas enkä saanut sitä kaarteessa korjattua. Ajattelin ettei haittaa mutta kakkoselta lähtikin puomi mukaan. Taisi siis haitata. Unohdin täysin että vielä tässä vaiheessa olisi voinut ratsastaa aikaa. Ajattelin vain loikkia ykkösvaiheen siististi maaliin.
Taas kaarre neloselle meinasi mennä vähän leveäksi mutta nyt Hemppa imi paremmin eteen. Kutoselta tuli taas väärä laukka ja kun aidalla yritin vaihtaa niin potkaisi napakasti sivulle. Aita sattui olemaan kohdalla ja kuului ihan kunnon ääni. Seiskalle kuitenkin myötälaukassa ja viimeisenkin kaarteen maltoin ratsastaa loppuun asti. Ei enempää virheitä ja nätisti maalissa. Tuplanollia tuli vain kaksi ja nollanelosellakin sijoittui. Oltiin nelosellamme toiset ei-sijoittuneet eli viidennet. Puolen välin paremmalla puolella. Eli ihan yllättävän hyvin.
Siiri videoi molemmat ratamme.
Sitten Hempalle vähän vettä, taluttelua ja ratsu koppiin ja kotiin. Kaikki sujui sen kanssa ihanan helposti! On sen kanssa vaan mainiota olla kisoissa!
Lämmintä oli n. +23°C eli turvaliivin kanssa lämmin. Menin kävelyttämään Hemppaa selästä kun ylimääräisiä ihmisiä ei oikein ollut. Lopulta olinkin vähän turhan aikaisin ratsailla. Menin siis kentällä vain pitkin ohjin ja ihmettelin missä kaikki 60-luokan verkkaajat ovat. Lopulta menin askellajit läpi ja otin kaksi huonohkoa hyppyä pikkupystylle ennen radan kävelyä.
Rata oli aikamoista kääntyilyä. Nyt koko L:n muotoinen kenttä oli otettu kisakäyttöön. Suunnittelin tekeväni kakkosvaiheessa tiukat uusintareitit.
 |
| Molemmissa luokissa oli onneksi sama rata. |
Loppuverkka meni paremmin mutta Hemppa piti herätellä kunnolla eteen. Lopulta odottelua verkalta radalle (olin kuudes) tuli kuitenkin ainakin vartti. Radalle pääsi edellisen hypätessä ja kävin näyttämässä lankut ja portin. Tiesin että suurin riski Hempan kanssa kieltoon on ykköselle, joten ratsastin sen oikein huolellisesti.
Kaikki paikat eivät olleet ihan priimaa mutta Hemppa nosti jalkansa yli. Tiukoilla teillä tuli vähän empimistä että minne oltiinkaan menossa ja pari kertaa vauhti lähes pysähtyi. Niihin ei olisi ollut varaa. Puomit pysyivät kuitenkin ylhäällä ja sain käännettyä mistä halusinkin. Ratamme jälkeen aikaamme ei kuulutettu, joten piti käydä myöhemmin kyselemässä tilannetta. Jäätiin johtoajasta viitisen sekuntia mutta oltiin kolmansina. Tämä pysyi luokan loppuun asti ja saatiin valkoinen ruusuke. Molemmat meitä nopeammat olivat Turkan tuntiratsuja, joten hyvin pärjätään yksäreiden joukossa!
Ysikympin verkassa ravailin vähän ja taas herättelin laukassa eteen. Otin vain kaksi hyppyä ja lopetin kun meni niin näppärästi. Mitä suotta hyydyttää ratsua verkkaan.
Nyt oma suoritusvuoroni oli alunperin kolmantena ja yhden jälkkärin myötä neljäntenä. Katselin taas alkupään suoritukset ratsailta ja tuli niin paljon virheitä että rupesin pohtimaan pidempiä teitä kakkosvaiheeseen.
Radalla näytin taas samat erikoisemmat esteet. Ei Hemppa välittänyt. Oman vuoron koittaessa laukka päälle, ympyrä taas yleisön eteen ja pitkällä sivulla kunnolla eteen. Sitten tarpeeksi kiinni ja pohkeilla ykköselle ajatuksella, että tähän ei kielletä. Eikä kielletty. Mutta tultiin ristilaukalla alas enkä saanut sitä kaarteessa korjattua. Ajattelin ettei haittaa mutta kakkoselta lähtikin puomi mukaan. Taisi siis haitata. Unohdin täysin että vielä tässä vaiheessa olisi voinut ratsastaa aikaa. Ajattelin vain loikkia ykkösvaiheen siististi maaliin.
 |
| ©Henna Pulkkinen |
Taas kaarre neloselle meinasi mennä vähän leveäksi mutta nyt Hemppa imi paremmin eteen. Kutoselta tuli taas väärä laukka ja kun aidalla yritin vaihtaa niin potkaisi napakasti sivulle. Aita sattui olemaan kohdalla ja kuului ihan kunnon ääni. Seiskalle kuitenkin myötälaukassa ja viimeisenkin kaarteen maltoin ratsastaa loppuun asti. Ei enempää virheitä ja nätisti maalissa. Tuplanollia tuli vain kaksi ja nollanelosellakin sijoittui. Oltiin nelosellamme toiset ei-sijoittuneet eli viidennet. Puolen välin paremmalla puolella. Eli ihan yllättävän hyvin.
