Minimaastoesterata

Sunnuntainakin jatkettiin samoilla hevosilla. Aamutunnilla mentiin taas kaareva linja molempiin suuntiin. Myötälaukat. Siististi yli. Sitten jälleen kerran käveltiin miniradan reitit selviksi. Sitten vuorollamme hypättiin rata.

Maini meni radan empimättä. Alkumatka mentiin vähän turhan rauhallisesti. Kerran vaihdoin laukan ravin kautta. Vitosen jälkeen lähti vähän kiihtymään ja himmailin. Vähän sain katseltua kelloa matkan varrella ja tajusin että mennään liian hitaasti. Alashyppyyn tultiin väärässä laukassa. Oltiin lopulta melko täsmällisiä muttei ihan. Sekunti yliaikaa eli 0,4 vp. Ei estevirheitä.

Neljästä ratsukosta 2 muuta pääsi ihanneajan puitteissa. Nyt ei lohduttanut että osuttiin lähimmäs kun meni yli. Mutta mitäpä siitä. 3 sekuntia hitaammin kuin viimeksi, lähestyy täydellistä! Tällä kertaa en jaksanut jännittää enää rahtuakaan vaan tällä hevosella oli jo aika nössöä.

Mentiin järven kautta takaisin. Paluumatkalla Maini ei jaksanut enää kiihdytellä vaan tallusteli vihdoin hitaasti.

Ongelmia:
pari väärää laukkaa

Parannusta:
hypyt sujuvasti
ei jännittänyt yhtään
ei yrittänyt syödä pitkin ohjin

Bissen selästä ratamme alku ja loppu:

Entinen kenttäratsu illan bonushevoseksi

Kahden maastoestereissun jälkeen poltteli vielä ratsaille. Avasin suuni ja sain vielä yhden ratsun alle. Ruunikko Online, Sannan entinen kisaratsu. Voisi kuulemma liikkua vielä useamminkin. Pitkä raippa varmuuden vuoksi mukaan. Kentälle itsenäisesti pyörimään.

©Loviisa

©Loviisa

Alkuvaroitukseksi tuli että hepalla on nivelrikkoa eli alkuun ontuu. Ja niin todellakin teki. Alkuverkkasin melko pitkällä ohjalla käynnissä, ravissa ja laukassa. Laukassa kevyessä istunnassa vain kenttää ympäri.

Tässä yritetään varmaan nokkaa alas.
©Loviisa

Ohjat tuntumalla aloitin käynnissä ja huomasin ulkoapujeni taas falskaavan. Välillä pyöristyi mutta nousi myös nopeasti ylös. Ravissa oli vielä epätasaisempaa. Myöhemmin yritin vähän istua alas mutta kun hepo rupesi tuntumaan jännittyneeltä niin jatkoin keventämistä. Pyörittelin kaarevia uria ja yritin ratsastaa nenää alas taitojeni mukaan. Ei kovin tasaista.

Humma oli herkästi jännittyvää tyyppiä.
©Loviisa

Laukat nousivat paremmin käynnistä, ravista ei kovin hyvin. Siinä sama juttu tasaisuuden kanssa. Yritin tehdä vaihdot mutten osannut. Mentiin sitten vastalaukkaa. Loppuraveissa polki paremmin alleen eikä juuri enää könkännyt. Siinä rupesi tasoittumaan paremmin tuntumalle. Myös vähän pidemmällä ohjalla. Oikea kierros oli helpompi. Vasemmassa meinasi olla oikealle ohjalle vähän tyhjä ja kun pidin siitä niin nenä kääntyi ulos.

Kuski keskittyy ihan vääriin asioihin.
©Loviisa

Lopuksi rupesi tihuttamaan. Takaisin karsinaan hummalla oli vähän kiire. Hoitohommat sujuivat ongelmitta.

©Loviisa

Ongelmia:
ei olisi halunnut kentälle vaan jumi joka kerta portille
en osannut pitää ratsun haluamaa tasaista tuntumaa
ohjan pidätteistä nosti päätä enkä muuten osannut hidastaa
könkkäsi aika pahasti
rupesi satamaan

Parannusta:
liike parani vertyessä
tuntuma tasoittui

Ohimennen kyselin opelta että miten tästä kannattaisi jatkaa kehittymistä. Vastaus oli aika yllättävä ehdotus hakea Saksasta joku nelivuotias. Ekana vuonna mihiharrastetta, 5 v harrastetta, 6 v tuttaria ja 7 v helppoa. Kuulemma minun taitoni riittäisivät sellaisen kouluttamiseen. Ihanan optimistista. En taida silti vielä uskoa. Enkä ole helppoon asti vielä edes ajatellut.

