Hetkellistä jarruttomuutta

Lauantaiaamuni alkoi Aaltokankaan 4 hengen pienryhmäestetunnilla klo 10. Taas olin alkuperäisestä aikataulustani jäljessä ja muut tuntilaiset olivat kasanneet esteet kun pääsin paikalle. Hepat oli jätetty meitä varten sisälle.

Heta kuvasi ratapiirroksen.

Olin mielissäni kun sain jatkaa Grinillä. Tajusin vasta aamulla että olisin voinut toivoa sitä. Jampan kuski ehdotteli vaihtamista mutten suostunut. Hoitaessa Grini oli kiltisti. Taas estesuitset eli olympia. Tällä kertaa ohjat olivat isoissa renkaissa kiinni. Nyt otin heti alkuun tynkäraippani mukaan. Kannukset jätin pois. Tämän tunnin perusteella ehdottomasti ensi kerralla myös kannukset!

Maneesissa oli n. +5°C, pihalla vähän vähemmän ja tihutti. Alkuverkassa pyöriteltiin askellajit läpi. Suoraa uraa, pääty-ympyröitä ja oliko jokunen volttikin. Grini eteni vähän paremmin ja rennommin kuin viimeksi. Mutta heti kun ruvettiin tekemään hommia vuorotellen, alkoivat taas jumittelut oman vuoron koittaessa. Muutenkin kävely oli välillä mutkalla valumista johonkin. Aika kovasti sai komentaa että meni suorana suoraan haluamaani suuntaan.

Aloitettiin ovea lähimmästä ristikosta ja sen edessä oli ponnistuspuomi. Oikea kierros. Ensin tyhjä kierros ympäri, sitten ympyrällä yli eli esteeltä oikealle ja perään vielä toinen ylitys, josta jatkettiin vasemmalle. Grini meni reippaasti. Osa laukoista vaihtui mutta eivät kaikki. Pikkuhiljaa lisättiin lisää ristikoita perään 4-kaarisen kiemurauran tapaan. Ja lopulta jatkettiin vielä suora linja perään.

Ensimmäisellä kerralla pikkukorkeuksilla linjalle tuli 6 askelta. Kun esteet nousivat niin jarrut menivät totaalisen epäkuntoon. Pidin ennen pystyä kaikin voimin vastaan mutta humma kiihtyi silti ja singahti välin viidellä. Meni kuitenkin suoraan ja loikki esteet.

Viimeinen kierros tuli videolle. Kaarevan linjan tehtävät menivät ihan höpöksi eikä ollut yhtään paikkoja. Sain luvan tehdä suoralle linjalle voltin jos lähtee kiihtymään. Nyt kuitenkin malttoi pystylle asti ja vielä pari askelta sen jälkeen ennen kuin lähti kiihtymään. Siinä vaiheessa olin jo päättänyt ettei tehdä volttia. Sujuva 5. Tosin kuskilla ei taas lopulta ollut mitään sanottavaa vauhdista. Koulutuksellisesti olisi voinut olla hyvä tehdä voltti. Nyt ymmärrän miksi viimeksi ohjat olivat kakkosrenkaissa. Nyt mentiin tosiaan hetkittäin ihan ilman jarruja. Pelham voisi olla hyvä kokeilla. Nivelellä en lähtisi tämän kanssa hyppäämään. Se taisi suunnilleen olla tilanne tänään ison renkaan kanssa.

Estekorkeus oli tänään meille max 75 cm. Ehkä tarvitsisimme myös vähän isommat esteet jotta humma malttaisi keskittyä paremmin.

Ongelmia:
kädet tulivat kipeiksi
omaa vuoroa odotellessa kiemursi ja juurtui
kuskin hiukset eivät pysyneet takaponnarilla vaan pampula putosi ja katosi

Parannusta:
ravipuomit todella tyylikkäästi
helposti kaikesta yli
ei kiemurrellut tehtävillä

Viimeisen kierroksen söhellys on ainoa, joka tuli talteen. Ansku kuvasi Hetan laitteilla.

