Torstaina oli taas kesä. Estetunnin väki meni ihan uusiksi mutta itselleni pääasia että tunti pidettiin. Lopulta meitä olikin 5. Etukäteen oli sellainen olo että ratsukseni tulee varmaan Dumbo ja näin myös kävi. Esteitä kasattiin toiselle pitkälle sivulle loivalle kaarelle 3 pystyä, lisäksi keskelle kenttää okseri ja sen viereen kavaletti. Keli oli aurinkoinen +22°C.
Dumbo tuli kiltisti tarhasta. Oli ollut jo aiemmin hommissa mutta ehdin kuivattaa satulahuovan auringossa. Alkuverkassa hepo oli ehkä pikkiriikkisen hidas ja pitkä. Reagoi kuitenkin asiallisesti. Ravissa otti yhden laukkaspurtin, en tiedä mitä pelästyi. Muuten tehtiin nopeita siirtymiä askellajista toiseen.
Hypyt aloitettiin keskimmäiselle ristikolle ravissa. Dumbo eteni hyvin mutta oli aavistuksen pitkä. Pääsi viettämään niin vinoksi että kielsi. Sitten komensin sen paikaltaan yli ja onnistui astumalla. Tultiin sitten kahta ja kolmea estettä. Jokaiselle taidettiin ottaa ensin kielto. Toisella kerralla meni jo sujuvammin. Korkeudet oli miniä. Lopuksi päästiin kaareva jo aika helposti. Kiellot oli onneksi kilttejä ilman äkkiliikkeitä. Välillä vietti mutkalla sivuun jo kaukaa. Helppo pysyä kyydissä.
Sitten tultiin laukanvaihto-okseri. Taas heppa lähti hyvässä laukassa liikkeelle ja este oli max 60 cm. Vaan silti otettiin siihen pari kieltoa alle. Lopulta yli.
Pikkurata tultiin kahdesti. Kaarevat 3 estettä, okseri ja vielä kavaletti perään. Eka kierros ihan ok. Kaarevan vikalle vähän kiemuraa. Okserin jälkeen tie vähän levähti ulos ja kavaletilla ei vaihtunut laukka. Mutta päätin varmistella että kavaletista mennään kieltämättä yli. Se onnistui.
Toinen kierros oli vähän sujuvampi mutta joku pudotettiin. Tämä jatkui sillä että tultiin kaareva loppuun vielä uudestaan. Nyt siinä oli ristikko ja kaksi pystyä.
Lopuksi tultiin vielä pelkkää okseria. Ensin ok. Mutta kun este nousi niin tyssättiin taas. Lopulta D hyppäsi paikaltaan yli enkä tietysti ollut hypyssä mukana vaan roikuin ohjissa. Heppaparka. Kun ohjia piti puristaa niin paljon että heppa pysyisi lyhyenä niin en osannut tässä höllätä. Seuraava kerta kuitenkin ok ja kun vielä nousi niin sekin hyvin. Mahtoiko olla vikalla kierroksella edes 80 cm?
Vähän hölkkää loppuun, heppa oli ihan hyvä. Loppukäynnit laavun kautta. En muista olenko ollut Dumbon kanssa ennen maastossa. Jalkojen kylmäyksessä oli tosi fiksusti. Seuraava kuski oli siinä apuna.
Ongelmia:
kielsi lähes joka esteelle ensin
taidettiin pudottaa vain 1 vai 2
Parannusta:
eteni ihan reippaasti
ei tehnyt äkkiliikkeitä, selässä oli helppo pysyä
ope oli menoomme tyytyväinen
torstai 15. kesäkuuta 2017
keskiviikko 14. kesäkuuta 2017
Maastoratoja
Keskiviikkona maastoestekurssin toisena päivänä oli lämmintä ja aurinkoista. Tosin iltaa kohti viileni. T-paita oli silti loistava valinta ratsastusvaatteeksi, kuuma tuli heti alkuverkoissa. Tänään meitä oli tunnilla vain 2 kolmannen telottua itsensä eilen.
Daisy oli mennyt tunnin alle mutta piti varustaa. Satulavyölle luimi vähän, muuten oli kiltisti. Verkat mentiin taas itsenäisesti. Yhä vähän hidas. Yritin keskittyä miten saan tamman kulmiin ja taivutettua ilman että yrittää oikoa ja estoyrityksistäni jännittyy. Verkkalaukassa tein vaihdon lävistäjällä ja se onnistui näppärästi. Vautsi. Muuten oli vähän hidasta.
Hypyt aloitettiin eiliseen tapaan ympyrältä. Puomi, pysty ja puomi aika tiukalla kaarella. Kaksi ekaa kierrosta tamma pudotteli raville, sitten tulistuin ja muistutin raipalla. Auttoi eikä ravia tullut enää. Kääntäminen oli silti niin vaikeaa että ope tuli seisomaan vikan puomin ulkopuolelle. Yhä lannistavaa.
Tultiin vielä pikkurata kentällä: kapea, pinkki ja okseri, kaarevalla keltainen, kapea toiseen suuntaan ja sarja + linja perään. Nyt sujui ihan mukavasti. Tamma hyppäsi sieltä mistä pyysin, kauempaa tai lähempää. Kerran en ollut ihan kädellä mukana kun pompattiin etäämpää enkä luottanut siihen että mennään. Estekorkeus jossain 70 cm nurkilla. Ihan ok.
Maastohypyt aloitettiin kahdella eestaaslinjalla. Iso alashyppy, kaksi tukkipinoa ja tynnyrit. Mutkassa ympäri ja sama takaisin. Tämä taisi mennä ihan ok. Toiselle sivulle pieni alashyppy, A, tukkipino ja tynnyrit. Aikamoista kiemurtelua ja matelua mentiin A:lle eikä tullut hirveänä yllätyksenä että lopulta tyssättiin. Uusi vauhti, muistutus raipalla ja sitten singottiin ehkä aavistus liian lujaa jo. A ok, tukkipinolle kiemurteleva lähestyminen, tynnyrit ok. Takaisinpäin siistimmin.
Sitten hypättiin kaksi pidempää kierrosta. Talo, kolmio, pikkutynnyrit (pystyssä), amme, hauta, pieni alashyppy, A, tukkipino, tynnyrit, toiset tynnyrit, kaksi tukkipinoa ja isompi ylös kentälle. Tämä oli meidän päivän paras kierros. Vähän vielä kiemursi tukkipinolle mutta muuten oli todella tasaista. Ennen ylöshyppyä piti hidastaa ja tasapainottaa. Kuvittelin näin tehneeni mutta tultiin kuulemma kuitenkin liian lujaa. Niissä on riski mennä nurin.
