Tiistai-iltana ei ollut vapaita tuntipaikkoja keskiviikolle. Laitoin päivällä kuitenkin tekstarin että mahtuisinko ja kuuden tunnille tuli sopivasti peruutus. Arvelin ihan oikein että ratsukseni jaetaan taas Kaapo. Näin kävi. Nyt osasin jo etsiä sitä maneesin takaa tarhastakin.
Hoitaessa Kaapo oli yhä vähän häslä. Taidan päätyä siihen että johtuu iästä. Laitoin tänään kannukset, jotta ollaan treenattu niiden kanssa ennen kisoja (vaikka kisoissa eivät olekaan enää pakolliset sääntömuutoksen myötä).
Sain apua selkäännousuun ja humma pysyi aloillaan. Alkuverkassa oli oma reipas itsensä. Jotain suoristusvinkkiä tuli opelta. Käynnissä oli taas vähän luikura. Nyt vasen kierros oli ravissa paljon tasaisempi. Pidempää ohjaa, käski ope. Alkutunnista heppa myös totesi ettei tarvi käskeä, prkl, ja potkaisi taakse kun annoin vähän enemmän pohkeita. Tykkäsin kun tuli näin selkeä ja välitön palaute. Laukannostoista ja muusta jalankäytöstä Kaapo kommentoi myös jokusen kerran tunnin aikana. Ja ihan hyvin hepo ymmärsi pienemmistäkin avuista. Ei tullut niin isoja muuveja että kuski olisi säikähtänyt.
Tehtiin tänään sangen samanlaista tehtävää kuin maanantaina. Kouluaidanpätkillä oli rajattu katsomopäätyyn neliö, sinne tehtiin tarkat kulmat. Keskellä maneesia oli siirtymäympyrä ja toiseen päätyyn tehtiin rennosti ja pyöreästi eteen -ympyrä. Ja välillä piti mennä vain rennosti eteen uraa pitkin, sillä varsinkin kulmatyö hidastaa hevosia. Tarpeen mukaan sai vaihdella tehtäviä.
Ratsukoita oli tunnilla taas 8, joten katselin vähiten ahtaita paikkoja. Silti aina välillä joku tuppautui eteemme. Onneksi tänään muutkin etenivät suht hyvin. Eemeli ei kuulemma tykännyt Kaaposta. Kaapoa ei kiinnostanut.
Taas tehtiin hetki käynnissä, sitten ravi ja lopulta laukkakin mukaan. Olikohan ensin vasen ja sitten oikea kierros. Eniten hankaluuksia tuotti siirtymäympyrä. Ravista käyntiin siirryttäessä ope käski työntää käsiä eteen. Milläs kummalla sitten pidätän kun pelkkä istunta ei riittänyt. Kyynärpäitä piti liikuttaa. Vain sen verran että kuolainrengas liikkuu. Eikä ravi saanut hidastua ennen siirtymää. Ja heti ensimmäisen käyntiaskeleen piti olla rentoa keskikäyntiä eteen. Eikä takaisin raville saanut hypähtää. Näihin jäi aika paljon korjattavaa. Eikä oltu lähelläkään mitään tarkkoja pisteitä.
Laukannostoissa Kaapolta tuli useamman kerran vähän protestia. Loppua kohti yritin nostaa laukat lähes kokonaan ilman jalkaa. Onnistui yllättävän hyvin.
Kulmatehtävällä sisäkättä piti siirtää sisälle. Kulmiin tuli open syynissä hienoja pätkiä, varsinkin laukassa. Eipä kyllä laukassa tehtykään kuin noin kahdesti per suunta. Toki useampi kulma putkeen.
Tuntui että maanantaina meni paremmin. Tänään oli enemmän protesteja ja alkutunnista epätasaisempaa menoa. Mutta siihenkin näemmä auttoi pieni eläminen ohjilla. Itse kun tykkäisin pitää mahdollisimman eleettömät kädet. Ehkä sitten jo vähän liiankin passiiviset?
Tunnin jälkeen jalkoja pestessä löysin oikean takasen valkeasta vuohiskuopasta mustan palleron. Sitä kävi useampi ihminen syynäämässä ja lopulta päädyttiin siihen että se ei ole punkki, ei toimenpiteitä.
Ongelmia:
kertoi selvästi jos annoin liian isoja apuja
pari kertaa meinasi jumittaa kun ei ymmärtänyt
siirtymät
välillä oli vähän ahdasta
Parannusta:
täsmäohjeilla tuli hienoja pätkiä
keskiviikko 9. syyskuuta 2020
tiistai 8. syyskuuta 2020
Puomisäätöä
Tiistai-iltana Äimiksen omalla tunnilla oli puomeja. Olin tallilla kerrankin todella hyvissä ajoin ja tunnit poikkeuksellisesti kymmenisen minuuttia myöhässä. Yleensä ovat olleet ajoissa.
Ratsukseni oli jaettu Lissu ja tammalla oli tunti taukoa tuntien välissä. Heppa ei ollut ehtinyt vielä maneesista talliin kun olin jo paikalla. Edellinen kuski lupasi jättää varusteet karsinan eteen ja minä menin siivoamaan kasoja maneesista. Tihutti vähän, n. +12°C, joten hallipäivä.
Edellinen tunti hyppäsi ja ope asetteli puomit meille. Ei siis tarvinnut kantaa mitään.
Lissu oli tänään aika reipas. Pidin taas esteraipan mukana. Poikkeuksellisesti pidensin jalkkareita nyt yhdellä. Alkuverkassa yritin ratsastaa mutta yhä taisi olla enemmän puksuttelua. Vasemmassa kierroksessa muistin katsella peilejä ja oltiin suorina.
Tultiin ensin kolmea puomia laukassa. Välit olivat muistaakseni 17,5 metriä. Kuutta ja kuutta askelta kaivattiin ensin. Myöhemmin viittä ja neljääkin. Vasen kierros.
Saatiin 95 % oikeat askelmäärät mutta jokusen kerran laukka vaihtui vääräksi. Väärästä laukasta sekä kovin epätasaisesta menosta tuli sakkokierroksia. Otti vähän luonnon päälle kun kuvittelin olevani tässä tehtävässä superhyvä. Eikä oltu. Välillä pidättäminen jäi vähän viime tippaan, samoin neljään askeleeseen eteenratsastus oli turhan vaisua. Kertaalleen lipsahti kuuden sijasta seitsemäskin askel. Onneksi väliin tuli myös kellontarkkoja suorituksia, mutta vain n. 40 %.
Oikeassa kierroksessa oli enemmän hankaluuksia osua ensimmäiselle puomille. Nyt sentään sain tehtyä päätöksiä puolikkaiden askelten kohdalla ja lähdettiin kaukaa tai juuresta. Mutta niistä tuli sakkokierroksia eikä pääntaputusta.
Tultiin myös päädyssä ympyrällä olevat puomit sekä ravissa että laukassa. Sekä suoran linjan kolme puolikasta kavalettia. Siinäkin laukka vaihtui vääräksi ja Lissu kiihdytteli. Lisäksi vaihdettiin laukka puomilla radan poikki. Ensimmäsellä kerralla vasemmasta oikeaan en luottanut Lissun vaihtohaluihin ja napautin raipalla. Vaihtui. Toiseen suuntaan vaihtui ilman raippaa. Ope kehui puhtaasta vaihdosta. Tultiinkin vielä uudestaan ja askel ei osunut eikä tullut vaihtoa. Sakkokierroksella autoin taas raipalla ja vaihtui.