Tasaista pimeässä

Perjantaina olin etäilemässä ja ehdin neljäksi Hempan kanssa Artsiin. Ei muita tulijoita, joten saatiin yksäri kotikentällä. Alkuviikosta Hemppa oli kuulemma ollut tuhma mutta nyt oli kiltisti. Tosin tarhasta piti käydä hakemassa perältä asti ja karsinassa talloi ohimennen vähän varvastani. Ihan hyvä kosto, koska vahingossa aiemmin säikäytin sen yrittämällä ripustaa loimea sen karsinan seinälle. Ei ollut Hempasta hyvä ajatus.

Päivän erikoisuus oli että Hemppa oli muuttunut edelliskäynnin jälkeen pilkkuiseksi. Kaulan oikealta sivulta löytyi 8 noin sormenpään kokoista tai pienempää valkeaa täplää. Lisää rungosta ja päästä. Erikoista.

Suunnitelma oli että olen rauhassa verkannut askellajit läpi ennen open tuloa. Töiden kanssa venähti ja rupesin ravaamaan vasta kun ope kaartoi pihaan. Käynti siihen asti oli yllättävän tasaista eikä ravikaan paha. Ei ollut pahasti kummallinen mutta muutama yksittäinen huonompi askel tuli alkutunnista. Open kanssa jatkettiin suorilta verkkalaukoilla. Ei kovin kauniit nostot. Ympyrää ja suoraa. Nopeat askeleet. Vasen laukka oli huonompi ja siinä piti ajatella lapoja ulospäin että huonompi sisätakanen mahtuu paremmin astumaan alle. Tai jotenkin noin.

Välikäyntien jälkeen tultiin avotehtävää uudella tavalla. Ensin harjoiteltiin käynnissä askelmerkit kohdilleen. Kulman jälkeen lähdettiin pitkän sivun alusta loivalle lävistäjälle. Tähtäys pikemminkin kulmaan. Suoralla hevosella suoraan. Sitten siitä lähdettiin vaihtamaan suunta kohti lyhyttä sivua pitäen ratsu sangen samassa asennossa. Taivutusta olisi voinut lisäillä mutta oma ajatus ei riittänyt myöhemmin sinne asti. Eikä meno saanut hiipua. Heti kun tuli jotain hankaluuksia tai lavat tippuivat niin jatkettiin kulman suuntaan eli suoran hevosen menosuuntaan. Näitä sitten toistettiin vuorotellen. Ei ollut ihan tunnetta siitä koska meni huonommaksi mutta se korjaantui aika hyvin sillä etten tehnyt kovin pitkiä pätkiä kerrallaan. Hempan ajatusta piti saada enemmän eteen. Välillä sen avuksi tehtiin kulmaan voltti. Kertaalleen käänsin uralle tullessa väärään suuntaan.

Sitten avohommaa jatkettiin uraa pitkin harjoitusravissa. Alku samoin että linjattiin lävistäjälle. Siitä heti jatkettiin pitkän sivun suuntaisesti. Yhä jos tuli ongelmia niin jatkettiin pois n. 30° kulmassa kohti lyhyttä sivua ja jatkettiin kun tilanne parani. Hyvä tehtävä. Suurin haaste oli että välillä Hemppa vastusteli heti jos otti ulkoa pidätteen. Suunnanvaihto avoon piti tehdä enemmän ulko-ohjan pidätteellä kuin sisäjalalla. En kyllä osannut jättää sisäjalkaani rauhaan.

Laukat tehtiin yksi laukka kerrallaan tiimalasikuviolla. Samalla kierroksella tuli siis sekä myötä- että vastalaukka. Lyhyet lävistäjät kentän poikki melko keskeltä. Lyhyet sivut ja pitkien sivujen alut ja loput suoraan. Aktiivinen laukka muttei saanut mennä lujaa. Tässä huomasi miten ohjat lähtivät luistamaan ja Hemppa oli enemmän vasemmassa ohjassa kiinni. Toiseen suuntaan kulmissa sai nenä vipsahtaa ulos. Vastalaukka piti ratsastaa kuten myötälaukka ja asettaa kohti kentän keskustaa. Olikohan vasemmassa laukassa. Pääosin tuli käskyjä pitää Hemppa suorana. Kaula etujalkojen välissä. Pari rikkoa tuli. Sitten ratsastettiin vastalaukkaa kierros välissä uraa pitkin ja vähän eteen. Kyllä se siitä tasoittui. Reiteissä, suoristamisessa, asettamisessa ja ohjien pitämisessä käsissä oli niin paljon ajattelemista etten ehtinyt pahemmin miettiä Hemppaa sen tarkemmin. Tehtiin tätä kierrostolkulla kerrallaan ja sitten vaihdettiin suunta. Odotin paljon rankemmaksi mutta hyvin jaksettiin.