Sitten tultiin lähes sama toiseen suuntaan. Alashyppy ja pidempi lenkki ympäri. Nyt tuli paikat vähän kauas ja lähelle eikä ollut yhtä tasaista. Nyt alamäessä tuli tukkipinon ja A:n tilalta alashyppy veteen. Laukan pois saaminen ja ravissa sinne oli hankalin osuus. Sitten pikkuhyppy ylös kentälle, uusi iso kulmaeste ja kentän ympäri. Talo oli vika, siihen hypättiin vähän kaukaa enkä ollut ihan mukana kädellä. Muuten ihan ok. Molemmilla kierroksilla muistin nauttia parin askeleen verran mutta sitten oli niin paljon muuta ajateltavaa että piti keskittyä tekemiseen.
Oli kiva kurssi ja heppa oli oikein huippu. Odotin vähän villimpää tapausta mutta ope arveli että viime viikon junnujen kenttäkurssi imi niistä enimmät ylivirrat. Loppuraveissa oli kevyt, aktiivinen ja sopivan energinen. Taipui helposti.
Jospa syksyllä pääsisi vielä uudestaan.
Ongelmia:
hypyissä oli hankalampi olla mukana kun ponnistettiin kauempaa
ylöshyppyihin tultiin kuitenkin liian lujaa ja liian lähelle
kuski jännitti yhä isompaa alashyppyä
yksi kielto A-esteelle
mäkäräiset vähän kiusasivat
Parannusta:
ensimmäinen ratakierros oli todella tasainen
Daisy oli mennyt tunnin alle mutta piti varustaa. Satulavyölle luimi vähän, muuten oli kiltisti. Verkat mentiin taas itsenäisesti. Yhä vähän hidas. Yritin keskittyä miten saan tamman kulmiin ja taivutettua ilman että yrittää oikoa ja estoyrityksistäni jännittyy. Verkkalaukassa tein vaihdon lävistäjällä ja se onnistui näppärästi. Vautsi. Muuten oli vähän hidasta.
Hypyt aloitettiin eiliseen tapaan ympyrältä. Puomi, pysty ja puomi aika tiukalla kaarella. Kaksi ekaa kierrosta tamma pudotteli raville, sitten tulistuin ja muistutin raipalla. Auttoi eikä ravia tullut enää. Kääntäminen oli silti niin vaikeaa että ope tuli seisomaan vikan puomin ulkopuolelle. Yhä lannistavaa.
Tultiin vielä pikkurata kentällä: kapea, pinkki ja okseri, kaarevalla keltainen, kapea toiseen suuntaan ja sarja + linja perään. Nyt sujui ihan mukavasti. Tamma hyppäsi sieltä mistä pyysin, kauempaa tai lähempää. Kerran en ollut ihan kädellä mukana kun pompattiin etäämpää enkä luottanut siihen että mennään. Estekorkeus jossain 70 cm nurkilla. Ihan ok.
Maastohypyt aloitettiin kahdella eestaaslinjalla. Iso alashyppy, kaksi tukkipinoa ja tynnyrit. Mutkassa ympäri ja sama takaisin. Tämä taisi mennä ihan ok. Toiselle sivulle pieni alashyppy, A, tukkipino ja tynnyrit. Aikamoista kiemurtelua ja matelua mentiin A:lle eikä tullut hirveänä yllätyksenä että lopulta tyssättiin. Uusi vauhti, muistutus raipalla ja sitten singottiin ehkä aavistus liian lujaa jo. A ok, tukkipinolle kiemurteleva lähestyminen, tynnyrit ok. Takaisinpäin siistimmin.
Sitten hypättiin kaksi pidempää kierrosta. Talo, kolmio, pikkutynnyrit (pystyssä), amme, hauta, pieni alashyppy, A, tukkipino, tynnyrit, toiset tynnyrit, kaksi tukkipinoa ja isompi ylös kentälle. Tämä oli meidän päivän paras kierros. Vähän vielä kiemursi tukkipinolle mutta muuten oli todella tasaista. Ennen ylöshyppyä piti hidastaa ja tasapainottaa. Kuvittelin näin tehneeni mutta tultiin kuulemma kuitenkin liian lujaa. Niissä on riski mennä nurin.
Sitten tultiin lähes sama toiseen suuntaan. Alashyppy ja pidempi lenkki ympäri. Nyt tuli paikat vähän kauas ja lähelle eikä ollut yhtä tasaista. Nyt alamäessä tuli tukkipinon ja A:n tilalta alashyppy veteen. Laukan pois saaminen ja ravissa sinne oli hankalin osuus. Sitten pikkuhyppy ylös kentälle, uusi iso kulmaeste ja kentän ympäri. Talo oli vika, siihen hypättiin vähän kaukaa enkä ollut ihan mukana kädellä. Muuten ihan ok. Molemmilla kierroksilla muistin nauttia parin askeleen verran mutta sitten oli niin paljon muuta ajateltavaa että piti keskittyä tekemiseen.
Oli kiva kurssi ja heppa oli oikein huippu. Odotin vähän villimpää tapausta mutta ope arveli että viime viikon junnujen kenttäkurssi imi niistä enimmät ylivirrat. Loppuraveissa oli kevyt, aktiivinen ja sopivan energinen. Taipui helposti.
Jospa syksyllä pääsisi vielä uudestaan.
Ongelmia:
hypyissä oli hankalampi olla mukana kun ponnistettiin kauempaa
ylöshyppyihin tultiin kuitenkin liian lujaa ja liian lähelle
kuski jännitti yhä isompaa alashyppyä
yksi kielto A-esteelle
mäkäräiset vähän kiusasivat
Parannusta:
ensimmäinen ratakierros oli todella tasainen
tiistai 13. kesäkuuta 2017
Sileää, rataesteitä ja pari maastoestekierrosta
Tiistaina oli järkkäämäni maastoestekurssin ensimmäinen ilta. Meinasi olla osallistujapulaa mutta onneksi sain haalittua hyppääviä kavereitani mukaan. 3 ratsukkoa, sateinen +9°C. Onneksi lopulta ei juuri satanut enää meidän tuntimme aikana.
Ratsut saatiin valita keskenämme, tarjolla oli Hämis, suokki-Harri (kuulemma kone) ja Daisy. Oma toivejärjestykseni oli Daisy, Harri ja Hämis. Mieluusti lähdin testaamaan jotain uutta. Sain Daisyn ja se oli kiva. Kuvittelin nuoremmaksi mutta olikin jo 10 v. Suojat jalkaan ja estepenkki selkään. Itsenäinen alkuverkka.