Siiri videoi molemmat ratamme.
Sitten Hempalle vähän vettä, taluttelua ja ratsu koppiin ja kotiin. Kaikki sujui sen kanssa ihanan helposti! On sen kanssa vaan mainiota olla kisoissa!
lauantai 7. heinäkuuta 2018
OmaHemppa alkoi estetunnilla
Lauantaina oli paluu loma-arkeen. Eli Hempan luo tallille. Luvassa estetunti ja keli ihanasti parissakympissä. Miinuksena paarmat.
Ratsu oli hoitaessa kiltti itsensä. Ratsain aika perusmenoa. Alkuun olisi halunnut olla pidempi muttei nykinyt pahasti ohjia. Oikeassa ravissa tuli ihan pari kertaa ja todella lievästi aiemminkin esiintynyttä stiplailua. Laukat lähtivät pienen herättelyn jälkeen sujumaan oikein mainiosti eteen. Sai myös kiinni ja ympyröillä rullasi ok. Hikosi jo tässä vaiheessa märäksi.
Ensin tehtiin ristikolla kahdeksikolla vaihtotehtävää. Kaksi junnua meni ennen meitä ja molemmat vetivät oikein kunnon mallisuoritukset. Tsemppasin siksi kunnolla ja 3 ekaa ylitystä hyvin yllättäen onnistuikin. Viimeinen vasemmasta oikeaan ei mutta sakkokierroksella sekin. Ja käännös sakkokierrokselle aiheutti lähes vaihdon lennossa oikeasta vasempaan ilman estettä.
Välissä tultiin sarjaa ravilähestymisellä. Ensin Hemppa rikkoi laukalle, sitten malttoi pysyä ravissa. B-osa taisi nousta ysikymppiin. Vielä vähän parempaa myötäystä kaipasi ope. Hemppa ei pahasti loikkinut omiaan.
Sitten tultiin 4 esteen kiemurtelutehtävä. Kakkosella laukka jäi hypyssä vaihtumatta mutta vaihtui heti perään näyttävällä draamailulla. 5 askeleen linja ok. Kakkonen sakkona perään ja vaihto löytyi.
Lopuksi loikittiin vielä rata. 8 estettä, 9 hyppyä. Meille ysikymppiin. En nähnyt kaikkia paikkoja ja jäätyilin. Hemppa hoiti homman kotiin. Taisi olla kaikki myötälaukatkin. Loppu saatiin sakkona uudestaan ja nyt sujuttiin askel sekä pitkällä lähestymisellä pystylle että sarjalle sekä myötäys okserille paremmin.
Hemppa oli ihanasti menossa ja myös lähempää nosti jalkansa puhtaasti yli. Vaikka kuski ei ollut ihan hereillä niin humma selvästi nautti hommistaan.
Tunnin jälkeen hepalle taas kokohuuhtelu ja takaisin kavereiden kanssa laitumelle.
Ongelmia:
isommalla radalla en nähnyt paikkoja
oli jopa vähän villi
pari väärää laukkaa
paljon paarmoja
Parannusta:
myötälaukat löytyivät meiksi käsittämättömän hyvin
Hemppa hyppäsi empimättä kaiken ja paikkasi kuskin virheet
ei pudotuksia
ihanan lämmintä
Anne videoi hyppymme:
Ratsu oli hoitaessa kiltti itsensä. Ratsain aika perusmenoa. Alkuun olisi halunnut olla pidempi muttei nykinyt pahasti ohjia. Oikeassa ravissa tuli ihan pari kertaa ja todella lievästi aiemminkin esiintynyttä stiplailua. Laukat lähtivät pienen herättelyn jälkeen sujumaan oikein mainiosti eteen. Sai myös kiinni ja ympyröillä rullasi ok. Hikosi jo tässä vaiheessa märäksi.
Ensin tehtiin ristikolla kahdeksikolla vaihtotehtävää. Kaksi junnua meni ennen meitä ja molemmat vetivät oikein kunnon mallisuoritukset. Tsemppasin siksi kunnolla ja 3 ekaa ylitystä hyvin yllättäen onnistuikin. Viimeinen vasemmasta oikeaan ei mutta sakkokierroksella sekin. Ja käännös sakkokierrokselle aiheutti lähes vaihdon lennossa oikeasta vasempaan ilman estettä.