Loppuraveissa keventäen Hemppa oli sangen kiva. Ei ihan lyhyin ja lennokkain mutta sangen suora ja kevyt sekä aktiivinen. Jos lähti nykimään niin ohje oli keventää alas vähän raskaammin ja ajatellen istuntaa taakse tms. Eikä saanut valua uralle. Koska oli niin hyvä niin ei ravattu pitkään. Käyntisiirtymä oli yllättävän hyvä loppuun.

Sitten kävelin rauhassa loppukäynnit. Ympärillä oli säkkipimeää, joten ei todellakaan houkutellut poistua aidoista. Lopulta tulin alas ja keräsin kasamme Hemppa matkassa. Itselleni jäi vielä liikuntavirtaa ja oli vähän vilu hiipinyt puseroon, joten jäin vielä taluttamaan. Lopulta halusin kokeilla että miten Hemppa säätyy talutuksessa mukana. Vähän nahkeasti lähti ensin raviin mutta lopulta ravissa yhtä lailla seurasi minun vauhtiani. Pikkuhölkässä pikkuravia ja kun paahdoin menemään niin venytti kelvolliseen keskiraviin. Laukkaa en saanut irti spurttailuyrityksilläni. Sitten oli hyvä kävellä vielä loppuun kun kuskilla oli lämmin.

Ongelmia:
ohjat luistivat käsistä
nyki vähän
kertaalleen käänsin väärään suuntaan ravissa
esteet olivat vähän edessä
oli pimeää

Parannusta:
ei tullut sanomista liian pitkästä hevosesta vaikkei ollut kovin lyhyt
Hemppa oli kiltisti
ei ollut kovin rankkaa
pitkät pätkät harjoitusravia ja laukkaa eivät tuntuneet yhtään pahoilta
kenttä oli todella hyvässä kunnossa
ei satanut

Pilatesta ja juntturointia feat. Assi

Keskiviikkona aikataulut osuivat vihdoin yksiin ja Aira tuli käymään Assin kotitallilla. Sopivasti minulla Assipäivä ja saatiin valmennusaika iltapäivälle. Tästä tulikin sitten yksäri ja vähän kauhistuin kun hinta selvisi: 100 e! No eipä sitä auttanut enää peruakaan.

Suunnittelin meneväni taas hyvissä ajoin kävelemään valmiiksi. Lopulta ehdin kävellä hyvin ja ottaa melko pikaisesti askellajit läpi. Tässä vaiheessa Assi oli aika tahma. Vasta laukassa rupesi heräämään.

Open kanssa lähdettiin keskittymään ihan perusjuttuihin. Kuskin suoruuteen ja Assin apuihin vastaamiseen. Mentiin takapäätyyn. Alkuun kuski taas käänneltiin oikeaan asentoon satulassa. Tuntui alakyttyräiseltä. Kuva kertoo toista totuutta. Lantio oikeasti alle ja vatsalihakset käyttöön. Yläkroppa siihen päälle.

Ei näy alakyttyrää vaikka sellainen muka tuntui.
©Aira

Ensin ajattelin kuvion ympyräksi mutta kulmiahan siihen ratsastettiinkin. Ensin käynnissä. Nyt sain vihdoin kunnon kädestäpitelytunnin. Joka kulmaan tuli ohjeet erikseen. Ja saihan niistä muistutella! Hidastettiin vatsalihaksilla kulmiin ja suorille lähetettiin jalalla eteen. Hengitä, hartialinjaa vasemmalle, kulmassa ulkokyljen kautta ylävartalon kierto sisään. Lantiolla ei saanut lähteä tuuppimaan. Käynnin jälkeen kevyessä ravissa sama. Tarpeeksi kun toistettiin niin Assi rupesi heräämään. Melko pitkään oli kyllä sellainen olo etten huomaa eroja eikä tuntunut reagoivan jalkoihini.