Ensimmäistä kertaa Tiialla alkuverkka meni suht helposti. Tamma liikkui eteen ja hetkittäin pyöristyi kouluratsun näköiseksi. Kulmiin piti muistaa taivuttaa vielä paremmin. Laukat nousi ja rullasi. Tosin sekä ravissa että laukassa ei ollut kovin reipasta vaihdetta tarjolla. Pikemminkin hitusen hidasta. Vasemmassa kierroksessa eteni paremmin.
Ohjattu osuus alkoi aika pitkällä sileän pätkällä. Ravissa kaksi volttia, avoa ja käyntiinsiirtymiä. Toisella sivulla kaksi puomia. Laukassa sitten sama. Taivuta huolellisemmin, jalat alas. Kulmiin vähän jäkitti. Puomit päästiin sangen tasaisesti. Vasemmassa kierroksessa piti vielä keskittyä suoruuteen vaikka kuvittelin että tullaan jo suoraan. Välihuilin jälkeen hypättiin puomi, ristikko ja puomi ympyrällä. Oli ongelmia kääntää tarpeeksi tiukasti esteeltä. Tai tarpeeksi tasaisesti jatkuvasti. Ope tuli lähes heti seisomaan reittiavuksi. Lannistavaa. Tässä tamma heräsi liikkumaan.
Sitten hypättiin pari vähän erikoisempaa estettä kahdeksikolla. Sitten taas välisäätöjen jälkeen sama homma toisinpäin ja perään linja 4 askelta ja askeleen sarja. Tällaisista olen haaveillut pitkään. Kädellä vielä paremmin mukaan. Uskalsin kuitenkin sujua ja sain täsmättyä menon eli suht tasaisesti tultiin. Keskimäärin taisin hyppyyttää pikemminkin vähän kaukaa kuin läheltä.
Lopuksi tultiin vielä kaksi kierrosta maastoesteitä kentän ympäri. Hauta, ammeet, pikkukanisterit, kolmiot ja mökki. Sekä sama toiseen suuntaan ja vielä vikaksi pieni alashyppy kentältä. Tamma eteni hyvin mutta olisin voinut tasapainottaa menoa vielä paremmin. Ponnistuspaikoissa oli vähän hajontaa. Kaikesta kuitenkin yli. Eniten tuijotteli veden suuntaan.
Ei taidettu ravata loppuun vaan käytiin kävelemässä vesiesteessä. Kivasti meni ja toivottavasti huomenna päästään nopeammin hypyille ja metsään. Ei kastuttu mutta heppojen varusteiden ravanpoistossa oli tekemistä.
Ongelmia:
kantapääni nousivat
hypyissä voisin myödätä vielä paremmin
ympyrällä oli vaikea kääntää
kaipaisin itse vielä lisää tasaisuutta
yksi laukannosto meni höpöksi ja piti ottaa uudestaan
Parannusta:
kaikesta empimättä yli
kulki aika kivasti
ei satanut pahasti
Ratsut saatiin valita keskenämme, tarjolla oli Hämis, suokki-Harri (kuulemma kone) ja Daisy. Oma toivejärjestykseni oli Daisy, Harri ja Hämis. Mieluusti lähdin testaamaan jotain uutta. Sain Daisyn ja se oli kiva. Kuvittelin nuoremmaksi mutta olikin jo 10 v. Suojat jalkaan ja estepenkki selkään. Itsenäinen alkuverkka.
Ensimmäistä kertaa Tiialla alkuverkka meni suht helposti. Tamma liikkui eteen ja hetkittäin pyöristyi kouluratsun näköiseksi. Kulmiin piti muistaa taivuttaa vielä paremmin. Laukat nousi ja rullasi. Tosin sekä ravissa että laukassa ei ollut kovin reipasta vaihdetta tarjolla. Pikemminkin hitusen hidasta. Vasemmassa kierroksessa eteni paremmin.
Ohjattu osuus alkoi aika pitkällä sileän pätkällä. Ravissa kaksi volttia, avoa ja käyntiinsiirtymiä. Toisella sivulla kaksi puomia. Laukassa sitten sama. Taivuta huolellisemmin, jalat alas. Kulmiin vähän jäkitti. Puomit päästiin sangen tasaisesti. Vasemmassa kierroksessa piti vielä keskittyä suoruuteen vaikka kuvittelin että tullaan jo suoraan. Välihuilin jälkeen hypättiin puomi, ristikko ja puomi ympyrällä. Oli ongelmia kääntää tarpeeksi tiukasti esteeltä. Tai tarpeeksi tasaisesti jatkuvasti. Ope tuli lähes heti seisomaan reittiavuksi. Lannistavaa. Tässä tamma heräsi liikkumaan.
Sitten hypättiin pari vähän erikoisempaa estettä kahdeksikolla. Sitten taas välisäätöjen jälkeen sama homma toisinpäin ja perään linja 4 askelta ja askeleen sarja. Tällaisista olen haaveillut pitkään. Kädellä vielä paremmin mukaan. Uskalsin kuitenkin sujua ja sain täsmättyä menon eli suht tasaisesti tultiin. Keskimäärin taisin hyppyyttää pikemminkin vähän kaukaa kuin läheltä.
Lopuksi tultiin vielä kaksi kierrosta maastoesteitä kentän ympäri. Hauta, ammeet, pikkukanisterit, kolmiot ja mökki. Sekä sama toiseen suuntaan ja vielä vikaksi pieni alashyppy kentältä. Tamma eteni hyvin mutta olisin voinut tasapainottaa menoa vielä paremmin. Ponnistuspaikoissa oli vähän hajontaa. Kaikesta kuitenkin yli. Eniten tuijotteli veden suuntaan.
Ei taidettu ravata loppuun vaan käytiin kävelemässä vesiesteessä. Kivasti meni ja toivottavasti huomenna päästään nopeammin hypyille ja metsään. Ei kastuttu mutta heppojen varusteiden ravanpoistossa oli tekemistä.
Ongelmia:
kantapääni nousivat
hypyissä voisin myödätä vielä paremmin
ympyrällä oli vaikea kääntää
kaipaisin itse vielä lisää tasaisuutta
yksi laukannosto meni höpöksi ja piti ottaa uudestaan
Parannusta:
kaikesta empimättä yli
kulki aika kivasti
ei satanut pahasti
maanantai 12. kesäkuuta 2017
Hajutonta ja mautonta hyppäämistä
Maanantai jatkui hevostellessa. Tuntilista tuli taas tuntikaverilta etukäteen juonipaljastuksina facessa. Vähän yllätti että sain Sokerin muttei haitannut yhtään. Tämä oli ainakin päivän kolmas tunti Sokerille. Ratsukoita tunnilla oli 4.