Loppuraveissakin Lissu oli aika vauhdikkaana. Sain vähän himmailtua mutta taas enempi puksuteltiin kuin ratsastin aktiivisesti. Yritin kyllä taivutella ja pitää niskan pehmeänä.
Lopuksi vielä toivoin että saisin hypätä Laiballakin ennen sunnuntain kisoja.
Ongelmia:
laukka säätyi vähän turhankin hyvin eikä ollut kovin tasaista
kuskin pitäisi ennakoida paremmin
kuskilla oli välillä liian kiire suorittaa eikä tullut hyvää
vääriä laukkoja
kotiin lähtiessä oli säkkipimeää
Parannusta:
laukka säätyi hyvin
tuli myös siistejä ja tasaisia kierroksia
molemmat vaihdot onnistuivat puomilla
ei tuijotellut mitään vaikka kaverit tuijottelivat
Ratsukseni oli jaettu Lissu ja tammalla oli tunti taukoa tuntien välissä. Heppa ei ollut ehtinyt vielä maneesista talliin kun olin jo paikalla. Edellinen kuski lupasi jättää varusteet karsinan eteen ja minä menin siivoamaan kasoja maneesista. Tihutti vähän, n. +12°C, joten hallipäivä.
Edellinen tunti hyppäsi ja ope asetteli puomit meille. Ei siis tarvinnut kantaa mitään.
Lissu oli tänään aika reipas. Pidin taas esteraipan mukana. Poikkeuksellisesti pidensin jalkkareita nyt yhdellä. Alkuverkassa yritin ratsastaa mutta yhä taisi olla enemmän puksuttelua. Vasemmassa kierroksessa muistin katsella peilejä ja oltiin suorina.
Tultiin ensin kolmea puomia laukassa. Välit olivat muistaakseni 17,5 metriä. Kuutta ja kuutta askelta kaivattiin ensin. Myöhemmin viittä ja neljääkin. Vasen kierros.
Saatiin 95 % oikeat askelmäärät mutta jokusen kerran laukka vaihtui vääräksi. Väärästä laukasta sekä kovin epätasaisesta menosta tuli sakkokierroksia. Otti vähän luonnon päälle kun kuvittelin olevani tässä tehtävässä superhyvä. Eikä oltu. Välillä pidättäminen jäi vähän viime tippaan, samoin neljään askeleeseen eteenratsastus oli turhan vaisua. Kertaalleen lipsahti kuuden sijasta seitsemäskin askel. Onneksi väliin tuli myös kellontarkkoja suorituksia, mutta vain n. 40 %.
Oikeassa kierroksessa oli enemmän hankaluuksia osua ensimmäiselle puomille. Nyt sentään sain tehtyä päätöksiä puolikkaiden askelten kohdalla ja lähdettiin kaukaa tai juuresta. Mutta niistä tuli sakkokierroksia eikä pääntaputusta.
Tultiin myös päädyssä ympyrällä olevat puomit sekä ravissa että laukassa. Sekä suoran linjan kolme puolikasta kavalettia. Siinäkin laukka vaihtui vääräksi ja Lissu kiihdytteli. Lisäksi vaihdettiin laukka puomilla radan poikki. Ensimmäsellä kerralla vasemmasta oikeaan en luottanut Lissun vaihtohaluihin ja napautin raipalla. Vaihtui. Toiseen suuntaan vaihtui ilman raippaa. Ope kehui puhtaasta vaihdosta. Tultiinkin vielä uudestaan ja askel ei osunut eikä tullut vaihtoa. Sakkokierroksella autoin taas raipalla ja vaihtui.
Loppuraveissakin Lissu oli aika vauhdikkaana. Sain vähän himmailtua mutta taas enempi puksuteltiin kuin ratsastin aktiivisesti. Yritin kyllä taivutella ja pitää niskan pehmeänä.
Lopuksi vielä toivoin että saisin hypätä Laiballakin ennen sunnuntain kisoja.
Ongelmia:
laukka säätyi vähän turhankin hyvin eikä ollut kovin tasaista
kuskin pitäisi ennakoida paremmin
kuskilla oli välillä liian kiire suorittaa eikä tullut hyvää
vääriä laukkoja
kotiin lähtiessä oli säkkipimeää
Parannusta:
laukka säätyi hyvin
tuli myös siistejä ja tasaisia kierroksia
molemmat vaihdot onnistuivat puomilla
ei tuijotellut mitään vaikka kaverit tuijottelivat
maanantai 7. syyskuuta 2020
Open mukaan soulmate
Tajusin että maanantaina pitää käydä tallilla (Äimiskällä) lisäämässä nimi estekisalistaan. Jostakin kumman syystä olin unohtanut koko jutun. Samahan se oli sitten kysellä tuntiakin ja sellainen onneksi löytyi.
Ratsuvalinta yllätti ja tänään sain taas uuden tuttavuuden: jokunen viikko sitten tulleen Kaapon. Nyt muistin jo ennalta hepan olevan vasta 5 v. Vaan sekä humma että tämän karsinapaikka olivat hukassa. Karsina löytyi keskeltä yksärikäytävää (eikä paikalta 22 kuten harjoista olisi voinut päätellä). Ruuna taas kaukaa maneesin takaa tarhasta numero 6. Ruunikko, kuvittelin muhkummaksi. Ei ihan kedon kaunein kukkanen. Nettisivujen mukaan 167 cm. Katselin jo talliin kävellessä että kenkiä ei ole.
Olin vähän arka tänään itse hoitaessa. Kaapo oli onneksi kiltisti. En tiedä oliko nuoruutta, häsläämistä vai jukuripäisyyttä että harjatessa vähän hyöri ja kavioita puhdistaessa ensimmäinen jalka ei meinannut nousta. Nousi sitten kuitenkin.
Suitset olivat taas itselleni uutta tyyppiä. Leukahihna kiinnitettiin molemmilta puolilta lähes niskaan. Remonttiturpis taas avattiin turvan päältä. Eli alaremmi piti sujauttaa turvan alle ennen kuin nosti niskahihnan korvien yli. Toisella yrityksellä onnistui. (Turparemmin saa auki turvan altakin, säätyy ja aukeaa kolmesta kohdasta.)
Tunti oli maneesissa ja ratsukoita oli 8. Pihalla +15°C.
Selkäännousussa heppa lähti hiihtelemään. Avustajan kanssa pääsin kyytiin asti. Jokusen kerran olen ollut Kaapon kanssa samalla tunnilla ja muistelin että taisi välillä jumitella ja potkia. Minulla oli reipas ja aavistuksen luikura. Alkuverkassa mentiin vain vasemmassa kierroksessa. Yritin pitää kädet hiljaa eikä hepalta tullutkaan niistä protesteja. Ensimmäisessä laukannostossa vähän pukkasi, myöhemmissä vähemmän. Vaikka oli näennäisesti herkkis niin ei aina reagoinut jalasta eteen.
Päivän tehtävänä tehtiin päätyihin ympyröitä isossa ravissa, ratsu jalan eteen. Pyöreässä muodossa (tämän tuppasin unohtamaan). Keskelle tehtiin neliö huolellisilla kulmilla ja keskityttiin niiden kulmien ratsastamiseen. Ope muistutti taas ettei ajattele vasenta ja oikeaa kierrosta vaan että molemmilla puolilla (ohjilla) on 50 % hevosta.