Miniharrasteen rata osissa

Iltapäivällä lähdettiin maastoesteille vasta neljältä. Lämpötila oli pudonnut n. 22 asteeseen. Tarkeni silti. Mennessä saatiin taas mennä edeltä.

Paikan päällä odoteltiin ensin opea ja käveltiin ympäriinsä katselemassa esteitä. Verkkahyppyinä tultiin taas sama kaareva linja kuin aiemminkin. Nyt saatiin molempiin suuntiin myötälaukat. Oikein jees. Tajusin jopa että saan säädeltyä ponnistuspaikkoja.

Välissä käytiin taas kävelemässä miniharrasteen rata. Nyt ei löytynyt enää mitään uutta. Sitten hypättiin se kolmessa pätkässä. Maini hyppi empimättä ja meni tasaisesti. Tarjosi aika passelia vauhtia itse ja tajusin etten ole tainnut juuri edes yrittää säädellä sen vauhtia. Reissun huiput 27 km/h.

Hanurille tuli vähän huonompi hyppy takaisinpäin kun tikkasikin vielä yhden askeleen. Taisi päästä vähän pitkäksi. Onneksi osasin korjata tämän ja vika hypättiin taas oikein sujuvasti.

Ei hypelty enempiä tällä kertaa. Itse olisin mieluusti mennyt vielä jotain vähän enemmänkin. Järven kautta taas takaisin tallille eikä saatu mennä edeltä. Malttoi kuitenkin kulkea kaverin hännässä pitkin ohjin nuohoamatta.

Ongelmia:
yksi vähän huonompi hyppy
hypättiin aika vähän

Parannusta:
sain säädeltyä paikkoja
hyppäsi oikein sujuvasti

GoPro-tallennus hypyistämme:

Erikoismaastoesteitä

Lauantaina aloitettiin lämpimän kelin takia ratsastus jo ysiltä. Tarkoitti siis itselleni taas yhtä liian lyhyttä yötä. Onneksi heräsin henkisestikin siinä vaiheessa kun päästiin esteiden luo. Menomatkalla saatiin tohottaa ravia rauhassa muttei menty edes hirveän lujaa. Kaverit pysyivät laukkaamatta perässä. Jatkettiin samoilla hevosilla.

Hypyt aloitettin eilisen kaarevalla linjalla. Nyt meni molempiin suuntiin hyvin ja siististi, myötälaukatkin löytyivät.

Seuraavaksi hypättiin eilinen ylöshyppy mutta jatkettiin siitä suoraan ja toiselta puolelta alas. Muistaakseni kahdesti. Sitten vaihdettiin viereiselle vähän korkeammalle banketille ja sama juttu siinä. Vaikka yritin laukkaa niin yläpätkä mentiin joka kerta ravissa.

Sitten mentiin ylämäen banketeille. Ensin pieni ylöshyppy, sitten sama alas. Ja mutkainen ylös- ja alashyppy. Lopuksi saatiin hypätä 5 parrun korkuinen alashyppy. Selkä vähän naksahti muttei sattunut pahasti.

Sitten vuorossa oli hautakukkula. Puunvärisistä kohdista useammasta paikasta yli. Koko porukalle tuli huutia yhdestä huonosta vinohypystä. Se saatiin parannettua hyväksi. Kerran lyhyemmällä lähestymisellä Maini vähän empi mutta meni kuitenkin. Vikalla kerralla loikkasi vähän isommin yli ja itsekin nousin vähän satulasta ilmaan.

Lopuksi tultiin vielä vettä. Tutustumiskierroksella mentiin ravia ja koivutukki olisikin pitänyt hypätä jo nyt. Meillä ei ollut tarpeeksi vauhtia, joten menin hallitusti ohi ja otin uudella lenkillä vauhtia. Este meni helposti yli ja ylämäki karauttui siististi. Meidän oma kierroksemme meni näppärästi laukassa, hyvät reitit ja tukki yhä hienosti.

Enempiä ei hypätty vaan kahlattiin järven läpi ja käynnissä takaisin talliin. Me hiihdettiin yhä liikaa, joten eteen laitettiin hitaampi hevonen. Silti pystyi tulemaan pitkin ohjin perässä. Maini osasi sen verran katsoa välimatkoja itse.