Välikäyntien jälkeen sain valita laukan ja harjoitusravin väliltä. Päädyin laukkaan vaikka kuvittelin että ehditään tehdä molemmat. Assi oli eri mieltä ja jumitteli tänään vielä tavallista enemmän nostoissa. Nosteli häntää mutta mitään ei tullut. Ehkä olisi pitänyt vain komennella alusta asti heti topakammin eteen. Odotin että saisi hommat hoidettua ja sitten sujuvoituisi.

Lopulta nostettiin laukka kevyestä ravista. Ihan en osannut vaan autopilotti jätti satulaan juuri ennen nostoa. Pari kertaa Assi pudotteli laukan pois mutta sain hoputettua takaisin. Sitten ihan reippaastakin laukasta pudotti laukkaa pois. Näihin epäilen syyksi sen että kuunteli kuskin istuntaa ja kummasteli epätavallisia "ohjeita". Ihan kuten muinoin pudotti raviin sillä että irrotin jalat laukassa. Seuraavaksi saikin sitten olla jo vähän rauhoittelemassa menoa. Oli hankala pitää kädet rentoina kun humma halusi olla pitkä. Asetuksia ja taivutuksia en ehtinyt juuri miettiä. Sisäpohjetta käskettiin välillä käyttää. Laukassa mitä ehdin peilistä vilkuilla niin nyt yläkropassa oli enemmän kuurakettimaista suuntausta etuviistoon. Käännä lantiota alle, kierto ulkokyljestä. Hevoseen ei tosiaan pahemmin puututtu eli siirrettiin vain kuskin lapoja.

Harjoitusravi jäi tänään sitten tekemättä mutta ei haitannut. Laukasta jäin suoraan keventämään loppuraveja. Assi lyheni kyllä ja kulki suht asiallisessa muodossa muttei ollut niin tasainen kuin olisi voinut olla. Yhä tuli täsmäohjeita ratsastukseen. Loppukäynnit mentiin sitten huokaisten. Loppupalautteen yhteenveto oli että vatsalihaksia pitäisi käyttää enemmän.

Tein loppuun hetken kävelyn jälkeen vielä pätkän kevyttä ravia. Ensisijaisesti halusin Assin tasaisemmalle ohjastuntumalle mutta oli hyvä palautella asioita itsekseen myös tuoreeltaan mieleen. Assi ei tasoittunut paremmaksi. Jos annoin pidempää ohjaa niin lähti kiirehtimään. Enkä oikein viitsinyt tässä vaiheessa enää vaatia tiukasti, joten meni vähän haahuiluksi. Päädyin sitten jatkamaan loppukäyntejä. Mietin että lantion alueeseen ei tullut tunnin aikana korjauksia. Vain alun ohje että avaa lonkkia. Katselin vielä istuntaani peileistä ja yritin rutistaa oikeaa kylkeäni ja siirtää hartioita vasemmalle. Tuntui vinolta mutta näytti suoralta. Ope epäili työasentoani vinouttavaksi tekijäksi. Pitää yrittää muistaa kiinnittää asiaan huomiota!

Istuntakorjauksia:
kuskin piti käyttää kylkiään vielä paremmin
oikeaa kylkeä kainalon alta ruttuun
koko hartialinjaa piti siirtää vasemmalle
kantapäitä piti nostaa
hartioita ja käsivarsia piti rentouttaa

Ratsastusongelmia:
alkutunnista reagoi jalkaan vähän hitaasti
Assi jumitteli laukannostossa poikkeuksellisen pahasti
lopputunnista rupesi juoksemaan alta

Parannusta:
ei ollut kovin raskasta selälleni
Assi heräsi liikkeelle

Asettamista ja rentouden hakemista

Väliviikon jälkeen jatkoimme harjoituksia Riitan tunneilla Heponiityssä. Perinteisesti 6 ratsukkoa ja minä jatkoin Sakulla. Heti alkuun kysyin myötäämisestä. Kuulemma jos ohjat heittää pois niin hevosen kuuluu jäädä kantamaan itsensä muutamaksi sekunniksi. Mutta jos myötää tuntumalla niin ratsun kuuluu seurata ohjaa. Olin siis ajatellut asian sangen oikein.