Ensin vasen kierros. Hetki käynnissä, sitten ravissa. Kaapollakin voi kuulemma istua alas mutta ympyrät kevensin. Ympyröille näemmä nostettiin laukkoja. En tainnut kuunnella sitä osaa tehtävänannosta. Lopulta tehtiin neliön kulmatkin laukassa. Nuorella kuulemma loivat kulmat.
Ensin tuli kommenttia että pyöreämpään muotoon. Monesti ope vain ihasteli miten hieno Kaapo onkaan. Totesi että kokoaa jopa liian hyvin. Sitten tuli kehuja hyvästä muodosta ja aktiivisuudesta.
Välissä käveltiin hetki ja sitten sama oikeaan. Tämä oli meillekin helpompi kierros. Tosin molemmissa kierroksissa hepo valui enemmän vasemmalle. Välillä oli vähän ahdasta, koska edettiin ravissa ja laukassa aika hyvin ja kaikki muut aina eivät. Ei silti törmäilty. Eikä Kaapo ottanut kierroksia vaikka laukattiin jonkun ohi tai joku laukkasi meidän ohitsemme. Laukannostotkin sujuvoituivat.
Ope kehui heppaa kovasti ja sanoi että siinä on laatua vaikka mihin. Kehui sitä minun soulmatekseni. Yhden tunnin perusteella en ollut itse ihan noin myyty. Mutta pienellä ylipuhumisella vaihdoin tulevan koulukisaratsuni Floorasta Kaapoon.
Ongelmia:
vasemmassa kierroksessa alkuun vähän luikero
ei mennyt aina jalasta eteen
ravissa ja laukassa oli välillä ahdasta
laukannostoissa tuli pari minipukkausta
Parannusta:
tasainen ja tolkku
sympaattinen tapaus
sopivan kokoinen ja muotoinen alleni
Ratsuvalinta yllätti ja tänään sain taas uuden tuttavuuden: jokunen viikko sitten tulleen Kaapon. Nyt muistin jo ennalta hepan olevan vasta 5 v. Vaan sekä humma että tämän karsinapaikka olivat hukassa. Karsina löytyi keskeltä yksärikäytävää (eikä paikalta 22 kuten harjoista olisi voinut päätellä). Ruuna taas kaukaa maneesin takaa tarhasta numero 6. Ruunikko, kuvittelin muhkummaksi. Ei ihan kedon kaunein kukkanen. Nettisivujen mukaan 167 cm. Katselin jo talliin kävellessä että kenkiä ei ole.
Olin vähän arka tänään itse hoitaessa. Kaapo oli onneksi kiltisti. En tiedä oliko nuoruutta, häsläämistä vai jukuripäisyyttä että harjatessa vähän hyöri ja kavioita puhdistaessa ensimmäinen jalka ei meinannut nousta. Nousi sitten kuitenkin.
Suitset olivat taas itselleni uutta tyyppiä. Leukahihna kiinnitettiin molemmilta puolilta lähes niskaan. Remonttiturpis taas avattiin turvan päältä. Eli alaremmi piti sujauttaa turvan alle ennen kuin nosti niskahihnan korvien yli. Toisella yrityksellä onnistui. (Turparemmin saa auki turvan altakin, säätyy ja aukeaa kolmesta kohdasta.)
Tunti oli maneesissa ja ratsukoita oli 8. Pihalla +15°C.
Selkäännousussa heppa lähti hiihtelemään. Avustajan kanssa pääsin kyytiin asti. Jokusen kerran olen ollut Kaapon kanssa samalla tunnilla ja muistelin että taisi välillä jumitella ja potkia. Minulla oli reipas ja aavistuksen luikura. Alkuverkassa mentiin vain vasemmassa kierroksessa. Yritin pitää kädet hiljaa eikä hepalta tullutkaan niistä protesteja. Ensimmäisessä laukannostossa vähän pukkasi, myöhemmissä vähemmän. Vaikka oli näennäisesti herkkis niin ei aina reagoinut jalasta eteen.
Päivän tehtävänä tehtiin päätyihin ympyröitä isossa ravissa, ratsu jalan eteen. Pyöreässä muodossa (tämän tuppasin unohtamaan). Keskelle tehtiin neliö huolellisilla kulmilla ja keskityttiin niiden kulmien ratsastamiseen. Ope muistutti taas ettei ajattele vasenta ja oikeaa kierrosta vaan että molemmilla puolilla (ohjilla) on 50 % hevosta.
Ensin vasen kierros. Hetki käynnissä, sitten ravissa. Kaapollakin voi kuulemma istua alas mutta ympyrät kevensin. Ympyröille näemmä nostettiin laukkoja. En tainnut kuunnella sitä osaa tehtävänannosta. Lopulta tehtiin neliön kulmatkin laukassa. Nuorella kuulemma loivat kulmat.
Ensin tuli kommenttia että pyöreämpään muotoon. Monesti ope vain ihasteli miten hieno Kaapo onkaan. Totesi että kokoaa jopa liian hyvin. Sitten tuli kehuja hyvästä muodosta ja aktiivisuudesta.
Välissä käveltiin hetki ja sitten sama oikeaan. Tämä oli meillekin helpompi kierros. Tosin molemmissa kierroksissa hepo valui enemmän vasemmalle. Välillä oli vähän ahdasta, koska edettiin ravissa ja laukassa aika hyvin ja kaikki muut aina eivät. Ei silti törmäilty. Eikä Kaapo ottanut kierroksia vaikka laukattiin jonkun ohi tai joku laukkasi meidän ohitsemme. Laukannostotkin sujuvoituivat.
Ope kehui heppaa kovasti ja sanoi että siinä on laatua vaikka mihin. Kehui sitä minun soulmatekseni. Yhden tunnin perusteella en ollut itse ihan noin myyty. Mutta pienellä ylipuhumisella vaihdoin tulevan koulukisaratsuni Floorasta Kaapoon.
Ongelmia:
vasemmassa kierroksessa alkuun vähän luikero
ei mennyt aina jalasta eteen
ravissa ja laukassa oli välillä ahdasta
laukannostoissa tuli pari minipukkausta
Parannusta:
tasainen ja tolkku
sympaattinen tapaus
sopivan kokoinen ja muotoinen alleni
perjantai 4. syyskuuta 2020
Vilman ensimmäiset kavaletit pitkään aikaan
Perjantaina oli Turkkapäivä ja vielä t-paitakeli. Iltapäivästä selvisi että päivän aiheena on puomi-kavaletti. Tallin listalta paljastui että ope on itselleni uusi ja minulle oli jaettu taas Roco. Humman ainoa tunti, joten se piti lähteä hakemaan sisälle. Tajusin sentään katsoa tarhakartat ja hepat olivat taas eri paikassa.
Vaikka kuinka yritin niin taas Trifa jyräsi samalla karkuun kun otin Rocon ulos portista. Vilma ei ollut paikalla vaan maastossa. Nyt karkulainen loikki enemmän ympäriinsä ja pelkäsin että lähtee kauemmas. Ei auttanut seistä Rocon kanssa aloillaan vaan lähdettiin kävelemään tallia kohti. Onneksi tuntikaveri oli nähnyt tilanteen ja tuli pyydystämään irtohevosen kaurakipolla. Heppa sai tunnin koppivuoron karkuloinnin sijasta.
Päädyttiin vaihtamaan heppoja ja sain Vilman. Varustettiin Roco yhdessä ja Vilman palatessa maastosta laitoin sille suojat ja suitset piti vaihtaa kolmipalaan. Selkäännousupaikalle oli jonoa, joten hyppäsin pyörätuolitasolta kyytiin. Jalkkareissa oli edellisen kuskin jäljiltä kierteet. Näin ne olivat sopivat minullekin.