Ongelmia:
selkä ei tykännyt alashypystä
pientä empimistä yhdelle haudalle
bankettien yläosa mentiin aina ravissa

Parannusta:
ei kieltoja
vauhti oli hallittu

Maini-o maastoesteilijä

Perjantain iltapäivätunnilla lähdettiin maastoesteille. Samat ratsut eli jatkoin Mainilla. Poni lähti meille maastoon oppaaksi mutta hiihdettiin silti edeltä. Pari kertaa piti varmistella mistä mennään. Ravissa tohisi kivasti menemään mutta oli kuitenkin kuulolla. Keli oli hellerajan yläpuolella muttei itselläni ollut tietenkään liian kuuma.

Hypyt aloitettiin kaarevalla linjalla. Miniharrasteen eka ja harrasteen eka. Meidät laitettiin aloittamaan. Ekalle Maini yllättäen vähän kiemursi mutta sain sen siitä yli. Toiselle kiemursi lisää ja vauhti hidastui. Nyt ei pohkeet enää riittäneet ja tyssäsi esteen eteen. Ope huusi ettei saa hyppyyttää paikaltaan. En toki sellaista suunnitellutkaan vaan ajattelin että katsotaan nyt rauhassa kun ollaan jo esteellä.

Uudelle lähestymiselle ohje oli että vähän lisää vauhtia. Se auttoi ja päästiin yli. Selitys kieltoon oli että esteeseen oli lisätty heinäpaalit ja katsoi niitä. Eikä ratsu ole kuulemma koskaan ennen kieltänyt. Sehän aina lohduttaa kuulla että saa sellaisen hepan kieltämään. Toiseen suuntaan mentiin sujuvammin. Sama vielä uudestaan ja nyt ekalle kaarelle löytyi myötälaukkakin. Oikein siisti. Jälkimmäinen piti vaihtaa ravin kautta mutta olin siinä todella nopea.

Sitten loikittiin bankettia ylös kahdesti. Miniharrasteen kakkoseste. Lyhyt ja rauhallinen laukka että ehtii nostaa jalkansa. Sitten alas kahdesti. Ensin sai tulla ravilla. Mikä ihanan pehmeä pudottautuminen! Ja laukassakin tuli tasaisesti. En ole näin sileissä alashypyissä koskaan ennen ollutkaan.

Sitten loikittiin miniharrasteen rata yksitellen loppuun vaiko lähes loppuun. Kolmosena hanuri, nelosena koivutukki, vitosena pikkutalo, kutosena tykkilaatikot, seiska hanuri toiseen suuntaan, kasi alashyppy ja ysi valkoinen risu toiseen suuntaan. Jos en ihan väärin laskenut niin 19 hyppyä tuli yhteensä.

Lopuksi vielä käveltiin rata ratsain läpi että muistetaan. Muutamia puita piti taas miettiä että mistä kierretään. Takaisin tallille tohistiin reipasta käyntiä edeltä. Välillä pysähdyttiin odottelemaan muita.

Oli paikoitellen kovinkin kivaa. Ei erityisen jännää. Kun kysyin opelta että mitä parannetaan niin vastaus oli että ei mitään, meno on jo hyvää. Kysyin että miten päästään hyvästä täydelliseen niin sanoi että ollaan jo täydellisessä. Itse sen sijaan yrittäisin saada ainakin oikean jalkani pysymään hypyissä paremmin alhaalla. Paluumatkalla osasin myös asetella reiteni kevyemmin ja ilmavammin satulaan.

Ongelmia:
yksi kielto
joitakin vääriä laukkoja

Parannusta:
ihanan pehmeät alashypyt
ei ötököitä

Taas Niinisalossa, eri suokkitammalla

Päädyin tänäkin vuonna Niinisaloon. Aikataulun puolesta kenttäleirille, ei alkeiskentälle. Tosin tämä meni silti sisällöltään alkeiskentän puolelle. Leiriläisiä oli tällä kertaa 4 ja hevoset jaettiin kuskien koon mukaan. Meinasin saada pv-ruunan mutta otin mieluummin suokkitamman. Alleni tuli siis Maini, 20 v.

Ensimmäinen tunti oli ratsastustason toteaminen kentällä. Alku meni hyvin samaan tapaan kuin vuosi sitten. Käyntiä ja ravia melko pitkällä ohjalla. Välikäynnit. Sitten kuviota, jossa toisella pitkällä sivulla tehtiin käyntiväistö sisään ja takaisin, toisella käyntiavo, väistön jälkeen laukkaan ja pääty-ympyrä. Kulmiin ravivoltteja. Mainilla oli välillä vähän kiire, lähinnä käynnissä. Ensin vasen kierros ja oikea tuntui helpommalta. Jos humma kiiruhti niin sisäohjalla ylös taivuttaminen auttoi. Kulki ihan mukavassa muodossa ja laukat menivät kauniisti tasapainossa.