Keli oli yhä sateinen +13°C mutta tunnin aikana ei tullut tihkua pahempaa. Kenttä oli kuitenkin aika märkä. Takin alla oli vain t-paita ja silti tuli kuuma. Hihat käärin ylös heti alkuun.
Ensin ravailtiin pidemmällä ohjalla, sitten tultiin kavalettia kahdeksikolla ensin ravissa, sitten laukassa. Kanttailu ilmaantui aika pian. Onneksi vauhtia oli kelvollisesti vaikkei mitään kiitoa mentykään. Ope kaipasi suokkeja nostelemaan jalkojaan paremmin. Ravista piti tehdä käyntisiirtymiä ja tein pari peruutustakin. Ei ollut edestä raskas mutta hieman hidas ja pitkähkö. Yllättävän virkku siihen nähden että oli ollut hommissa jo alle. Laukat vaihtui vähän vaihtelevasti ja kerran potkaistiin ja pyöräytettiin kavelettia. Sisään taivutus jäi aika vajaaksi.
Esteet oli joka sivun keskellä aidassa kiinni. Takasivulla lyhyt askeleen sarja, muualla pystyjä ja ristikko. Verkkakierroksella hypättiin näistä 2 ja molempien yli tehtiin voltit. Sitten mentiin kaikki esteet 3 kierrosta ympäri siten, että voltit tuli muiden yli paitsi sarjan. Muut pudotteli niin paljon ettei meinattu päästä liikkeelle. Lopulta muut oli saaneet kierroksensa tehtyä ja loikittiin keskenämme pari kierrosta. Tässä vaiheessa olisin kaivannut open huomiota mutta jutteli keskellä käveleville. Alkuun yritin saada Sokeria hyppäämään kauempaa mutta tikkasi miniaskeleita ja itse hypin ennen. Vasta kun tajusin ruveta ottamaan paikkoja lähemmäs niin parani. Ravisohloista päästiin onneksi eroon. Käveltiin hetki (ei edes niin pitkään kuin ohjeistettiin) ja sitten piti tehdä sama uudestaan, yhä oikea kierros. Taas väki pudotteli. Saatiin lopulta hypättyä kaksi kahdestatoista esteestä kun tuli kommentti että riittää meillekin. Jahas. Kuulemma kaikki näyttivät uupuneilta.
Sitten hypättiin yksi kahdeksikkokierros vaihtoja hakien. Laukat vaihtuivat yllättävän hyvin. Takaisinpäin jäi ristilaukkaa, kavaletti jäi etusten väliin ja sitten Sokeri kaatui kaarella holtittomasti sisään. Vika este alas. Päivän ainoa pudotus meille. Korkeutta näillä max 70 cm.
Lopuksi tultiin vielä yksi kierros volteilla ympäri toiseen suuntaan. Ihan ok mutta loivaa kiemurtelua ja kanttailuyrityksiä. Vika kolahti muttei pudonnut. Yhä ei tullut suuremmin kommentteja suorittaessamme.
Kerrankin ravattiin kunnon loppuravit. Tässä ope jutteli kaikkien kanssa vuorotellen. Minä yritin saada Sokeria vihdoin taipumaan, yhä huonohkolla menestyksellä mutta kuvittelin että tein asioita ainakin oikeaan suuntaan. Estekommentteja ei hirveästi tullut, parannettavia ehdotuksia kiemurtelusta ja etupainoisuudesta tuli vasta tässä. Mieluusti olisin ottanut niistä huutia jo aiemmin että olisin saanut vielä paremmin skarpattua ja korjattua. Mutta open kommentti siitä että nykyään saan hepat jo sangen hyvin otteeseen lohdutti hyvin. Ja tykkäsi kuulemma enemmän nähdä minut Aapon kuin Sokerin kyydissä. Eipä se Sokeri tällaisella tunnilla mikään tykki ollut. Aika hajuton ja mauton. Tasapaksua.
Loppukäynnit käytiin laavulla ja metsän kautta takaisin. Eikä vieläkään tullut kylmä hihat ylhäällä. Junnut onneksi letkuttivat Sokerin.
Ongelmia:
yksi pudotus
joitakin vääriä laukkoja
alkutunnista sovitti askeleensa ravista
sen jälkeen hyppäsi vielä mieluummin juuresta
kanttasi kaarteissa sisään
en saanut rehellisesti taipumaan koko tunnin aikana
tehtäviä oli vaikea tehdä kun muut pudottelivat niin paljon
välillä tuntui ettei ope huomannut että mekin ollaan tunnilla
Parannusta:
lopputunnista venytti rohkeammin yli
ei kieltoja
Keli oli yhä sateinen +13°C mutta tunnin aikana ei tullut tihkua pahempaa. Kenttä oli kuitenkin aika märkä. Takin alla oli vain t-paita ja silti tuli kuuma. Hihat käärin ylös heti alkuun.
Ensin ravailtiin pidemmällä ohjalla, sitten tultiin kavalettia kahdeksikolla ensin ravissa, sitten laukassa. Kanttailu ilmaantui aika pian. Onneksi vauhtia oli kelvollisesti vaikkei mitään kiitoa mentykään. Ope kaipasi suokkeja nostelemaan jalkojaan paremmin. Ravista piti tehdä käyntisiirtymiä ja tein pari peruutustakin. Ei ollut edestä raskas mutta hieman hidas ja pitkähkö. Yllättävän virkku siihen nähden että oli ollut hommissa jo alle. Laukat vaihtui vähän vaihtelevasti ja kerran potkaistiin ja pyöräytettiin kavelettia. Sisään taivutus jäi aika vajaaksi.