Mentiin yläkentälle ja puomit oli viritelty valmiiksi. Ratsukkoja tunnilla taisi olla 6. Vähän tihutti välillä, eipähän pölissyt. Turvaliivin kanssa oli lämmintä.
Alkuverkassa tehtiin temponmuutoksia ravissa ja laukassa. Olisin mieluusti työstänyt ensin käynnissä. Ei oikein ollut avuilla ja kiiruhti omiaan. Yritin vetreyttää ylitaivutuksilla ja myötäyksillä. Vähän tasoittui. Laukassa ei ollut kovin suuria eroja, vähän kuitenkin. Välillä nyki ohjia käsistä. Tultiin kulmassa puomien yli. Ei saanut kiitää.
Päivän tehtävinä oli puomi-pysty-puomi kulmassa ja lävistäjällä kavaletit askeleen väleillä. Näistä tehtiin erilaisia komboja. Lähes kaikkiin kuitenkin tultiin oikeassa laukassa sisään. Me keskityttiin rauhalliseen menoon. Olisin voinut ottaa vähän enemmänkin kommentteja. Osan sitten arvailin itse. Sakkokierroksella meidät haluttiin ehkä paremmin keskelle ja laukanvaihtotehtävällä myötälaukassa alas.
Omaa vuoroa odotellessa työstin käynnissä. Oikea kierros oli helpompi. Molempiin suuntiin lavat pullahtelivat ja taivuttaessa turpa saattoi kuitenkin olla väärään suuntaan. Ei onneksi töhissyt ja tohottanut pahasti vaan oli aika rauhallinen. Siksi ihmettelen että veti itsensä ihan hikimäräksi. Ei ollut niin kuuma tai rankkaa.
Muut saivat hypätä pystyn vähän isompana. Meille se pysyi 50 cm nurkilla. Kuulemma Vilman ensimmäinen kavalettitunti pariin vuoteen. Siihen nähden tamma pysyi käsittämättömän hyvin housuissaan.
Oli ihan hauskaa mutta aika vajaatehoilla vedin. Lopputunnista rupesi satamaan isommin.
Tunnin jälkeen hepo pääsi kokosuihkuun (ei tykännyt) ja sai jäädä talliin loimen alle kuivumaan hetkeksi.
Ongelmia:
Trifa karkasi taas
Vaikka kuinka yritin niin taas Trifa jyräsi samalla karkuun kun otin Rocon ulos portista. Vilma ei ollut paikalla vaan maastossa. Nyt karkulainen loikki enemmän ympäriinsä ja pelkäsin että lähtee kauemmas. Ei auttanut seistä Rocon kanssa aloillaan vaan lähdettiin kävelemään tallia kohti. Onneksi tuntikaveri oli nähnyt tilanteen ja tuli pyydystämään irtohevosen kaurakipolla. Heppa sai tunnin koppivuoron karkuloinnin sijasta.
Päädyttiin vaihtamaan heppoja ja sain Vilman. Varustettiin Roco yhdessä ja Vilman palatessa maastosta laitoin sille suojat ja suitset piti vaihtaa kolmipalaan. Selkäännousupaikalle oli jonoa, joten hyppäsin pyörätuolitasolta kyytiin. Jalkkareissa oli edellisen kuskin jäljiltä kierteet. Näin ne olivat sopivat minullekin.
Mentiin yläkentälle ja puomit oli viritelty valmiiksi. Ratsukkoja tunnilla taisi olla 6. Vähän tihutti välillä, eipähän pölissyt. Turvaliivin kanssa oli lämmintä.
Alkuverkassa tehtiin temponmuutoksia ravissa ja laukassa. Olisin mieluusti työstänyt ensin käynnissä. Ei oikein ollut avuilla ja kiiruhti omiaan. Yritin vetreyttää ylitaivutuksilla ja myötäyksillä. Vähän tasoittui. Laukassa ei ollut kovin suuria eroja, vähän kuitenkin. Välillä nyki ohjia käsistä. Tultiin kulmassa puomien yli. Ei saanut kiitää.
Päivän tehtävinä oli puomi-pysty-puomi kulmassa ja lävistäjällä kavaletit askeleen väleillä. Näistä tehtiin erilaisia komboja. Lähes kaikkiin kuitenkin tultiin oikeassa laukassa sisään. Me keskityttiin rauhalliseen menoon. Olisin voinut ottaa vähän enemmänkin kommentteja. Osan sitten arvailin itse. Sakkokierroksella meidät haluttiin ehkä paremmin keskelle ja laukanvaihtotehtävällä myötälaukassa alas.
Omaa vuoroa odotellessa työstin käynnissä. Oikea kierros oli helpompi. Molempiin suuntiin lavat pullahtelivat ja taivuttaessa turpa saattoi kuitenkin olla väärään suuntaan. Ei onneksi töhissyt ja tohottanut pahasti vaan oli aika rauhallinen. Siksi ihmettelen että veti itsensä ihan hikimäräksi. Ei ollut niin kuuma tai rankkaa.
Muut saivat hypätä pystyn vähän isompana. Meille se pysyi 50 cm nurkilla. Kuulemma Vilman ensimmäinen kavalettitunti pariin vuoteen. Siihen nähden tamma pysyi käsittämättömän hyvin housuissaan.
Oli ihan hauskaa mutta aika vajaatehoilla vedin. Lopputunnista rupesi satamaan isommin.
Tunnin jälkeen hepo pääsi kokosuihkuun (ei tykännyt) ja sai jäädä talliin loimen alle kuivumaan hetkeksi.
Ongelmia:
Trifa karkasi taas
Vilma nyki välillä ohjia käsistä
alkuun oli ongelmia saada ratsu malttamaan
lopputunnista rupesi satamaan isosti
ponnarini meni takkuun
Parannusta:
yllättävän hyvin Vilma malttoi
löytyi lopulta vaihto tehtävällä
lopputunnista rupesi satamaan isosti
ponnarini meni takkuun
Parannusta:
yllättävän hyvin Vilma malttoi
löytyi lopulta vaihto tehtävällä
torstai 3. syyskuuta 2020
Avautuva kukkanen yksityistunnilla
Torstaina iltapäivästä oli vihdoin ensimmäinen kouluyksäri Äimiskällä, Jaanan pitämänä tietysti. Hepankin arvasin oikein, sain jatkaa Lissulla kolmatta päivää putkeen. Heppa oli sisällä ja suht puhdas. Välissä kävin vähän pööpöilemässä ulkona etten olisi ihan liian aikaisin valmiina. Maneesi olikin tyhjä eikä siellä ollut mitään katseltavaa.
Mentiin maneesiin kun tuntilaiset jäivät pihalle. Aurinkoinen lähes +20°C. Syksyn ehkä viimeinen lämmin päivä.
Alkukäynneissä kokeilin miten saan Lissun pysähtymään istunnalla. Vähän heikosti. Juuri sen pidemmälle en ehtinyt kun ope tuli. Ravailin ympyröitä ja lopuksi otin laukat molempiin suuntiin. Vähän hitaasti tajusin hallissa olevat peilit ja suoruuden tarkkailun niistä. Toiseen suuntaan oli laukassa suora, olikohan vasen kierros? Unohdin näemmä nopeasti. Otin vielä pätkän oikeaa laukkaa mutta kulmapeili oli sumuisempi ja siitä näki huonommin.