Esteitä tultiin loppuun vain 4 hypyn kääntörata, korkeutta n. 60 cm. Me saatiin kunnia aloittaa. Lähes joka hypyltä tultiin väärässä laukassa alas mutta humma vaihtoi itse lennosta myötäiseksi. Yritti kiihdytellä kohti esteitä eikä ollut niin tasaista kuin olisin halunnut. Eikä sitten hypättykään enää enempää. Hyvin niukasti sain siis juonesta kiinni Mainin kanssa esteillä.

Loppukäynnit käytiin tietä pitkin maneesin pihalla. Pitkin ohjin käveli rauhassa, jos yritti pitää tuntumaa niin tarjosi ravia. Humma hikosi märäksi, keli oli hellerajoilla. Pesu onnistui omin avuin hyvin pihalla.

Ongelmia:
alkutunnista oli ruuhkaisaa vaikka meitä oli vain 4
välillä Maini ei malttanut kävellä
vääriä laukkoja esteiltä

Parannusta:
kuskille ei ollut raskasta eikä tullut kuuma
sangen tasainen ja suoraviivainen ratsu
keveni laukkaympyrälle kouluhomman lopuksi ja tasaisesta muodosta tuli kehuja
ei empinyt esteitä

Hitaasta virkeämpään

Keskiviikkona oli Assin kouluratsastuspäivä. Vaikka eilen lopetettiin hyvään menoon niin nyt olin aika skeptinen. Keli oli sangen nautinto eli allekirjoittaneellakin meinasi kerrankin olla kuuma!

Hoitaessa Assi oli kiltisti. Oli tainnut laitumella hiota, sillä oli kuivunut ns. takkuiseksi. Suostui jopa hörppäämään maustamatonta vettä ennen ratsastusta.

Maneesissa oli edellinen valmennus menossa ja vain käveltiin alle. Humma oli taas kuin liimattu eikä juuri jalka noussut. Ei sitten ollut suurempia intojakaan lähteä sitä yksin kopistelemaan eteen.

Open kanssa aloitettiin melko pitkin ohjin. Kuskin asento kuntoon. Pyyntö, reaktio ja sitten hiljaa ja vaikuttamatta. Ja oikeasti pitää tulla se reaktio. Noin neljällä toistolla rupesi paranemaan. Sai taivuttaa ihan reilusti yli. Kevyt ulko-ohja ja myöhemmin sekä vauhdin että ulkolavan vahtiminen oli itselleni hankala kombo. Rennoista käsistä tuli taas tuhannesti sanomista. Vaan onneksi Assi heräsi liikkumaan. Välillä hiihtelyksi asti. Pitkillä sivuilla haettiin asetusta ulos mutta käänsi herkästi vain koko kaulaa.

Päivän aiheena oli vastalaukka mutta aika pitkään saatiin taas työstää siirtymiä pohjille että päästiin ensin laukkaan. Itse vastalaukkaan päädyttiin lyhyen lävistäjän kautta, mentiin kenttä ympäri ja jäätiin ympyrälle vastalaukassa. Taas jälkimmäiseen suuntaan tunsin olevani itse ihan mutkalla eli oikea laukka ja vasen kierros. Lopulta haettiin asetusta kaaren suuntaan. Hyvin Assi piti vastalaukan muttei edelleenkään ollut edestä ihan tasainen. Ohje oli että kädet vakaana ja korjaa jalalla. Laukannostoissakin kuskille tuli viilausta. Ensin heitin ohjia liikaa pois, sen jälkeen puristin liikaa nyrkillä. Vaikka näennäisesti kulki ravissa oikein päin, niin heilutteli päätä jonkin verran. Yritin seurata kädellä mukana että tuntuma säilyisi. Lopuksi yritin pitää kädet aloillaan eli välillä ohjat kävivät löysinä, välillä kiristyivät.

Loppuraveissa annettiin taas pidempää ohjaa ja haettiin muistaakseni yhä tasaista tahtia kahdeksikolla. Vaikka Assi mieluusti kulkee pitkänä ja etupainoisena niin ei kyllä erityisen hyvin venytä ohjan perässä eteen alas. Karkaa omaan patenttimuotoonsa.

Hummalle tuli ihan hiki eikä kuskikaan palellut. Harmillisesti taas vasta lopussa tuli sellainen olo että tästä voisi aloittaa. Ei ollut kuskille kovin rankkaa.

Ongelmia:
alkuun hidas
tuntui alkuun pitävän häntää vasemmalla
en osannut taivuttaa kunnolla sisäpohkeen ympäri
välillä tuntui jolkottavan alta

Parannusta:
heräsi liikkumaan
piti vastalaukat hyvin
oli kiltisti