Esteet oli joka sivun keskellä aidassa kiinni. Takasivulla lyhyt askeleen sarja, muualla pystyjä ja ristikko. Verkkakierroksella hypättiin näistä 2 ja molempien yli tehtiin voltit. Sitten mentiin kaikki esteet 3 kierrosta ympäri siten, että voltit tuli muiden yli paitsi sarjan. Muut pudotteli niin paljon ettei meinattu päästä liikkeelle. Lopulta muut oli saaneet kierroksensa tehtyä ja loikittiin keskenämme pari kierrosta. Tässä vaiheessa olisin kaivannut open huomiota mutta jutteli keskellä käveleville. Alkuun yritin saada Sokeria hyppäämään kauempaa mutta tikkasi miniaskeleita ja itse hypin ennen. Vasta kun tajusin ruveta ottamaan paikkoja lähemmäs niin parani. Ravisohloista päästiin onneksi eroon. Käveltiin hetki (ei edes niin pitkään kuin ohjeistettiin) ja sitten piti tehdä sama uudestaan, yhä oikea kierros. Taas väki pudotteli. Saatiin lopulta hypättyä kaksi kahdestatoista esteestä kun tuli kommentti että riittää meillekin. Jahas. Kuulemma kaikki näyttivät uupuneilta.
Sitten hypättiin yksi kahdeksikkokierros vaihtoja hakien. Laukat vaihtuivat yllättävän hyvin. Takaisinpäin jäi ristilaukkaa, kavaletti jäi etusten väliin ja sitten Sokeri kaatui kaarella holtittomasti sisään. Vika este alas. Päivän ainoa pudotus meille. Korkeutta näillä max 70 cm.
Lopuksi tultiin vielä yksi kierros volteilla ympäri toiseen suuntaan. Ihan ok mutta loivaa kiemurtelua ja kanttailuyrityksiä. Vika kolahti muttei pudonnut. Yhä ei tullut suuremmin kommentteja suorittaessamme.
Kerrankin ravattiin kunnon loppuravit. Tässä ope jutteli kaikkien kanssa vuorotellen. Minä yritin saada Sokeria vihdoin taipumaan, yhä huonohkolla menestyksellä mutta kuvittelin että tein asioita ainakin oikeaan suuntaan. Estekommentteja ei hirveästi tullut, parannettavia ehdotuksia kiemurtelusta ja etupainoisuudesta tuli vasta tässä. Mieluusti olisin ottanut niistä huutia jo aiemmin että olisin saanut vielä paremmin skarpattua ja korjattua. Mutta open kommentti siitä että nykyään saan hepat jo sangen hyvin otteeseen lohdutti hyvin. Ja tykkäsi kuulemma enemmän nähdä minut Aapon kuin Sokerin kyydissä. Eipä se Sokeri tällaisella tunnilla mikään tykki ollut. Aika hajuton ja mauton. Tasapaksua.
Loppukäynnit käytiin laavulla ja metsän kautta takaisin. Eikä vieläkään tullut kylmä hihat ylhäällä. Junnut onneksi letkuttivat Sokerin.
Ongelmia:
yksi pudotus
joitakin vääriä laukkoja
alkutunnista sovitti askeleensa ravista
sen jälkeen hyppäsi vielä mieluummin juuresta
kanttasi kaarteissa sisään
en saanut rehellisesti taipumaan koko tunnin aikana
tehtäviä oli vaikea tehdä kun muut pudottelivat niin paljon
välillä tuntui ettei ope huomannut että mekin ollaan tunnilla
Parannusta:
lopputunnista venytti rohkeammin yli
ei kieltoja
Firman lajitestauksena lännenratsastus
Maanantaina oli kuukausittaisen omakustanteisen firman järjestämän lajikokeilun vuoro. Nyt oli vuorossa lännenratsastusta. Olin tietysti mukana. Paikkana Jokirannan ratsastuskoulu Hyyppärässä eli noin neljäs kerta elämässäni sillä tontilla. Tunnin western, 40 euroa. 5 heppaa, 8 kuskia (osa meni vain puolikkaan tunnin).
Keli ei suosinut ja sateinen +13°C ajoi meidät maneesiin. Ratsukseni sain kunnon konkarin, 17-vuotiaan Eddien [edi]. Ehta Paint. Meni pitkään ennen kuin tajusin tasaisen ratsuni tammaksi. Meillä oli länkkäsatulan lisäksi länkkäkangetkin. Semmoisilla en ole ehkä koskaan ennen mennyt.
Ohjat tuli nyrkkiin niin että molemmat narut tuli nyrkin sisään. Ei mitään pikkurillivälejä. Turvallisuussyistä loppupäät meni eri puolille kaulaa. Tuntuma, mutta omaan makuuni ohjat oli kyllä pitkät. Enkä osannut pitää käsiä kunnolla nyrkissä niin siitä vielä löystyivät. Pohkeiden napautuksella eteen, toisella napautuksella käännös ja johtava ohjasote. Pysähdyksessä napa sisään ja lantion kallistus (takataskut penkkiin) ja alapohkeet kiinni. Jos ei tämä auta niin "whoa" ja jos ei sekään auta niin ohjat.
Heppa liikkui hyvin eteen ja kääntyi. Pysäyttäminen oli paljon vaikeampaa. Muutaman kerran pysähtyi suht hyvin mutta yleensä vain hiippaili menemään. Tai pyöri paikallaan. Turhaan pelkäsin että hissutellaan. Melko pian päästiin jogiin eli raviin. Kevennettiin hetki ja sitten volttailtiin. Lopulta otettiin ravista seis ja peruutettiin. Siinä samat pysäyttämisen ongelmat.
Puolessa välissä pidettiin hetken käyntitauko. Sen jälkeen lisättiin haastetta ja otettiin ohjat yhteen käteen. Hauskaa. Pidin hetken ensin oikeassa ja sitten vaihdoin vasempaan. Oikeassa kierroksessa vasen oli luontevampi mutten vaihtanut myöhemmin enää takaisin. Pari kertaa tuli ohjaushärö mutta muuten toimi kivasti. Saatiin pysäyttää ja peruuttaa käynnistä tai jogista puomikujaan. Vähän kolisteltiin mutta heppa tiesi homman ja toimi aika automaatilla. Neliöön pysäyttäminen ei ilman ohjia onnistunut vaan aina valuttiin ulos.
Sitten sai ottaa mukaan myös laukan. Nosti kivan helposti. Open mielestä mentiin vähän liian lujaa. Itselläni oli oikein luottavainen olo vieraan hepan kyydissä laukassa ohjat yhdessä kädessä. Tästäkin tehtiin kujaan kääntöjä ja peruutuksia. Vähän varmistellen. Eikä meinattu päästä ihan perille asti. Lopuksi tuli kehuja että hyvin korjattu. Ratsastin kuitenkin päähän asti ja seistiin siinä hetki. Vaikka heppa yritti poikitella niin peruutus oli lopulta suora.
Loppuun ravailtiin ja mentiin hetki vielä käyntiä. Posekuvat otettiin sekä puolivälissä että lopussa. Kivaa oli.