Open kanssa aloitettiin samoin tekemällä muutamat siirtymät istunnalla. Ihan ok. Sitten tehtiin käynnissä suoristusta sekä "rekkakulmia". Eli kääntämällä melko suoralla hevosella etujalat kulman ympäri. Kolme askelta. Käynti piti muistaa myös koota. Myöhemmin lisättiin myös asetusta menosuuntaan. Koko takaosakäännöksessä (180°) askeleita tulee 6. Oma vastaukseni oli 6 - 7. Tästä taisi olla puhetta joskus muinoin Aaltiksella Tuulin tunnilla.
Välillä meinasi olla pientä luikertelua heti käännöksen jälkeen. Piti myös käyttää sisäjalkaa käännöksessä aktivoimaan käyntiä. Se tuntui itselleni jotenkin epäluonnolliselta. Parani kuitenkin. Välillä tein hyviä käännöksiä enkä oikein tajunnut että mitä tein toisin. Ihan alkuun Lissu oli välillä vähän hidas, silloin taas tovin kaipasin kannuksia tai raippaa.
Ravissa sama juttu. Alkuhitailun jälkeen tamma heräsi. Taas piti muistaa koota ravia käännöksiin. Muistettavaa oli aika paljon. Käännöksen jälkeen piti ratsastaa myös eteen. Ope puhui että ole kuin lumpeenkukka (vai lootus) ja avaa jalat sivuille. Lissu kulki kivan tasaisesti. Peileistä näytti oikein nätiltä. Suoristushommia taidettiin tehdä taas jo ravissa. Oikeassa kierroksessa ei saanut päästää lapaa pullahtamaan ulos tai koko hummaa kaatumaan sisälle.
Laukassa keskityttiin enemmän suoruuteen. Ei saanut vyöryä ja kulmat piti yhä askeltaa vähän kootummin. Taas unohdin katsoa peilejä. Vasemmassa laukassa piti taivuttaa reilusti ulos. Lissun mielestä oli hankalaa.
Vasemman laukan lomassa käytettiin käynnissä parantamassa asentoa. Takaosa sisään, lapoja ulos. Asetus piti ehkä ensin käyttää ulkona. Itselleni oli helpompi ajatella sulkua. Tästä asennosta nostettiin laukka. Pari kertaa tehtiin vielä siirtymät ees ja taas. Laukassa ei saanut lähteä vyörymään. Raviin piti siirtää istunnalla ja sitten vain istua, koska heti siirtymän jälkeen on parhaat raviaskeleet. Sitähän Riittakin Heponiityssä aina sanoi.
Lissu tuli aina lopulta raviin eikä nostanut siirtymissä päätä koska en käyttänyt ohjaa. Mutta siirtymissä ei ollut mitään täsmällisyyttä vaan saatoin hengitellä ensin pari ympyrällistä laukassa. Ravin hidastamisessa taisi kertaalleen tulla turpaa nostavia erimielisyyksiä. Pelkällä ulko-ohjalla tehtynä pidätteisiin tuli parempi vaste. Lopulta löytyi suoraan nostosta myös kaunis, rauhallinen ja ryhdikäs laukka. Makeaa! Vihdoin meillä ei ollut kiire! Jos vähän meinasikin kiihtyä niin osasin puuttua heti ja Lissu kuunteli. Jes!
Loppuraveissa sai päästää venyttämään pidemmälle kaulalle. Lissu oli kivasi kuulolla eikä juossut alta. Vaihtelin suuntia ja tein isoja ympyröitä. Hetki ehdittiin kävellä kun hepalle löytyi seuraava kuski. Minä kun luulin ettei se menisi tänään muuta. Mutta olikin vielä pienryhmän erikoistunti eli tanssitunti. Jäin sitten katselemaan sitä ja harmittelin ettei itselläni ollut tänään kuin tunti ratsastusta. Helposti olisi mennyt toinenkin. Lissullekaan ei tullut kanssani hiki kuin silmäluomiin.
Ongelmia:
en aina tiennyt mitä tein
pientä kiemurtelua alkuun
ensin oli vähän hidas, sitten hieman vyöryi
haastavinta oli edelleen siirtymät laukasta raviin
Parannusta:
humma suoristui
Lissu rupesi kuuntelemaan hyvin
kulki kivan tasaisesti
rupesin itse saamaan tunnetta pullahtavasta lavasta ja pikkuhiljaa takajaloistakin
ei ollut kovin rankkaa
sain todella paljon enemmän irti kuin ryhmätunnista
ensi viikolla uudestaan
Mentiin maneesiin kun tuntilaiset jäivät pihalle. Aurinkoinen lähes +20°C. Syksyn ehkä viimeinen lämmin päivä.
Alkukäynneissä kokeilin miten saan Lissun pysähtymään istunnalla. Vähän heikosti. Juuri sen pidemmälle en ehtinyt kun ope tuli. Ravailin ympyröitä ja lopuksi otin laukat molempiin suuntiin. Vähän hitaasti tajusin hallissa olevat peilit ja suoruuden tarkkailun niistä. Toiseen suuntaan oli laukassa suora, olikohan vasen kierros? Unohdin näemmä nopeasti. Otin vielä pätkän oikeaa laukkaa mutta kulmapeili oli sumuisempi ja siitä näki huonommin.
Open kanssa aloitettiin samoin tekemällä muutamat siirtymät istunnalla. Ihan ok. Sitten tehtiin käynnissä suoristusta sekä "rekkakulmia". Eli kääntämällä melko suoralla hevosella etujalat kulman ympäri. Kolme askelta. Käynti piti muistaa myös koota. Myöhemmin lisättiin myös asetusta menosuuntaan. Koko takaosakäännöksessä (180°) askeleita tulee 6. Oma vastaukseni oli 6 - 7. Tästä taisi olla puhetta joskus muinoin Aaltiksella Tuulin tunnilla.
Välillä meinasi olla pientä luikertelua heti käännöksen jälkeen. Piti myös käyttää sisäjalkaa käännöksessä aktivoimaan käyntiä. Se tuntui itselleni jotenkin epäluonnolliselta. Parani kuitenkin. Välillä tein hyviä käännöksiä enkä oikein tajunnut että mitä tein toisin. Ihan alkuun Lissu oli välillä vähän hidas, silloin taas tovin kaipasin kannuksia tai raippaa.
Ravissa sama juttu. Alkuhitailun jälkeen tamma heräsi. Taas piti muistaa koota ravia käännöksiin. Muistettavaa oli aika paljon. Käännöksen jälkeen piti ratsastaa myös eteen. Ope puhui että ole kuin lumpeenkukka (vai lootus) ja avaa jalat sivuille. Lissu kulki kivan tasaisesti. Peileistä näytti oikein nätiltä. Suoristushommia taidettiin tehdä taas jo ravissa. Oikeassa kierroksessa ei saanut päästää lapaa pullahtamaan ulos tai koko hummaa kaatumaan sisälle.
Laukassa keskityttiin enemmän suoruuteen. Ei saanut vyöryä ja kulmat piti yhä askeltaa vähän kootummin. Taas unohdin katsoa peilejä. Vasemmassa laukassa piti taivuttaa reilusti ulos. Lissun mielestä oli hankalaa.
Vasemman laukan lomassa käytettiin käynnissä parantamassa asentoa. Takaosa sisään, lapoja ulos. Asetus piti ehkä ensin käyttää ulkona. Itselleni oli helpompi ajatella sulkua. Tästä asennosta nostettiin laukka. Pari kertaa tehtiin vielä siirtymät ees ja taas. Laukassa ei saanut lähteä vyörymään. Raviin piti siirtää istunnalla ja sitten vain istua, koska heti siirtymän jälkeen on parhaat raviaskeleet. Sitähän Riittakin Heponiityssä aina sanoi.