Tänään aloitettiin vähän itsenäisemmin. Ensin asettamista ja avuille suoraa uraa pitkin. Sitten vasta ympyrälle. Tein ja työskentelin kyllä mutta alkuun vähän epämääräisemmin. Käsien asentoa ja ohjien pituutta yritin muistaa tarkkailla läpi tunnin. Myöhemmin myös sitä että istun painavana satulassa.

Saku ei ollut kevyimmillään. Päällisin puolin suht ok mutta vasemmassa ohjassa kiinni. Välillä oli myös sellainen olo ettei odota. Mutta liikaa ei saanut jäädä hidastelemaan. Olisin voinut vaatia vielä paremmin malttamaan. Myöhemmin kun muistin ratsastaa myös jalalla eteen niin helpotti.

Ravissa tuntui jopa helpommalta. Tehtiin siirtymiä käyntiin ja raviin ja piti tarkkailla että siirtymästä tulee edellistä parempi. Kun yli puolet on hyviä niin oppiminen menee oikeaan suuntaan tms. Siirtymät ok. Yritin muistaa ajatella asetusta läpi siirtymän. Herkästi jäin sitten vähän kiinni sisäohjaan. Vasemmassa kierroksessa oli hankalampaa muutenkin saada oikeaan ohjaan tuntumaa. Kertaalleen tuli tälläkin tunnilla sanomista että asettava käsi enemmän ylös. Vaikka yritin jo valmiiksi. Skarppasin myös ettei toinen käsi mene alas. Huomasin sen haluavan sinne.

Tämän päivän uusi juttu oli uraa pitkin suoraan ja asetettiin sisään tai ulos. Pitkillä sivuilla piti katsoa peileistä. Yllättävän hankalaa. Tuntui että lyhyet sivut menivät hyvin ja pitkillä jähmeentyi. Vinkiksi tuli tehdä silloin voltti. Mutta volteilla ja kulmissa homma toimi ja suorilla ei. Mutta kai se on oikea suunta lähteä tekemään.

Lopputunnista tehtiin taas laukannostoja. Sai nostaa itse käynnistä tai ravista. Ihan näppäriä nostoja ylämäkeen. Rennompaa kaulaa kaipasi ope. Tämän päivän positiivisuus oli että laukka nousi joka kerta. Myös silloin kun kiireellä karautin pois kavereiden alta. Ravisiirtymät olivat aavistuksen vyöryviä. Ei yhtä hyviä kuin mihin parhaimmillaan ollaan päästy. Oikea laukka oli taas lyhyempää ja kepeämpää kuin vasen.

Tämän päivän hankaluus oli lopputunnista alkanut yhden kulman karttelu. Yhä ratkaisin tilanteen väärin ja rupesin sullomaan hummaa kulmaan. Ohje oli että kannattaa kääntää radan poikki jo ennen kuin jännittyy ja kierros kierrokselta yrittää hivuttautua lähemmäs kulmaa. Kumma juttu etten meinaa oppia tätä.

Jossain vaiheessa tuntia ravi rupesi tuntumaan hassulta. Ajattelin että nyt varmaankin kokosi ja rupesi kulkemaan korkealla ja kevyellä kaulalla. Pari kierrosta ehti vetää niin kunnes ope puuttui asiaan. Ei ollut kuulemma hyvä juttu vaan veti kaulansa lyhyeksi ja jännittyneeksi. Ja tärkeintä on rentous ja rento kaula.

Loppuraveissa Saku ehdotteli itse laukkaa jos oikein muistan. Ei ravattu kovin pitkään. Kuunteli pidätteet hyvin jos meinasi lähteä kiihtymään. Ja loppuverkan sopiva asento on pää sään alapuolella. Mutta ei etupainoisena.