Kunnon luksustunti kun hepan sai valmiina ja tunnin jälkeen hoitaja otti sen hoiviinsa. Ehdottomasti kannatti käydä. Yrittivät tietysti houkutella länkän pariin jatkossakin.
Ongelmia:
pysähtyminen
pakarat jännittyivät ihan liikaa
Parannusta:
nosti laukat helposti
Keli ei suosinut ja sateinen +13°C ajoi meidät maneesiin. Ratsukseni sain kunnon konkarin, 17-vuotiaan Eddien [edi]. Ehta Paint. Meni pitkään ennen kuin tajusin tasaisen ratsuni tammaksi. Meillä oli länkkäsatulan lisäksi länkkäkangetkin. Semmoisilla en ole ehkä koskaan ennen mennyt.
![]() |
| Etupose. |
Ohjat tuli nyrkkiin niin että molemmat narut tuli nyrkin sisään. Ei mitään pikkurillivälejä. Turvallisuussyistä loppupäät meni eri puolille kaulaa. Tuntuma, mutta omaan makuuni ohjat oli kyllä pitkät. Enkä osannut pitää käsiä kunnolla nyrkissä niin siitä vielä löystyivät. Pohkeiden napautuksella eteen, toisella napautuksella käännös ja johtava ohjasote. Pysähdyksessä napa sisään ja lantion kallistus (takataskut penkkiin) ja alapohkeet kiinni. Jos ei tämä auta niin "whoa" ja jos ei sekään auta niin ohjat.
Heppa liikkui hyvin eteen ja kääntyi. Pysäyttäminen oli paljon vaikeampaa. Muutaman kerran pysähtyi suht hyvin mutta yleensä vain hiippaili menemään. Tai pyöri paikallaan. Turhaan pelkäsin että hissutellaan. Melko pian päästiin jogiin eli raviin. Kevennettiin hetki ja sitten volttailtiin. Lopulta otettiin ravista seis ja peruutettiin. Siinä samat pysäyttämisen ongelmat.
Puolessa välissä pidettiin hetken käyntitauko. Sen jälkeen lisättiin haastetta ja otettiin ohjat yhteen käteen. Hauskaa. Pidin hetken ensin oikeassa ja sitten vaihdoin vasempaan. Oikeassa kierroksessa vasen oli luontevampi mutten vaihtanut myöhemmin enää takaisin. Pari kertaa tuli ohjaushärö mutta muuten toimi kivasti. Saatiin pysäyttää ja peruuttaa käynnistä tai jogista puomikujaan. Vähän kolisteltiin mutta heppa tiesi homman ja toimi aika automaatilla. Neliöön pysäyttäminen ei ilman ohjia onnistunut vaan aina valuttiin ulos.
Sitten sai ottaa mukaan myös laukan. Nosti kivan helposti. Open mielestä mentiin vähän liian lujaa. Itselläni oli oikein luottavainen olo vieraan hepan kyydissä laukassa ohjat yhdessä kädessä. Tästäkin tehtiin kujaan kääntöjä ja peruutuksia. Vähän varmistellen. Eikä meinattu päästä ihan perille asti. Lopuksi tuli kehuja että hyvin korjattu. Ratsastin kuitenkin päähän asti ja seistiin siinä hetki. Vaikka heppa yritti poikitella niin peruutus oli lopulta suora.
Loppuun ravailtiin ja mentiin hetki vielä käyntiä. Posekuvat otettiin sekä puolivälissä että lopussa. Kivaa oli.
Kunnon luksustunti kun hepan sai valmiina ja tunnin jälkeen hoitaja otti sen hoiviinsa. Ehdottomasti kannatti käydä. Yrittivät tietysti houkutella länkän pariin jatkossakin.
![]() |
| Sivupose. |
Ongelmia:
pysähtyminen
pakarat jännittyivät ihan liikaa
Parannusta:
nosti laukat helposti
sunnuntai 11. kesäkuuta 2017
Kaverimaasto hiekkakuopille
Sunnuntaina lähdettiin kolmisin maastoon jo aamupäivästä. Hyvä niin sillä iltapäiväksi oli luvattu sateita. Lämmintä oli silti vähän päälle +20°C ja aurinkoista. Lähdin sitten topilla. Ratsuksi meinasin saada Sokerin kun olin kuulemma ollut vähän vastahakoisen kuuloinen Limozasta. Tahdoin kuitenkin nopean pv:n, joten sain Limozan. Tänään tamma oli supertolkku kaikin puolin. Martingaali jäi laittamatta muttei haitannut.
Mentiin hiekkakuopille ja vähän harhailtiin ennen oikeaa risteystä. Löydettiin kuitenkin. Hepat heräsi loppumatkasta ja Limoza ravasi metsässä Pikun perässä aika tohinoissaan. Mennessä oltiin keskellä tai vikana.
Ensimmäinen laukkakierros mentiin suht rauhallisesti. Tultiin perästä. Loppupuolisko mentiin käynnissä ja ravissa. Toiselle kierrokselle päästiin keulille eikä Limozaa tarvinnut hoputella. Reilu 40 km/h jo tässä. Alamäkeen otettiin raville. Sitten rupesi aika loppumaan kesken ja ei kävelty lenkkiä ympäri vaan vaihdettiin lopulta suuntaa ja laukattiin samaa reittiä takaisin. Limoza kiihdytti taas ihan omasta halustaan ja pinkoi menemään. Laukka vaihtui pari kertaa muttei mitään pomppuisaa. 44 km/h enkä edelleenkään pyytänyt vauhtia. Nautin maisemista. Suokit ei pysyneet perässä ja rupesin vähän himmailemaan.
Lopulta laukattiin vielä mäki ylös. Tämänkin jälkeen tammalla olisi ollut vielä menohaluja. Metsätyökoneista päästiin Pikun perässä ihan ongelmitta ohi. Paluumatka tultiin samaa lähiöreittiä ja ravailtiin pientareella. Kerran piti tällä pätkällä pysähtyä potkimaan meidän läjiä pois asvaltilta. Myöhemmin tein saman risteyksessä. Loppumatka mentiin käynnissä mutta hepat tuntuivat yhä sen verran huohottavilta että käytiin vielä lenkki laavulla.
Limoza oli sen verran läpimärkä että pääsi pikasuihkuun. Tarhassa kävi heti pyörimässä.