Välissä tultiin sarjaa ravilähestymisellä. Ensin Hemppa rikkoi laukalle, sitten malttoi pysyä ravissa. B-osa taisi nousta ysikymppiin. Vielä vähän parempaa myötäystä kaipasi ope. Hemppa ei pahasti loikkinut omiaan.
Sitten tultiin 4 esteen kiemurtelutehtävä. Kakkosella laukka jäi hypyssä vaihtumatta mutta vaihtui heti perään näyttävällä draamailulla. 5 askeleen linja ok. Kakkonen sakkona perään ja vaihto löytyi.
Lopuksi loikittiin vielä rata. 8 estettä, 9 hyppyä. Meille ysikymppiin. En nähnyt kaikkia paikkoja ja jäätyilin. Hemppa hoiti homman kotiin. Taisi olla kaikki myötälaukatkin. Loppu saatiin sakkona uudestaan ja nyt sujuttiin askel sekä pitkällä lähestymisellä pystylle että sarjalle sekä myötäys okserille paremmin.
Hemppa oli ihanasti menossa ja myös lähempää nosti jalkansa puhtaasti yli. Vaikka kuski ei ollut ihan hereillä niin humma selvästi nautti hommistaan.
Tunnin jälkeen hepalle taas kokohuuhtelu ja takaisin kavereiden kanssa laitumelle.
Ongelmia:
isommalla radalla en nähnyt paikkoja
oli jopa vähän villi
pari väärää laukkaa
paljon paarmoja
Parannusta:
myötälaukat löytyivät meiksi käsittämättömän hyvin
Hemppa hyppäsi empimättä kaiken ja paikkasi kuskin virheet
ei pudotuksia
ihanan lämmintä
Anne videoi hyppymme:
perjantai 6. heinäkuuta 2018
B-ratsulla leirikisoihin ja taas toiseksi
Myy lähti omistajiensa kanssa reissuun eikä ollut perjantaina enää paikalla. Pienen arpomisen jälkeen toivoin kisaratsukseni Rinjaa (70 - 80 cm, isompaa ei ollut tarjolla). Sille tuli onneksi myös toinen kuski. Kenttä oli märkä ja verryttely vain maneesissa. En jaksanut käydä liejussa kävelemässä rataa, joten katselin vain aidalta miten se menee. Siinä jäi tosin reittivalinnat miettimättä.
Tarkoitus oli että toinen kuski verkkaa ensin ja minä sitten. Kun menin paikalle niin Rinja odottelikin tallityöntekijän kanssa. Sujuvuuden takia hyppäsin kyytiin ja verkkailin sen n. 10 min askellajit läpi. Onneksi tamma tiesi olevansa kisaverkassa ja liikkui! Mutta toinen kuski ei halunnutkaan tulla verkkaamaan, joten päädyin kävelemään 20 min pitkin ohjin välissä. Lähtöjärjestyskin selvisi vasta tässä.
Kävi sitten niin että olin selässä omaan starttiini asti. Herättelin Rinjan vielä uudestaan ennen lähtöä. Laukkaympyröillä hyytyi jos yritin kääntää yhtään liikaa sisäohjasta. Seurauksena jumitus uralle ja kunnon kovistelu eteen.
Kyselin vielä muilta mistä väleistä kannattaa radalla mennä. Ohje oli kiertää kaukaa.
Ovelta katselin edellisen suorituksen. Radalle pääsi vasta oman vuoron koittaessa. Ykkönen verkkahyppynä. Katselin jo sitä ennen että esteet ovat niin väljästi että välistä mahtuu kyllä kääntämään. Testasin tämän verkkahypyllä ja helposti meni. Tervehdin laukassa ja jatkoin samoilla tulilla radalle.
Rinja eteni kyllä mutta oli niin hyvin kuulolla että sai ratsastaa pikemminkin eteen. Ei ollut mitään ongelmaa tehdä tiukkoja teitä. Kakkoselta kolmosellekin olisin voinut mennä lätäkön sisäpuolelta mutta se jäi nyt tekemättä. Linja ok. Vitonen ok. Kutoselle kiersin kolmosen ja se oli ihan fiksu ratkaisu. Vasta kohti kutosta tajusin että miksi suoristaa kun vinohypyllä säästää aikaa. Hyppäsin siis vähän vinoon. Lyhyehkö tie seiskalle ja se oli siinä. Puhdas rata. Tässä vaiheessa luokan johtoon.
Sitten pääsin ratsusta vihdoin eroon ja pääsin katsomoon seuraamaan muiden ratoja. Patun kuski käänsi hallitusti vielä pienemmät tiet kuin minä ja ansaitusti meni meistä 3 sekunnilla ohi. Rinja toisella kuskillaan vähän levähti kaarteissa ja jäi ajastamme vain reilu sekunnin päätyen kolmanneksi.