Lissu tuli aina lopulta raviin eikä nostanut siirtymissä päätä koska en käyttänyt ohjaa. Mutta siirtymissä ei ollut mitään täsmällisyyttä vaan saatoin hengitellä ensin pari ympyrällistä laukassa. Ravin hidastamisessa taisi kertaalleen tulla turpaa nostavia erimielisyyksiä. Pelkällä ulko-ohjalla tehtynä pidätteisiin tuli parempi vaste. Lopulta löytyi suoraan nostosta myös kaunis, rauhallinen ja ryhdikäs laukka. Makeaa! Vihdoin meillä ei ollut kiire! Jos vähän meinasikin kiihtyä niin osasin puuttua heti ja Lissu kuunteli. Jes!
Loppuraveissa sai päästää venyttämään pidemmälle kaulalle. Lissu oli kivasi kuulolla eikä juossut alta. Vaihtelin suuntia ja tein isoja ympyröitä. Hetki ehdittiin kävellä kun hepalle löytyi seuraava kuski. Minä kun luulin ettei se menisi tänään muuta. Mutta olikin vielä pienryhmän erikoistunti eli tanssitunti. Jäin sitten katselemaan sitä ja harmittelin ettei itselläni ollut tänään kuin tunti ratsastusta. Helposti olisi mennyt toinenkin. Lissullekaan ei tullut kanssani hiki kuin silmäluomiin.
Ongelmia:
en aina tiennyt mitä tein
pientä kiemurtelua alkuun
ensin oli vähän hidas, sitten hieman vyöryi
haastavinta oli edelleen siirtymät laukasta raviin
Parannusta:
humma suoristui
Lissu rupesi kuuntelemaan hyvin
kulki kivan tasaisesti
rupesin itse saamaan tunnetta pullahtavasta lavasta ja pikkuhiljaa takajaloistakin
ei ollut kovin rankkaa
sain todella paljon enemmän irti kuin ryhmätunnista
ensi viikolla uudestaan
keskiviikko 2. syyskuuta 2020
Oppikirjahevosen niskaa ylemmäs koulutunnilla
Keskiviikon koulutunnille odotin taas Laibaa mutta sainkin Lissun. Taas tamma oli omilta jäljiltäni. Löytyi kuitenkin sisältä. Kannuksia ja raippaa en ottanut mutta nyt jätin martingaalin pois. Koulusatula, enkä jaksanut säätää jalustimia. Olivat hitusen pitkät (reikä 9) mutta käynnissä sain jalat rentoutettua jalustimiin. Päätin kokeilla näillä.
Ratsukoita tunnilla oli 8. Mentiin kentällä ja keli oli aurinkoinen +18°C. Tänään kentänpuoliskomme oli jaettu puomeilla neljään osaan.
Alkuverkassa mentiin taas askellajit itsenäisesti läpi. Lissu oli tasainen eikä martingaalin puutetta huomannut mistään. Itse tosin yritin kovasti olla tekemättä mitään (häiritsemättä) enkä kovin ratsastanut. Hepalle tämä näytti olevan ok.
Päivän kuviona oli tehdä joka toiseen (eli ristikkäisiin) kulmaan ympyrät, kahteen muuhun taas neliöt avossa. Ympyröillä piti koota pätkä merkkitötteröiden välissä. Eli niskaa ylös. Tarvittaessa pois peräänannosta, ennemmin kuin turpa ryntäisiin. Avossa kaula piti pitää suorana.
Ensin oikea kierros, kaikki askellajit. Tai laukkaa ei menty kuin tyhjillä suorilla uraa pitkin. Käynnissä mentiin pari kierrosta. Ei kommentteja. Ihan ok menoa. Ravi oli kivan tasaista ja ohjautui hyvin. Ensimmäinen kommentti taisi tulla kokoamisesta. Olin autuaasti jo unohtanut että niitä piti tehdä! Omasta mielestäni toimi hyvin istunnalla. Pääsääntöisesti meillä oli tasaista menoa. Tänään toimi niin päin että open katsoessa meni paljon huonommin ja tamman pää nousi. Pyöreämmästä niskasta ja rennommista käsistä tuli sitten sanomista. Enkä muista kumman suunnan viimeisillä metreillä tuli kommenttia avosta että kulkee perä sisällä. Olisin mieluusti kuullut tuon sen verran aiemmin että olisin ehtinyt korjata! Lissu on kuulemma oppikirjahevonen ja tekee oikein kun kuski pyytää oikein tms.
En tiedä oliko vasen kierros vaikeampi vai oliko Lissu ehtinyt kuumahtaa. Käyntiä mentiin niukasti yksi kierros. Ravi tuntui turhan vauhdikkaalta ja kumman pompottavalta. Onneksi siihenkin löytyi kuitenkin vaihteet. Laukkaa piti ratsastaa eteen. Laukasta alassiirtymät tuntuivat menevän entistä pahemmiksi ja pari kertaa laukkaa livahti kulman yli. Loputa ope otti meidät ympyrälle syyniin ja piti hengittää alas raviin. Lissu pudotti lopulta omineen raviin ja kuskin piti istua rennosti jalat irti ja hengitellä. Tehtiin pari toistoa, muttei tullut kovin ihanaa.
Kerta toisensa jälkeen kun tuli käsky hengittää sisään niin en muistanut kumpi on kumpaan suuntaan. Varmaan vähän samaan tapaan kuin osalla ihmisistä on vaikea muistaa oikea ja vasen. Pahimmillaan siis jäin vain pidättämään hengitystä. Jälkikäteen totesin että ihan sama mihin suuntaan hengitän, kyllä se oikea suunta tulee viimeistään seuraavana.
Sykemittari laski tällekin tunnille reippaat sykkeet. Ei ollut mielestäni kovin rankkaa ja epäilen mittarivirheitä.
Ongelmia:
meni huonommin kun ope katsoi
olisin kaivannut enemmän kommentteja
en huomannut että perä oli oikeassa kierroksessa sisällä
laukat yritti mennä perä sisällä molempiin suuntiin
siirtymiset laukasta raviin olivat rumia
menin hengityssuunnissa sekaisin
sykemittari sekoili taas omiaan
Parannusta:
sain jalat pidettyä suht rentoina pitkissä jalkkareissa
ensimmäinen eli oikea kierros oli helpompi
kulki pääosin rentona ja kuunteli istuntaa
Ratsukoita tunnilla oli 8. Mentiin kentällä ja keli oli aurinkoinen +18°C. Tänään kentänpuoliskomme oli jaettu puomeilla neljään osaan.
Alkuverkassa mentiin taas askellajit itsenäisesti läpi. Lissu oli tasainen eikä martingaalin puutetta huomannut mistään. Itse tosin yritin kovasti olla tekemättä mitään (häiritsemättä) enkä kovin ratsastanut. Hepalle tämä näytti olevan ok.
Päivän kuviona oli tehdä joka toiseen (eli ristikkäisiin) kulmaan ympyrät, kahteen muuhun taas neliöt avossa. Ympyröillä piti koota pätkä merkkitötteröiden välissä. Eli niskaa ylös. Tarvittaessa pois peräänannosta, ennemmin kuin turpa ryntäisiin. Avossa kaula piti pitää suorana.