Ongelmia:
ratsu kakkasi kahdesti väärään paikkaan ja piti potkia läjiä
ei löydetty ihan suorilta kuopille
Parannusta:
tamma tosi tolkkuna
oli kiva viilettää
Mentiin hiekkakuopille ja vähän harhailtiin ennen oikeaa risteystä. Löydettiin kuitenkin. Hepat heräsi loppumatkasta ja Limoza ravasi metsässä Pikun perässä aika tohinoissaan. Mennessä oltiin keskellä tai vikana.
Ensimmäinen laukkakierros mentiin suht rauhallisesti. Tultiin perästä. Loppupuolisko mentiin käynnissä ja ravissa. Toiselle kierrokselle päästiin keulille eikä Limozaa tarvinnut hoputella. Reilu 40 km/h jo tässä. Alamäkeen otettiin raville. Sitten rupesi aika loppumaan kesken ja ei kävelty lenkkiä ympäri vaan vaihdettiin lopulta suuntaa ja laukattiin samaa reittiä takaisin. Limoza kiihdytti taas ihan omasta halustaan ja pinkoi menemään. Laukka vaihtui pari kertaa muttei mitään pomppuisaa. 44 km/h enkä edelleenkään pyytänyt vauhtia. Nautin maisemista. Suokit ei pysyneet perässä ja rupesin vähän himmailemaan.
Lopulta laukattiin vielä mäki ylös. Tämänkin jälkeen tammalla olisi ollut vielä menohaluja. Metsätyökoneista päästiin Pikun perässä ihan ongelmitta ohi. Paluumatka tultiin samaa lähiöreittiä ja ravailtiin pientareella. Kerran piti tällä pätkällä pysähtyä potkimaan meidän läjiä pois asvaltilta. Myöhemmin tein saman risteyksessä. Loppumatka mentiin käynnissä mutta hepat tuntuivat yhä sen verran huohottavilta että käytiin vielä lenkki laavulla.
Limoza oli sen verran läpimärkä että pääsi pikasuihkuun. Tarhassa kävi heti pyörimässä.
Ongelmia:
ratsu kakkasi kahdesti väärään paikkaan ja piti potkia läjiä
ei löydetty ihan suorilta kuopille
Parannusta:
tamma tosi tolkkuna
oli kiva viilettää
perjantai 9. kesäkuuta 2017
Tasoittunut arabi
Perjantaina ehdin illasta tallille. Arvelin ihan oikein että jos Aapon ns. ykköskuski ei ole tallilla tänään niin arabi päätyy minulle. Näin kävi. Heppa oli taas vaihtanut karsinaa enkä meinannut löytää sitä millään. Seuraavaksi oli hukassa harjat ja satula. Yhä poni oli välillä sitä mieltä että päähän ei saisi koskea. Sain kuitenkin varustettua ennätysajassa. Olin heppaa ovelampi.
Kelinä oli aurinkoinen +18°C ja kenttä eilisestä sopivan kostea. Ratsukoita oli kivasti vain 4. Kentälle meno oli aikamoista raahautumista Limozan tapaan. Raippaa ei ollut. Nyt kiristin satulavyötä kunnolla maasta käsin. Niin kunnolla että se meni poikki! Solki irtosi joustosta ja olin hyvin onnellinen ettei tämä tapahtunut maanantaina kun satula oli kallellaan. Olisin saattanut poistua kaaressa. Uusi vyö tilalle ja maasta selkään. Ei mitään ongelmia.
Vyötä tai jalustimia ei tarvinnut säätää mutta heppa seisoi ihan rauhassa paikoillaan kunnes pyysin sen liikkeelle. En tajua mikä oli maanantaina pielessä. Satula liian edessä? Liian löysä? Penkiltä nousu?
Tämän tunnin piti pitkästä aikaa omistaja. Edellisestä olikin noin 3 kk. Huomasi siitä että tehtiin monipuolisempia ja pykälää vaativampia kuvioita kuin yleensä. Laukattiinkin poikkeuksellisen paljon. Mentiin avoja käynnissä ja ravissa, lopputunnista pohkeenväistö uralle ravissa, peruutus, täyskaarrolla laukanvaihto.
Meidän suurimpia haasteitamme oli ihan perusetenevä ravi. Pyysin ensin pikkuraipan ja paria kierrosta myöhemmin kouluraipan. Aika paljon piti patistella että edettiin. Laukannostot oli paljon vaikeampia kuin esteillä. Kulmasta nostaminen auttoi, maiskutus ei. Ja pudotteli ihan yllättäen raville. Ratsun luikkuuden takia oma tasapaino lähti äkkiä hakoteille kun laukka ei heti noussutkaan. Tiedostin mutten osannut korjata. Jalustimetkin putoilivat tässä. Omasta mielestäni ne olivat pitkähköt, open mielestä 2 reikää liian lyhyet. Jäykkyyttä lonkissani kuulemma.
Ratsain suurin hankaluus oli peruutuksessa. En vain saanut Aapoa taakse. Open ohje oli pitää vastaan kunnes ottaa askeleen taakse. Ja vetää ohjista lujempaa kun ei auttanut. Ohjasote suunnattiin kohti omia reisiä, yläkroppaa kallistettiin vähän eteen, lantiota myös johonkin. Tuntui pahalta sekä henkisesti että fyysisesti. Kun hetkeksi hölläsin niin heppa ehkä tasapainotti itseään ja otti askeleen taakse. Kehuin. Mutta tämä ei riittänyt vaan sama uudestaan. Ope tuli avittamaan maasta. Kädet hapotti ja pelkäsin että ratsu lähtee ylös- eikä taaksepäin. Heppa oli herkkä suusta ja jos käsiini sattui niin miltä mahtoi tuntua ratsuparan suussa. Lopulta kuitenkin saatiin tämä tehtyä. En tullut tippaakaan onnelliseksi vaan harmitti hepan puolesta.
Laukanvaihdoissa heppa pääsi ottamaan ravia väliin. Näin kyllä aiemmin että osaa vaihtaa laukassa pysyenkin mutten vain saanut laukkaa pidettyä yllä.
Avot meni yllättävän hyvin käynnissä. Ravissa oli huojuvampaa. Tälläkin toimi paremmin kun ohjalla teki mahdollisimman vähän ja hoiti avon istunnalla. Ravissa ope käski tehdä voltteja alle mutta tämän kanssa yllättäen onnistui mielestäni helpommin ilman niitä. Kummallista. Lopulta ruuna rupesi venkuloimaan eikä olisi halunnut enää ravata opekulmaan. Annoin hetkeksi pitkät ohjat ja ajattelin että on väsy. Muttei auttanut. Muualla tuli onneksi vielä hyviäkin pätkiä.