Ongelmia:
oli vähän raskas edestä
kuskin kädet tulivat kipeiksi
en muistanut miten säikkyily pitää ratsastaa
omat jalat nousivat kippuralle

Parannusta:
ihan kelpo menoa
tunsin asioita aika hyvin

Luottavaista menoa toisena päivänä maastoesteillä

Sunnuntaina pääsin ensimmäiseen hyppyporukkaan. Seuraksi kaksi suokkia. Yöllä oli käynyt pakkasella ja aamullakin oli vielä vilakkaa. Välikausihanskat olisivat voineet olla hyvä vaihtoehto maneesiin. Varpaita välillä vähän viilensi mutta pärjäsin hyvin.

Tänään Rellu ei ollut niin taipuisa ja tasainen kuin eilen. Alkuverkassa otin useasti takaisin käyntiin parantelemaan muotoa. Muuten oli tolkku itsensä. Alkulaukkojen lomassa loikittiin ympyrällä ensin minitukkia kolmesti. Ihan ok. Sitten pikkurisua. Ekalla kerralla ei ollut painetta kohti ohjaa ja askel ei osunut. Kivan vakaasti pysyn nykyään näissä hassummissa hypyissä kuitenkin kyydissä. Kaksi seuraavaa hyppyä tulivat paljon paremmin kun sain ajatuksen takaa eteen.

Sitten taidettiin tulla ensin coffin eli pysty, vesi ja pysty. Ensimmäisellä kerralla korkeus oli mini, toisella pieni. Ekalla tultiin vähän kovaa mutta taisi ehtiä nostaa jalkansa. Toinen vähän hallitummin.

Tämän jälkeen loikittiin taas muutaman esteen pätkiä. Sisälsivät myös eilen hyppäämättä jääneet punaisen risun ja tukkiokserin. Sekä täksi päiväksi rakennetut kulman ja portin. Rellu meni empimättä kaiken. Omassa ratsastuksessani huomasi taas pientä huononemaa esteiden noustessa. Punaiselle risulle tuli sakkokierros, joka meni aavistuksen paremmin. Nauroin yleisölle että nämä ovat niitä meidän huonoja hyppyjämme. Edelleen siis kuitenkin suht sujuvasti yli vaikka lähelle tultiinkin. Kantapäitä piti miettiä alemmas ja välillä vähän tasapainottaa puolipidätteillä. Ei ollut vielä takapuolituntumaa siitä että koska laukka on levinnyt liikaa. Luontaisesti humma oli kuitenkin aika ryhdikäs.

Lopuksi tultiin vielä 10 hypyn rata: sianselkä, lävistäjällä huilu ja okseri, toisella lävistäjällä pieni ja iso risu, tukkikasa, kulma, lävistäjällä iso ja pieni risu ja lopuksi coffin (a, b, c).

Alku meni ihan hyvin. Sitten rupesin kai tuijottelemaan liikaa isoja esteitä ja säätämään liikaa. Ison risun jälkeen meni epätasaiseksi. Tukkikasa ihan juuresta. Kulma taas lennokkaan kaukaa. Loppu taisi mennä vähän paremmin muttei niin tasaisesti kuin olisin halunnut. Coffinillekin taisi tulla vähän ahdasta.

Perään saatiin sakkokierroksella tukkikasa. Tasainen rytmi ja sopivan kokoinen puolipidäte. Oikein mallikelpoisesti yli ja se riitti. Ope sanoi että jäi 5 % himo tehdä meidän kanssa vielä jotain. Ymmärsin hyvin mutta oltiin kuitenkin molemmat sitä mieltä että tähän on hyvä lopettaa. Eniten ehkä helpottaisi että saisin säännöllisesti tarpeeksi isoja esteitä eteeni, jotten lamaantuisi niistä yhtään.

Luulin näitä isoiksi mutta kun katselin niin portti ja kulma olivat 85 cm. Muut samaa suuruusluokkaa. Punainen iso risu saattoi olla vähän enemmän. Myöhemmin kuulin että yksittäisenä on tuttarin este ja tehtävän osana (kuten tässä meillä) helpon tasoinen. Pakko oli uskoa.