Ensin oikea kierros, kaikki askellajit. Tai laukkaa ei menty kuin tyhjillä suorilla uraa pitkin. Käynnissä mentiin pari kierrosta. Ei kommentteja. Ihan ok menoa. Ravi oli kivan tasaista ja ohjautui hyvin. Ensimmäinen kommentti taisi tulla kokoamisesta. Olin autuaasti jo unohtanut että niitä piti tehdä! Omasta mielestäni toimi hyvin istunnalla. Pääsääntöisesti meillä oli tasaista menoa. Tänään toimi niin päin että open katsoessa meni paljon huonommin ja tamman pää nousi. Pyöreämmästä niskasta ja rennommista käsistä tuli sitten sanomista. Enkä muista kumman suunnan viimeisillä metreillä tuli kommenttia avosta että kulkee perä sisällä. Olisin mieluusti kuullut tuon sen verran aiemmin että olisin ehtinyt korjata! Lissu on kuulemma oppikirjahevonen ja tekee oikein kun kuski pyytää oikein tms.
En tiedä oliko vasen kierros vaikeampi vai oliko Lissu ehtinyt kuumahtaa. Käyntiä mentiin niukasti yksi kierros. Ravi tuntui turhan vauhdikkaalta ja kumman pompottavalta. Onneksi siihenkin löytyi kuitenkin vaihteet. Laukkaa piti ratsastaa eteen. Laukasta alassiirtymät tuntuivat menevän entistä pahemmiksi ja pari kertaa laukkaa livahti kulman yli. Loputa ope otti meidät ympyrälle syyniin ja piti hengittää alas raviin. Lissu pudotti lopulta omineen raviin ja kuskin piti istua rennosti jalat irti ja hengitellä. Tehtiin pari toistoa, muttei tullut kovin ihanaa.
Kerta toisensa jälkeen kun tuli käsky hengittää sisään niin en muistanut kumpi on kumpaan suuntaan. Varmaan vähän samaan tapaan kuin osalla ihmisistä on vaikea muistaa oikea ja vasen. Pahimmillaan siis jäin vain pidättämään hengitystä. Jälkikäteen totesin että ihan sama mihin suuntaan hengitän, kyllä se oikea suunta tulee viimeistään seuraavana.
Sykemittari laski tällekin tunnille reippaat sykkeet. Ei ollut mielestäni kovin rankkaa ja epäilen mittarivirheitä.
Ongelmia:
meni huonommin kun ope katsoi
olisin kaivannut enemmän kommentteja
en huomannut että perä oli oikeassa kierroksessa sisällä
laukat yritti mennä perä sisällä molempiin suuntiin
siirtymiset laukasta raviin olivat rumia
menin hengityssuunnissa sekaisin
sykemittari sekoili taas omiaan
Parannusta:
sain jalat pidettyä suht rentoina pitkissä jalkkareissa
ensimmäinen eli oikea kierros oli helpompi
kulki pääosin rentona ja kuunteli istuntaa
tiistai 1. syyskuuta 2020
Iltaesteitä heikolla keskittymisellä
Tiistaina oli taas esteilta Äimiskällä. Olin varautunut Laibaan mutta heppajako toikin Lissun. Tamma oli vieläpä valmiina edellisellä tunnilla, mainiota.
Kasattiin puomitehtävistä esteet kentälle. Okseri, kaksi pystyä ja yksi este kavalettipalikoista. Selkään hypätessä lyhensin jalkkareita edellisen kuskin puomitunnin jäljiltä 5 reikää.
Alkuun mentiin taas askellajit itsenäisesti läpi. Jo tässä huomasin vain puksuttelevani menemään. Tein muutamat temponmuutokset ja sain tehtyä pidätteet istunnalla eikä Lissu heilutellut päätään. Oli kyllä innoissaan menossa. Tänään oli oma ylipitkä esteraippa mukana. Pudotin sen pois vasta lopputunnista.
Tultiin ensin ravissa puomeja ympyrällä. Olikohan oikeassa kierroksessa kun piti huolehtia sisäpohkeella ettei Lissu kaadu sisälle. Vasemmassa kierroksessa taas katsoa ettei käännytä jo liian tiukasti. Tms. Itse puomit taisivat olla ihan ok. Olisin voinut ottaa vähän enemmänkin kommentteja. Epäselväksi jäi sekin olisiko tehtävällä pitänyt pyöriä aina useampi kierros kerrallaan.
Laukassa sitten sama. Vaikka kuinka yritin katsoa välimatkoja niin silti kerta toisensa jälkeen oltiin jonkun hännässä kun kaveri tekikin vielä toisen ympyrän. Tai meinattiin mennä puomien siirtelijästä yli. Me mentiin aina vaan yksi ympyrä kerrallaan. Ei tullut juuri käskyjä että uudestaan tai riittää. Yhä oma ratsastus oli vähän ajelehtimista. Kun sai keskittyä pelkkään ympyrään niin tuli pääosin hyvää. Vähemmän hyvää jos oma huomio herpaantui jonnekin muualle. Tultiin molempiin suuntiin sekä puomeina että keskelle nousseen ristikon kanssa.
Lissu oli hitusen kiireinen muttei kaahaillut. Osasin pääsääntöisesti tehdä ihan asialliset tiet. Jonkun kerran askel ei osunut.
Seuraavana esteenä oli lävistäjän ristikko. Siinä piti saada laukka vaihtumaan oikeasta vasemmaksi. Ekalla kerralla esteen jälkeen esitettiin hienot luikertelut Lissun arpoessa mihin suuntaan saa kurvata ja minun yrittäessä saada jatkettua suoraan kohti kulmaa. Ei mitään käryä mikä laukka meillä oli kiemurrellessa.
Sen jälkeen linjaus käskettiin tehdä uralta asti ja sain johdettua myötälaukan. Kolmas kerta taisi sekin olla hyvä.
Lopuksi tultiin vielä rata. Meidät jätettiin vikoiksi ja esteet nousivat meille jonnekin 70 cm nurkille. Hämärsi jo sen verran että valot menivät päälle. Aurinkokin ehti laskea. En tiedä mitä sykemittari sekoili mutta käynnissä omaa vuoroa odottaessa sykkeet olivat mittarin mukaan n. 180 - 188 kuuden minuutin ajan. Eivät varmasti olleet! Otin vähän ravihölkkää hetken alle. Rupesi tulemaan jo vilukin. Lämmintä ehkä +11°C tässä vaiheessa. Pitkähihainen ja turvaliivi.
Aloitettiin oikeassa kierroksessa ympyrän ristikolla. Tultiin jotenkin hassusti ja puomi putosi. Käsky oli tulla heti uudestaan. Parempi. Seuraavan pystyn jälkeen Lissu vähän spurttasi mutta sain sen kuitenkin haltuun. Lävistäjäesteelle lähestyttäessä askel ei osunut ja pääni löi ihan tyhjää. Esteestä mentiin kuitenkin yli. Ympyrä vasemmalle ja kavalettiesteelle osui vihdoin paikkakin ja sen näin kauempaa.
Lävistäjä saatiin sakkona ja tällä kertaa aivotoimintani oli paremmin mukana. Olisin ylipäänsä kaivannut opelta tänään vähän enemmän puhetta, jotta olisin voinut keskittyä siihen ja sen myötä ratsastukseen. Kumma ADHD-päivä päässäni. Ehkä olisi kannattanut mainita asiasta opellekin, jotenkin en kehdannut.