Lopuksi tehtiin vielä raviväistöjä uralta sisään. Taisin alkuun yrittää vähän liikaa. Kaikki tänne nyt. Heppa ei ehkä taaskaan tajunnut mitä tahdon ja harasi vastaan. Muutamalla toistolla ja rauhallisemmalla menolla päästiin paremmin sivulle. Olisin mieluusti aloittanut tämän käynnissä mutten viitsinyt taas jupista vastaan.
Eipä loppuraveissakaan esitetty mitään kovin taidokasta menoa. Ope antoi tunnustusta siitä että sain hepan pois patenttimuodossaan leijumasta ja paremmin eteen. Eipä se kovin helposti sinne eteen mennyt.
Kaarrossa yritti hyöriä mutta kun kerran käänsin takaisin paikalleen niin malttoi seistä. Tallissa rapsuttelin ja yhä välillä sai koskea päähän ja korviin ongelmitta ja välillä taas ei. En ottanut selvää että mikä siinä on.
Ongelmia:
raahusti taluttaessa
satulavyö hajosi
peruuttaminen
laukat nousi huonommin
pudotteli laukkoja pois
välillä kiemurreltiin
oli hitaahko
päähän ei aina saanut koskea
Parannusta:
suitsiminen meni edelliskertaa nopeammin
ei sinkoillut
yllättävän hyviä avoja
Kelinä oli aurinkoinen +18°C ja kenttä eilisestä sopivan kostea. Ratsukoita oli kivasti vain 4. Kentälle meno oli aikamoista raahautumista Limozan tapaan. Raippaa ei ollut. Nyt kiristin satulavyötä kunnolla maasta käsin. Niin kunnolla että se meni poikki! Solki irtosi joustosta ja olin hyvin onnellinen ettei tämä tapahtunut maanantaina kun satula oli kallellaan. Olisin saattanut poistua kaaressa. Uusi vyö tilalle ja maasta selkään. Ei mitään ongelmia.
Vyötä tai jalustimia ei tarvinnut säätää mutta heppa seisoi ihan rauhassa paikoillaan kunnes pyysin sen liikkeelle. En tajua mikä oli maanantaina pielessä. Satula liian edessä? Liian löysä? Penkiltä nousu?
Tämän tunnin piti pitkästä aikaa omistaja. Edellisestä olikin noin 3 kk. Huomasi siitä että tehtiin monipuolisempia ja pykälää vaativampia kuvioita kuin yleensä. Laukattiinkin poikkeuksellisen paljon. Mentiin avoja käynnissä ja ravissa, lopputunnista pohkeenväistö uralle ravissa, peruutus, täyskaarrolla laukanvaihto.
Meidän suurimpia haasteitamme oli ihan perusetenevä ravi. Pyysin ensin pikkuraipan ja paria kierrosta myöhemmin kouluraipan. Aika paljon piti patistella että edettiin. Laukannostot oli paljon vaikeampia kuin esteillä. Kulmasta nostaminen auttoi, maiskutus ei. Ja pudotteli ihan yllättäen raville. Ratsun luikkuuden takia oma tasapaino lähti äkkiä hakoteille kun laukka ei heti noussutkaan. Tiedostin mutten osannut korjata. Jalustimetkin putoilivat tässä. Omasta mielestäni ne olivat pitkähköt, open mielestä 2 reikää liian lyhyet. Jäykkyyttä lonkissani kuulemma.
Ratsain suurin hankaluus oli peruutuksessa. En vain saanut Aapoa taakse. Open ohje oli pitää vastaan kunnes ottaa askeleen taakse. Ja vetää ohjista lujempaa kun ei auttanut. Ohjasote suunnattiin kohti omia reisiä, yläkroppaa kallistettiin vähän eteen, lantiota myös johonkin. Tuntui pahalta sekä henkisesti että fyysisesti. Kun hetkeksi hölläsin niin heppa ehkä tasapainotti itseään ja otti askeleen taakse. Kehuin. Mutta tämä ei riittänyt vaan sama uudestaan. Ope tuli avittamaan maasta. Kädet hapotti ja pelkäsin että ratsu lähtee ylös- eikä taaksepäin. Heppa oli herkkä suusta ja jos käsiini sattui niin miltä mahtoi tuntua ratsuparan suussa. Lopulta kuitenkin saatiin tämä tehtyä. En tullut tippaakaan onnelliseksi vaan harmitti hepan puolesta.
Laukanvaihdoissa heppa pääsi ottamaan ravia väliin. Näin kyllä aiemmin että osaa vaihtaa laukassa pysyenkin mutten vain saanut laukkaa pidettyä yllä.
Avot meni yllättävän hyvin käynnissä. Ravissa oli huojuvampaa. Tälläkin toimi paremmin kun ohjalla teki mahdollisimman vähän ja hoiti avon istunnalla. Ravissa ope käski tehdä voltteja alle mutta tämän kanssa yllättäen onnistui mielestäni helpommin ilman niitä. Kummallista. Lopulta ruuna rupesi venkuloimaan eikä olisi halunnut enää ravata opekulmaan. Annoin hetkeksi pitkät ohjat ja ajattelin että on väsy. Muttei auttanut. Muualla tuli onneksi vielä hyviäkin pätkiä.
Lopuksi tehtiin vielä raviväistöjä uralta sisään. Taisin alkuun yrittää vähän liikaa. Kaikki tänne nyt. Heppa ei ehkä taaskaan tajunnut mitä tahdon ja harasi vastaan. Muutamalla toistolla ja rauhallisemmalla menolla päästiin paremmin sivulle. Olisin mieluusti aloittanut tämän käynnissä mutten viitsinyt taas jupista vastaan.
Eipä loppuraveissakaan esitetty mitään kovin taidokasta menoa. Ope antoi tunnustusta siitä että sain hepan pois patenttimuodossaan leijumasta ja paremmin eteen. Eipä se kovin helposti sinne eteen mennyt.
Kaarrossa yritti hyöriä mutta kun kerran käänsin takaisin paikalleen niin malttoi seistä. Tallissa rapsuttelin ja yhä välillä sai koskea päähän ja korviin ongelmitta ja välillä taas ei. En ottanut selvää että mikä siinä on.
Ongelmia:
raahusti taluttaessa
satulavyö hajosi
peruuttaminen
laukat nousi huonommin
pudotteli laukkoja pois
välillä kiemurreltiin
oli hitaahko
päähän ei aina saanut koskea
Parannusta:
suitsiminen meni edelliskertaa nopeammin
ei sinkoillut
yllättävän hyviä avoja
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

