torstai 11. toukokuuta 2017

Ketterä möhkö ja helikopterikuski

Torstaina ei olisi huvittanut mennä tallille ollenkaan. Ei hyvä. En yllättynyt hirmuisesti kun sain estetunnille taas Kropekin. Eilen tuli kommenttia että olen Listralle liian iso. Tietysti pahastuin. (Ressulleko olin sitten sopivan kokoinen?) Listra tuli tänään mukaan hyppäämään ja meitä oli taas vain 2. Keli vaihteli auringosta lumisateeseen ja takaisin. Silti n. +5°C ja fleecen kanssa oli hyvä.

©Amanda


Tänäänkin Kropek nykäisi itsensä tarhassa portilla irti. Säikähti jotain. Tajusin onneksi päästää irti ja tilanne oli nopeasti ohi vaikka Kropek juoksikin pari metriä aitanarua matalaksi. Ratsautuminen ei sujunut juuri paremmin. Loikkasin penkiltä ilman jalustimen tukea suoraan satulaan. Jakkara keikkasi samalla kumoon ja ratsu lähti käyntiin. Selvisin kuitenkin kyytiin. Thiedemanit jätettiin kompastumisvaaran takia pois.

©Amanda


Alkuverkassa ratsua piti saada aktiiviseksi, nopeaksi ja taipuisaksi. Työlästä! Eikä ollut kovin lyhytkään. Kantapääni nousivat ja ohjissa oli kuulemma epätasaisesti tuntumaa. Ulko-ohja kunnolla kädessä ja sisältä lähes löysänä. En osannut parempaakaan työstötapaa jähmeälle ratsulleni. Tehtiin siirtymiä ravista seis ja raviin. Sai peruuttaa tarvittaessa. Siinä kuulemma näki vinouteni ja Kropek lähti aina ilman aidan tukea perä vasemmalle linkkuun. Olin niin suorituspaineissa etten ehtinyt ajatella rauhallista korjaamista vaan tohotin vain menemään ja yritin lietsoa aktiivisuutta. Sitten nostettiin käynnistä laukkaa ja parin kierroksen jälkeen siirryttiin takaisin käyntiin. Alassiirtymissä jäin keikkumaan satulan yläpuolelle ja huomasin sen itsekin. En vain osannut korjata.

Oma tulkintani päivän radasta.

Hypyt aloitettiin pystylle (kuvassa numero 2) ravissa. Joka kerta kopsautti takasilla puomiin muttei silti pudotettu. Laukassa kopinat onneksi vähenivät. Este nousi kasi-ysikymppiin ja yhä mentiin yli. Pääosin loikattiin aika kaukaa enkä ollut läheskään joka hypyssä mukana vaan ohjat oli useamman kerran esteen jälkeen pitkinä. Tultiin väärässä eli vasemmassa laukassa alas.

©Amanda


Muita esteitä ei tultu alle vaan hypättiin 4 esteen pikkurata kuvan mukaisesti 1 - 4. Sitten väliin hypättiin toinen pikkurata 5 - 8. Lopulta kahdesti koko homma putkeen. Pikkuradoilla korkeus taisi olla jotain innarin 60 sentistä ehkä 90 senttiin. Ensimmäiselle koko 8 hypyn kierrokselle nousi vähän, ehkä ysikymppiin. Toiselle kakkonen ja kolmonen nousi metriin ja innarilla pystyt oli 85 ja 90. Tynnyreitä ei meille laitettu pystyyn. Turvaliivin vetäisin päälle ennen viimeistä kierrosta.

©Amanda


Pientä kiemuraa oli välissä mutta pikkukierroksilla Kropek heräsi ja sitä sai ruveta jo pidättämään. Sain ohjattua esteille vaikka kakkoselle tultiin lähes joka kerta väärässä laukassa. Isommissa hypyissä en taaskaan ollut ihan mukana ja metrisen okserin päällä kävin aika kaukana ilmassa. Onneksi hevonen oli alla kun laskeuduin ja vaikka ohjat pääsi pitkiksi ja ratsu oli lähdössä väärään suuntaan aidalta niin ehdin korjata tilanteen ja jatkettiin ilman ylimääräisiä kuvioita. 3 metrin innarivälistä olin aluksi huolissani mutta niin vaan siitäkin selvittiin joka kerta. Kropek pelasteli hienosti ja vaikka kopisutteli niin ei ottanut yhtään puomia tänään mukaan! Tällä hepalla aikamoinen saavutus.