Radan jälkeen ope vinkkasi käyttämään istuntaani esteillä. Taisi viitata siihen kun Lissu pystyn jälkeen vähän spurttasi. En kyllä muista yhtään mitä tein siinä. Muuten istuntani oli automaattisesti kenttäratsastusmoodissa. Kaarteet ja esteille lähestymiset ollaan lähempänä satulaa, muuten kevyemmin. Mutta muistikuvia ei jäänyt siitä että koska tein mitä ja miten se vaikutti.
Ei ihan parasta suorittamista tänään muttei onneksi kovin pahastakaan päästä. Onneksi kisaradoilla ei tarvi väistellä muita.
Hölkkäsin hetken, purettiin esteet. Pesin Lissun jalat ja kylmäsin takaset letkulla. Aika heiluvaiset takajalat oli tänäänkin pesupaikalla. Selän ja pään putsaus ja kylmät etusiin. Tänään olisin ollut yllättävän ripeä. Toki jäin sitten vielä lopuksi suusta kiinni ja lähdin vasta kymmenen alla kotia kohti. Ulkona oli siinä vaiheessa jo kunnolla pimeää ja auton mittari näytti enää +10°C.
Ongelmia:
kummallista keskittymiskyvyttömyyttä kuskilta
vähän kiemurtelua
ympyrätehtävä meni aika vaihdellen
olisin kaivannut enemmän tukea ja kommentteja opelta
aikamoista takajalkojen heiluttelua taas kylmätessä
kylmää ja pimeää tunnin jälkeen
sykemittari mittasi ihan omiaan ja väitti tuntia rankaksi
Parannusta:
ei kieltoja
ei pukkeja tai muitakaan loikkia
Kasattiin puomitehtävistä esteet kentälle. Okseri, kaksi pystyä ja yksi este kavalettipalikoista. Selkään hypätessä lyhensin jalkkareita edellisen kuskin puomitunnin jäljiltä 5 reikää.
Alkuun mentiin taas askellajit itsenäisesti läpi. Jo tässä huomasin vain puksuttelevani menemään. Tein muutamat temponmuutokset ja sain tehtyä pidätteet istunnalla eikä Lissu heilutellut päätään. Oli kyllä innoissaan menossa. Tänään oli oma ylipitkä esteraippa mukana. Pudotin sen pois vasta lopputunnista.
Tultiin ensin ravissa puomeja ympyrällä. Olikohan oikeassa kierroksessa kun piti huolehtia sisäpohkeella ettei Lissu kaadu sisälle. Vasemmassa kierroksessa taas katsoa ettei käännytä jo liian tiukasti. Tms. Itse puomit taisivat olla ihan ok. Olisin voinut ottaa vähän enemmänkin kommentteja. Epäselväksi jäi sekin olisiko tehtävällä pitänyt pyöriä aina useampi kierros kerrallaan.
Laukassa sitten sama. Vaikka kuinka yritin katsoa välimatkoja niin silti kerta toisensa jälkeen oltiin jonkun hännässä kun kaveri tekikin vielä toisen ympyrän. Tai meinattiin mennä puomien siirtelijästä yli. Me mentiin aina vaan yksi ympyrä kerrallaan. Ei tullut juuri käskyjä että uudestaan tai riittää. Yhä oma ratsastus oli vähän ajelehtimista. Kun sai keskittyä pelkkään ympyrään niin tuli pääosin hyvää. Vähemmän hyvää jos oma huomio herpaantui jonnekin muualle. Tultiin molempiin suuntiin sekä puomeina että keskelle nousseen ristikon kanssa.
Lissu oli hitusen kiireinen muttei kaahaillut. Osasin pääsääntöisesti tehdä ihan asialliset tiet. Jonkun kerran askel ei osunut.
Seuraavana esteenä oli lävistäjän ristikko. Siinä piti saada laukka vaihtumaan oikeasta vasemmaksi. Ekalla kerralla esteen jälkeen esitettiin hienot luikertelut Lissun arpoessa mihin suuntaan saa kurvata ja minun yrittäessä saada jatkettua suoraan kohti kulmaa. Ei mitään käryä mikä laukka meillä oli kiemurrellessa.
Sen jälkeen linjaus käskettiin tehdä uralta asti ja sain johdettua myötälaukan. Kolmas kerta taisi sekin olla hyvä.
Lopuksi tultiin vielä rata. Meidät jätettiin vikoiksi ja esteet nousivat meille jonnekin 70 cm nurkille. Hämärsi jo sen verran että valot menivät päälle. Aurinkokin ehti laskea. En tiedä mitä sykemittari sekoili mutta käynnissä omaa vuoroa odottaessa sykkeet olivat mittarin mukaan n. 180 - 188 kuuden minuutin ajan. Eivät varmasti olleet! Otin vähän ravihölkkää hetken alle. Rupesi tulemaan jo vilukin. Lämmintä ehkä +11°C tässä vaiheessa. Pitkähihainen ja turvaliivi.
Aloitettiin oikeassa kierroksessa ympyrän ristikolla. Tultiin jotenkin hassusti ja puomi putosi. Käsky oli tulla heti uudestaan. Parempi. Seuraavan pystyn jälkeen Lissu vähän spurttasi mutta sain sen kuitenkin haltuun. Lävistäjäesteelle lähestyttäessä askel ei osunut ja pääni löi ihan tyhjää. Esteestä mentiin kuitenkin yli. Ympyrä vasemmalle ja kavalettiesteelle osui vihdoin paikkakin ja sen näin kauempaa.
Lävistäjä saatiin sakkona ja tällä kertaa aivotoimintani oli paremmin mukana. Olisin ylipäänsä kaivannut opelta tänään vähän enemmän puhetta, jotta olisin voinut keskittyä siihen ja sen myötä ratsastukseen. Kumma ADHD-päivä päässäni. Ehkä olisi kannattanut mainita asiasta opellekin, jotenkin en kehdannut.
Radan jälkeen ope vinkkasi käyttämään istuntaani esteillä. Taisi viitata siihen kun Lissu pystyn jälkeen vähän spurttasi. En kyllä muista yhtään mitä tein siinä. Muuten istuntani oli automaattisesti kenttäratsastusmoodissa. Kaarteet ja esteille lähestymiset ollaan lähempänä satulaa, muuten kevyemmin. Mutta muistikuvia ei jäänyt siitä että koska tein mitä ja miten se vaikutti.
Ei ihan parasta suorittamista tänään muttei onneksi kovin pahastakaan päästä. Onneksi kisaradoilla ei tarvi väistellä muita.
Hölkkäsin hetken, purettiin esteet. Pesin Lissun jalat ja kylmäsin takaset letkulla. Aika heiluvaiset takajalat oli tänäänkin pesupaikalla. Selän ja pään putsaus ja kylmät etusiin. Tänään olisin ollut yllättävän ripeä. Toki jäin sitten vielä lopuksi suusta kiinni ja lähdin vasta kymmenen alla kotia kohti. Ulkona oli siinä vaiheessa jo kunnolla pimeää ja auton mittari näytti enää +10°C.
Ongelmia:
kummallista keskittymiskyvyttömyyttä kuskilta
vähän kiemurtelua
ympyrätehtävä meni aika vaihdellen
olisin kaivannut enemmän tukea ja kommentteja opelta
aikamoista takajalkojen heiluttelua taas kylmätessä
kylmää ja pimeää tunnin jälkeen
sykemittari mittasi ihan omiaan ja väitti tuntia rankaksi
Parannusta:
ei kieltoja
ei pukkeja tai muitakaan loikkia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)