Rellu oli aivan huippu lainaratsu. Ihanan kuuliainen ja suoraviivainen. Tosin kun innostui esteitä kohti niin perä heitti sivulle ja kun yritin suoristaa raiteilleen niin vaihteli laukkoja. Ei silti empinyt yhtään. Edes silloin kun tein huonoja päätöksiä. Muistin kehua kun teki hyvin.

Loppuraveissa oli hyvä muttei ihan yhtä hyvä kuin eilen. Kyselin jo omistajalta että mitä pitää tehdä että pääsen toistekin.

Ongelmia:
perän kiemurtelu ja laukkojen vaihtelu lähestymisissä
pyynnöstä laukka ei vaihtunut ihan joka kerta
viimeisellä radalla kuski rupesi säätämään paikkoja liikaa
isommat esteet aiheuttivat kuskille vähän jäätymisiä

Parannusta:
nyt en jännittänyt etukäteen yhtään vaan lähdin luottavaisin mielin tunnille
Rellu ei katsellut esteitä, empimättä kaikista yli
säätyi hyvin
flunssa haittasi ratsastustani yllättävän vähän
oli kivaa!

Päivän hyppyjä:

Mainiota maastoesteilyä maneesissa

Lauantai oli Purolassa estepäivä. Luulin rataesteiksi mutta muillakin ryhmillä oli kombo rata- ja maastoesteitä maneesissa. Olin viimeisessä porukassa kolmen hengen ryhmässä. Puolisen tuntia ennen rupesi vähän jännittämään.

Jätin kannukset pois koska eilen sain katkottua hepan kyljestä karvoja. Käytännössä tällä ei ollut vaikutusta. Sisäpohje meni tänään huomattavasti paremmin läpi kuin eilen. Tosin vaati se vähän hommia tänäänkin.

Alkuverkassa mentiin taas askellajit itsenäisesti läpi. Ohimennen menin myös valmiiksi tyrkyllä olleet maapuomit kaarevalla linjalla molempiin suuntiin. Sujui ihan asiallisesti. Muuten alkuverkassa ei ollut vielä kovin tasapainoista menoa.

Tehtävät aloitettiin ravissa. Kaareva linja, sitten seinältä vinosti puomi ja kaareva toiseen suuntaan. Sitten sama laukassa ja sitten kavaleteilla. Humma kyllä eteni mutta oli sen verran kiemura että pohkeet tuli pidettyä aika luonnollisesti kiinni.

Tämän jälkeen tultiin jumppalinjaa. Maapuomi, ristikko ja okseri (ekalla kierroksella pystynä). Tultiinkohan kaareva linja perään ja jotain muitakin. Vähän sai ratsastaa jumppavälissä eteen. Taidettiin tulla se vain kolmesti ja vikalla kierroksella okserin takapuomi taisi olla jo 80 cm kieppeillä. Sen isompia ei taidettu tulla.

Sitten tultiin kierroksia, joilla yhdistettiin normiesteitä ja maastoesteitä. Ensimmäisenä pieni tukki. Vähän jännitti että miten menee. Mutta ei Rellu katsonut. Yli vaan. Samalla kierroksella tultiin toinenkin. Nappasin harjasta kiinni mutta yli mentiin tästäkin.

Maastoestehyppyjä tuli useampia tunnin aikana. Pari hassumpaa loikkaa mutta pysyin kyydissä eikä humma ottanut itseensä. Kertaalleen meni pidäte vähän turhan hyvin läpi ja vauhti hyytyi täysin paria askelta ennen estettä. Muuten sangen sujuvasti. Vesimatostakaan ei sanonut mitään.

Vikalla kierroksella oli oikein hauskaa kun saatiin esteiden välissä rallatella kunnolla eteen. Eikä saanut päästellä edes ihan täysiä.

Loppuverkassa kulki jo paljon tasaisemmin. Oikeassa kierroksessa ajattelin avoa ja Rellu kulki sangen rentona. Vähän pidemmällä ohjallakin. Oli kyllä kiva tunti ja oikein hauskaa. Open kommentti oli että meillä näytti olevan hauskaa yhdessä tms.