Palkintojenjakoon sain ratsun takaisin. Ötököiden takia ruusuke kävi kaksi kertaa kuralätäkössä ennen kunniakierrosta. Hankala oli myös hymyillä koska naama oli taas ötökkäpommituksen kohteena.
Kaksin ratsun poislaitto sujui ihanan sukkelasti. Ja näin oli taas yksi leiri ohi. Tänään ei kukaan houkutellut viemään heppoja laitumelle ja ihan mieluusti keskityin pakkaamiseen.
Tänä vuonna leiritodistukseen oli kirjoitettu näin:
Olet tarkka ja huolellinen ratsastaja, sinulla on hyvä tasapaino ja ryhti ja rytmi istunnassasi. Mukaudut hyvin hevosen liikkeisiin ja myös hyppyihin. Teet hyvät tiet esteillä ja tuot hevosen hyvin esteelle. Olet saanut kivasti pehmeyttä ja joustoa istuntaan ja käteen. Muista taivuttaa tehokkaammin sisäpohkeella. Sinulla on hyvä iloinen ja positiivinen asenne kaikkeen tekemiseen :)
Tarkoitus oli että toinen kuski verkkaa ensin ja minä sitten. Kun menin paikalle niin Rinja odottelikin tallityöntekijän kanssa. Sujuvuuden takia hyppäsin kyytiin ja verkkailin sen n. 10 min askellajit läpi. Onneksi tamma tiesi olevansa kisaverkassa ja liikkui! Mutta toinen kuski ei halunnutkaan tulla verkkaamaan, joten päädyin kävelemään 20 min pitkin ohjin välissä. Lähtöjärjestyskin selvisi vasta tässä.
Kävi sitten niin että olin selässä omaan starttiini asti. Herättelin Rinjan vielä uudestaan ennen lähtöä. Laukkaympyröillä hyytyi jos yritin kääntää yhtään liikaa sisäohjasta. Seurauksena jumitus uralle ja kunnon kovistelu eteen.
Kyselin vielä muilta mistä väleistä kannattaa radalla mennä. Ohje oli kiertää kaukaa.
Ovelta katselin edellisen suorituksen. Radalle pääsi vasta oman vuoron koittaessa. Ykkönen verkkahyppynä. Katselin jo sitä ennen että esteet ovat niin väljästi että välistä mahtuu kyllä kääntämään. Testasin tämän verkkahypyllä ja helposti meni. Tervehdin laukassa ja jatkoin samoilla tulilla radalle.
 |
| ©Anne K. |
Rinja eteni kyllä mutta oli niin hyvin kuulolla että sai ratsastaa pikemminkin eteen. Ei ollut mitään ongelmaa tehdä tiukkoja teitä. Kakkoselta kolmosellekin olisin voinut mennä lätäkön sisäpuolelta mutta se jäi nyt tekemättä. Linja ok. Vitonen ok. Kutoselle kiersin kolmosen ja se oli ihan fiksu ratkaisu. Vasta kohti kutosta tajusin että miksi suoristaa kun vinohypyllä säästää aikaa. Hyppäsin siis vähän vinoon. Lyhyehkö tie seiskalle ja se oli siinä. Puhdas rata. Tässä vaiheessa luokan johtoon.
Sitten pääsin ratsusta vihdoin eroon ja pääsin katsomoon seuraamaan muiden ratoja. Patun kuski käänsi hallitusti vielä pienemmät tiet kuin minä ja ansaitusti meni meistä 3 sekunnilla ohi. Rinja toisella kuskillaan vähän levähti kaarteissa ja jäi ajastamme vain reilu sekunnin päätyen kolmanneksi.
Palkintojenjakoon sain ratsun takaisin. Ötököiden takia ruusuke kävi kaksi kertaa kuralätäkössä ennen kunniakierrosta. Hankala oli myös hymyillä koska naama oli taas ötökkäpommituksen kohteena.
Kaksin ratsun poislaitto sujui ihanan sukkelasti. Ja näin oli taas yksi leiri ohi. Tänään ei kukaan houkutellut viemään heppoja laitumelle ja ihan mieluusti keskityin pakkaamiseen.
Tänä vuonna leiritodistukseen oli kirjoitettu näin:
Olet tarkka ja huolellinen ratsastaja, sinulla on hyvä tasapaino ja ryhti ja rytmi istunnassasi. Mukaudut hyvin hevosen liikkeisiin ja myös hyppyihin. Teet hyvät tiet esteillä ja tuot hevosen hyvin esteelle. Olet saanut kivasti pehmeyttä ja joustoa istuntaan ja käteen. Muista taivuttaa tehokkaammin sisäpohkeella. Sinulla on hyvä iloinen ja positiivinen asenne kaikkeen tekemiseen :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)