©Amanda


Ope kehui mutta omasta mielestäni meno oli aika kaameaa. Oli siellä toki hyviäkin pätkiä välissä. Heppa hoiti oman osuutensa hienosti mutta kuski ei saa tyylipisteitä. Leijuin korkeuksissa kuin helikopteri.

Loppuraveissa meno ei ollut vieläkään kovin ihanaa. Ohjautui muttei taipunut rehellisesti ja lässähti vähän löysäksi. Loppukäynnit käytiin taas laavun kautta. Tänään Kropekille ei tullut pahasti kuuma vaikka oli yhä melko paksussa karvassa. Hokkeja ei sentään enää ollut. Limozalla eilen oli.

Ongelmia:
en ollut kaikissa hypyissä kovin hyvin mukana
pari kertaa vedin hypyssä suusta
kolisteltiin vähän
vääriä laukkoja (tykättiin vasemmasta)

Parannusta:
ei edes huomattu vesimattoa
ei kieltoja
ei pudotuksia!
kuski pysyi kyydissä
hyppäsi rohkeasti isotkin esteet
metristä puhtaasti yli

Amanda kuvasi videommekin:

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Taivuttamalla ja väistämällä parempaan

Keskiviikkona satoi taas lunta. Onneksi ei meidän tunnin aikana. Lämpötila oli silti vain muutaman asteen plussan puolella. Ratsukoita tunnilla oli 5 ja minulle osui taas Limoza. Arvelin että kevyttä ei tule olemaan mutta lähdin silti homma-asenteella liikkeelle.

Kentälle käveltiin suht aktiivisesti. Alkukäynnit edettiin ilman suurempia keskusteluja. Verkassa meno oli ihan liian rauhallista mutten tahtonut käyttää väkivaltaa. Kaikki hyvät konstit olivat jo käytössä. Volteilla vastusteli. Käyntiä ja ravia, lopuksi laukkaakin. Laukassa eteni kyllä mutta juoksi pää ylhäällä. Raippaa käytin vain hyvin harkitusti. Kannuksia ei ollut. Ympyrällä sisäpohkeeni ei merkinnyt juuri mitään. Parani meno kuitenkin lopulta vähän.

Laukkojen jälkeen ravi eteni paremmin. Tänäänkin päästiin joka kerta raviin suht pienillä avuilla. Laukatkin nousi helposti. Pidettiin pieni käyntipätkä ohjat tuntumalla. Volttasin, asetin ja taivutin sisään ja ulos ja pienen vastustelun jälkeen tamma vaihtoi minun puolelleni ja kuuliaisuus parani.

Tehtiin käynnissä siksak-väistöjä uralta sisään ja takaisin uralle. Alkuun kamalaa tahmailua ja ennakointia. Poikittelua ja lähes jämähtelyä. Parani kelvolliseksi. Ei edelleenkään lennokkaaksi tai ihan tasaisimmaksi.

Muualla sai puuhailla omiaan. Tein paljon ravivoltteja ja tuli sangen kivoja ja suht kelvollisia pätkiä. Laukkaakin sai ottaa mutta se ei edelleenkään sujunut kovin hyvin. Eipä sitten muuta tehtykään.

Loppuraveihin Limoza tasoittui. Eteni ihan ok ja lopetti hännällä viuhtomisen. Yhä käytin raippaa harkitusti ja nyt vastasi siihen oikein hyvin. Pientä naputtelua volteilla takaosaan ja aktivoi sopivasti.

Aika rankka tämäkin tunti oli. Ei onneksi ihan pahimmasta päästä enkä nyt päätynyt missään vaiheessa piippuun. Vaan yhä puolikuntoisena haaveilin jostain kevyestä ratsusta ja tunnista. Fail.

Ongelmia:
alkutunti ei ollut aktiivista eikä harmonista

Parannusta:
loppuraveissa liikkui aktiivisesti ja kiukuttelematta
väistöt parani

Mariel kuvasi pari pätkää lopputunnista. Tällä kertaa tuntui paremmalta kuin miltä näyttää.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Lisää istunta-, kääntö- ja vaihtoharjoituksia

Maanantaina keli viileni taas roimasti ja iltapäivällä satoi lunta. Pari astetta plussalla mutta estetunnin aloitin toppaliivi päällä. Ratsukseni sain jo hommissa olleen Wanesan. Alkuverkoissa tuli niin lämmin että takki päällä pärjäsi lopputunnin. Ratsukoita tunnilla oli tänään vain 2. Jatkettiin vähän torstain tapaan kääntöharjoituksilla.

Poni oli saanut uuden satulan. Tässä ei ollut siipitikkauksia. Aiemmat satulat ovat hajonneet siipien tikkauksista. Tämä painoi oikeaa jalkaani reidestä ja myöhemmin löysin oikeasta polvestani mustelmantynkää. Oma tulkintani on että satula on reisiluilleni liian pieni.

Alkuverkassa mentiin taas kevyttä istuntaa ilman jalustimia käynnissä ja ravissa. Sitä ennen poni oli pitänyt herätellä liikkeelle. Se onnistui yllättävän helposti. Ei tarvinnut kovistella. Tosin kannukset piti kyllä laittaa jalkaan. Laukkaa otettiin vain pikkupätkä ennen kuin aloitettiin. Ope uhkaili että tänään hypätään ilman jalustimia mutta sinne asti ei koskaan ehditty.

Ensimmäinen kuvio oli kavaleteilla ns. kahdeksikko. Toiseen päätyyn tuli lisänä voltti. Toisen päädyn ympyrä taas oli vähän vinossa. Ei saatu vaihtoja kertaakaan kunnolla. Poni oli liian löysä. Voltilla ei kääntynyt jos pudotti raviin, laukassa parani. Tunnin kaikki pikkuvoltit tehtiin oikeaan kierrokseen.

Tätä tultiin kierrostolkulla putkeen. 6 minuutin jälkeen uuvahdin ja pidin omin lupineni pikkutauon. Jälkikäteen katsottuna sykkeeni oli taas jatkuvasti päälle 170. En ihan ymmärrä miksi oli niin työlästä. Hetken hengähdyksen jälkeen jatkoin mutta sangen pian tuli lepotauko. Karautettiin kavaletin päälle niin että se meni poikki. Tilalle tuli maapuomi.

Hyppytehtävänä tultiin samaan tapaan päätyyn voltti, sitten ympyrällä ristikko keskeltä, suunnanvaihto, päädystä pysty ja sama juttu takaisinpäin. Voltti vielä lopuksi. Meni tovi että vaihdot löytyivät. Tultiin yksi kierros pelkkää ristikkoa. Piti ajatella kääntämistä kunnolla heti esteeltä. Vasta kun oikeasti käänsin esteeltä niin vaihdot löytyivät. Ei heti ekalla, joten huusin että saanko jatkaa ja kolmannella hypyllä vaihtui myös oikeasta vasempaan.

Esteet vähän nousivat mutta kuviota ei muutettu. Onneksi kaverin hypätessä ehti tosiaan vähän huokaista. Meillä tuli oikein hyviä kierroksia päädyn voltille. Sain hetkittäin laukkaakin etenemään paremmin. Lopulta hypyissä tuli vaihdot. Sitten tosin tuli vaihtoja myös siellä missä ei olisi pitänyt eli vesimattopystyllä ja tehtävän lopettavalla puomilla. Vesimattoa ei katsottu ja 80 cm korkeudessakin ylittyi empimättä. Yritin tähdätä keskelle. Ihan lopuksi rupesin sössimään volttia. Katseeni oli hevoslaukka-asetuksilla ja kun kuvittelin että osutaan puomille hyvin niin oltiinkin ihan liian kaukana. Näissä hypyissä vaihtui helposti myös laukka vääräksi.

Saatiin loppuun vielä sakkokierros ja aloitettiin aikamoisella räpellyksellä. Lopulta kuitenkin riittävän hyvä ja lopetettiin kerrankin myötälaukassa.

Loppuraveissa poni oli aika tasainen. Olisin taas halunnut saada jotain kommenttia mutta sitä ei ollut tarjolla. Ehkä hieman pyöreämpi ja vähän aktiivisempi vielä?

Loppukäynnit käytiin laavulla me kärjessä. Kivasti meni. Flunssa ei ole vieläkään ihan hellittänyt otettaan mutta olo ei pahentunut tästä.

Ongelmia:
vaihdot kavaleteilla
astuttiin kavaletti poikki
en nähnyt paikkoja puomille
oli aavistuksen hidas

Parannusta:
ei kieltoja
ei pudotuksia
esteillä rupesi löytymään vaihdot
ei katsonut vesimattoa
80 cm empimättä yli

Jenna videoi tuntiamme:

torstai 4. toukokuuta 2017

Solbackan estetunnilla linjoja - hartiat taakse ja kädet alas

Torstaina mahduin Solbackan estetunnille peruutuspaikalle. Ratsukoita tunnilla oli 5 ja ratsukseni sain viime kerralta tutun Maxin. Hintaa pienryhmäirtotunnille tuli 50 euroa.

Alkuverkka mentiin aika itsenäisesti. Askellajit läpi, taivutteluja, avut läpi ja kaasun ja jarrun tarkistukset. Max oli tänään paljon edelliskertaa suoraviivaisempi. Ehkä pohkeet oli paremmin tuntumalla. Kropek oli siihen ainakin hyvä harjoituskappale. Verkassa tuli muutamia kertoja ruuhkasumppuja kun en mahtunutkaan yllättäen menemään mistä olin kuvitellut tai joku hidasti äkillisesti uralla. Mieluummin en harjoittelisi tarpeettomia äkkijarrutuksia. Ei kuitenkaan törmätty. Alkuverkan kommenttina tuli että hartioita (vai yläselkää) vähän taaemmas keventäessä.

Vaikka pihalla rupesi illan myötä viilenemään niin poololla tuli kuuma maneesissa. T-paita olisi ollut tällekin tunnille ihan sopiva vaate.

Ope asetteli esteet paikoilleen vaikka suurin osa taisi olla jo. Päivän aiheena oli linjat. Ensimmäinen kysymys oli että montako laukkaa tulee 17,5 metrin linjalle. Kysyin että saako vastata. 4 oli oikea vastaus. Jatkokysymys oli että pitkää vai lyhyttä laukkaa. Vastasin että melko normaalia. Oikein meni. Sitten käytiin myös isommat metrimäärät läpi. Meillä oli tänään 4 ja 5 laukan suorat linjat sekä 6 laukan kaareva linja. Ennalta muistin että neljän askeleen laukka ei ole mitään himmailua.

Hyppyvuorossa olin kolmantena. Ponien jälkeen. Ensin tultiin pientä pystyä ja kavalettia kahdeksikolla ja kaivattiin vaihtoja. Saatiin puolikas vai 1,5 sakkokierrosta. Hyppää itse vähemmän. Käsiä ei niin ylös vaan enemmän kohti suuta. Ei saa ennakoida. Tunnin aikana ope kertoi miten aiheutetaan etu- ja takajalkapudotuksia (en muista enää tarkkaan) mutta saatiin molemmat demottua tunnin aikana Maxin kanssa. Tuntui että heppa otti omista mokistani suht herkästi puomeja. Pudotettiin ehkä 3 - 4 tunnin aikana. Jos hyppyä ennakoi niin säkä ei mahdu nousemaan.

Seuraavaksi tultiin 4 laukan linja. Siististi. Max eteni hyvin ja imi esteille asiallisesti. Eikä kiemurrellut. Sitten tunnin eka pysty ja 5 laukan suora linja perään. Ei uusia ongelmia. Odota esteitä. Kaarevaa linjaa ei taidettu tulla ennen ratoja. Kaksi ratakierrosta vähän eri reiteillä. Mutta molemmissa hypättiin kaikki esteet kertaalleen. Korkeutta oli max 80 cm. Ei liian pikkuisia mutta niin pieniä ettei kellään ollut mitään kummempia ongelmia. Okserit olivat kuitenkin aika pitkiä suhteessa korkeuteen.

Hyvät tehtävät ja tarkat kommentit. Vähän yllätyin ettei (tänäänkin nousevista) jaloistani tullut yhtään sanomista. Max oli edelliskertaa helpompi ratsastaa eikä yhtään niin jännittynyt. Sain ainakin omasta mielestäni korjattua ratsastustani, ainakin hetkittäin. Mikäköhän tuolla lienee yleinen hyppykorkeus? Mennäänkö aina turvallisesti kasikymppiä vai nouseekohan esteet välillä? Max näytti porukan helpoimmalta hevoselta. Onkohan niillä muilla kiva hypätä? Pahimmat miinukset hiukka arvokas tuntihinta (kausikortilla vähän vähemmän) sekä reilu puolen tunnin ajomatka.

Ongelmia:
muutama väärä laukka
n. 4 pudotusta
kuski ennakoi pari kertaa
kuski välillä ylihyppäsi (hartioita taaemmas)
kädet nousivat välillä liikaa
Maxin innostuessa pidätteet menivät huonommin läpi ja kanttasi kaarteissa

Parannusta:
sain korjattuja virheitäni ainakin hetkittäin
oli aika perushelppoa
kellään ei ollut suurempia ongelmia
päästiin välit joka kerta toivotulla askelmäärällä

Kääntöharjoituksia muhkujyrällä

Torstaina arvelin oikein että tulee joku vähän erikoisempi esteratsu. Wane olisi ollut ihan hyvä. Ei onneksi Limozaa kuitenkaan vaan Kropek. Eipä tämäkään mikään kevyimmästä päästä ratsastettava ole. Siinä vaiheessa kauhistuin kun näin päivän estetehtävän. Toiseen päähän pysty vesimatolla, toiseen okseri, väliin samalle linjalle kolme kavalettia. Esteet siis vähän kuin rajasivat kentän puoliksi. Kääntötehtäviä selvästi luvassa.

©Amanda

Ratsukoita oli tänäänkin vain 2. Nyt molemmat paikalla eli tunti pidettiin. Kelinä ihana aurinkoinen +12°C. Alkutunnin pidin fleecen päällä mutta jo alkuverkassa oli aika tukalaa ja se oli pakko riisua. Alla oli poolokauluksinen t-paita eikä sillä tullut tippaakaan kylmä.

Oikealle.
©Amanda

Alkuverkassa tultiin isolla kahdeksikolla keskimmäisen kavaletin yli. Ensin ravissa. Sitten nostettiin kavaletilta ensin oikea laukka ja vasen mentiin vielä ravissa. Sitten toisinpäin. Liian myöhäisestä laukasta tuli huutia, ennakointi ei ollut yhtä paha. Kaveri sai lopettaa ennen meitä. Olihan se aika rankkaa. Onneksi Kropek heräsi liikkumaan ja pidättäminen oli kevyempää kuin eteen lykkiminen. Sain laukat aika hyvin vaihtumaan. Vaikka olisikin pitänyt ottaa raville. Jarrutusmatkat oli pitkähköjä.

Vasemmalle.
©Amanda

Ensimmäinen ns. hyppytehtävä oli yhä kavaleteilla. Kolmipalleroinen kahdeksikko, jossa ns. risteyskohdissa ylitettiin 2. ja 4. este. Joka hypyllä siis suunnanvaihto. Hankalinta oli kääntäminen. Seuraavaksi hankalinta vaihdot. Aika holtitonta seilailua. Tuurilla tuli jokunen hyvä hyppy. Tultiinkohan tätä ehkä viitisen kierrosta. Kaveri pääsi piinasta aiemmin ja vaikutti hetken jo siltä että me hypätään tänään pelkkiä kavaletteja. Ehkä neljännellä kierroksella tajusin että Kropekin ratsastuksessa tarvitsee oikeasti n. 400 % siitä voimasta mitä Listran kanssa. Ulko-ohjasta piti ottaa ihan ronskisti että sain ratsun kääntymään. Lopulta tuli niin kelvollista että mekin saatiin jatkaa seuraavalle tehtävälle. Aiemmin tuli huutia myös siitä ettei hypätä keskeltä. Sen sain sentään korjattua.

©Amanda

Onneksi hypyt ei olleet yhtäjaksoista höykytystä vaan tultiin kaverin kanssa vuorotellen. Onneksi oli myös vesipullo mukana, sillä suu oli välillä aikamoinen autiomaa vaikkei kenttä juuri pölissytkään.

Pruu. Eipä ole ainakaan etumatala.
©Amanda

Seuraavana tehtävänä tultiin S-kuviolla vasemmasta vesimattopysty, keskimmäinen kavaletti sekä okseri. Taas suunta vaihtui joka hypyllä. Vesimattoa ei juuri tuijoteltu. Taas laukat vaihtui vähän vaihdellen. Kääntäminen kuitenkin lähti paranemaan ja heppa taisi tajuta jutun juonen. Okserille hyppäsi aika ketteriä hyppyjä. Korkeuden noustessa toin kerran vesimatolle todella huonosti ja tultiin kiemurrellen sisään. Yli silti. Ehkä 3. viimeinen oli meidän paras kierros. Välillä ruvettiin juoksemaan kavaleteista yli miten sattuu kun isommat esteet tuli mukaan. Ihan lopuksi taas hukkasin paikat ja rupesin nyppimään ponnistuksia juureen. Kerran Kropek loikkasi rohkeasti kauempaa. Kerran tultiin vähän läpi ihan oman mokani takia. Vikalla kierroksella heppa ketterästi hyppäsi juuresta puhtaasti yli.

Vesimatto.
©Amanda

Okseri oli lopuksi 90 cm. En ollut taas ihan kauneimmiten mukana hypyissä mutta jospa en olisi häirinnyt hevosta ihan kamalasti. Ohjat pääsi välillä pitkiksi ja olin yllättynyt miten hyvin heppa kääntyi silti. Viimeiset kierrokset hypättiin täysi kahdeksikko eli vesimatto, kavaletti, okseri, kavaletti uudestaan ja vesimatto uudestaan. Isot esteet meni oikeastaan jopa paremmin kuin kavaletit.

Banzaiii! Okseri. Kuski taisi vähän yllättyä.
©Amanda

Mitään loppupalautetta ei saatu. Mutta tunnin jälkeen useampi kommentoi että makeita hyppyjä. Oma kommentointini on että jalat alas ja ohjat pitäisi pitää käsissä. Ei Kropek edelleenkään ole mikään ihana tai suursuosikki mutta parannettiin hienosti loppua kohti. Ja helppo oli parantaa kun alku oli niin kamalaa.

Loppukäynnit käytiin maastossa. Kivasti meni.

Ongelmia:
alkutunnista kääntöongelmia
kavaleteista juostiin välillä yli miten sattuu

Parannusta:
ei kieltoja
vain 2 pudotusta
Kropek oli lopulta puolellani ja kääntyi pitkälläkin ohjalla
ketterästi 90 cm okserin yli

Amanda myös videoi tuntiamme:

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Ei pahinta tahmailua ja kevään ensihyttyset

Keskiviikkona pääsin reilun viikon tauon jälkeen Mallulle iltatunnilleni. En ollut vieläkään flunssan jäljiltä ihan iskussa, joten Limoza ei ollut mikään erityisen mieluinen yllätys ratsuksi. Ratsukoita tunnilla oli hurjat 7, joten luki että pidetään vartti pidempään. Olin lopulta tunnin ja 9 minuuttia ratsailla mutta riitti oikein hyvin.

Limoza oli pyörinyt itselleen kevätmudat, joten harjaamiseen meni aikaa. Onneksi lopulta tuntikaveri tuli auttamaan ja laittoi suitset. Taluttaessa vaadin liikettä ja lopulta pelkkä pienen pieni raipan kohotus riitti. Ei tapeltu tässä vaiheessa.

Ratsailla Limoza liikkui käynnissä kelvollisesti. Onneksi oli koko kenttä tilaa. Melko pian otettiin raville. Ei juossut onneksi kovin pitkänä mutta ohjia ei kärsinyt lyhentää sillä silloin sammui vauhti. Puristelin pohkeilla eteen ja olin hiljaa kun eteni. Yritin muistaa kehuakin. Raippaa käytin vain jos ns. tuhmaili eli siirtyi itse ravista käyntiin. Pyöriteltiin vähän ympyröitä eikä ollut yhtään niin kamalaa kuin pelkäsin.

Sitten ruvettiin tekemään väistöjä. Ensin käynnissä uralta sisään. Melko pian tuli kehotus tehdä myös takaisin uralle. Alkuun vaikeaa oli suoristaminen, sitten eteneminen ja myöhemmin vielä takaosan hallinta. Yllättävän asiallista kuitenkin. Sitten sama ravissa. Siinäkin vähän meinasi hyytyä. Lopulta kuski hyytyi ensin ja kun oltiin tehty ihan asiallisia toistoja ja ope rupesi siivoamaan niin otin omin lupineni käyntiin. Pyörittiin useampi minuutti käynnissä ja yritin hakea avuille. Vähän suunnanvaihdon jälkeen jatkoin minäkin ravissa ja tein väistöt toiseenkin suuntaan. Olisi pitänyt lopettaa jo yhtä aikaisemmin sillä viimeinen kierros oli yksi huonoimmista.

Laukat otettiin onneksi käynnistä. Toinen puoli kentästä käyntiä, toinen laukkaa ja keskelle ympyrä. Vasen laukka nousi ilmavasti mutta rullasi huonosti. Parani onneksi vähän ja ympyrällä lopulta hieman tasoittui. Oikea meinasi alkuun nousta vääränä ja ympyrällä oli vielä vaikeampaa. Pari parempaa ympyröintiä saatiin aikaiseksi mutta lopulta ope pyöritti meitä siinä kierrostolkulla kun Limoza ei halunnut myödätä. En tiedä taas mitä tein edellisellä kierroksella erilailla.

Laukkojen jälkeen loppuraveissa tamma liikkui ihan asiallisesti itse. Mutta kun kaipasin lennokkuutta niin taas jouduin pyytämään. Tuli aika hyvä. Työlästä silti. Mutta taipui helposti molempiin suuntiin. Pitkin ohjin kun piti siirtää istunnalla käyntiin niin halusikin jolkotella ravissa. Pari kierrosta kunnes löytyi käynti.

Limoza jatkoi vielä seuraavalle tunnille. Lämmintä oli vielä tässä vaiheessa n. +8°C, mennessä +11°C.

Ongelmia:
hyttysiä
käynnissä kiemursi suoralla lapa edellä uralle
laukka rullasi huonosti

Parannusta:
ei ollut kaikista hitaimmillaan
loppuraveissa oli ihan ok

maanantai 1. toukokuuta 2017

KorvikePavella Piaan

Kuulin juttua että Pia olisi tulossa maanantaina pitämään hyppäriä. Sain puhuttua itseni mukaan. Hemppaa ei kuulemma hyppyytetä enää kolmatta päivää putkeen ja ymmärsin tämän oikein hyvin. Sain korvaavaksi ratsuksi Paven ja lähdin sen kanssa ihan mielelläni. Yllätystietona tuli että tunti on vanhalla kentällä. Kuvittelin hetken jo olevani kerrankin hyvissä ajoin liikkeellä. Enpä ollut.

Paven kanssa tarvitsi heti alkuun oveluutta. Hepat olivat mutaisen tarhan perällä eikä huvittanut lähteä rämpimään sinne. Onneksi parilla heinätupolla koko porukka tuli portille. Tiesin myös että muut tahtovat heinänsä ensin Paven ollessa porukan pohjimmainen. Hoidin homman tyylillä. Taluttaessa Pave oli Hemppaan verrattuna aikamoinen lahna. Hoputtelusta tuntui enemmän kavahtelevan kuin etenevän.

Siirtymä toiselle tallille mentiin ponin perässä. Menomatkalla takaa tuli yksi auto. Palatessa useampi. Noin joka toisesta autosta Pave jännittyi muttei tehnyt mitään tuijottelua kummempaa.

Oltiin paikalla kuitenkin ennen kolmatta ratsukkoa ja valkkua. Ihan ajoissa siis. Itsenäisessä alkuverkassa kävin askellajit läpi ja olin vähän huolissani kamelina liikkuvasta ratsustani. Eteni kuitenkin ihan ok.

Oma versio päivän radasta.

Opetuksessa tultiin ensin ravipuomeja, sitten ravissa ja laukassa puomeja ja kavalettia. Rennompaa ja taipuisampaa ratsua kaipasi ope. Yllättäen muutaman ympyrän myötä Pave rupesi vähän paranemaan. Hyppytehtävät me tultiin suht maltillisilla korkeuksilla. Alkuun jotain 60 - 70 cm ja vikalla kierroksella 75. Sangen sopivaa. Ei niin pientä että olisin hutiloinut muttei niin isoa että olisi jännittänyt. Mukavaa.

Ensin taidettiin tulla pelkkä linja ykköseltä kakkoselle. Reilusti suoraan eikä pystyn jälkeisellä maapuomilla saanut olla vielä kääntymässä. Väli oli poneille ahdas, joten meille se oli vielä ahtaampi. 5 askelta mutten enää muista oliko pystyltä vai puomilta.

Sitten perään lisättiin okseri ja suora takaisin pystylle. Menin ponien myötä ihan sekaisin askelmäärässä ja se piti vielä sihdata puomille eikä pystylle. Lopulta ohje oli että tule vain. Muutenkin kun tuntui että puomeille oli vaikea osua. Joka kierroksella kakkosen jälkeen oli väärä laukka.

Tultiinkohan vielä yksi kierros ykkösestä vitoseen ja sitten lopulta kaikki. Kutoselta seiskalle 4 askelta. Siinä Pave jo vähän kiihtyi ja sai pidättää tosissaan. Kertaalleen saatiin kakkosen jälkeen myös sakkona alusta uudestaan kun pidätteet ei menneet yhtä hyvin läpi kuin aiemmalla kerralla. Mutta meidän pitkään rataan olin tyytyväinen. Yhä väärä laukka tai pari mutta esteet sujuvasti.

Luulin jo että lopetettiin mutta ope kysyikin että tahdonko tulla vielä jotain. Kysyin open mielipidettä ja vastasi että treeniähän aina tarvitsee. Sanoin että eniten jäi harmittamaan ikuisesti kakkosella vaihtumaton laukka. Ohjeeksi oli tulla 4 ekaa. Nyt Pave rupesi todella heräämään ja jarrut toimivat hitaasti. Hieman vyöryvää. Kakkonen tuli vähän syliin ja keilattiin este alas. Mutta laukka vaihtui. Linja okserilta pystylle taas tuli vähän rauhallisemmin ja 5 askelta jäi vähän kauas.

Tultiin vielä uudestaan. Sain ohjeen ratsastaa kaarteen okserille huolellisemmin ja kääntää aikaisemmin. Nyt vähän pullahdettiin linjalta ulos. Ihana että sanoi, sillä näitä en huomaa itse. Taas Pave juoksi ja pidätin. Nyt tuli sekä myötälaukka että vaihto. Linja okserille tuli siistimmin ja taas heppa kiihtyi. Tajusin onneksi pidättää heti ensimmäisestä askeleesta vaan silti väli meinasi nyt jäädä ahtaaksi. Korjaukset kuitenkin saatiin, joten tähän oli ihan hyvä jättää. Ja laukkasin toki vielä sen ympyrän perään, jossa taivutin ratsun rennommaksi.

Kevyt istuntani kuulemma vähän hirvitti opea alkuun. En tiedä mistä se nyt Paven kanssa taas tupsahti. Tänään en todellakaan istuskellut satulassa. Kohti estettä lähemmäs penkkiä tuli alkutunnista ohje. Mutta oli kuulemma vakaata. Kyselin kotiläksyjä ja ohje oli ratsastaa hevonen avuille ja huolehtia menosta myös esteiden välissä.

Ongelmia:
jännittyi muutamasta autosta
alkutunnista Pave ei ollut kovin rento ja taipuisa
pari kertaa yritti ympyrältä omaan suuntaansa
vääriä laukkoja
yksi pudotus

Parannusta:
kaikista esteistä empimättä yli
rentoutui ja rupesi vähän taipumaan

Tuntikaverin huoltojoukot kuvasivat meitä. Kiitos!