Ongelmia:
alkuverkassa oli vähän kankeaa
oikealla jalallani tuntui olevan vähemmän painoa
kertaalleen pidäte meni turhankin hyvin läpi
narskutteli

Parannusta:
ei katsonut yhtään esteitä
laukat vaihtuivat lennosta
kuunteli avut todella hyvin
ponnistuspaikat löytyivät sangen hyvin
tuli taas kommentteja että hymyilin läpi tunnin

Ella videoi hyppyjämme:

Lapinlahden marrasleirillä lainaratsulla

Viikonlopuksi tuli mahdollisuus lähteä Purolaan maastoesteleirille lainaratsulla. Opeksi K. Purdy. Eihän tällaisia tilaisuuksia voi jättää käyttämättä! Niin siis huristelin junalla 5,5 tuntia Lapinlahdelle. Ratsun sain kesän leirikaverilta lainaan. Perjantai-ilta oli pimeä ja sateinen, n. +5°C. Flunssa meinasi iskeä, joten en ollut ihan parhaimmillani. Onneksi ei pahemmin haitannut ratsastusta.

Ensimmäinen tunti oli koulua ja olin illan viimeisellä tunnilla. Tämä oli kaksari. Ensin sain toki hepan omistajalta pikaohjeet. Kävelee reippaasti, on kiltti. Voi ahdistua jos jää vieraan hevosen ja seinän väliin. Mentiin maneesiin kävelemään edellisen vielä suorittaessa. Talutin tosin ensin kierroksen ympäri. Kivan tolkku mutta reipas. Kun sitten otin ohjia tuntumalle niin vauhti oli kyllä hallinnassani mutta muuten humma tuntui kirahvilta. Pää nousi jännittyneesti ylös. Lähdin hakemaan taivutuksia läpi mutta oikea kylki oli sangen kankea. Vasen kierros onnistui helpommin.

En saanut käyntiä kunnolla hyväksi ennen kuin lähdin ravaamaan. Siinä samat yritykset taivutella. Vauhdin kuunteli kyllä hyvin. Lopulta ope käski laukatakin. Oikea laukka sujui ihan tasaisesti. Tosin ei rentona. Vähän pidempää ohjaa käski ope.

Tunnilla ei tehty mitään kovin ihmeitä. Pääty-ympyrää ja tarpeen mukaan voltteja sisään. Oikean pohkeen läpi saaminen oli aikamoinen urakka. Ope kävi alkuun vähän kokeilemassa ohjasta että kyllä humma pääsee pyöreälle niskalle. Silkkihanskat pois ja kunnolla tarpeen mukaan ratsuun käsiksi. Alku oli venkulointia mutta rupesi tulemaan hyviä pilkahduksia. Ensin käynnissä, sitten ravissakin. Tehtiin vähän yksi ratsukko kerrallaan siirtymiä käynnin ja ravin välillä. Aika kaukana täydellisestä mutta oikeaan suuntaan. Muistin kehua paljon. Ope kaipasi välillä vielä huolellisempaa sisäohjasta kiittämistä. Sitten myös kahdesta jalasta eteen ja piti pysyä raiteilla. Vasemmassa kierroksessa sai ajatella koko etuosan kääntämistä sisään babyavon ajatuksella.

Laukat tultiin vuorotellen. Yllättävän tasaista. Välillä vähän vänkäilyä. Tässäkin yritin pitää rungon suorana. Vasemmassa kierroksessa tuntui että lavat pullahtavat ulos ja perä sisään. Muuten en tuntenut takaosan kiemurtelua niin hyvin kuin olisin halunnut. Muutamia siirtymiä laukasta raviin ja käyntiin ja käynnistä laukkaan. Ihan jees.

Ei ravattu enää loppuun vaan käveltiin pitkin ohjin. Taluttaessa piti lopussa vielä kokeilla että humma oikeasti osaa kulkea minun vauhtiani ihan nätisti.

Ongelmia:
alku oli aika jännittynyttä
oikean pohkeen saaminen läpi
välillä oli vähän kiemurtelua

Parannusta:
ihanan kiltti ja tolkku ratsu
vauhti säätyi oikein hyvin
yllättävän tasaiset siirtymät
tuli loppua kohti tasaisemmin tuntumalle
oli oikein kivaa

Likka videoi tuntiamme: